Varhain heräsin kun mieläni painoi. VL-nuori haluaa uskoa muiden ystäviensä tavoin mutta hänen omatuntonsa ei käsitä kaqikkea sellaista vääräksi mitä liikkeen miehet puhuvat. Kyse on sellaisista asioista jotka ovat ns. maallisia ja tapoihin liittyviä.
Ystäväni on joutunut muiden vl-nuorten hyljeksimäksi. Häntä ei haluta rakastaa kuin ehdollisesti. Vain suostumalla sellaiseen tapakulttuuriin kuin enemmistö harrastaa, hänet kelpuutetaan. Nyt hänelle ovat ystävät kääntäneet selkänsä. Siis tälle tuntemalleni VL-nuroelle.
Mitä hän ajattelee? Hän on järkyttynyt. Mielalalääkkeitä koura täynnä hän kysyy että missä hän on ja kuka hän on. Hän tuntee itsensä VL-nuoreksi mutta hän ei kelpaa sellaisena kuin hän tuntee. Hän ei halua olla uskosta osaton ja maailmallisten houkutusten pyörittämänä. Mutta siltikään hän ei kelpaa.
Vakava vettomus teille vanhoillislestadiolaiset nuoret. En voi kirjoittaa tarkemmin että tämän nuoren henkilöllisyys ei paljastu. Mutta ehkä tiedätte hanet ja monet samassa tilanteessa olevat.
Älkää olko julmia toisillenne. Rakastakaa julman hylkäämisen sijaan. Älkää mitatko toisianne tapojen ja ihmissääntöjen keinoilla. Rohkaiskaa niitäkin nuoria jotka ymmärtävät omassa tunnossaan tavat eri lailla. Tämä masennuslääkkeisiin turvautunut nuori on valitettavasti teidän uhri. Kovaa tekstiä sillä ei hän teitä syytä - hän vain kysyy ja kysyy että miksi toiset uskovaiset nuoret käänsivät hänelle selkänsä.
Itse kerron vielä ajatuksiani. Itsekin olin nuori. Muistan kysyneeni samaa itseltäni. Kuka olen ja missä olen. Jalkani vipotti kun kuulin mukavaa musiikkia - se saarnattiin synniksi vaikka jalkani heilui tietämättään. Itsetyydytys saarnattiin likaiseksi synniksi - itse en swilloin enkä jälkeenpäinkään ole nähnyt siinä pientäkkään syynnillisyyttä. Olin naapureissa olevien helluntalaispoikein kaveri kun ei ollut vl-uskovaisia lähelläkään - surkulaismies, saarnaaja, piirsi mieleeni helvetin kauhut serurustelusta epäuskositen kanssa.
Vetoomus. Älkää tuomitko omiannekaan. Muiden tuomitsemisessakin on tapahtunut tervehtymistä - nyt on aika katsella kotisiionia.
Ystäväni on joutunut muiden vl-nuorten hyljeksimäksi. Häntä ei haluta rakastaa kuin ehdollisesti. Vain suostumalla sellaiseen tapakulttuuriin kuin enemmistö harrastaa, hänet kelpuutetaan. Nyt hänelle ovat ystävät kääntäneet selkänsä. Siis tälle tuntemalleni VL-nuroelle.
Mitä hän ajattelee? Hän on järkyttynyt. Mielalalääkkeitä koura täynnä hän kysyy että missä hän on ja kuka hän on. Hän tuntee itsensä VL-nuoreksi mutta hän ei kelpaa sellaisena kuin hän tuntee. Hän ei halua olla uskosta osaton ja maailmallisten houkutusten pyörittämänä. Mutta siltikään hän ei kelpaa.
Vakava vettomus teille vanhoillislestadiolaiset nuoret. En voi kirjoittaa tarkemmin että tämän nuoren henkilöllisyys ei paljastu. Mutta ehkä tiedätte hanet ja monet samassa tilanteessa olevat.
Älkää olko julmia toisillenne. Rakastakaa julman hylkäämisen sijaan. Älkää mitatko toisianne tapojen ja ihmissääntöjen keinoilla. Rohkaiskaa niitäkin nuoria jotka ymmärtävät omassa tunnossaan tavat eri lailla. Tämä masennuslääkkeisiin turvautunut nuori on valitettavasti teidän uhri. Kovaa tekstiä sillä ei hän teitä syytä - hän vain kysyy ja kysyy että miksi toiset uskovaiset nuoret käänsivät hänelle selkänsä.
