Olen alkanut ihmetellä mm. Päivämiehen hartauskirjoituksia ja joidenkin puhujien suorastaan huteraa ja piittaamatonta Raamatun tuntemusta.
Ehkä heidät on valittu tehtävään niin nuorina että Sanan lukeminen oli ollut vähäistä, eikä siihen ole sitten myöhemminkään liiennyt aikaa.
Miksipä perehtyä ja nähdä vaivaa, jos vähemmälläkiin työllä saa saarnat pidetyksi, turvautumalla tuttuihin fraaseihin...
Saarnaajan tehtävästä ei ole tapana itse hakeutua poiskaan vaikkei olisi todellista sisäistä motivaatiota perehtyä aihepiiriin eikä todellista sanottavaa.
Ehkä heidät on valittu tehtävään niin nuorina että Sanan lukeminen oli ollut vähäistä, eikä siihen ole sitten myöhemminkään liiennyt aikaa.
Miksipä perehtyä ja nähdä vaivaa, jos vähemmälläkiin työllä saa saarnat pidetyksi, turvautumalla tuttuihin fraaseihin...
Saarnaajan tehtävästä ei ole tapana itse hakeutua poiskaan vaikkei olisi todellista sisäistä motivaatiota perehtyä aihepiiriin eikä todellista sanottavaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
joitakin vuosia sitten oli todella mielenkiintoinen. Hän kertoi, että puhujien puheissa on valtavasti asiavirheitä, mutta kukaan ei tiedä tai viitsi niihin puuttua.
Puhujan tehtävä on todella vastuullinen, koska on ihmisiä, jotka saattavat ottaa aivan arkipäiväiseen elämään ohjenuorakseen asian/tavan, koska saarnaaja sanoi niin.
tiedätte, että puhujan puheista vastaa seurakunta. Eli tällaista puhujaa tulisi seurakunnan hoitaa, jos "väärin" puhuu. Näinhän puhujat toivovat ja niin se kuuluu. Se on väliinpitämätöntä jos ei neuvota! Mutta jos kyse on jostakin ulkoisesta puheessa esiintyvästä "tyylistä", niin ei se ole uskon este. Puhujat puhuvat lahjoillaan ei meriiteillään.
Tiedät itsekin, että vain harvat riviuskovaisista lukee itse raamattua ja vielä harvemmat tuntevat syvemmin kristinoppia. Sieltä siten harva rohkenee puhujaksi nostettua käydä neuvomaan.
Kuuntelin melkein kaikki suviseurasaarnat Sotkamosta. Kyllä välillä mietti että itkeäkö vai nauraa.
Puheet keskittyvät itseihailuun sisältämättä syvempää hengellistä sisältöä. Raamatun tekstikohta on usein valikoitu siitä tietystä kapeasta valikoimasta, josta meikäläisyydessä useimmin saarnataan, ja surullisinta on että puhuja saattaa kokonaan kuitenkin sivuuttaa koko tekstin, käsittelemättä sitä vatsinaisesti lainkaan.
Nähtävästi koska ei ole syvempää krisitiuskon opillista tuntemusta eikä käsitystä Raamatun eri kirjojen välisistä suhteista ja eri kysymysten liittymisestä toisiinsa. Niinpä puhujaparka höpisee mitä sattuu, omiaan!
Ja täydestä menee kuin väärä raha.
TÄYDELLINEN pappi ja puhuja? Että kehtaatkin olla typerä!
juuri yksinkertaisille ja lapsen mielisille näinhän raamattu opettaa. Miten siihen sitten vaaditaisiin nykypäivänä suurta teologista viisautta(mitenkään väheksymättä sitä). Kyllä Jumala omiansa johtaa.
että Perhossakin oli paljon teologeja puhujina? Onko nekin niin huonosti koulunsa läpäisseet, että eivät sinun korvillesi kelpaa? Kyllä se on sydämentila, joka antaa ymmärrystä hieman vajaavaisellekin puheelle. Jumalaltahan se puhe tulee, eikö vain?
