Kun kerran silloin SRK:n hoitokokouksissa saarnaajat opettivat väärin, ja lähes kaikki tekivät parannuksen vastoin omaatuntoaan "joukkohysterian" vallassa johonkin senaikaiseen pakko-oppiin, kuten Erkki Reinikainen on todennut vl-papeille pitämässään alustuksessa 1987.
Niin herää kysymys: missä silloin opetettiin oikein??
Ja missä se "oikea" siis on nyt??
Ei se ainakaan nyky-ry:llä voi olla koska siellä jatkuu se sama hoitokokousten aikainen oppi josta ei ole parannusta tehty.
Rauhanyhdistyksissä lakkasi Pyhän Hengen vaikutus viimeistään silloin, kun Pyhää Henkeä sisimmässään kantavien uskovaisten oli pakko painostettuna tunnustaa olevansa väärässä eli antikristuksen hengessä säilyttääkseen yhteisön jäsenyyden.
Ja näin joutui tekemään "valtaosa vanhoillislestadiolaiseen kristillisyyteen kuuluvista" uskovaisista, totesi Erkki Reinikainen v. 1987 vl-papeille pitämässään alustuksessa.
Samassa alustuksessa Reinikainen analysoi hoitokokousvuosien harhaoppeja, joita hän oli havainnut neljä: Jumalan huoneen hallitus -oppi, kollektiivisen omantunnon -oppi, henkiparannusoppi, julkirippioppi.
Oivallus.
Juuri tämä syvällisesti SRK-linjan perustaa murentava kysymys on syy, miksi hoitokokouksien käsittely rauhanyhdistyksissä on sivuutettu ja tapahtumista vaietaan.
Kysymys kuuluu: Missä on Pyhä Henki nyt?
Niin herää kysymys: missä silloin opetettiin oikein??
Ja missä se "oikea" siis on nyt??
Ei se ainakaan nyky-ry:llä voi olla koska siellä jatkuu se sama hoitokokousten aikainen oppi josta ei ole parannusta tehty.
Rauhanyhdistyksissä lakkasi Pyhän Hengen vaikutus viimeistään silloin, kun Pyhää Henkeä sisimmässään kantavien uskovaisten oli pakko painostettuna tunnustaa olevansa väärässä eli antikristuksen hengessä säilyttääkseen yhteisön jäsenyyden.
Ja näin joutui tekemään "valtaosa vanhoillislestadiolaiseen kristillisyyteen kuuluvista" uskovaisista, totesi Erkki Reinikainen v. 1987 vl-papeille pitämässään alustuksessa.
Samassa alustuksessa Reinikainen analysoi hoitokokousvuosien harhaoppeja, joita hän oli havainnut neljä: Jumalan huoneen hallitus -oppi, kollektiivisen omantunnon -oppi, henkiparannusoppi, julkirippioppi.
Oivallus.
Juuri tämä syvällisesti SRK-linjan perustaa murentava kysymys on syy, miksi hoitokokouksien käsittely rauhanyhdistyksissä on sivuutettu ja tapahtumista vaietaan.
Kysymys kuuluu: Missä on Pyhä Henki nyt?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaleva 11.7.2006
Anteeksipyyntö on vaikeaa hengellisille yhteisöillekin
Anteeksipyyntöä 1970-luvun tapahtumista on jälleen alettu perätä vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskuselimeltä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykseltä eli SRK:lta. Näyttää selvältä, että moni myös liikkeen sisällä odottaa tällaista elettä.
Kirkollisessa maailmassa syntyi muutama vuosi sitten tuhatluvun vaihteen lähestyessä jonkinlainen yhteisöllisten anteeksipyyntöjen aalto. Suurimman huomion sai paavi Johannes Paavali II. Hän nosti esiin virheet, joihin katolinen kirkko oli historiansa aikana sortunut. Joukkoon mahtui muun muassa anteeksipyyntö tähtitieteilijä Galileo Galileita vastaan käydystä oikeudenkäynnistä, joka tapahtui vuonna 1633.
Samoin paavi esitti katolisen kirkon anteeksipyynnön etnisten ryhmien kuten juutalaisten sorrosta sekä vieraiden kulttuurien ja uskontojen halveksunnasta. Paavin kerrotaan Pietarinkirkon puheessaan sanoneen, että moniin virheellisiin toimiin ryhdyttiin "totuuden palvelemisen vuoksi". Siis hyvässä tarkoituksessa mutta harhaan iskien. Paljon aiemminkin nuo anteeksipyynnöt olisi voinut esittää.
Samoihin aikoihin asialla oli suomalainenkin kirkonmies, evankelis-luterilaisen kirkon piirissä toimivan Kansanlähetyksen pääsihteeri Timo Rämä. Hän pyysi julkisesti anteeksi järjestön piirissä esiintynyttä hengellistä väkivaltaa ja ylilyöntejä. Hän tunnusti tuolloin, ettei hengellinen väkivalta liittynyt liikkeessä vain menneisyyteen eli sen muutaman vuosikymmenen takaisiin kuohuviin alkuvaiheisiin vaan sitä esiintyi edelleenkin.