Itse kerron vielä ajatuksiani. Itsekin olin nuori. Muistan kysyneeni samaa itseltäni. Kuka olen ja missä olen. Jalkani vipotti kun kuulin mukavaa musiikkia - se saarnattiin synniksi vaikka jalkani heilui tietämättään. Itsetyydytys saarnattiin likaiseksi synniksi - itse en swilloin enkä jälkeenpäinkään ole nähnyt siinä pientäkkään syynnillisyyttä. Olin naapureissa olevien helluntalaispoikein kaveri kun ei ollut vl-uskovaisia lähelläkään - surkulaismies, saarnaaja, piirsi mieleeni helvetin kauhut serurustelusta epäuskositen kanssa.
Vetoomus. Älkää tuomitko omiannekaan. Muiden tuomitsemisessakin on tapahtunut tervehtymistä - nyt on aika katsella kotisiionia.
Vastaukset 33
Vanhimmat
ensisijaisena tehtävänä on kytätä, ettei toisella vanhoillisella ole korvakoruja, puuteria, värijuovaa hiuksissa ja ettei hän vaan seuraa urheilukilpailuja katsomosta käsin yms.
Lähimmäisenrakkaus jää taka-alalle.
että kytätään toisen edesottamuksia. Ettei toinen pääsisi livahtamaan taivaaseen pienemmillä ansioilla...
Viimeisessä Päikkärissä oli tärkeää asiaa pääkirjoituksessa. Mutta pelkään että sitä luetaan monella tapaa siionissa. Siinä annettiin ohjeita mitata viereltä se mikä on oikein ja mikä onväärin. Oman tunnon puhtaus ja oman tunnon ääni ei saanut kunnioitusta kirjoituksessa.
Kuitenkin on aivan sama mitä tapahtuu sydämemme ulkopuolella kun pohdimme Jumalaamme. Ei ole merkitystä mitä syömme tai mitä juomme. Ei ole merkitystä mitä on päällämme. Ei ole merkitystä mitä saarnamies tai naapuri puhuu tai vaikenee.
Vain oman tunnon - minun ja Jumalan - välinen suhde on merkityksellinen. Pääkirjoitus rohkaisi oikein mittaanaan itseä muihin ja muita itseen. Ei sellainen ole vaarallista mutta Raamatulle se on vieras asjatus. Merkityksellistä on vain oman tunnon puhtaus
ikävää ja vaarallista. Pelkkä yhteisön hyväksynnän hakeminen omalle elämälleen ei ole raamatun tarkoittamaa uskoa, vaikka tällainen meininki on ollut käytössä vl-piireissä hoitokokouksista lähtien.
Hoitokokouksissa ihmiset joutuivat tekemään parannusta käskettyinä, siis sellaisista asioista joita heillä ei tunnollaan ollut.
Se oli syvintä laatua nöyryyttämistä ja todellisen uskon ja armon halventamista.
Sellainen moraalittomuus ei tietenkään mennyt jättämättä jälkiä: epärehellisyys ja teeskentely, tietynlainen moraalittomuus jäi vallitsemaan siionissa.
Monelle jäi kauhean paha olo niistä julkisista teeskennelyistä parannuksenteoista. Jonossa mentiin seurakunnan eteen, ja tehtiin olemattomista asioista muka parannusta kun käskettiin.
Erkki Reinikaine on uskovaisille teologeille pitämässään esityksessä 1987 todennut että kyse oli "joukkohysteriasta", jossa mentiin liian pitkälle.
Asiaa ei kuitenkaan ole tähän päivään mennessä koko joukon kanssa selvitetty.
Mistä syystä tämän asian selvittäminen pysähtyi uskovaisten pappien / teologien selän taakse??
On totta vl-lestadiolaisuus sairastuttaa ja katkeroittaa hyvin suuret määrät ihmisiä loppuiäkseen. Tämä johtuu pääosin rajusta syntyvyydestä ja tästä lapsimassasta auttamatta heikoimmat ja herkimmät tulevat hyljätyksi ja jäävät vaille perustarpeita. Vaille äidin, isän, veljien, sisarten, sukulaisten hyväksyntää. Se uskonyhteisö ei pidä minään eronneita/erotettuja jäseniään, suotakoon se uskonnollisen yhteisön oikeudeksi. Mutta kun vl-uskon kaltaisessa uskonnollisuudessa erillainen uskonkäsitys katkaisee lapsen henkiset siteet jopa omaan äitiin ja sukulaisiin. Epäuskoisellekkin lapselle äiti ja isä, siskot ja veljet ovat tärkeitä, mutta tähän sukulaisten ja lähimpien väliin saarnamiehet piirtävät viivan joka erottaa.
