Kyselisin yhtä juttua näin vain tilastollisesti. Kuinka monella panikoijalla liittyy paniikkihäiriöön myös pakko-oireita/-toimintoja? Entä masennus? Itselläni puhkesi paniikkihäiriö jo alle 10-vuotiaana, ja pakko-oireet tulivat sitten 12-vuotiaana. Lievää ja vaihtelevaa masennusta on ollut ehkä aina, muistan, että joskus lapsena vaan tuntui jo siltä, ettei kaikki ole kohdallaan, vaikka olikin teoriassa.
Olen kuitenkin jollain tasolla työkykyinen. En vaan ymmärrä, että miksi en tunne iloa työstä, poikakaverista tai mistään. Mietin koko ajan, mikä on pielessä tai mitä elämsätäni puuttuu. Joku on vinossa, en vain ymmärrä mikä. Onko tämä tyypillistä masennusta, vai onko kyse jostain persoonallisuushäiriöstä. Tuolla mielenterveyspalstallla ainakin jotkut sanoivat, että kyse voisi olla jostain lähes skitsofreniasta. Koska olen tämmöinen kauhistelija, järkytyin lukemastani ja ajattelen, että ehkä asia on sitten niin. Vasta sitten kun tajuan olevani hullu, saan mielenrauhan... Ahdistaa.
Olen kuitenkin jollain tasolla työkykyinen. En vaan ymmärrä, että miksi en tunne iloa työstä, poikakaverista tai mistään. Mietin koko ajan, mikä on pielessä tai mitä elämsätäni puuttuu. Joku on vinossa, en vain ymmärrä mikä. Onko tämä tyypillistä masennusta, vai onko kyse jostain persoonallisuushäiriöstä. Tuolla mielenterveyspalstallla ainakin jotkut sanoivat, että kyse voisi olla jostain lähes skitsofreniasta. Koska olen tämmöinen kauhistelija, järkytyin lukemastani ja ajattelen, että ehkä asia on sitten niin. Vasta sitten kun tajuan olevani hullu, saan mielenrauhan... Ahdistaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvin analysoida tilannettasi.
Olen itse kärsinyt samanlaisesta oikeastaan ikäni.
Onko sinulla mahdollisuutta jutella asiastasi jonkun kanssa avoimesti?
Koskaan ei kannata lähteä itse, tai jonkun palstan perusteella diagnosoimaan itseään. Käy mieluummin vaikka monen eri lääkärin puheilla. Iselläni on myös todella vilkas mielikuvitus, ja olen vuosien myötä uskonut sairastavani vaikka mitä. Kaikki kuuluu silti tähän paniikkihäiriöön.
Tsemppiä sulle, ja yritä löytää elämästä ensin vaikka pieniä ilonaiheita. Itse olen kaikkien vaikeuksien myötä alkanut iloitsemaan ihan hassuista asioista. Olen ihan onneni kukkuloilla jo, kun sattuu vain paniikkihäiriön kannalta parempi päivä. Jos herään aamulla olematta ahdistunut,olen todella onnellinen.