joko kuuluu huhuja

.....c3......

Sehän on hyvä viesti. Olisko kellään tietoa varsinaisista päätöksistä.

Mus.opiskelija kirjoitti:

Sehän on hyvä viesti. Olisko kellään tietoa varsinaisista päätöksistä.

päätöksiä tehdään? Niissä saunotaan, otetaan kaljaa, halaillaan ja hoilaillaan. VIRKISTYTÄÄN!

Subjektiivisia kokemuksia:

Virkistyspäivä sujui rakentavassa hengessä. Paikalla oli yli puolet kutsutuista. Yli 130 kanttoria ja kanttoriksi opiskelevaa. Parasta antia oli musiikkikysymysten ja rippikoulutyön tulevaisuuden haasteiden käsitteleminen avoimesti ja rakentavasti. Puheenvuoroja käytettiin runsaasti. Osallistujia kannustettiin käyttämään puheenvuoroja ja keskustelemaan avoimesti kysymyksistä jotka puhuttavat. Näin myös toimittiin.

Yhteisen rakkauden säilyminen koettiin tärkeäksi silloinkin kun ajattelemme käytännön ratkaisuista eri tavalla. Keskustelussa koettiin tärkeänä, että emme toimillamme tiputtaisi heikoimpia matkasta.

Yhdessä alustuksessa todettiin - saarnaajan kirjaa lainaten - kuinka Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä, juoda ja nauttia työstänsä ja Jumalan hyvyydestä. Puheenjohtajan suulla tuotiin esille, että emme voi luoda toimintamalleja, joita soveltaisimme kaikissa seurakunnissa samalla tavalla. Tilanteet joita kohtaamme ja niiden taustat ovat hyvin erilaisia.

Kokoontumisen yleisluonne oli kuunteleva ja musiikin ammattilaisia kunnioittava. Kysymysten avoin käsitteleminen toisten uskovaisten kanssa koettiin tarpeellisena.

Useat - myös nuoremmat kanttorit - ilmaisivat käytäväkeskusteluissa ja puheenvuoroissa huolensa sen kaltaisesta nimimerkkien takana tapahtuvasta keskustelusta, jonka tavoitteena ei ole rakenttaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta. Avoin keskustelu "kasvokkain" koettiin tarpeelliseksi. Jumala tekee työtänsä uskovaisten ihmisten sydämissä ja rakentaa seurakuntaa Hengellänsä.

Huhuuu! kirjoitti:

Subjektiivisia kokemuksia:

Virkistyspäivä sujui rakentavassa hengessä. Paikalla oli yli puolet kutsutuista. Yli 130 kanttoria ja kanttoriksi opiskelevaa. Parasta antia oli musiikkikysymysten ja rippikoulutyön tulevaisuuden haasteiden käsitteleminen avoimesti ja rakentavasti. Puheenvuoroja käytettiin runsaasti. Osallistujia kannustettiin käyttämään puheenvuoroja ja keskustelemaan avoimesti kysymyksistä jotka puhuttavat. Näin myös toimittiin.

Yhteisen rakkauden säilyminen koettiin tärkeäksi silloinkin kun ajattelemme käytännön ratkaisuista eri tavalla. Keskustelussa koettiin tärkeänä, että emme toimillamme tiputtaisi heikoimpia matkasta.

Yhdessä alustuksessa todettiin - saarnaajan kirjaa lainaten - kuinka Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä, juoda ja nauttia työstänsä ja Jumalan hyvyydestä. Puheenjohtajan suulla tuotiin esille, että emme voi luoda toimintamalleja, joita soveltaisimme kaikissa seurakunnissa samalla tavalla. Tilanteet joita kohtaamme ja niiden taustat ovat hyvin erilaisia.

Kokoontumisen yleisluonne oli kuunteleva ja musiikin ammattilaisia kunnioittava. Kysymysten avoin käsitteleminen toisten uskovaisten kanssa koettiin tarpeellisena.

Useat - myös nuoremmat kanttorit - ilmaisivat käytäväkeskusteluissa ja puheenvuoroissa huolensa sen kaltaisesta nimimerkkien takana tapahtuvasta keskustelusta, jonka tavoitteena ei ole rakenttaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta. Avoin keskustelu "kasvokkain" koettiin tarpeelliseksi. Jumala tekee työtänsä uskovaisten ihmisten sydämissä ja rakentaa seurakuntaa Hengellänsä.

hienolta! eteenpäin mennään.

Huhuuu! kirjoitti:

Subjektiivisia kokemuksia:

Virkistyspäivä sujui rakentavassa hengessä. Paikalla oli yli puolet kutsutuista. Yli 130 kanttoria ja kanttoriksi opiskelevaa. Parasta antia oli musiikkikysymysten ja rippikoulutyön tulevaisuuden haasteiden käsitteleminen avoimesti ja rakentavasti. Puheenvuoroja käytettiin runsaasti. Osallistujia kannustettiin käyttämään puheenvuoroja ja keskustelemaan avoimesti kysymyksistä jotka puhuttavat. Näin myös toimittiin.

Yhteisen rakkauden säilyminen koettiin tärkeäksi silloinkin kun ajattelemme käytännön ratkaisuista eri tavalla. Keskustelussa koettiin tärkeänä, että emme toimillamme tiputtaisi heikoimpia matkasta.

Yhdessä alustuksessa todettiin - saarnaajan kirjaa lainaten - kuinka Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä, juoda ja nauttia työstänsä ja Jumalan hyvyydestä. Puheenjohtajan suulla tuotiin esille, että emme voi luoda toimintamalleja, joita soveltaisimme kaikissa seurakunnissa samalla tavalla. Tilanteet joita kohtaamme ja niiden taustat ovat hyvin erilaisia.

Kokoontumisen yleisluonne oli kuunteleva ja musiikin ammattilaisia kunnioittava. Kysymysten avoin käsitteleminen toisten uskovaisten kanssa koettiin tarpeellisena.

Useat - myös nuoremmat kanttorit - ilmaisivat käytäväkeskusteluissa ja puheenvuoroissa huolensa sen kaltaisesta nimimerkkien takana tapahtuvasta keskustelusta, jonka tavoitteena ei ole rakenttaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta. Avoin keskustelu "kasvokkain" koettiin tarpeelliseksi. Jumala tekee työtänsä uskovaisten ihmisten sydämissä ja rakentaa seurakuntaa Hengellänsä.

Elikkä jotkut ystäväni jotka olivat tilaisuudessa mukana, siis kanttoriksi opiskelevat, sanoivat että hyvää keskustelussa oli ettei ketään keskeytetty eikä sanottu väärässä hengessä olevaksi. Siis sai sanoa puheenvuronsa loppuun. Monet puheenvuorot oli olleet rakentavia ja rehellisiä ja niistä on varmaan hyötyä asialle. Olis ollut enemmänkin keskusteltavaa jos aika olis riittänyt.

Mutta oli siellä myös Srk:n miehet pitäneet ihan samat "tästä poikki ja pinoon" puheenvuorot kuin aina ennenkin. "Jumalan valtakunnan kanta" oli selvästi kerrottu ja sehän ei kuulemma ole ollenkaan muuttunut. Ruukin päätösten viitottamalla tiellä jatketaan ja piste. Moni oli ollut noista jutuista aika ahdistunut. Siinä mielessä tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta.

Myös se oli kiinnittänyt monien huomion, että oltiin tosi monta kertaa korostettu seurakunnan yhteistä omaatuntoa ja sanottu, että esiintyy sellaista harhaoppia, että ihmiset on alkaneet kuunnella omaa omaatuntoaan. Siis eikö tuo yhteinen oma tunto ole juuri sitä harhaoppia? Eikö Lohikin sanonut just niin?

Vähän nää on jo ehtineet mietityttää ainakin täällä.

kuulostaa kirjoitti:

hienolta! eteenpäin mennään.