Vl-seuroissa olen lukemattomia kertoja kuullut kiivaalla ja jyrkällä äänellä saarnattavan kuinka jo täällä ajassa kulkee uskovaisen ja epäuskoisen raja. Toinen otetaan ja toinen jätetään. Toinen pääsee taivaaseen ja toinen temmataan helvettiin. Ja tämä raja ei kulje sydämmestä sydämmeen ihmissilmältä näkymättömissä niinkuin raamattu opettaa vaan raja kulkee hyvin konkreettisesti ja selvästi.
Perheen äiti pystyy lajittelemaan omat lapsensa kahteen joukkoon. Uskovaisiin ja epäuskoisiin. Tämän jälkeen on sanahelinää julistaa että kaikki lapset ovat yhtä rakkaita kun se ei niin ole. Jos epäuskoinen lapsi sanoo ja tunnustaa uskovansa sydämmestään Jeesukseen Kristukseen ja elää siveeä elämää. Monin paikoin siveämpää ja raamatullisempaa elämää kuin uskovaiset perheen lapset jotka käyvät rauhanyhdistyksen toiminnassa mutta joille uskon asiat sinällään eivät ole edes tärkeitä vaan menevät siinä "sivussa".
Vaikka tämä epäuskoinen joka ei halua noudattaa opittua systeemiä ja kiinnittää huomion omakohtaiseen uskoon ja sen tunnustaa sydämmestään ja aidosti, ei se lapsen usko kelpaa äidille. Ei yhtään murusta sen epäuskoisen tytön uskosta kelpaa perheelle, koska hän ei tunnusta sitä systeemiä johon perhe uskoo. Ja ei tunnusta oikeaksi sitä ettei saisi myös henkilökohtaisesti elää uskonratkaisuja omassa elämässään turvautuen omakohtaisella uskolla Jumalan armoon ja Kristuksen rakkauteen.
Lapset ovat lestadolaisille vanhemmille rakkaita. He kaikki ovat saman arvoisia. Mutta lestadiolaiset lapset ovat vain vähän arvokkaampia kuin ne lapset jotka uskovat oman tunnon ohjaamana Kristukseen toisin.
SRK on tosin antanut uuden mahtikäskynsä asiasta, ettei ei-vl-lapsia saisi syrjiä, joten vanhemmat yrittävät parantaa nyt välejään...
Mutta uutta, seuraavaa toisensuuntaista mahtikäskyä odotellessa ei jaksa vaivautua väliaikaisia suhteita luomaan...
ei kestä vanhoillislestadiolaisuutta. Tämä ilmiö ei johdu Jumalasta, se johtuu sieltä janan toisesta päästä. Mielenterveyden järkkyminen on yksi sielunvihollisen keino. Vl-herätysliike valheoppeineen, järkyttävine sääntöineen, ihmisten kyttäämisineen jne. ruokkii tätä erittäin ikävää ilmiötä.
Muutoksen tähän kaikkeen voi tuoda mukanaan vain SRK:n ja vl-puhujien nöyrtyminen opettamaan Jumalan sanaa nykyisten oppien sijasta.
vl tarvitsee valtavan kovaa luonnetta selviytyäkseen.
Hörhöjä ja kyttääjiä tuntuu löytyvän joka puolelta. Asiat, jotka tosiasiassa ovat kunnianloukkaus-/ henkinen väkivalta/ihmisoikeusrikoksia hengellistetään.
Ks. Vl-seurustelusäännöt/Vl-vanhapiika samassa työpaikassa...on kauhistus... Miten asia liittyy uskovaisuuteen?
tämän palstan kertomukset eivät aina ole tosia. Vaikkapa juuri nuo mainitsemasi... ovat suuren luokan vedätystä, mutta näkyvät menevän tietämättömään kansaan.
Näissä jutuissa pelaa hyvin keltaisen lehdistön efekti. Varmaan se on tarkoituskin.
ja asiat tosia.
Valitettavasti tuon psyykeltään horjuvan VL-nuoren tarina on totisinta totta. Uskovainen nuori ponnistelee oman tunnon puhtaudessa. Hänelle Pyhä henki ei osoita ihmisten kynnen kokoisia sääntöjä usklle merkityksellisiksi. Päivämiehen pääkrijoituksen ohjaamana muut VL-nuoret hylkäävät toisen uskovaisen.