Katolinen kirkko tai Kansanlähetys eivät ole ainoita tahoja, joiden historiasta löytyy synkkiä vaiheita ja anteeksipyyntöjen aiheita. Ne ovat joka tapauksessa hyviä esimerkkejä rohkeudesta tunnustaa selvät virheet. Anteeksipyynnöt eivät myöskään ole tuntuneet tekopyhiltä vaan vilpittömiltä eleiltä tekojen uhreja kohtaan. Kaikkeahan ei voi kuitata sanomalla, että aika oli silloin toinen.
Kirkollinen Kotimaa-lehti puolestaan pyysi taannoin sata vuotta täyttäessään lukijoiltaan anteeksi sitä, että oli vastustanut työväen aatetta ja iloinnut kansallissosialistien valtaan noususta Saksassa.
Kuten jo muutaman kerran ennenkin anteeksipyyntöä on jälleen alettu perätä vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskuselimeltä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykseltä eli SRK:lta. Ne asiat, joista nytkin puhutaan, liittyvät 1970-lukuun ja liikkeen piirissä järjestettyihin "hoitokokouksiin". Monet niissä mukana olleet sanovat kokouksissa käytetyn ankaraa henkistä painostusta ja pelottelua.
Teema oli viimeksi esillä Kotimaa-lehden verkkosivuilla SRK:n pääsihteerin Aimo Hautamäen haastattelussa. Hän myönsi olleen sellaisiakin kokouksia, joissa kaikki ei mennyt oikein. Hautamäen mukaan anteeksipyyntö ei kuitenkaan ole SRK:n asia vaan asianomaisten, kokouksiin osallistuneiden ihmisten. Haastattelu on pannut liikkeelle vilkkaan mielipiteenvaihdon muutamalla internetin keskustelupalstalla, esimerkiksi Suomi24:ssä. Kun väitteet esitetään lähes yksinomaan nimimerkkien suojassa, puheenvuoroihin pitää tietysti suhtautua varauksin. Nimimerkkien takaa voi puhua myös potaskaa. Osa hoitokokouksista kertovista puheenvuoroista on kuitenkin siinä määrin vakuuttavasti kirjoitettuja, että on vaikea uskoa niiden perustuvan muuhun kuin omiin todellisiin kokemuksiin.
Henkilö, joka sanoo olleensa lapsuudestaan asti vanhoillislestadiolainen ja sanoo olevansa yhä, kirjoittaa kuinka usein pitkälle yöhön lukittujen ovien takana pidettyjen kokousten käyttäytymistavat olivat vastoin kaikkia asiallisia muotoja. "Niistä jäi ikävä olo ja huono omatunto. Puheenvuoron käyttämistä oppi välttämään, kun näki miten kyselijöille tapahtui: useimmiten kysyjä joutui itse painostuksen kohteeksi."
Sama kirjoittaja sanoo monen seuranneen ahdistuneena vierestä, kuinka vanhoja ihmisiä kiusattiin. Intiimejä yksityisasioita vedettiin julkiseen käsittelyyn ja vaadittiin seurakunnan edessä julkiparannuksentekoa tiettyjä sanamuotoja käyttäen. "Jos hätääntynyt vanha pappa tai mummo ei osannut oikeilla sanoilla anoa anteeksi olemattomia asioita, nöyryytettiin ja pitkitettiin tilannetta loputtoman tuntoisesti."
Tuollaista voi täydestä syystä kutsua hengelliseksi väkivallaksi.
Avainkysymyksiin kuuluu tietysti se, oliko tuollaisilla hoitokokouksilla SRK:n suoranainen tuki tai edes hiljainen hyväksyntä. Hautamäki toteaa Kotimaassa, että hoitokokouksiksi kutsuttu tapahtumasarja ei ollut SRK:n mobilisoima.
Suomi24:ssä kokemuksiaan kertonut kirjoittaja puolestaan sanoo, että "SRK:n edustaja oli aina kokouksia vetämässä, ja Päivämies-lehdessä julkaistiin hoitokokouksista myönteisiä kirjoituksia." Hänen mielestään on selvää, että SRK on järjestönä yhdessä rauhanyhdistysten kanssa tapahtumasarjasta tosiasiallisessa vastuussa.
On 1970-luvun tapahtumia SRK:n piirissä jossain määrin käyty läpikin, muun muassa järjestön vuosikirjassa jo vuonna 1989. Edelleenkin asia on silti liikkeen piirissä hyvin arka.
Anteeksipyyntöihin tai pahoitteluun ei ole tarpeen lähteä ensi sijassa siksi, että niitä liikkeen ulkopuolelta perätään. Olennaisempaa on, että aivan ilmeisesti moni odottaa niitä myös liikkeen sisällä.
Pekka Mikkola
- -
Palstan keskustelua tästä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000017785868
Eikö Pyhä Henki ole meissä jokaisessa uskovaisessa sisäisesti, ei Pyhä Henki ole silminnähtävissä jossakin paikassa. Vai meinaatko, että meillä nuoremmilla vanhoillislestadiolaisilla, (jotka emme 70-luvun hoitoja eläneet) ei voisi olla Pyhää Henkeä?