...että musiikkiasioissa vallitsee nykyisin huomattavasti vapaampi ilmapiiri ja terveempi järki kuin menneinä vuosikymmeninä. Toki yksittäisiä kouristuksia on aina siellä täällä. Kun musiikin ammattilaiset saavat itse keskustella vapaasti, vallitseva näköala on luottamus tulevaisuuteen.

viereltä kirjoitti:

Elikkä jotkut ystäväni jotka olivat tilaisuudessa mukana, siis kanttoriksi opiskelevat, sanoivat että hyvää keskustelussa oli ettei ketään keskeytetty eikä sanottu väärässä hengessä olevaksi. Siis sai sanoa puheenvuronsa loppuun. Monet puheenvuorot oli olleet rakentavia ja rehellisiä ja niistä on varmaan hyötyä asialle. Olis ollut enemmänkin keskusteltavaa jos aika olis riittänyt.

Mutta oli siellä myös Srk:n miehet pitäneet ihan samat "tästä poikki ja pinoon" puheenvuorot kuin aina ennenkin. "Jumalan valtakunnan kanta" oli selvästi kerrottu ja sehän ei kuulemma ole ollenkaan muuttunut. Ruukin päätösten viitottamalla tiellä jatketaan ja piste. Moni oli ollut noista jutuista aika ahdistunut. Siinä mielessä tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta.

Myös se oli kiinnittänyt monien huomion, että oltiin tosi monta kertaa korostettu seurakunnan yhteistä omaatuntoa ja sanottu, että esiintyy sellaista harhaoppia, että ihmiset on alkaneet kuunnella omaa omaatuntoaan. Siis eikö tuo yhteinen oma tunto ole juuri sitä harhaoppia? Eikö Lohikin sanonut just niin?

Vähän nää on jo ehtineet mietityttää ainakin täällä.

Nyt en ymmärrä. Eihän ole mitenkään mahdollista evoluution valossakaan, että ihmisellä olisi kollektiivinen omatunto. Yksilö on yksilö.

viereltä kirjoitti:

Elikkä jotkut ystäväni jotka olivat tilaisuudessa mukana, siis kanttoriksi opiskelevat, sanoivat että hyvää keskustelussa oli ettei ketään keskeytetty eikä sanottu väärässä hengessä olevaksi. Siis sai sanoa puheenvuronsa loppuun. Monet puheenvuorot oli olleet rakentavia ja rehellisiä ja niistä on varmaan hyötyä asialle. Olis ollut enemmänkin keskusteltavaa jos aika olis riittänyt.

Mutta oli siellä myös Srk:n miehet pitäneet ihan samat "tästä poikki ja pinoon" puheenvuorot kuin aina ennenkin. "Jumalan valtakunnan kanta" oli selvästi kerrottu ja sehän ei kuulemma ole ollenkaan muuttunut. Ruukin päätösten viitottamalla tiellä jatketaan ja piste. Moni oli ollut noista jutuista aika ahdistunut. Siinä mielessä tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta.

Myös se oli kiinnittänyt monien huomion, että oltiin tosi monta kertaa korostettu seurakunnan yhteistä omaatuntoa ja sanottu, että esiintyy sellaista harhaoppia, että ihmiset on alkaneet kuunnella omaa omaatuntoaan. Siis eikö tuo yhteinen oma tunto ole juuri sitä harhaoppia? Eikö Lohikin sanonut just niin?

Vähän nää on jo ehtineet mietityttää ainakin täällä.

Omatunto-sanan alkuperäinen merkitys on yhdessä tietämistä Jumalan kanssa. Se merkitsee sitä että omatunto on kirjoitettuun Jumalan sanaan sidottu. SRK:n edustajat ovat varmaan korostaneet sen lisäksi, että omantunnon pitäisi olla myös yhdessä tietämistä seurakunnan kanssa, joka tätä Jumalan sanaa tulkitsee. Siis että se on yksimielinen uskossa ja opissa. Tarkoittaako se myös sitä, että seurakunta on yksimielinen myös käytännön yksityiskohdissa, siitähän tällä palstalla taitetaan peistä.

viereltä kirjoitti:

Elikkä jotkut ystäväni jotka olivat tilaisuudessa mukana, siis kanttoriksi opiskelevat, sanoivat että hyvää keskustelussa oli ettei ketään keskeytetty eikä sanottu väärässä hengessä olevaksi. Siis sai sanoa puheenvuronsa loppuun. Monet puheenvuorot oli olleet rakentavia ja rehellisiä ja niistä on varmaan hyötyä asialle. Olis ollut enemmänkin keskusteltavaa jos aika olis riittänyt.

Mutta oli siellä myös Srk:n miehet pitäneet ihan samat "tästä poikki ja pinoon" puheenvuorot kuin aina ennenkin. "Jumalan valtakunnan kanta" oli selvästi kerrottu ja sehän ei kuulemma ole ollenkaan muuttunut. Ruukin päätösten viitottamalla tiellä jatketaan ja piste. Moni oli ollut noista jutuista aika ahdistunut. Siinä mielessä tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta.

Myös se oli kiinnittänyt monien huomion, että oltiin tosi monta kertaa korostettu seurakunnan yhteistä omaatuntoa ja sanottu, että esiintyy sellaista harhaoppia, että ihmiset on alkaneet kuunnella omaa omaatuntoaan. Siis eikö tuo yhteinen oma tunto ole juuri sitä harhaoppia? Eikö Lohikin sanonut just niin?

Vähän nää on jo ehtineet mietityttää ainakin täällä.

taasko siellä SRK-vallanhimoiset-POMOT yrittivät lannistaa demokraattista vapaata uskovaisten välistä ajatustenvaihtoa?

dejavu!

vuosikokouksessahan nähtiin tämä sama juttu

viereltä kirjoitti:

Elikkä jotkut ystäväni jotka olivat tilaisuudessa mukana, siis kanttoriksi opiskelevat, sanoivat että hyvää keskustelussa oli ettei ketään keskeytetty eikä sanottu väärässä hengessä olevaksi. Siis sai sanoa puheenvuronsa loppuun. Monet puheenvuorot oli olleet rakentavia ja rehellisiä ja niistä on varmaan hyötyä asialle. Olis ollut enemmänkin keskusteltavaa jos aika olis riittänyt.

Mutta oli siellä myös Srk:n miehet pitäneet ihan samat "tästä poikki ja pinoon" puheenvuorot kuin aina ennenkin. "Jumalan valtakunnan kanta" oli selvästi kerrottu ja sehän ei kuulemma ole ollenkaan muuttunut. Ruukin päätösten viitottamalla tiellä jatketaan ja piste. Moni oli ollut noista jutuista aika ahdistunut. Siinä mielessä tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta.

Myös se oli kiinnittänyt monien huomion, että oltiin tosi monta kertaa korostettu seurakunnan yhteistä omaatuntoa ja sanottu, että esiintyy sellaista harhaoppia, että ihmiset on alkaneet kuunnella omaa omaatuntoaan. Siis eikö tuo yhteinen oma tunto ole juuri sitä harhaoppia? Eikö Lohikin sanonut just niin?

Vähän nää on jo ehtineet mietityttää ainakin täällä.

Ratkaisevaa oli kuitenkin mielestäni henki jossa keskustelua käytiin. Kanttorit ja opiskelijat halusivat tukea toisiansa ja yhteinen ymmärrys oli monissa kysymyksissä vahva. "Tästä pokki ja pinoon" -puheet eivät hallinneet keskustelua.

Huolta on kyllä aiheuttanut kysymys, kuka voi puhua Jumalan valtakunnan suulla noin vahvasti. Tämä varmasti ahdistaa monia. Koin kuitenkin itse, että yhteinen luottamus Jumalan huolenpitoon ja rakkauteen jäi päällimmäiseksi tunteeksi. Keskustelun avoimuus ja pelottomuuden ilmapiiri rohkaisi uskomaan siihen, että Taivaan Isä tekee työtään lastensa keskellä.

Erityisen puhuttelevana koin ennen päätösruokailua lauletun virren 473. En ole koskaan kuullut laulettavan sitä tällä tavalla. Enkä tarkoita nyt 4-äänisyyttä. Virren ruokous ja hengellinen sisältö kohosi syvältä sydämistä Isän korviin. Kun vain varjeltuisimme kaikki vapaina Jumalan armossa, vailla vääriä kuormia.