On valitettava tosiasia että vanhoillislestadiolainen usko kantaa myös pimeyttä mukanaan ns. seurakunnan yksimielisyyden opissa. On vahvoja merkkejä että oppi Jumalan huoneen hallituksesta nousee uskolle puolustukseksi mutta saakin mielivallan piirteet
kuten sääntöjen alituinen muuttuminenkin vl-piireissä. Jos joku muistuttaa muuttuneesta säännöstä, sanotaan vaan että muistuttaja valehtelee, sellaista sääntöä ei koskaan ole ollutkaan.
Ja SRK näyttää mallia unohtamalla organisoimansa hoitokokoukset ja antaa näin alamaisilleenkin luvan valehdella "hyvän asian puolesta"!
Niin lapsellista on harrastamanne seurustelevien nuorten kyttääminen ja painostaminen, ettette ilkeä sitä ulkopuolisille edes myöntää.. voi raukkoja.
jopa yksi tai kaksi henkilöä etenkin pienillä paikkakunnilla, katsovat muodostavansa Jumalan valtakunnan. Uskon varjolla voimakkaat persoonat jyräävät ja tallaavat heikompia pelkästä kateudesta ja oman edun tavoittelusta. Parannusta teetetään asioista, vaikka asianosaiselle ei edes kerrota mistä on kysymys. Asioita käsitellään vihjaillen ja jatkuvasti esillä pitäen vuodesta toiseen. Vaikka asia ja käyttäytyminen peitotaankin uskovaisuuteen, kysymyksessä ei ole kenenkään sielun autuudesta huolehtiminen, vaan häpäiseminen ja nöyryyttäminen. Ei ihme, että oikea käsitys uskovaisuuteen hämärtyy.
koska se "hajoittaa ja hallitsee" näin yhteisöään. Kun seurakunta on keskenään erimielinen, hajallaan ja toistensa kimpussa, SRK saa operoida vapaasti haluamallaan tavalla ilman yhtenäisen vastarinnan riskiä! Näppärää!
tapahtumapaikkakunnat ovat kyllä tiedossa, mutta tämän palstan sääntöjen mukaan eivät ole julkaistavia vaikkakin useiden tiedossa.
P. Paavalin Epistola Roomalaisille 14
1. Heikkouskoista korjatkaat, ei kamppausten riidoissa.
2. Yksi kyllä uskoo saavansa kaikkinaista syödä, vaan heikko syö kaalia.
3. Joka syö, älkään sitä katsoko ylön, joka ei syö; ja se, joka ei syö, älkään tuomitko sitä, joka syö; sillä Jumala on hänen ottanut vastaan.
4. Kuka sinä olet, joka toisen palveliaa tuomitse? Omalle isännällensä hän seisoo eli lankee. Mutta hän taidetaan ojentaa ylös; sillä Jumala on voimallinen häntä ojentamaan.
...
10. Mutta miksi sinä veljes tuomitset? Eli miksi sinä veljes katsot ylön? sillä me asetetaan kaikki Kristuksen tuomio-istuimen eteen.
11. Sillä kirjoitettu on: niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minua pitää kaikki polvet kumartaman, ja kaikki kielet pitää Jumalaa tunnustaman.
12. Sentähden jokaisen meistä pitää edestänsä Jumalalle luvun tekemän.
13. Älkäämme siis tästedes toinen toistamme tuomitko, vaan tuomitkaat paremmin niin, ettei yksikään veljensä eteen pane loukkausta eli pahennusta.
Rakas jo edesmennyt mummoni oli sydämen kristittty.Mutta siltikin rakas mummoni kantoi lestadiolaisuuden taakkaa. Se on tuomitsemisen ydinsanoma. Muut uskovaiset, tietyt tavat, perinnäissäännöt jne. Jos niitä ei tehnyt saarnamiesten opin mukaan niin kova oli laki.
Muistan että koskaan ei tuohon aikaan pohdittu että ytimeltään kyse on siitä tuomitsemisesta josta raamattu varoittaa.
Siis tuomitsemisen opista tehköön siion parannusta
Monella tavalla ne olemme tietenkin viallisia ja taitamattomiakin. Joskus on vaikea olla sellaisen uskovaisen ystävä, joka tietoisesti on synnistä erimieltä, kuin miten me uskovaiset yleensä ymmärrämme. Se on omankin uskon varjelemista, ettei joutuisi itse harhaan.
