Luin tämän päivän satakunnan kansasta juuri Anne Nikkan kirjoituksen "huoli ikiteineistä". Kirjoitus on melkoisen hyvä, ja valitettavan totta. Tunnen monia aikuisia ihmisiä, jotka kieltäytyvät näkemästä itseään vastuullisena osana yhteiskuntaa, esimerkkeinä nyt vaikkapa työssä eteneminen ja yhteisen päämäärän näkeminen työn tavoitteena, siitä ylipäätään välittäminen, sekä vanhemmuuden vastuun kantaminen niine rajoituksineen, joita se omalle vapaudelle aiheuttaa, sekä tuo ainainen biletystarve.
Eivätkö ikiteinit näe mitään tavoittelemisen arvoista todelliseen aikuisuuteen siirtymisessä?
Jollakin tavalla surkuhupaisaa on huomata, miten aikuisen iässä olevat ihmiset pitävät tärkeimpinä saavutuksinaan esim. juuri näkyvyyttään ja hyväksytyksi tulemistaan ikiteinien ja oikeiden teinien biletysmaailmassa. Perheellisetkin ihmiset luovat ihmissuhteistaan kevyttä ajanvietettä, jossa kääntyillään tuuliviirinä sen mukaan mikä itseä milloinkin eniten hyödyttää, parjataan teini-ikäisten tavoin niitä, joille eniten ollaan kateellisia omassa aikuisuuteen siirtymisen epävarmuudessaan ja vaihdetaan kumppania ja ystäviä kuin sukkaa, jos aletaan lähestymään aikuisuuden puolelle siirtymisen rajaa.
Siitäkö ikiteiniydessä onkin kysymys, jumittumisesta siirtymävaiheeseen, epävarmuudesta, miten aikuisuudestaan todella selviäisi?
Eivätkö ikiteinit näe mitään tavoittelemisen arvoista todelliseen aikuisuuteen siirtymisessä?
Jollakin tavalla surkuhupaisaa on huomata, miten aikuisen iässä olevat ihmiset pitävät tärkeimpinä saavutuksinaan esim. juuri näkyvyyttään ja hyväksytyksi tulemistaan ikiteinien ja oikeiden teinien biletysmaailmassa. Perheellisetkin ihmiset luovat ihmissuhteistaan kevyttä ajanvietettä, jossa kääntyillään tuuliviirinä sen mukaan mikä itseä milloinkin eniten hyödyttää, parjataan teini-ikäisten tavoin niitä, joille eniten ollaan kateellisia omassa aikuisuuteen siirtymisen epävarmuudessaan ja vaihdetaan kumppania ja ystäviä kuin sukkaa, jos aletaan lähestymään aikuisuuden puolelle siirtymisen rajaa.
Siitäkö ikiteiniydessä onkin kysymys, jumittumisesta siirtymävaiheeseen, epävarmuudesta, miten aikuisuudestaan todella selviäisi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Saat sitten siellä kantaa satoa vastuullisesta aikuisuudesta.
Mää en aio aikuistua ikinä!
haluu pitää hauskaa
Pitäiskö kaikilla olla kakaroita, omakotitalo ja kultainen noutaja. Mä jätän sen mieluusti muille, vaiks mun ikäisellä jonkun mielest ehkä pitäis ollakin.
parempi se on kumppania vaihtaa kun katsella jotain väkivaltaista juoppoa...
Tuntuu että aikuistumisella tarkoitetaan omakotitaloa, koiraa, vaimoa / aviomiestä, lapsia jne.
Mutta aikuistumisella tarkoitetaan juuri ymmärtämistä, että on osa yhteiskuntaa ja pitäisi osata kantaa oma vastuunsa.
Mutta nykyaikana nämä nuoret aikuiset ovat vain vastuuntunnotonta lysmyporukkaa, jotka näkevät vain oman napansa. Mitään tapoja ei ole, vastuuta ei kanneta mistään. Ryypätään, riehutaan ja rikotaan paikkoja. Ja sitten syytetään yhteiskuntaa, poliisia, työnantajaa ja milloin mitäkin.
Minä, minä, minä, minä. Ei mitään muuta tunnu mahtuvan päähän.
Ikiteinit pitävät itseään cooleina ja tyylikkäinä. Kuitenkin normaalin ihmisen silmissä he ovat pelkkiä vastuuta pakoilevia pellejä.
ongelma on todellakin todellinen täällä Porissa ja Satakunnassa. Aikuiset, joiden pitäisi vastata teoistaan ja puheistaan, käyttäytyvät kuin peruskoulukakarat. Jälki on kieltämättä sen mukaista.