Olen jo monta vuotta kärsinyt paniikkihäiriöstä, jota aluksi osasin hallita, mutta nyt en enää kykene, koska kohtaukset ovat niin voimakkaita. Yleensä saan itse paniikin aikaan ja enää sen jälkeen en osaa erottaa onko kaikki vain omaa kuvitelmaa vai nauraako ja katsovatko ihmiset oikeasti minua. Yksin en koskaan saa paniikkia, vaan paniikki helpottaa aina kun pääsen pois ihmisten ilmoilta. Myös aukeat tilat aiheuttavat kammoa. Ajaessa saattaa tulla paniikki siitä, koska en ole hyvä ajamaan autoa ja tuntuu että kaikki muut autoilijat katsovat ajotyyliäni ja nauravat. Hullua, tiedän, mutta siinä tilanteessa se ei tunnu hullulta, koska en tiedä silloin kuvittelenko sen vai en. Aamulla ei koskaan tule paniikkia ja silloin ei ahdista yleiset paikat eikä vieraat ihmiset. Iltapäivällä alkaa paniikki tulemaan. Niskan jäykkyys on myös huomattu. Lääkkeitä en ole koskaan halunnut ottaa, koska pelkään että joudun syömään niitä sit lopun elämää, sivuoireista puhumattakaan.. Nyt kyllä alkaa mennä jo liian pitkälle, joten mietin tuota Cipralexiä? Paniikki on aiheuttanut minulle kamalan stressin joka taas lisää paniikkioireita, eli olen ihan oravanpyörässä. Hyviä päiviä on, mutta harvoin enää. Lisänä tullut pälvikalju.
Paniikkikohtaukset iltapäivisin
Koskaan enää normaalia elämää?
4700
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen itse kärsinyt aikoinaan n. 10 vuotta mm. paniikkihäiriöstä. Avun sain voimakkaan psyykenlääkityksen kautta. Minulla oli käytössä enimmillään 3 eri lääkettä korkeilla annostuksilla ja vieläkin syön 2 lääkettä. N. viiteen viimeiseen vuoteen minulla ei ole ollut enää MITÄÄN paniikkioireita. Suosittelen todella varaamaan ajan psykiatrille. Hän tietää, miten sairautesi saadaan parannettua. Voit päästä lääkkeistä eroonkin, ehkä jopa jo vuoden hoidon jälkeen riippuen sairautesi vakavuudesta. Pelkkä lievä paniikkihäiriö paranee usein täysin ja lääkehoito voidaan lopettaa. Jos sen sijaan on muitakin vaikeita psyyken sairauksia yhtäaikaa (kuten minulla), hoito voi vaatia elinikäistä lääkitystä. Muttei minulla ainakaan ole vielä ilmaantunut mitään vakavia sivuvaikutuksia. Ihan hoidon alussa oli pahat sivuvaikutukset lääkkeestä, mutta se oli ensimmäinen merkki siitä, että paraneminen oli alkanut. Varsinaisista oireista päässet lääkkeellä eroon n. 1-6 kuukaudessa. Tsemppiä sulle!
terkkarin yleislääkärillä. Kyllä hän sitten ohjaa sinut eteenpäin erikoishoitoon jos on tarvetta.
En kyllä tajua pälvikaljun ja paniikkihäiriön yhteyttä?
pälvikaljun esiintyminen lienehtii kovan stressin myötäjäinen.
kyllä tuo psykiatrian puolen asia on eikä minkään
arvauskeskuksen jokapaikanhöylän heiniä.
jos itse olisin tuossa tilanteessa miettisin vakavasti esim. mahdollisimman pieni-annoksisista
serotoniinin blokkeria jos ei muuta.
kaikki tämän sortin lääkkeet voivat aiheuttaa sivu-oireita.. sille ei voi mitään mutta jos sen ottaa siltä kantilta että kahdesta pahasta pitää valita niin valitaan varmaan se pienempi paha?
Aivan se pahenee. Minulla samanlainen kokemus, vuosia se oli silloin tällöin kausittaista,viime vuosina paheni ja liian pitkään pidin sisukkaasti kiinni periaatteestani olla ottamatta lääkettä.
Älä pelkää sitä lääkettä. Olen muutaman kuukauden syönyt Zoloft 50 mg päivässä. Alussa oli huono olo hiukan, unet sekoittuivat, mutta ei muuta.
Olo on nyt ihan normaali, ainoa mistä tiedän syöväni lääkkeitä on se, että paniikkeja ei tule. Totutteleminen on vienyt vähän aikaa, tulee hurja tunne, kun odottaa jossain tilanteessa paniikkia eikä se tulekaan. Kokemukseni on siis positiivinen, olen itsekin yllättynyt. Ja se kaikkien puhuma seksi; hivenen alussa halut laimenivat, mutta nyt ei taas ole mitään ongelmaa orgasminkaan kanssa. Se oli juuri asia, jonka vuoksi viivyttelin lääkityksen aloittamista.
Jos et löydä keinoja, kokeile lääkkeitä. Älä missään nimessä enää päästä vaivaa pitemmälle.
Toivoa siis on :)