Tässä vielä virren sanat:

1.
Kaikki katsovat sinua, Herra,
sillä sinä annat meille ruokamme ajallaan.
Sinä kätesi avaat meille,
ja lahjasi täyttää meidän kaikkien elämämme.

2.
Kaikki kiittävät sinua, Herra.
Sinun kasvoistasi meille rakkaus säteilee.
Avaa silmämme, sydämemme
ja johdata meitä täällä hoivaamaan luotujasi.

isä aurinkoinen kirjoitti:

taasko siellä SRK-vallanhimoiset-POMOT yrittivät lannistaa demokraattista vapaata uskovaisten välistä ajatustenvaihtoa?

dejavu!

vuosikokouksessahan nähtiin tämä sama juttu

Keskustelu oli vapaata, eikä sitä millään tavalla koetettu tyrehdyttää. Päinvastoin:kehotettiin käyttämään avoimesti ja avoimia puheenvuoroja.
Aikaa oli vaan käytettävissä tosi niukasti.

Huhuilee kirjoitti:

Ratkaisevaa oli kuitenkin mielestäni henki jossa keskustelua käytiin. Kanttorit ja opiskelijat halusivat tukea toisiansa ja yhteinen ymmärrys oli monissa kysymyksissä vahva. "Tästä pokki ja pinoon" -puheet eivät hallinneet keskustelua.

Huolta on kyllä aiheuttanut kysymys, kuka voi puhua Jumalan valtakunnan suulla noin vahvasti. Tämä varmasti ahdistaa monia. Koin kuitenkin itse, että yhteinen luottamus Jumalan huolenpitoon ja rakkauteen jäi päällimmäiseksi tunteeksi. Keskustelun avoimuus ja pelottomuuden ilmapiiri rohkaisi uskomaan siihen, että Taivaan Isä tekee työtään lastensa keskellä.

Erityisen puhuttelevana koin ennen päätösruokailua lauletun virren 473. En ole koskaan kuullut laulettavan sitä tällä tavalla. Enkä tarkoita nyt 4-äänisyyttä. Virren ruokous ja hengellinen sisältö kohosi syvältä sydämistä Isän korviin. Kun vain varjeltuisimme kaikki vapaina Jumalan armossa, vailla vääriä kuormia.



Tässä vielä virren sanat:

1.
Kaikki katsovat sinua, Herra,
sillä sinä annat meille ruokamme ajallaan.
Sinä kätesi avaat meille,
ja lahjasi täyttää meidän kaikkien elämämme.

2.
Kaikki kiittävät sinua, Herra.
Sinun kasvoistasi meille rakkaus säteilee.
Avaa silmämme, sydämemme
ja johdata meitä täällä hoivaamaan luotujasi.

Kyllä minäkin kuulin, että ihan hyväksi se tilaisuus kaiken kaikkiaan oltiin koettu, varsinkin kun vertaa siihen millaset odotukset monilla oli. Mutta ainakin mun paikalla olleet kaverit koki tosi ahdistavaksi sen tiukan "Jumalanvaltakunnan kannan" ja "yhteisen erehtymättömän omantunnon", kun koko tilaisuus kuiteski päätettiin näihin lopputuloksiin. Elikkä vähän niinkuin loppuyhteenvetona.

Siis vaikka henki saattoi olla aiempaa parempi, ja ei sitäkään voi tietty vähätellä, niin kyllä kai se kokous taisi kuiteski sisällöltään olla samaa vanhaa "Ruukki-linjaa"?

Siis muusikon työ ei tämänkään jälkeen ole yhtään sen tasa-arvoisempi muiden ammattien kanssa kuin ennenkään ja siinä ammatissa on edelleen vaikea toimia. Eikä siis tosiaan niinkään sen ammatin itsensä vaan uskovaisten taholta tulevan paineen takia.

viereltä kirjoitti:

Kyllä minäkin kuulin, että ihan hyväksi se tilaisuus kaiken kaikkiaan oltiin koettu, varsinkin kun vertaa siihen millaset odotukset monilla oli. Mutta ainakin mun paikalla olleet kaverit koki tosi ahdistavaksi sen tiukan "Jumalanvaltakunnan kannan" ja "yhteisen erehtymättömän omantunnon", kun koko tilaisuus kuiteski päätettiin näihin lopputuloksiin. Elikkä vähän niinkuin loppuyhteenvetona.

Siis vaikka henki saattoi olla aiempaa parempi, ja ei sitäkään voi tietty vähätellä, niin kyllä kai se kokous taisi kuiteski sisällöltään olla samaa vanhaa "Ruukki-linjaa"?

Siis muusikon työ ei tämänkään jälkeen ole yhtään sen tasa-arvoisempi muiden ammattien kanssa kuin ennenkään ja siinä ammatissa on edelleen vaikea toimia. Eikä siis tosiaan niinkään sen ammatin itsensä vaan uskovaisten taholta tulevan paineen takia.

vapaa jumalanlasten keskustelu ja ennakkoluuloton raitis ajatustenvaihto mistä tahansa asiasta EI OLE JUMALANVALTAKUNNAN ÄÄNI, vaikka sen tietysti pitäisi olla juuri se

ei ei niin vaan

......sen sijaan jumalanvaltakunnan ääni on muutaman POMON pään sisässä, ja nämä pomot elävät sitkeästi pimeää 70 lukua

taas kerran että kirjoitti:

vapaa jumalanlasten keskustelu ja ennakkoluuloton raitis ajatustenvaihto mistä tahansa asiasta EI OLE JUMALANVALTAKUNNAN ÄÄNI, vaikka sen tietysti pitäisi olla juuri se

ei ei niin vaan

......sen sijaan jumalanvaltakunnan ääni on muutaman POMON pään sisässä, ja nämä pomot elävät sitkeästi pimeää 70 lukua

hoitokokousaikojen siunauksellisuutta Siionissa. Näin kertoi eräs Reisjärvellä ollut toisessa ketjussa.

viereltä kirjoitti:

Kyllä minäkin kuulin, että ihan hyväksi se tilaisuus kaiken kaikkiaan oltiin koettu, varsinkin kun vertaa siihen millaset odotukset monilla oli. Mutta ainakin mun paikalla olleet kaverit koki tosi ahdistavaksi sen tiukan "Jumalanvaltakunnan kannan" ja "yhteisen erehtymättömän omantunnon", kun koko tilaisuus kuiteski päätettiin näihin lopputuloksiin. Elikkä vähän niinkuin loppuyhteenvetona.

Siis vaikka henki saattoi olla aiempaa parempi, ja ei sitäkään voi tietty vähätellä, niin kyllä kai se kokous taisi kuiteski sisällöltään olla samaa vanhaa "Ruukki-linjaa"?

Siis muusikon työ ei tämänkään jälkeen ole yhtään sen tasa-arvoisempi muiden ammattien kanssa kuin ennenkään ja siinä ammatissa on edelleen vaikea toimia. Eikä siis tosiaan niinkään sen ammatin itsensä vaan uskovaisten taholta tulevan paineen takia.

kun tuli sinne pitkän matkan takaa lähdettyä.
Miksiköhän ne kaverit tilanteen ahdistavaksi kokivat? Mitkä olivat odotukset? Jos jäi kysymyksiä, niin ne olisi sopinut siellä esittää.

Itse myös Ruukissa olleena sanon: päivä oli hengeltään aivan toinen.

Toki keskustelemista varmasti löytyy ja täytyy näin myös tehdä. Yhteisessä rakkaudessa.

taas kerran että kirjoitti:

vapaa jumalanlasten keskustelu ja ennakkoluuloton raitis ajatustenvaihto mistä tahansa asiasta EI OLE JUMALANVALTAKUNNAN ÄÄNI, vaikka sen tietysti pitäisi olla juuri se

ei ei niin vaan

......sen sijaan jumalanvaltakunnan ääni on muutaman POMON pään sisässä, ja nämä pomot elävät sitkeästi pimeää 70 lukua

kuuluu suusta, joka näyttää kuuluvan milloin SRK:n puheenjohtajalle, milloin pääsihteerille, milloin Päivämiehen pääkirjoitusten laatijoille, milloin jollekulle SRK:n johtokunnan jäsenelle (Uljas ja Haho HS:n kuukausiliitteessä).