Voi se olla että oma osamme on niin vaikea että omaa sukoa puolustamme niin että hylkäämme erilaisen uskovaisen. ja olemme mukanakulkijoita vain sille joka menee keskitietä vikoilematta.
mutta saattaa olla että sellainen kipuileva oman tunnon ihminen on enemmän Jumalan lapsen tiellä. Me vain katsomme seurakuntaäidin sanomaa kun tuo toinen nuori kuulee herkkänä omaa tuntoa.
minua kyllä askarruttaaettä miksi päivämies nyt nosti tuon seurakuntakuuliaisuuden niin keskelle. ihan mietityttää että oliko sittenkin ne Jumalan huoneen hallitukset todella siionin arkea. En minä kotisiionia halua epäillä mutta eikö Jeesuksden sanoma ole monenkertaisen tärkeää kuin puhujien oppien kipuilematta seuraaminen. onhan nähty että ennenkin seurakuntaoppi on eksynyt ja erehtynyt. miksi sen kuuliausuus on niin tärkeää.
Jumalan seurakunnassa Jumalan sanaa kuulutetaan puhujiksi kutsuttujen kautta Pyhän Hengen kirkastamana. Sielunvihollinen sotkee oman järkemme kautta tätä opetusta, koska se haluaa meidät pois uskosta. Kuuliaisuudesta nostettu asia ei ole mikään uusi asia, vaan näin on aina uskottu.Olen lapsesta saakka ollut uskomassa vuosikymmenet,enkä näe tässä mitään uutta. Raamatussakin opetetaan" olkaa kuuliaiset opettajillenne ja katsokaa millainen vaellus heillä on" Tottakai meidän tulee itse uskoa ja valvoa uskoamme , että vaellamme Jumalan sanan ja opetuksen mukaisesti.Jumalan seurakunta on se Jerusalem, joka on laskettu tänne alas.Se on äitimme maanpäällä.Äiti opettaa,pesee puhdistaa ja ruokkii.Meillä on sama Henki kuin äidillä,koska äiti on meidät synnyttänyt parannusen kautta uuteen elämään .Siksi lapsen omatunto ei saa mennä edelle seurakunta äidin opetukselle.Meillä tulee olla aina kyselevä mieli, jos vähänkin epäilemme, miten toimia oikein elämämme tilanteissa.Ei niin , että minun omatuntoni sanoo oikein ja äiti tietää mitä tietää. Silloin mennään harhaan.Äiti halpenee silmissämme, se ei enää näytäkään Uudelle Jerusalemille, joka on taivaasta alas laskettu äitimme. Se alkaakin näyttämään vialliselta vääräoppiselta ihmisjoukolta, joka säätelee lakeja ja tiukkapipoisia sääntöjä.Tästä on täälläkin varoittavia esimerkkejä, kuinka Jumalan sana ei oikeasti saa heitä koskettaa, vaan vajotaan aina vain syvenpään pimeyteen.
höpötä!
Veljeni tai sisareni. Emmehän halua asettaa puhujein sääntöjä ja ohjeita oman tunnon yläpuolelle. Saattoi joku uskosta osaton lukea viestisi ihmetellen. Tottaki meidän tulee kysellä oman tunnon puhtautta ennemmin kuin kulloistakin seurakuntaoppia. Meillä krisillisyydessä on aika asjoin päässyt sokea oppi yli uskon ja armon. Niinpä on mahtunut hoittokokouksia ja muita jumalattomuuksia kristillisyyden aikaan.
Kyllä rakkaudcellakin on sanottava että Päivämiehen kirjoituksessa koeteltiin maaperää josko uudelleen serukuntavanhinten viisaus saisi olla uskovan omaa tuntoa viisaampi. On koeteltava saarnaajien puheita. On kysyttävä ammentaako sanoja sanat Pyhästä kirjasta vai ihmisen ja ajan ilmiöistä.
Uskokaa nyt, että kaikki mitä SRK sanoo, tulee suoraan Jumalasta ja siksi sitä on toteltava sokeasti. Jos SRK sanoo, että itketä isoäitiäsi keksityn henkiopin mukaisesti seurakunnan edessä, niin teemme heti niin. (Kuten olemme tehneetkin..)
tämän maailman helvetin joukot aivan kilvan Jumalan lasten ympärillä, mutta Jumalan vahva perustus on rakennettu Kalliolle, joka ei järistä taida.
