Miten kirjoittaa hyvä kirjallisuus-aiheinen essee ?

1. Ihan ekana kerrot mikä kirja oli kyseessä ja kuka sen on kirjoittanut.
2. Sitten kerrot parilla sanalla mihin kirjallisuusgenreen kirja kuuluu (runokirja, nuorisokirja, dekkari tai jotain muuta).
3. Tämän jälkeen kerrot ihan parilla hassulla lauseella yleisluontoiset asiat kirjan juonesta (mihin se sijoittuu, kuka on päähenkilö ja minkälaisiin tapahtumiin hän joutuu). Älä turhaan selosta kirjan juonta yksityiskohtaisesti, vaikka sillä saakin kivasti täytettyä rivitilaa.
4. Sitten kerrot rehellisen mielipiteesi kirjasta, tyyliin: "Kirja vaikutti kiinnostavalta takakannen perusteella ja jännittävän alun jälkeen osasin odottaa mielenkiintoisia juonenkäänteitä, mutta petyin hieman loppuun."
5. Sitten perustelet järkevästi mielipiteesi. Negatiiviset mielipiteet ovat jopa tärkeämpiä kuin positiiviset, kunhan osaat perustella ne hyvin. Erittelet vaikka ensin kirjan hyviä puolia ja sitten niitä huonoja.
6. Jos et pitänyt kirjasta, voit pohdiskella kenen uskoisit pitävän kirjasta, sekä mikä olisi saanut sinut pitämään kirjasta enemmän. Jos pidit, voit pohdiskella miksi juuri sinun kaltaisesi lukija sai siitä jotain irti.
7. sitten kerrot että lukeminen ei pelkästään vaikuta kunkin kirjoittamistaitoon, vaan ennen kaikkea muokkaa ajattelua, laajentaa maailmankuvaa ja kehittää äidinkielen osaamista.
8. Lopuksi tiivistät (eli toistat lyhyesti) koko esseesi sisällön parilla lauseella johtopäätökseksi, tyyliin "kaiken kaikkiaan Seitsemän Veljestä oli harvinaisen epämiellyttävä ja dekadentti lukukokemus, enkä voi kuin ihmetellä miksi se on sisällytetty kansallisen äidinkielen opetussuunnitelman pakolliseen kirjallisuusosioon, huomioimatta sen ilmeisen regressoivia vaikutuksia kansalliseen kulttuuriimme, herkkään nuorisoomme ja tulenarkaan poliittiseen ilmapiiriimme."

Esseen tyyli saa olla pohdiskeleva, voit tavallaan mutustella lukukokemustasi aivan kuin miettisit ääneen, kunhan vain muistat perustella kaikki mielipiteesi. Good luck.

Sinulle asetetun ongelman koko ydin on nähdäkseni tuossa pohdinnallisuudessa: joudut perustelemaan jotain josta sinua ei vielä olla kiinni saatu. Oletan kylmästi että luet ja kirjoitat, ja oletan yhä kylmemmin että lukemasi vaikuttaa kirjoittamaasi.

Ei hassumpi tehtävä. Tehtävähän alkaa siitä oletusarvosta että kirjoittaja lukee muita kirjoittajia. Toinen oletus heti perään on se, että luetusta jää lukijaan jälkiä joita voi seurata tyylillisesti aina lähdeteokseen asti lukijan omien tuotoksien kautta. Tämä jos jokin ei ole toivottavaa, vaikka silti väistämätöntä.

Tästä kasvaa aivan kummallinen kysymys - käänteisellä johdannollaan:

Miksi kirjoittaja lukee?

uffff...
täällähän onkin jo näköjään avoimenkorkeakoulun tentit meneillään.
jumpatti.
miksi kirjoittaja lukee?
siis
pitääkö tähän vastata rehellisesti?
äääkkhhhh....phöf...miksi mä luen, mitä mä luen...
kukurikuu...

okei. vastaukseni on tämä:

luen uteliaisuudesta.

...mutta tarkoittaako tää nyt sitä, että

olenko mä utelias?

...
hei, onko tää joku analyyttinen, pysko...psyko...