Mutta mikä olento onkaan noiden naamioiden takana? Kenen ääni heidän suunsa kautta puhuu?

Minulla on paha aavistus: olento on kolmikyynäräinen jumala, epäjumala.

minäkin siellä... kirjoitti:

Keskustelu oli vapaata, eikä sitä millään tavalla koetettu tyrehdyttää. Päinvastoin:kehotettiin käyttämään avoimesti ja avoimia puheenvuoroja.
Aikaa oli vaan käytettävissä tosi niukasti.

Kyllä poijjaat Konttorilla osaa.

Pakkoko oli SRK:n siellä sanaansa sanoa, olisivat antaneet Pyhän Hengen puhua asiantuntijoiden suulla.

viereltä kirjoitti:

Elikkä jotkut ystäväni jotka olivat tilaisuudessa mukana, siis kanttoriksi opiskelevat, sanoivat että hyvää keskustelussa oli ettei ketään keskeytetty eikä sanottu väärässä hengessä olevaksi. Siis sai sanoa puheenvuronsa loppuun. Monet puheenvuorot oli olleet rakentavia ja rehellisiä ja niistä on varmaan hyötyä asialle. Olis ollut enemmänkin keskusteltavaa jos aika olis riittänyt.

Mutta oli siellä myös Srk:n miehet pitäneet ihan samat "tästä poikki ja pinoon" puheenvuorot kuin aina ennenkin. "Jumalan valtakunnan kanta" oli selvästi kerrottu ja sehän ei kuulemma ole ollenkaan muuttunut. Ruukin päätösten viitottamalla tiellä jatketaan ja piste. Moni oli ollut noista jutuista aika ahdistunut. Siinä mielessä tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta.

Myös se oli kiinnittänyt monien huomion, että oltiin tosi monta kertaa korostettu seurakunnan yhteistä omaatuntoa ja sanottu, että esiintyy sellaista harhaoppia, että ihmiset on alkaneet kuunnella omaa omaatuntoaan. Siis eikö tuo yhteinen oma tunto ole juuri sitä harhaoppia? Eikö Lohikin sanonut just niin?

Vähän nää on jo ehtineet mietityttää ainakin täällä.

"kollektiivisen omantunnon harhaopista" vl-papeille v. 1987.

Huhuuu! kirjoitti:

Subjektiivisia kokemuksia:

Virkistyspäivä sujui rakentavassa hengessä. Paikalla oli yli puolet kutsutuista. Yli 130 kanttoria ja kanttoriksi opiskelevaa. Parasta antia oli musiikkikysymysten ja rippikoulutyön tulevaisuuden haasteiden käsitteleminen avoimesti ja rakentavasti. Puheenvuoroja käytettiin runsaasti. Osallistujia kannustettiin käyttämään puheenvuoroja ja keskustelemaan avoimesti kysymyksistä jotka puhuttavat. Näin myös toimittiin.

Yhteisen rakkauden säilyminen koettiin tärkeäksi silloinkin kun ajattelemme käytännön ratkaisuista eri tavalla. Keskustelussa koettiin tärkeänä, että emme toimillamme tiputtaisi heikoimpia matkasta.

Yhdessä alustuksessa todettiin - saarnaajan kirjaa lainaten - kuinka Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä, juoda ja nauttia työstänsä ja Jumalan hyvyydestä. Puheenjohtajan suulla tuotiin esille, että emme voi luoda toimintamalleja, joita soveltaisimme kaikissa seurakunnissa samalla tavalla. Tilanteet joita kohtaamme ja niiden taustat ovat hyvin erilaisia.

Kokoontumisen yleisluonne oli kuunteleva ja musiikin ammattilaisia kunnioittava. Kysymysten avoin käsitteleminen toisten uskovaisten kanssa koettiin tarpeellisena.

Useat - myös nuoremmat kanttorit - ilmaisivat käytäväkeskusteluissa ja puheenvuoroissa huolensa sen kaltaisesta nimimerkkien takana tapahtuvasta keskustelusta, jonka tavoitteena ei ole rakenttaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta. Avoin keskustelu "kasvokkain" koettiin tarpeelliseksi. Jumala tekee työtänsä uskovaisten ihmisten sydämissä ja rakentaa seurakuntaa Hengellänsä.

kissa heikolla jäällä, varo-varovasti.

Mutta kyllä ne Ruukin raatelukynnet sieltä tarpeen tullen paljastuvat. Pieni osoitus salatusta julmuudesta vilahti tuossa vihjailussa "nimimerkkien takana tapahtuvasta keskustelusta, jonka tavoitteena ei ole rakentaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta".

Keinotekoinen ja piilopakotettu "yksimielinen rakkaus" tuntuu nyt olevan ykköstavoite. Sille voidaan lyhyellä tähtäyksellä uhrata rehellisyys, todellinen avoimuus. Epärehellisen avoimuuden nimissä houkutellaan keskustelemaan "kasvokkain".

hipsutella kuin kirjoitti:

kissa heikolla jäällä, varo-varovasti.

Mutta kyllä ne Ruukin raatelukynnet sieltä tarpeen tullen paljastuvat. Pieni osoitus salatusta julmuudesta vilahti tuossa vihjailussa "nimimerkkien takana tapahtuvasta keskustelusta, jonka tavoitteena ei ole rakentaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta".

Keinotekoinen ja piilopakotettu "yksimielinen rakkaus" tuntuu nyt olevan ykköstavoite. Sille voidaan lyhyellä tähtäyksellä uhrata rehellisyys, todellinen avoimuus. Epärehellisen avoimuuden nimissä houkutellaan keskustelemaan "kasvokkain".

Minä kirjoitin tuon lainaamasi tekstin ("nimimerkkien takana tapahtuvasta keskustelusta, jonka tavoitteena ei ole rakentaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta". )

Jos luet kaikki viestini tästä ketjusta, näet kyllä selvän kantani asioihin - joka on uskoakseni raitis ja rakentava. Uskovaisille on aina ollut ykkösasia "yksimielinen rakkaus". Tämä ei kuitenkaan oikeuta toisen mielipiteen tyrmäämiseen tai vähättelyyn. Keskenäinen kunnioitus näkemysten molemmilla puolilla on erittäin tärkeää. On helppo repiä ja aiheuttaa katkeruutta. Paljon vaikeampaa on korjata jälkiä - niinkuin täälläkin on jo huomattu! Olisiko pitänyt pistellä turpiin näitä rakkaita nuoria kanttorikollegoita, jotka kantoivat vilpitöntä huolta tästä asiasta? Tuskin. Kasvotusten keskustellen asioiden painotukset tulevat selvemmin esille. Samoin mainitsemasi raatelukynnet tai se paljon puhuttu Hyvän Paimenen ääni. Nimimerkkikkirjoittelulla on saatu paljon revittyä rikki. Todellinen korjaaminen voi tapahtua vai kasvotusten tai siten että osapuolet tuntevat toisensa. Kuinka väärinkäsityksiäkään voidaan oikoa jos toimimme pelkureina puskasta käsin. Rakentava avoin suora keskustelu ei ole helppoa sillä se vaatii rohkeutta ja harkittuja sanoja.

Uskon muuten, Wille Riekkisen savolaista sananlaskua lainatakseni, että hunajalla houkuttelee paremmin kärpäsiä kuin tervalla. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan...

Seurakunta rakentuu ja pysyyy koossa uskon, toivon ja rakkauden voimin. Suurin näistä on rakkaus. (1. kor.13)

olen kirjoitti:

kun tuli sinne pitkän matkan takaa lähdettyä.
Miksiköhän ne kaverit tilanteen ahdistavaksi kokivat? Mitkä olivat odotukset? Jos jäi kysymyksiä, niin ne olisi sopinut siellä esittää.