Onpa meillä täällä ihana Rauhan maja, kuohuvan ja levottoman maailman keskellä, kiiruhda ja tee parannus niin pääset omistamaan jo täällä ajassa uskon kautta sitä autuutta ja iloa, jota kerran katselemme uusin silmin ja uusin kielin Jeesuksessa!
SRK ei sortua saata.
päättyy,
ei jää kiveä kiven päälle,
mutta Jumalan sana ei katoa koskaan.
Kiiruhda siis armon lapsi,
vielä kutsu kuuluu, Sulle juuri
olethan kalliisti lunastettu
seuraamaan veriylkää Vapahtajaa.
Kerran vaja lakkaa,
maja maallinen lakkaa,
alkaa täydet kiitosäänet
Herran Jeesuksen.
Siis miksi jotkut uskovaiset nuoret eivät ole hänen seurasssaan?
Jos haluu kulkee jossai joukossa, on toimittava kuten muut. Ota kuiteski huomioon, että omaa järkee voi käyttää, kaikki lakihenkiset käskyt ei ole kaikkien uskovaisten mielestä oikeita.
Masennus on sairaus ja se voi johtuu monesta asiasta, kirjoituksesi on aika varmasti provo, kun et vl-vastustajana muutakaan aihetta aamutuimaan palstalle keksinyt.
Todellisuutta on tarina. Tosellisuus on paljon rqankempi mutta en voi kirjoittaa jotta tuo taragedia, sen tekijät ja sen uhri eivät paljastu.
Ja ei toki tämä ainoa tilanne ole jossa uskovaiset panevat ruotuun sellaisen ihmisen jonka omatunto ei kipuilematta istu rauhanyhdistyksellä sanottuun.
Rakas ystävä. Avohoito on merkinnyt sitä että henkiset sairaudet eivät enää näy hoitolaitosten arjessa kuten ennen. Ennen oli kaksi vakioryhmää potilaita; helluntalaiset ja lestadiolaiset.
Mutta tänään on yhä ongelmia. Kuten tuo kertomani nuori uskonnon uhri. Mutta myös suuri joukko nuoria naisia. Osa psyykkisesti sairastuneita kun ehkäisyn kieltäminen kamppailee terveyden kanssa. Tuloksena skitsofreniset vaikeudet. Ja toinen lestadiolaisnaisten ryhmä on psykoosiin ylikuormasta ja toistuvista synnytyksistä vaipuneet.
Suosittelen armon mukaan ottoa mysö seurapuheiden ulkopuolelle.
olisin valmis tutustumaan tähän masentuneeseen ihmiseen, haluaisin jutella hänen kanssaan ja olla ystävä! Minkä ikäinen hän on ja mistä päin Suomea? Olen hoitoalan ammattilainen ja osaan keskustella masentuneiden kanssa ja keksiä, miten elämästä voisi löytää niitä iloisia asioita ja ennen kaikkea haluaisin olla ystävä hänelle. Miten saan yhteyden häneen? Olen vl, mutta minulla on ystäviä myös niissä, jotka eivät ole uskovaisia missään määrin. Haluaisin auttaa häntä ja kohdata hänet ihmisenä, jolla on tunteet. Osa hänen ikätovereistaan ei ehkä osaa kohdata häntä siksikään, jos hän on masentunut tai onneton, se on useille nuorille vaikea tehtävä, myös joillekin aikuisille vaikeaa kohdata niin masentunut ja surullinen ihminen.
Jos et ole feikki, niin kerroppa miten saan yhteyttä häneen? Ja pitää ensin varmistua, että sinä kirjoittaja et esiinny sitten hänenä.
Ei ole tässä leikinlaskua ja pilaa. Hän on pulassa. Lestadiolaiset hänet hylkäsivät - maailmaan hän ei halua, Oma tunto on vahva mutta ihminen on heikko. Suoranainen saalis toisille.
Älä vaan mene kertomaan aloittaja nyt mitään paikkakuntia, ikää ja muutakaan tunnistetietoa täällä netissä vaikka joku sitä pyytääkin. Niistähän vasta tunnistaakin henkilön. Kannusta sitä avun tarvitsijaa hakemaan apua sekä terveydenhuollon puolelta että vaikka kirkon diakonilta, koska heillä on vaitiolovelvollisuus. Syvä masennus joudutaan joskus hoitamaan lääkkeillä ja terapialla. Älä anna ystävää puoskareitten käsiin vaan johdata oikean hoidon piiriin.