Ymmärään jossakin määrin vanhanaikaista maailmaa mielenterveydenhoitoineen, jossa ihminen saattoi joutua hourulaan pätevyytensä vuoksi ja hoitajien keskivertoa huonomman tason vuoksi. Hoitajat eivät ehkä erottaneet mielikuvitusmaailmaa todellisuudesta ja hoitpäätökset siten vääriä ja toisaalta asiakkaan muu elämänlaatu saattoi olla niin huono, että ainut potentiaalinen suoja saattoi löytyä mielisairaalasta.
Tänäpäivänä kun likimain kaikilla on asunto ja katto pään päällä ja jos ei ole, niin sosiaaliviranomaisilta vie vain hetken järjestää moinen asumus. Nykyteknologialla likimain kaikilla on puhelin ja jopa kännykkä ja likimain minkä asin käsittely tahansa käy kädenkäänteessä internetissä taikka sähköpostein joihinka jokaisella vapaanaolevalle on pääsy. Elämänlaadun noustua turhat pakkokeinot ovat siis yleistyneet ja ehkä hyvinkin laadukas ja murheeton elämä saatetaan tulkita toivottomuudeksi ja kykenemättömyydeksi vaikka todellisuudessa kyseessä on äärettömän hyvä elämänlaatu.
Lääkäreistä ja hoitajista saattaa löytyä esim. naisia, joilla ei ole käsitystä miesten maailmasta, meisten velvollisuuksista ja esim. armejan tuomista opeista ja kurista siinä jossa tavanomaiseksi mieshoitajaksi pääsee vaikka sivari taikka muuten vain hankala tapaus.
Mielestäni turhia pakkokeinoja käytetään asiallisia perusteita useammin. Pitää muistaa, ettei turhilla pakkokeinoilla voida koskaan muutoinkaan puuttua ihmisten muihin perusoikeuksiin, velvollisuuksiin taikka vapauksiin muuta kuin sairaalaolosuhteissa. Minulle on jäänyt edelleen epäselväksi se, että miten ihmisten sitten pitäisi elää, jotta pakkokeinoja ei juurikaan kohdistettaisi häneen? Voisiko joku valaista minua tässä asiassa?
Tänäpäivänä kun likimain kaikilla on asunto ja katto pään päällä ja jos ei ole, niin sosiaaliviranomaisilta vie vain hetken järjestää moinen asumus. Nykyteknologialla likimain kaikilla on puhelin ja jopa kännykkä ja likimain minkä asin käsittely tahansa käy kädenkäänteessä internetissä taikka sähköpostein joihinka jokaisella vapaanaolevalle on pääsy. Elämänlaadun noustua turhat pakkokeinot ovat siis yleistyneet ja ehkä hyvinkin laadukas ja murheeton elämä saatetaan tulkita toivottomuudeksi ja kykenemättömyydeksi vaikka todellisuudessa kyseessä on äärettömän hyvä elämänlaatu.
Lääkäreistä ja hoitajista saattaa löytyä esim. naisia, joilla ei ole käsitystä miesten maailmasta, meisten velvollisuuksista ja esim. armejan tuomista opeista ja kurista siinä jossa tavanomaiseksi mieshoitajaksi pääsee vaikka sivari taikka muuten vain hankala tapaus.
Mielestäni turhia pakkokeinoja käytetään asiallisia perusteita useammin. Pitää muistaa, ettei turhilla pakkokeinoilla voida koskaan muutoinkaan puuttua ihmisten muihin perusoikeuksiin, velvollisuuksiin taikka vapauksiin muuta kuin sairaalaolosuhteissa. Minulle on jäänyt edelleen epäselväksi se, että miten ihmisten sitten pitäisi elää, jotta pakkokeinoja ei juurikaan kohdistettaisi häneen? Voisiko joku valaista minua tässä asiassa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.