Itse myös Ruukissa olleena sanon: päivä oli hengeltään aivan toinen.

Toki keskustelemista varmasti löytyy ja täytyy näin myös tehdä. Yhteisessä rakkaudessa.

Oletko tosissasi, että sinulla olisi pokkaa marssia loppuyhteeenvedon ja -rukouksen jälkeen eteen esittämään kysymyksiä yhteenvetäjän aivoituksista, jotka eivät tunnu millään tavalla linkittyvän käytyyn keskusteluun?

Minulla ei ole. Yritän vain yhtyä virteen, vaika onkin vaikeaa.

kysyttäisiin? kirjoitti:

Oletko tosissasi, että sinulla olisi pokkaa marssia loppuyhteeenvedon ja -rukouksen jälkeen eteen esittämään kysymyksiä yhteenvetäjän aivoituksista, jotka eivät tunnu millään tavalla linkittyvän käytyyn keskusteluun?

Minulla ei ole. Yritän vain yhtyä virteen, vaika onkin vaikeaa.

Onko viestisi ymmärrettävä niin, että kaikkia kehotettiin sanomaan mielipiteensä, rohkaistiin avoimeen keskusteluun ja oli vapaa ilmapiiri. Annettiin paineiden ja pelkojen purkautua. Lopuksi kuitenkin yhteenvedossa lyötiin taas lukkoon vanhat teesit? Kuultiin, mutta ei kuunneltu?

vain kirjoitti:

Minä kirjoitin tuon lainaamasi tekstin ("nimimerkkien takana tapahtuvasta keskustelusta, jonka tavoitteena ei ole rakentaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta". )

Jos luet kaikki viestini tästä ketjusta, näet kyllä selvän kantani asioihin - joka on uskoakseni raitis ja rakentava. Uskovaisille on aina ollut ykkösasia "yksimielinen rakkaus". Tämä ei kuitenkaan oikeuta toisen mielipiteen tyrmäämiseen tai vähättelyyn. Keskenäinen kunnioitus näkemysten molemmilla puolilla on erittäin tärkeää. On helppo repiä ja aiheuttaa katkeruutta. Paljon vaikeampaa on korjata jälkiä - niinkuin täälläkin on jo huomattu! Olisiko pitänyt pistellä turpiin näitä rakkaita nuoria kanttorikollegoita, jotka kantoivat vilpitöntä huolta tästä asiasta? Tuskin. Kasvotusten keskustellen asioiden painotukset tulevat selvemmin esille. Samoin mainitsemasi raatelukynnet tai se paljon puhuttu Hyvän Paimenen ääni. Nimimerkkikkirjoittelulla on saatu paljon revittyä rikki. Todellinen korjaaminen voi tapahtua vai kasvotusten tai siten että osapuolet tuntevat toisensa. Kuinka väärinkäsityksiäkään voidaan oikoa jos toimimme pelkureina puskasta käsin. Rakentava avoin suora keskustelu ei ole helppoa sillä se vaatii rohkeutta ja harkittuja sanoja.

Uskon muuten, Wille Riekkisen savolaista sananlaskua lainatakseni, että hunajalla houkuttelee paremmin kärpäsiä kuin tervalla. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan...

Seurakunta rakentuu ja pysyyy koossa uskon, toivon ja rakkauden voimin. Suurin näistä on rakkaus. (1. kor.13)

jos kerran avoimuutta kannatat.

Ja mitä ovat "kaikki viestisi tässä ketjussa". Oletko sinä siis sama kuin nimimerkki "huhuu", jonka viestin perusteella omani kirjoitin?

Nyt näytät olevan nimimerkki "vain". Kerro mitä muita nimimerkkejä tässä ketjussa käytit, että osaan ne kaikki yhdistää sinuun "huhuu vain".

isä aurinkoinen kirjoitti:

taasko siellä SRK-vallanhimoiset-POMOT yrittivät lannistaa demokraattista vapaata uskovaisten välistä ajatustenvaihtoa?

dejavu!

vuosikokouksessahan nähtiin tämä sama juttu

kun siellä yhteisessä kokoontumisessa oli hyvä henki. Taidanpa tietää kuka tuo turriuskossa oleva on. Paljastat vähän liian selvästi itsesi ja ajatuksesi. Vuosikokouksen päätökset eivät myöskään olleet mitään juntaamis henkisiä, kuten tämä eräs henkilö on kirjoitellut.

Taivaan Isä siunatkoon teitä kanttorit ja muusikot. Musiikki on Jumalanlahjaa meille.

ihan omaa nimeäsi, kirjoitti:

jos kerran avoimuutta kannatat.

Ja mitä ovat "kaikki viestisi tässä ketjussa". Oletko sinä siis sama kuin nimimerkki "huhuu", jonka viestin perusteella omani kirjoitin?

Nyt näytät olevan nimimerkki "vain". Kerro mitä muita nimimerkkejä tässä ketjussa käytit, että osaan ne kaikki yhdistää sinuun "huhuu vain".

Anteeksi epäselvyys nimimerkeissä. Ainakin seuraavat tämän viestiketjun huhuilut kuuluvat ip-osoitteestani: Huhuuu!, huhuilee, huhuilu väsyttää ja huhuiluun. Olen myös kirjoittanut joskus nimimerkillö VL-kanttori (tosin niin varmasti moni muukin)

Ihan kutsuttuna ja omalla nimelläni esiinnyin Reisjärven kokouksessa. Kantani on varmasti myös kaikkien niiden henkilöiden tiedossa, joiden kanssa olen ollut tekemisissä - "arvoasemasta" riippumatta. Puheissani en pyri sievistelemään enkä provosoimaan. Oman turvallisuudentunteeni vuoksi en keskustele omalla nimelläni, ellen tiedä kenen kanssa keskustelen.

Vielä sitaatti omasta tekstistäni: "Useat - myös nuoremmat kanttorit - ilmaisivat käytäväkeskusteluissa ja puheenvuoroissa huolensa sen kaltaisesta nimimerkkien takana tapahtuvasta keskustelusta, jonka tavoitteena ei ole rakenttaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta. Avoin keskustelu "kasvokkain" koettiin tarpeelliseksi. Jumala tekee työtänsä uskovaisten ihmisten sydämissä ja rakentaa seurakuntaa Hengellänsä."

Haluan painottaa edellisessä teksissäni kohtaa: "...sen kaltaisesta keskustelusta, joka tavoitteena ei ole rakentaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta." En missään vaiheessa ole tuominnut nimimerkkien käyttöä mielipidekirjoituksissa. Viittasin "sen kaltaisiin" so. provosoiviin kirjoituksiin.

Nimimerkkien käyttö ruokkii ylilyöntejä - toisaalta takaa intimiteettisuojan. Olen voimakkaasti puolustanut lyötyjen ihmisten asemaa. Usein nujerrettu ihminen ei kykene suoraan keskusteluun vaan tarvitsee nimimerkin tuoman suojan. Suon sen hänelle ilomielin. Sen sijaan olisi mielenkiintoista nähdä mitä keskusteluilmapiirille tapahtuisi jos "mellakoijat" esiintyisivät omalla nimellään.

Itse olen tuonut ilmi kantani näihin asioihin useissa eri yhteyksissä - myös mainitsemiesi "pomojen" läsnäollessa. Pystytkö sinä esittämään omasi vastaavissa tilanteissa?

huhuiluun kirjoitti:

Anteeksi epäselvyys nimimerkeissä. Ainakin seuraavat tämän viestiketjun huhuilut kuuluvat ip-osoitteestani: Huhuuu!, huhuilee, huhuilu väsyttää ja huhuiluun. Olen myös kirjoittanut joskus nimimerkillö VL-kanttori (tosin niin varmasti moni muukin)

Ihan kutsuttuna ja omalla nimelläni esiinnyin Reisjärven kokouksessa. Kantani on varmasti myös kaikkien niiden henkilöiden tiedossa, joiden kanssa olen ollut tekemisissä - "arvoasemasta" riippumatta. Puheissani en pyri sievistelemään enkä provosoimaan. Oman turvallisuudentunteeni vuoksi en keskustele omalla nimelläni, ellen tiedä kenen kanssa keskustelen.