Mitenkäs sinun kuuntelijat kirkossa ynm. Harva tavallinen lut. ei lue senkään vertaa raamattua, kun vl.t. Siksikö papit kirkossa höpisee tosi köyhää sanomaa aivan asian vierestä. Lukevat tekstin ja saarnaavat esim.jostakin kirjailijasta tai elokuvasta.Ja täydestä menee!
onko vertailusi pohjalla runsaastikin Jumalanpalveluskäyntejä eri puolilla Suomea? Itse kuuntelen saarnoja työni puolesta jopa useita viikossa. Ennen työelämään siirtymistä ajattelin tästä asiasta jota kuinkin samalla tavalla kuin sinä. Nyt olen häpeäkseni todennut olleeni tuolloin suurelta osin väärässä. Kokemukseni perusteella uskon, että valtaosa evl. kirkon papeista ja sen ns. hengellisen sektorin työntekijöistä suhtautuu työhönsä vakaumuksella ja tekee sen vilpittömästi niin hyvin kuin taitaa. Saarnat ovat useimmiten hyvin valmisteltuja ja tekstissä pitäydytään hyvin. Joskus toivoisi kyllä terävämpää otetta jolla kiinnitetään kuulijan huomio puheen keskeiseen sisältöön (tätä kaipaisin usein myös seurapuheilta). Se ettei pappi halua räksyttää niille jotka käyvät kirkossa sanankuulossa säännöllisesti on täysin ymmärrettävää. Ne jotka enemmän parannussaarnaa tarvitsisivat ovat poissa äänen kuulumattomissa. Räksyttäminen ei muutenkaan ole rakentavin tapa saarnata evankeliumia.
Mitä "tarinankerrontaan" tulee. Lukekaapa parhaan opettajamme Jeesuksen omia saarnoja. Hän vangitsi kuulijansa juuri sujuvalla kerronnalla ja elävän elämän esimerkein. Sillä hän selitti kirjoituksia. Lutherin aloittaman uskonpuhdistuksen ydinajatus oli se että seurakunnan tulee ymmärtää mitä kirkossa ja sen JP:ssa tehdään. Tähän kuuluu oleellisesti saarnojen sidonnaisuus tavallisen ihmisen arkeen. Pelkän liturgian ja sanahelinän voimin ei kukaan jaksa elää. Vaikka voimme kyllä ammentaa niistä pyhyyden kokemuksia sekä kokea tuttua ja turvallista ilmapiiriä.
"kaunistetuissa sanoissa, vaan Hengen ja voiman osoituksessa".
Hengen ja voiman puute on ratkaisevaa!
Olen paljon kierrellyt eri Jumalanpalveluksissa ja kuuntelen radiojumalanpalveluksia.Valmisteltujahan puheet nykyisin on ja hyvin vielä, mutta köyhäksi saarnat silti jäävät useimmiten ja poikkevat melkein heti saarnan alussa tekstistään.Jos ei papilla ole mitään annettavaa, niin mistäs hän antaa .Jos kanttori on tyytyväinen saarnoihin kuin saarnoihin,niin olisitko sinä tottunut huonoon ruokaan vuosien kuuntelun jälkeen vai kuulutko ns.kaikkiruokaisiin.
On se vaan kumma, kun joillakin loppuu eväät, niin alkaa heittely tyyliin:
"Jos kanttori on tyytyväinen saarnoihin kuin saarnoihin,niin olisitko sinä tottunut huonoon ruokaan vuosien kuuntelun jälkeen vai kuulutko ns.kaikkiruokaisiin."
Jos tarkoituksesi oli riitaa tuollaisilla heitoilla, saat anteeksi. Toivon vain että avaisit silmäsi katselemaan ensin omia asenteitasi ja ennakkoluuloja ennen kuin yrität kylvää eripuraa tällä muiden keskuuteen. Et ilmeisesti myöskään tämän asenteesi takia lukenut riittävän tarkasti edellistä viestiäni. Nyt on kiire seuroihin, joten jatkan tästä illalla jos on "ilmoituksia".
Totta.
Kyvyttömyys keskustella asia-argumenteilla - moni vanhoillislestadiolainen turvautuu typeriin henkilökohtaisuuksiin eli keskustelukumppanin sielun tilan arviointiin, kun omat argumentit käyvät vähiin.
Ala-arvoista.
teologianopiskelija kuuntelit Sotkamossa saarnoja! Saitko "murustakaan" omalle sielullesi? Minä sain.