"Sinun täytyy tarvita toisia ihmisiä, sinun täytyy! Anna heti kaikki huono kohtelu anteeksi toiselle, koska sinä et saa olla yhtäkään päivää yksin. Ilman toista sinä et selviä"
Tätä ei ole sanottu koskaan suoraan sanoilla minulle, mutta tämä ajatus on kasvatuksessani iskostettu takaraivooni. En pärjää yksin. Olen jonkun kanssa, kohtelisipa tuo "joku" miten sattuu!
Nyt olen kerännyt rohkeuteni ja sanonut ihmisille miten asiat ovat. Kuinkas onkaan käynyt? Olen jäänyt yksin. Mutta paljon parempi niin kuin että antaisin vielä lisää alistaa itseäni.
Jos minulla olisi ollut erilainen äiti, eikä minua olisi siis kasvatettu roikkuja-tyypiksi eli läheisriippuvaiseksi, minulla olisi tässä elämänvaiheessa useita Hyviä ystäviä. Itsestä se on kiinni, miten antaa ihmisten kohdella.
Tätä ei ole sanottu koskaan suoraan sanoilla minulle, mutta tämä ajatus on kasvatuksessani iskostettu takaraivooni. En pärjää yksin. Olen jonkun kanssa, kohtelisipa tuo "joku" miten sattuu!
Nyt olen kerännyt rohkeuteni ja sanonut ihmisille miten asiat ovat. Kuinkas onkaan käynyt? Olen jäänyt yksin. Mutta paljon parempi niin kuin että antaisin vielä lisää alistaa itseäni.
Jos minulla olisi ollut erilainen äiti, eikä minua olisi siis kasvatettu roikkuja-tyypiksi eli läheisriippuvaiseksi, minulla olisi tässä elämänvaiheessa useita Hyviä ystäviä. Itsestä se on kiinni, miten antaa ihmisten kohdella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
samanlaisia laumasieluja me ihmiset ollaan oltu iät ja ajat.ihminen ei pärjää yksin.tai no ainakaan ei ole onnellinen.syyllistä tähän yksinäisyyden kurjuuteen ei taida olla (jumala??) :(
Tottakai ihminen hakeutuu myös toistenkin seuraan, mutta se, ettei pysty pistämään stoppia huonolle kohtelulleen, johtuu puhtaasti läheisriippuvuudesta.
Tarkoitin tekstilläni sitä, että mielummin olen jonkin aikaa yksin, vailla kavereita kuin inhottavien henkilöiden kanssa tekemisissä. Mutta en tarkoita kuitenkaan sitä, että ryhtyisin täysin erakoksi. Kunhan rauhassa katselen ympärilleni ja mietin, keneen todella haluan tutustua.