Rakastan poikaystävääni. Hän asuu 2 ja 1/2 h junamatkan päässä. Takana on vuosi tätä kaukosuhdetta opiskeluja takia, ja yhteensä 2 1/2 vuotta samassa kaupungissa seurustelua ja asumista yhdessä. Nyt hän on ottanut kämppäkaverikseen kaverin, naispuolisen kaverin ja minun pitäisi olla asiasta ok. Kuulin asiasta kaksi kuukautta sitten, enkä ole vieläkään päässyt asiasta yli. Rakastan poikaystävääni, mutta minusta tuntuu etten selviä tästä. Tuntuu että kaikki kaatuu, mistään ei saa kii ja kun katson poikaystävääni silmiin, tuntuu ettei meillä ole enää yhteistä tulevaisuutta, mutta en halua uskoa sitä. Haluaisin yrittää, mutta haluaisin luovuttaa. Haluaisin luovuttaa, mutta haluaisin rakastaa ja juuri tätä ihmistä. Mutta tuntuu kuin olisin kadottanut hänet. Olen niin väsynyt, mutta yritän selvitä.
välissä tulee paskaa niskaan
mutta välillä toivottavasti...
3293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko hän sanonut ettei teillä ole yhteistä tulevaisuutta vai tuntuuko sinusta vain siltä? Kysy suoraan mitä hän on mieltä asiasta? Puhukaa suhteestanne! Parempi kuulla totuus kuin kiduttaa itseään tietämättömyydellä!
Ekaksi sanon, että itse en ainakaan hyväksyisi tuosta vaan naispuolista kämppistä! Tottakai voi olla vaan kavereita ja kaikki sujuu ok, mutta eihän se silti mikään pikkujuttu ole!
Mun mielestä teidän kannattaisi jutella asiasta ihan kunnolla. Hän on varmasti ihana, mutta pidä pääsi pystyssä. Haluaisitko oikeasti olla hänen kanssaan, jos hän olisi mieluummin jonkun toisen kanssa? Olisiko silloin sinun arvoinen?
Rakkaus satuttaa kyllä, tiedän.
Mutta jutelkaa, niin tiedät miten asiat on! :)
Rakas ystävä olen itse 22v ja poika ystäväni asui tai asuu vieläkin kemissä.Itse asun jyväskylässä missä opislelen.minun mieheni soitti ja sano et hän sai kämppä kaverikseen tytönjoka kuulema seurustelee,Ihmettelin just joo aika paljon mut ajattelin ét ok.
Kävipä sit kivasti et viime viikonloppuna sain systerilä kyydin kemiin ja mun mies ei tienny mitään.ajattelin yllättää.Mites kävikään voitte arvata.
Soitin ovikelloa ja mieheni kämppis tuli tissi paljaana avaamaaan oven...
joo ei jäänyt kamalasti arvailun varaan ja ei lähteny tämä versio me ollan vaan kavereita.
Mutta mitä näistä itkin siinä itkut ja raivon partaana lähimpään bariin.löyty kiva mies sieltä ja ehkä tavataan mut ei kemissä.