Vielä sitaatti omasta tekstistäni: "Useat - myös nuoremmat kanttorit - ilmaisivat käytäväkeskusteluissa ja puheenvuoroissa huolensa sen kaltaisesta nimimerkkien takana tapahtuvasta keskustelusta, jonka tavoitteena ei ole rakenttaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta. Avoin keskustelu "kasvokkain" koettiin tarpeelliseksi. Jumala tekee työtänsä uskovaisten ihmisten sydämissä ja rakentaa seurakuntaa Hengellänsä."

Haluan painottaa edellisessä teksissäni kohtaa: "...sen kaltaisesta keskustelusta, joka tavoitteena ei ole rakentaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta." En missään vaiheessa ole tuominnut nimimerkkien käyttöä mielipidekirjoituksissa. Viittasin "sen kaltaisiin" so. provosoiviin kirjoituksiin.

Nimimerkkien käyttö ruokkii ylilyöntejä - toisaalta takaa intimiteettisuojan. Olen voimakkaasti puolustanut lyötyjen ihmisten asemaa. Usein nujerrettu ihminen ei kykene suoraan keskusteluun vaan tarvitsee nimimerkin tuoman suojan. Suon sen hänelle ilomielin. Sen sijaan olisi mielenkiintoista nähdä mitä keskusteluilmapiirille tapahtuisi jos "mellakoijat" esiintyisivät omalla nimellään.

Itse olen tuonut ilmi kantani näihin asioihin useissa eri yhteyksissä - myös mainitsemiesi "pomojen" läsnäollessa. Pystytkö sinä esittämään omasi vastaavissa tilanteissa?

olen, ihan henkilökohtaisesti, netin ulkopuolella.

viereltä kirjoitti:

Elikkä jotkut ystäväni jotka olivat tilaisuudessa mukana, siis kanttoriksi opiskelevat, sanoivat että hyvää keskustelussa oli ettei ketään keskeytetty eikä sanottu väärässä hengessä olevaksi. Siis sai sanoa puheenvuronsa loppuun. Monet puheenvuorot oli olleet rakentavia ja rehellisiä ja niistä on varmaan hyötyä asialle. Olis ollut enemmänkin keskusteltavaa jos aika olis riittänyt.

Mutta oli siellä myös Srk:n miehet pitäneet ihan samat "tästä poikki ja pinoon" puheenvuorot kuin aina ennenkin. "Jumalan valtakunnan kanta" oli selvästi kerrottu ja sehän ei kuulemma ole ollenkaan muuttunut. Ruukin päätösten viitottamalla tiellä jatketaan ja piste. Moni oli ollut noista jutuista aika ahdistunut. Siinä mielessä tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta.

Myös se oli kiinnittänyt monien huomion, että oltiin tosi monta kertaa korostettu seurakunnan yhteistä omaatuntoa ja sanottu, että esiintyy sellaista harhaoppia, että ihmiset on alkaneet kuunnella omaa omaatuntoaan. Siis eikö tuo yhteinen oma tunto ole juuri sitä harhaoppia? Eikö Lohikin sanonut just niin?

Vähän nää on jo ehtineet mietityttää ainakin täällä.

HS on yhäkin, saarnakiellosta ja poismenostaan huolimatta, vaikutusvaltaisin olento vl-liikkeessä.

Hänen junttaamansa paalut pitävät pystyssä vl-oppia. Niistä pidetään kiinni kuin kalleimmasta aarteesta. Tapa jolla niitä ylläpidetään, on vain pehmeämpi kuin aikaisemmin. Kiitos mm. tämän palstan.

hipsutella kuin kirjoitti:

kissa heikolla jäällä, varo-varovasti.

Mutta kyllä ne Ruukin raatelukynnet sieltä tarpeen tullen paljastuvat. Pieni osoitus salatusta julmuudesta vilahti tuossa vihjailussa "nimimerkkien takana tapahtuvasta keskustelusta, jonka tavoitteena ei ole rakentaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta".

Keinotekoinen ja piilopakotettu "yksimielinen rakkaus" tuntuu nyt olevan ykköstavoite. Sille voidaan lyhyellä tähtäyksellä uhrata rehellisyys, todellinen avoimuus. Epärehellisen avoimuuden nimissä houkutellaan keskustelemaan "kasvokkain".

laulettiin vanhassa Siionin laulussa. Mutta kyseessä saattoi olla harhaoppinen laulu, muistaakseni laulu poistettiin laulukirjauudistuksessa.

huhuiluun kirjoitti:

Anteeksi epäselvyys nimimerkeissä. Ainakin seuraavat tämän viestiketjun huhuilut kuuluvat ip-osoitteestani: Huhuuu!, huhuilee, huhuilu väsyttää ja huhuiluun. Olen myös kirjoittanut joskus nimimerkillö VL-kanttori (tosin niin varmasti moni muukin)

Ihan kutsuttuna ja omalla nimelläni esiinnyin Reisjärven kokouksessa. Kantani on varmasti myös kaikkien niiden henkilöiden tiedossa, joiden kanssa olen ollut tekemisissä - "arvoasemasta" riippumatta. Puheissani en pyri sievistelemään enkä provosoimaan. Oman turvallisuudentunteeni vuoksi en keskustele omalla nimelläni, ellen tiedä kenen kanssa keskustelen.

Vielä sitaatti omasta tekstistäni: "Useat - myös nuoremmat kanttorit - ilmaisivat käytäväkeskusteluissa ja puheenvuoroissa huolensa sen kaltaisesta nimimerkkien takana tapahtuvasta keskustelusta, jonka tavoitteena ei ole rakenttaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta. Avoin keskustelu "kasvokkain" koettiin tarpeelliseksi. Jumala tekee työtänsä uskovaisten ihmisten sydämissä ja rakentaa seurakuntaa Hengellänsä."

Haluan painottaa edellisessä teksissäni kohtaa: "...sen kaltaisesta keskustelusta, joka tavoitteena ei ole rakentaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta." En missään vaiheessa ole tuominnut nimimerkkien käyttöä mielipidekirjoituksissa. Viittasin "sen kaltaisiin" so. provosoiviin kirjoituksiin.

Nimimerkkien käyttö ruokkii ylilyöntejä - toisaalta takaa intimiteettisuojan. Olen voimakkaasti puolustanut lyötyjen ihmisten asemaa. Usein nujerrettu ihminen ei kykene suoraan keskusteluun vaan tarvitsee nimimerkin tuoman suojan. Suon sen hänelle ilomielin. Sen sijaan olisi mielenkiintoista nähdä mitä keskusteluilmapiirille tapahtuisi jos "mellakoijat" esiintyisivät omalla nimellään.

Itse olen tuonut ilmi kantani näihin asioihin useissa eri yhteyksissä - myös mainitsemiesi "pomojen" läsnäollessa. Pystytkö sinä esittämään omasi vastaavissa tilanteissa?

Kiitos Huhuilija asiallisista puheenvuoroistasi.

Olen toistaiseksi kuullut hyvin vähän mitään kokemuksia Reisjärven kokouksesta, mutta ne vastaavat aika lailla täällä esitettyjä.

Eli ilmapiiri oli aiempaa vapaampi, keskustelijoita kannustettiin vapaaseen ja avoimeen ajatustenilmaisuun, erityisesti niin teki pj. Hautamäki. Tosin keskustelulle, joka siis myös oli avointa ja rakentavaa, oli varattu keskusteluntarpeeseen nähden liian vähän aikaa.

Ongelmallista oli se, että kun seurakunta oli 130:n ruohonjuuritason asiantutijavoimin koolla keskustelemassa, sen jälkeen kuitenkin Srk:n edustajat kävivät ykskantaan ilmoittamassa "seurakunnan kannan", joka poikkesi selkeästi juuri käydystä keskustelusta.

