Mitä se ketään hyödyttää

Elämme tietoyhteiskunnassa ja siksi kaikesta pitää jakaa tietoa. Itse kukin päättää tarvitseeko ja ottaako vastaan muuta apua. Tietoyhteiskunnan ikävä puoli on se, että tietoa tulvii loputtomiin eikä kukaan jaksa sulattaa niin paljon.

...että vaikka jo pahasti anoreksian suossa oleva ei noin vain sormia napsauttamalla paranekaan, tieto haitoista ja kauhuskenaarioista vähentää ihmeellistä sairauden glorifiointia. Vähän reunalla roikkuvaa voi hyvinkin auttaa oivallus siitä, että anoreksia ei teekään ihmisestä lopulta hauraankaunista mutta ah-niin-vahvaa ja riippumatonta vesikeiju-jääprinsessa-lasienkeliä, vaan pahimmassa tapauksessa hiuksettoman ja hampaattoman, liikuntakyvyttömän ja alleen laskevan vihanneksen, joka ei kykene ajattelemaan muuta kuin seuraavan aterian kalorimäärää. Noin niin kuin kärjistettynä.

Edelleen vallalla on ihmeellinen käsitys, että anoreksian voisi jotenkin valita ja pitää hanskassa. Vaikka anoreksiaan ei ehkä sairastutakaan päättämällä sairastua, moni vakava syöksykierre on saanut alkunsa ihailevasta suhtautumisesta sairaalloiseen laihduttamiseen.

Jos on jo syvällä sairauden kourissa, niin eihän se kauheasti
enää autakkaan.

Tällä palstalla kuitenkin liikkuu paljon jotain ihme
wannabe-anorektikkoja, jotka jostain syystä tulevat
tänne hakemaan jotain pirun laihdutusvinkkejä ja kyselemään
kalorimääriä.

Näille tapauksille on velvollisuus kertoa myös mitä
tuosta kaikesta voi seurata, jos oikeasti onnistuu sen
anokreksian itselleen hankkimaan.

Kyllä sekin on hyvä varmistaa, että anorektikollakin
on tietoa siitä mitä sairaus aiheuttaa, jos vaikka
saisi edes sen alkusysäyksen avun hakemiseen. Minä
en aikoinani oikeasti tiennyt, mitä kaikkea voi seurata.
Nykyään tietoa on onneksi paljon enemmän tarjolla.

Tosiasioitahan ne kuitenkin ovat. Ei se mitään auta
vaikka sulkisi korvat ja silmät eikä haluaisi kuunnella.
Sairaus vaikuttaa edelleen samalla tavalla.