tätäkö elämäni on?

Tästä jo aikaa. Silti sama pesäeron kasvattaminen jatkuu.
On iso kynnys lähtä suvun hautajaisiin. Näistä niin huonot kokemukset, että
seuraavat jätän suosiolla väliin.

Itsetuntoa voi kohottaa tehokkaasti esim. joogalla.
Kundaliini jooga lupaa jo 400 aktiivisessa joogapäivässä merkittävän
positiivisen muutoksen elämään.

Kirjoita hakukoneeseen kundaliinijooga. Huomenna minulla on jo klikattava linkki.
Se voi muuttaa elämäsi suunnan 180 astetta nykyisestä itsetunnon vajesuostasi.

Mullakin on melkein samanlaista paitsi että olen aktiivisesti nyt hakemassa omaa asuntoa. Toivon myös pääseväni muuttamaan syksyn aikana sillä vanhempien kanssa ei tässä iässä jaksa olla. Tuntuu että olen jatkuvan silmälläpidon alainen vaikken varsinaisesti olekaan. Monien ongelmien takia kuitenkin on muutto omaan asuntoon lykkääntynyt vuosilla mutta nyt on rahaakin säästetty niin että sen osto on jotenkin mahdollista. Jos pystyt, ota lainaa jotta saat maksettua edes pienen yksiön niin ei tarvitse vuokralla olla. Elämä on helpompaa kun itse ottaa vastuun tekemisistään eikä kukaan ole vahtimassa tekemisiä. Mun itsetunto ainakin paranee kun muutan pois, sen tiedän varmasti.

sinä olet, hieno ja ajatteleva ihminenhän sinä selvästikin olet.
Kysäisepäs apua Luojaltasi tilanteeseesi, sillä Hän on luvannut auttaa heitä, jotka Hänen puoleensa kääntyvät.

Minä en kannata perinteitä aivan missään, vaan elän Jeesuksen kanssa täysin vapaata, rohkeaa ja seikkailurikasta elämää.
Moni varmasti sanoo sinulle, että sinun on aika itsenäistyä, niin, sinä toki itsenäistyt siinä kotonasikin ja jos välisi vanhempiisi on hyvät, etkä vielä ole elämänkumppania löytänyt, niin etkö voi luoda enemmän sosiaalisia suhteita, vaikka asutkin kotona, kunnes uutta aukeaa.

Jos haluat kuitenkin muuttaa kotoasi, ns. omaan kotiin, niin siunausta siihen sinulle toivotan.

Siis isäsi hoitaa kaikki laskusi, vaikka samalla itse maksat kaikki? Öööhhh... vähän sekavaa :-)

Tjooh. Ite olen 25 ja vieläkin himassa kupataan, kuitenkin jonkunlaista "vuokraa" makselen ja muutenkin yritän olla vaivaamatta vanhempiani raha-asioissa. Ei vaan kertakaikkiaan saa minkäänlaista motivaatiota tai intoa aikaiseksi sen oman asunnon ja muuton aikaansaamiseksi, osittain kai johtuen myös masennuksesta ja huonosta itsetunnosta. Tuntuu ettei minusta ole mihinkään. Elikkä tätä menoo sitä kai tullaan kuppaan kotona koko loppuelämä, jossei minkäänlaista pakotetta tule mistään suunnalta. Vanhempianikaan kun ei asia tunnu suuremmin haittaavan.

Onhan se toisinaan pieni häpeä, kun joudun kulkemaan töissä samalla bussilla missä koululaisetkin menee. Välillä nakuttaa takaraivossa että nyt ne kaikki tietää että olen tämmönen peräkamaripoika ja naureskelevat mulle. Töissä en ole kertonut kenellekään juuri mitään asuintavoistani, koska pelkään että nauravat ja alkavat pitämään ihan vammaisena. Kerrankin tuli kahvitunnilla porukalla puhetta siitä miten kukin asustelee, kyllä siitä tuli liuettua paikalta suht vikkelään ennenku sakin kiinnostus iski meikäläisen kohdalle.

Elämä on.

Jos nyt päätät mennä omillesi, omaan asuntoon ja maksat omasta elämisestäsi itse, niin miten se elämäsi sitten muuttuu?
Voit kai sinä nytkin tehdä muuta kuin työtä ja TV:n katsomista ja nukkumista?
Sama työhän se sitten on sinulla omassa kämpässä ja TV ja nukkuakin pitää. Voi ehkä omatunto soimata, kun jätit vanhemmat keskenään, vaikka olisi voinut olla sielläkin.
Jos haluat vaikka tutustua johonkin kivaan kumppaniin, niin ei se kotona asuminen sille este ole! Se pitää vaan NYT ja SIINä tehdä näillä kaikille asioille jotain, mutta kaikki on kuitenkin kiinni juuri SINUSTA, ei siitä missä asut tai kenen kanssa.
Ota uusi harrastus, mene ihmisten sekaan, ota koira kaveriksi tai lainaa naapurin lapsia :) Mene puistoon ja elä tätä hetkeä.
Huomaat kyllä, ettei se sinun elämäsi ole sinun työn tai vanhempien syytä, vaan itse teet juuri siitä sellaisen kuin haluat.