Eli todellisuudessa "seurakunnan kanta" olikin Srk:n kanta, johon varsinaisella seurakunnalla ei ollut nokan koputtamista. Tämä vei pohjaa keskustelulta. Syntyi tunne, että keskustelu tällä kertaa aiemmasta poiketen kyllä sallittiin, mutta mitään merkitystä sillä ei asialle ollut. Ainoastaan joidenkin keskustelijoiden kireät kommentit huomioitiin positiivisesti Srk:n taholta, muu sivuutettiin huomiotta ja samat vanhat, laajasti ahdistaviksi koetut päätökset paalutettiin jämerästi loppupuheenvuoroissa.

Minua tämä ihan aidosti ihmetyttää! Olen ollut koko elämäni ajan siinä käsityksessä, että asioita, jotka nimetään seurakunnan kannaksi, on jossain vaiheessa pohdittu laajemmin, kuin Srk:n jäsenten ja heidän omilla kriteereillään (rikkeetön samanmielisyys) valitsemiensa asiantuntijoiden kesken. Olen luullut tuollaisten väitteiden olevan ainakin isolta osin silkkaa panettetelua!

Sitten kasvottomana esiitymiseen. Minä pidän aika epäoikeudenmukaisena täällä käydyn keskustelun halveksimista keskustelijoiden anonymiteetin takia. Nimittäin melkoinen "osasyyllinen" (mikäli toimintaamme täällä pidetään kriminaalina, itse en pidä :-)) on vl-liikkeen olematon keskustelukulttuuri. Sitä hallitsee aiheellinen pelko. Ja siitä me nimimerkin suojissa ajatuksiamme esittävät palstakeskustelijat emme ole vastuussa.

Minusta anonyymin keskustelun sättimistä tärkeämpää olisi kysyä, miksi me emme voi keskustella vapaasti keskenämme? Olisko sille tehtävissä jotain, kun se nyt ainakin huomataan?

Minäkään en arvosta palstan häiriköitä ja ikävän ilmapiirin rakentajia, mutta on se niinkin, että melko yksilöllisesti noitakin tulkintoja teemme. Itse koen kirjoittavani rehellisesti asiasta, jota arvostan ja joka on minulle tärkeä. Joku toinen kokee kirjoitukseni "kriittisiksi", joku toinen taas "mustamaalaamiseksi", joku täällä on jopa kirjoittamiseni takia äitynyt osoittamaan minulle tietä suoraan alimpaan paikkaan.

Minusta on aivan helppo löytää palstakirjoitusten seasta vilpittömät ja rehelliset kirjoitukset. Pienikin ketunhäntä kainalossa paljastuu äkkiä.

Miksi siis käyttää niin paljon aikaa tyyliseikkojen arvioimiseen ja niiden perusteella erilaisten keskustelun esteiden rakenteluun? Eikö meillä vl-uskovaisilla sen henkisestä toiminnasta jo ole vähän liiankin kanssa kokemusta? Emmekö jokainen kuitenkin voi valita keskusteluseuramme, täälläkin? Ja eiko se ylipäätään, jos nyt yrittäisi nähdä metsän puilta, ole tavattoman hyvä, että me voimme edes jossakin keskustella mieltämme painavista asioista?

Tämäkin on vl-seurakunnan ääntä. Miksi tuntuu olevan monelle kaikkein keskeisimmäksi muodostuva kysymys, keitä olemme, missä asumme ja miltä näytämme?

Ihan uteliaisuuttani lopuksi kysyn, oletko sama kirjoittaja, joka "Missä mennään"-ketjussa kirjoitti mm. kirjoituksen "vl-kanttorin epistola"?

ma_ria kirjoitti:

Kiitos Huhuilija asiallisista puheenvuoroistasi.

Olen toistaiseksi kuullut hyvin vähän mitään kokemuksia Reisjärven kokouksesta, mutta ne vastaavat aika lailla täällä esitettyjä.

Eli ilmapiiri oli aiempaa vapaampi, keskustelijoita kannustettiin vapaaseen ja avoimeen ajatustenilmaisuun, erityisesti niin teki pj. Hautamäki. Tosin keskustelulle, joka siis myös oli avointa ja rakentavaa, oli varattu keskusteluntarpeeseen nähden liian vähän aikaa.

Ongelmallista oli se, että kun seurakunta oli 130:n ruohonjuuritason asiantutijavoimin koolla keskustelemassa, sen jälkeen kuitenkin Srk:n edustajat kävivät ykskantaan ilmoittamassa "seurakunnan kannan", joka poikkesi selkeästi juuri käydystä keskustelusta.

Eli todellisuudessa "seurakunnan kanta" olikin Srk:n kanta, johon varsinaisella seurakunnalla ei ollut nokan koputtamista. Tämä vei pohjaa keskustelulta. Syntyi tunne, että keskustelu tällä kertaa aiemmasta poiketen kyllä sallittiin, mutta mitään merkitystä sillä ei asialle ollut. Ainoastaan joidenkin keskustelijoiden kireät kommentit huomioitiin positiivisesti Srk:n taholta, muu sivuutettiin huomiotta ja samat vanhat, laajasti ahdistaviksi koetut päätökset paalutettiin jämerästi loppupuheenvuoroissa.

Minua tämä ihan aidosti ihmetyttää! Olen ollut koko elämäni ajan siinä käsityksessä, että asioita, jotka nimetään seurakunnan kannaksi, on jossain vaiheessa pohdittu laajemmin, kuin Srk:n jäsenten ja heidän omilla kriteereillään (rikkeetön samanmielisyys) valitsemiensa asiantuntijoiden kesken. Olen luullut tuollaisten väitteiden olevan ainakin isolta osin silkkaa panettetelua!

Sitten kasvottomana esiitymiseen. Minä pidän aika epäoikeudenmukaisena täällä käydyn keskustelun halveksimista keskustelijoiden anonymiteetin takia. Nimittäin melkoinen "osasyyllinen" (mikäli toimintaamme täällä pidetään kriminaalina, itse en pidä :-)) on vl-liikkeen olematon keskustelukulttuuri. Sitä hallitsee aiheellinen pelko. Ja siitä me nimimerkin suojissa ajatuksiamme esittävät palstakeskustelijat emme ole vastuussa.

Minusta anonyymin keskustelun sättimistä tärkeämpää olisi kysyä, miksi me emme voi keskustella vapaasti keskenämme? Olisko sille tehtävissä jotain, kun se nyt ainakin huomataan?

Minäkään en arvosta palstan häiriköitä ja ikävän ilmapiirin rakentajia, mutta on se niinkin, että melko yksilöllisesti noitakin tulkintoja teemme. Itse koen kirjoittavani rehellisesti asiasta, jota arvostan ja joka on minulle tärkeä. Joku toinen kokee kirjoitukseni "kriittisiksi", joku toinen taas "mustamaalaamiseksi", joku täällä on jopa kirjoittamiseni takia äitynyt osoittamaan minulle tietä suoraan alimpaan paikkaan.

Minusta on aivan helppo löytää palstakirjoitusten seasta vilpittömät ja rehelliset kirjoitukset. Pienikin ketunhäntä kainalossa paljastuu äkkiä.

Miksi siis käyttää niin paljon aikaa tyyliseikkojen arvioimiseen ja niiden perusteella erilaisten keskustelun esteiden rakenteluun? Eikö meillä vl-uskovaisilla sen henkisestä toiminnasta jo ole vähän liiankin kanssa kokemusta? Emmekö jokainen kuitenkin voi valita keskusteluseuramme, täälläkin? Ja eiko se ylipäätään, jos nyt yrittäisi nähdä metsän puilta, ole tavattoman hyvä, että me voimme edes jossakin keskustella mieltämme painavista asioista?

Tämäkin on vl-seurakunnan ääntä. Miksi tuntuu olevan monelle kaikkein keskeisimmäksi muodostuva kysymys, keitä olemme, missä asumme ja miltä näytämme?