..kolmannen... niin päästäänkin jo eri aiheeseen.
(Herakleitos)
Kun näkee jättiläisen, on syytä ensin tutkia auringon asemaa ja tarkkailla eikö kysymyksessä ole kääpiön varjo. (Novalis)
Oma etu on vain alhaisten tekojen avain. (Napoleon)
Lainaus, vastausko?
"Pyhän Hengen pilkka on ainoa synti josta ei voi synnintuntoa edes tulla."
Täällä monet äärilaidan vl-kristityt vaahtoavat Jumalan valtakunnan erehtymättömyyden puolesta. Tämä on juuri se Jeesus Kristus kallion terävin särmä joka eksyttää uskonvanhurskaudesta. Ei Jumalan valtakunta tai Jumalan seurakunta pyhitä itseään ja ilmoitustaan ajallisilla teoilla ja sanoilla vaan sillä että saarnataan Jumalan sanaa ja evankeljumia Jeesuksesta Kristuksesta.
Jos seurakunnan ajatukset pyörivät vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen ns.toissijaisten asijoiden ympärillä kuten esim. urheilukilpailun seuraaminen katsomosta, istuminen nukketeatteriassa, käynti Tuomas messussa, laulaminen kirkkokuorosaa yms. voidaan olla jo todella huolestuneita siitä mihin on elävä usko ja Jumalan sana kadonnut.
Usko on uskonvanhurskauden päälle uskomista Jeesus Kristus perustuksen päällä, eikä jatkuvaa vääntöä siitä mihin kosket, mitä syöt, mitä teet, mitä juot, mitä maistat ja mitä haistat.
porukkaa!!! Muut ihmiset ovat täysin arvottomia, kun he jyräävät. He ovat kaikessa vain oikeassa, eikä mistään tarvitse tehdä parannusta. Oman kunnian menetys pelottanee. Mutta eikö ole olemassa totuus, että maine on jo menetetty?
Kunnianhimo tarttuu nopeammin pieniin sieluihin kuin suuriin, niin kuin tuli tarttuu helpommin olkiin ja mökkeihin kuin palatseihin. (Chamfort)
Se teko se vasta teolta maistaa, kun itsensä omassa rasvassa paistaa. (Goethe)
hengellisyys saa ensimmäisenä vaistyä ja vallitsevaksi jää valtapolitiikka. Monet SRK:n johtajista ovat perinteisesti olleen päivän politiikassa toimivia pyrkyreitä, joko kunnallisella- tai jopa valtakunnallisella tasolla. Kun SRK:n johdon opit ammennetaan Keskustapuolueen eduskuntaryhmän likaiselta valtapelilaudalta, näemme tuhoisat seuraukset...
se on sisäisesti teissä ja menee sydämestä toiseen samanlaiseen
mikäli ma_riaa yhtään tunnen hänen sydämessään se ainakin on
sensijaan nykyisen pm:n jutuista en sitä juurikaan mielestäni löydä
Täällä ei ole mitään pakkoparannusoppia eikä henkioppia.Sen jälkeen 70-80 -luvulla .Kun Siioni puhdistui eriseuran raskaista ajoista on Siionissa ollut rauha ja rakkaus . Raittiissa ilmassa on Jumalan lasten helppo hengittää.
Aimo Hautamäki on SRK:n suulla julkisesti kertonut, että hoitokokoukset olivat hyväksyttävää ja normaalia käytöstä SRK:lta sekä paikallisilta Rauhanyhdistyksiltä. Muutamaa harvaa yksittäistä ylilyöntiä lukuunottamatta.
Samalla hän jätti oven raolleen uudelle hoitokokousaallolle, koska julisti hoitokokouskäytännön siunaukselliseksi, odotetaan sitä...
meitä, jotka emme suostuneet vääryyteen tai joille ei annettu anteeksi (oleamttomiakaan)
"syntejä"? Meistäkö pääseminen on tuonut rauhan ja rakkauden siioniin?
Enpä totisesti haluaisikaan olla tuon kaiken hyväksyneiden kaltaistesi seurassa.
"Jumalan seurakunta on siellä, missä Jumalan sana oikein saarnataan."
Farisealaisuuden huippu.
että kun vl-uskon mukaan Pyhä Henki saadaan vl-uskoisen ihmisen saarnaaman synninpäästön välityksellä, niin ei ollut käytännössä enää ketään, joka olisi voinut langenneille synninpäästön saarnata. Näin kyllä tehtiin, mutta siinä ei ollut enää Pyhää Henkeä mukana. Koko joukko on siis siitä lähtien vain luullut olevansa uskomassa.
Kuitenkin vl-joukossa on selvästi myös sydämen uskoa. Oliko siis myös niitä, jotka onnistuivat säilyttämään sydämen uskon ja Pyhän Hengen ja välittämään sitä muille? Vai olisiko selitys asiaan raamatunmukaisempi: toista ihmistä ei tarvita välimiehenä ihmisen ja Jumalan välillä