Tulipa kerran TV:stä vänkä näytelmä nimeltään "Kätkijä", joku ehkä muistaa...
Olipa kerran.... rikas ja itara mies jolla oli viinaan menevä veljenpoika. Muita omaisia ei miehellä enää ollut, ei siis muita perijöitä kohtuullisen suurelle omaisuudelle.
Veljenpojan juoppous suretti vanhaa miestä. Rappiolle oli luisumassa nuoren miehen elämä lopullisesti. Varsinkin sitten kun perinnön lopulta saisi. Ukkoa sapetti ajatus siitä että rahat menisivät sen sileän tien veljenpojan hurvitteluun. Miten saada edes osa perinnöstä pelastettua ja samalla myös veljenpoika kaidalle tielle? Sitä ukko mietti ja keksikin lopulta ratkaisun.
Kului aikaa ja ukko lopulta kuoli. Mutta veljenpoika peri vain kartan ja testamentin jossa oli eräs määrätty ehto.
Noh, koska ukko oli arvannut että veljenpoika kuitenkin käyttäisi kaikki rahat dokaamiseen, olikin hän ostanut suurella osalla varoista viinaa, ja jo vuosikausien ajan oli hän, luontoharrastaja kun itse oli, kätkenyt retkillään pullot ympäri Suomenmaata sekä merkinnyt kätköt karttaan, ei liian selvästi vaan siten että löytäminen vaatisi paljonkin vaivannäköä.
Ehto testamentissa taas oli sellainen että vasta löydettyään jokaikisen kätkön saisi veljenpoika loput perinnöstä.
Noh, lopputulos oli se, että vuosikaudet viinakätköjä etsiessään ja ristiinrastiin Suomen metsissä juostuaan(kiire oli löytää kätköt jotta saisi viinaa ja loput rahat) , veljenpoika pikkuhiljaa kuntoutui varsinaiseksi suunnistajaksi ja teräsmieheksi. Lopulta ei enää edes viina maistunut ja perintörahatkin tulivat käytettyä raittiuden merkeissä omaan yritykseen, olisiko ollut kotimaanmatkailu tuo ala sitten.
Että tämmöinen tarina. Loiri muuten näytteli tota veljenpoikaa.
Soromnoo.
Olipa kerran.... rikas ja itara mies jolla oli viinaan menevä veljenpoika. Muita omaisia ei miehellä enää ollut, ei siis muita perijöitä kohtuullisen suurelle omaisuudelle.
Veljenpojan juoppous suretti vanhaa miestä. Rappiolle oli luisumassa nuoren miehen elämä lopullisesti. Varsinkin sitten kun perinnön lopulta saisi. Ukkoa sapetti ajatus siitä että rahat menisivät sen sileän tien veljenpojan hurvitteluun. Miten saada edes osa perinnöstä pelastettua ja samalla myös veljenpoika kaidalle tielle? Sitä ukko mietti ja keksikin lopulta ratkaisun.
Kului aikaa ja ukko lopulta kuoli. Mutta veljenpoika peri vain kartan ja testamentin jossa oli eräs määrätty ehto.
Noh, koska ukko oli arvannut että veljenpoika kuitenkin käyttäisi kaikki rahat dokaamiseen, olikin hän ostanut suurella osalla varoista viinaa, ja jo vuosikausien ajan oli hän, luontoharrastaja kun itse oli, kätkenyt retkillään pullot ympäri Suomenmaata sekä merkinnyt kätköt karttaan, ei liian selvästi vaan siten että löytäminen vaatisi paljonkin vaivannäköä.
Ehto testamentissa taas oli sellainen että vasta löydettyään jokaikisen kätkön saisi veljenpoika loput perinnöstä.
Noh, lopputulos oli se, että vuosikaudet viinakätköjä etsiessään ja ristiinrastiin Suomen metsissä juostuaan(kiire oli löytää kätköt jotta saisi viinaa ja loput rahat) , veljenpoika pikkuhiljaa kuntoutui varsinaiseksi suunnistajaksi ja teräsmieheksi. Lopulta ei enää edes viina maistunut ja perintörahatkin tulivat käytettyä raittiuden merkeissä omaan yritykseen, olisiko ollut kotimaanmatkailu tuo ala sitten.
Että tämmöinen tarina. Loiri muuten näytteli tota veljenpoikaa.
Soromnoo.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mukana kätkemässä niitä viinoja myös...