Ihan uteliaisuuttani lopuksi kysyn, oletko sama kirjoittaja, joka "Missä mennään"-ketjussa kirjoitti mm. kirjoituksen "vl-kanttorin epistola"?

Olen samaa mieltä siitä että seurakunnan ääni on nimenomaan se mitä tässäkin asiassa pitäisi kuunnella. Miksi ne tiukat lakihenkisimmät ovat niitä joiden puheenvuorojen sisällöt ovat ainoat jotka noteerataan? Mikäli asia on kuten olen livenä paikalla olleiden kertomista ja näistä keskusteluista kuullut, joiden todenperäisyyttä en epäile, on suorastaan naurettavaa (vai itkettävääkö sittenkin)jos Päivämies uutisoi tuosta virkistyspäivästä, että keskustelu tapahtui yksimielisyyden hengessä. Ei voi kuin ihmetellä tätä menoa mihin tämä johtaa.

ma_ria kirjoitti:

Kiitos Huhuilija asiallisista puheenvuoroistasi.

Olen toistaiseksi kuullut hyvin vähän mitään kokemuksia Reisjärven kokouksesta, mutta ne vastaavat aika lailla täällä esitettyjä.

Eli ilmapiiri oli aiempaa vapaampi, keskustelijoita kannustettiin vapaaseen ja avoimeen ajatustenilmaisuun, erityisesti niin teki pj. Hautamäki. Tosin keskustelulle, joka siis myös oli avointa ja rakentavaa, oli varattu keskusteluntarpeeseen nähden liian vähän aikaa.

Ongelmallista oli se, että kun seurakunta oli 130:n ruohonjuuritason asiantutijavoimin koolla keskustelemassa, sen jälkeen kuitenkin Srk:n edustajat kävivät ykskantaan ilmoittamassa "seurakunnan kannan", joka poikkesi selkeästi juuri käydystä keskustelusta.

Eli todellisuudessa "seurakunnan kanta" olikin Srk:n kanta, johon varsinaisella seurakunnalla ei ollut nokan koputtamista. Tämä vei pohjaa keskustelulta. Syntyi tunne, että keskustelu tällä kertaa aiemmasta poiketen kyllä sallittiin, mutta mitään merkitystä sillä ei asialle ollut. Ainoastaan joidenkin keskustelijoiden kireät kommentit huomioitiin positiivisesti Srk:n taholta, muu sivuutettiin huomiotta ja samat vanhat, laajasti ahdistaviksi koetut päätökset paalutettiin jämerästi loppupuheenvuoroissa.

Minua tämä ihan aidosti ihmetyttää! Olen ollut koko elämäni ajan siinä käsityksessä, että asioita, jotka nimetään seurakunnan kannaksi, on jossain vaiheessa pohdittu laajemmin, kuin Srk:n jäsenten ja heidän omilla kriteereillään (rikkeetön samanmielisyys) valitsemiensa asiantuntijoiden kesken. Olen luullut tuollaisten väitteiden olevan ainakin isolta osin silkkaa panettetelua!

Sitten kasvottomana esiitymiseen. Minä pidän aika epäoikeudenmukaisena täällä käydyn keskustelun halveksimista keskustelijoiden anonymiteetin takia. Nimittäin melkoinen "osasyyllinen" (mikäli toimintaamme täällä pidetään kriminaalina, itse en pidä :-)) on vl-liikkeen olematon keskustelukulttuuri. Sitä hallitsee aiheellinen pelko. Ja siitä me nimimerkin suojissa ajatuksiamme esittävät palstakeskustelijat emme ole vastuussa.

Minusta anonyymin keskustelun sättimistä tärkeämpää olisi kysyä, miksi me emme voi keskustella vapaasti keskenämme? Olisko sille tehtävissä jotain, kun se nyt ainakin huomataan?

Minäkään en arvosta palstan häiriköitä ja ikävän ilmapiirin rakentajia, mutta on se niinkin, että melko yksilöllisesti noitakin tulkintoja teemme. Itse koen kirjoittavani rehellisesti asiasta, jota arvostan ja joka on minulle tärkeä. Joku toinen kokee kirjoitukseni "kriittisiksi", joku toinen taas "mustamaalaamiseksi", joku täällä on jopa kirjoittamiseni takia äitynyt osoittamaan minulle tietä suoraan alimpaan paikkaan.

Minusta on aivan helppo löytää palstakirjoitusten seasta vilpittömät ja rehelliset kirjoitukset. Pienikin ketunhäntä kainalossa paljastuu äkkiä.

Miksi siis käyttää niin paljon aikaa tyyliseikkojen arvioimiseen ja niiden perusteella erilaisten keskustelun esteiden rakenteluun? Eikö meillä vl-uskovaisilla sen henkisestä toiminnasta jo ole vähän liiankin kanssa kokemusta? Emmekö jokainen kuitenkin voi valita keskusteluseuramme, täälläkin? Ja eiko se ylipäätään, jos nyt yrittäisi nähdä metsän puilta, ole tavattoman hyvä, että me voimme edes jossakin keskustella mieltämme painavista asioista?

Tämäkin on vl-seurakunnan ääntä. Miksi tuntuu olevan monelle kaikkein keskeisimmäksi muodostuva kysymys, keitä olemme, missä asumme ja miltä näytämme?

Ihan uteliaisuuttani lopuksi kysyn, oletko sama kirjoittaja, joka "Missä mennään"-ketjussa kirjoitti mm. kirjoituksen "vl-kanttorin epistola"?

Tosiaan, eikö juuri silloin kun emme tiedä toisen henkilöllisyyttä, keskustelu ole puhtainta ja vailla vaikutteita. Onhan selvää, että se kenen kanssa keskustelemme vaikuttaa aina sanomisiimme. Eihän tämä ole aina tarkoitus, silloin kun asioista halutaan keskustella asiatasolla paras keskustelu syntyy ilman ulkopuolisia ärsykkeitä.

ma_ria kirjoitti:

Kiitos Huhuilija asiallisista puheenvuoroistasi.

Olen toistaiseksi kuullut hyvin vähän mitään kokemuksia Reisjärven kokouksesta, mutta ne vastaavat aika lailla täällä esitettyjä.

Eli ilmapiiri oli aiempaa vapaampi, keskustelijoita kannustettiin vapaaseen ja avoimeen ajatustenilmaisuun, erityisesti niin teki pj. Hautamäki. Tosin keskustelulle, joka siis myös oli avointa ja rakentavaa, oli varattu keskusteluntarpeeseen nähden liian vähän aikaa.

Ongelmallista oli se, että kun seurakunta oli 130:n ruohonjuuritason asiantutijavoimin koolla keskustelemassa, sen jälkeen kuitenkin Srk:n edustajat kävivät ykskantaan ilmoittamassa "seurakunnan kannan", joka poikkesi selkeästi juuri käydystä keskustelusta.

Eli todellisuudessa "seurakunnan kanta" olikin Srk:n kanta, johon varsinaisella seurakunnalla ei ollut nokan koputtamista. Tämä vei pohjaa keskustelulta. Syntyi tunne, että keskustelu tällä kertaa aiemmasta poiketen kyllä sallittiin, mutta mitään merkitystä sillä ei asialle ollut. Ainoastaan joidenkin keskustelijoiden kireät kommentit huomioitiin positiivisesti Srk:n taholta, muu sivuutettiin huomiotta ja samat vanhat, laajasti ahdistaviksi koetut päätökset paalutettiin jämerästi loppupuheenvuoroissa.

Minua tämä ihan aidosti ihmetyttää! Olen ollut koko elämäni ajan siinä käsityksessä, että asioita, jotka nimetään seurakunnan kannaksi, on jossain vaiheessa pohdittu laajemmin, kuin Srk:n jäsenten ja heidän omilla kriteereillään (rikkeetön samanmielisyys) valitsemiensa asiantuntijoiden kesken. Olen luullut tuollaisten väitteiden olevan ainakin isolta osin silkkaa panettetelua!

Sitten kasvottomana esiitymiseen. Minä pidän aika epäoikeudenmukaisena täällä käydyn keskustelun halveksimista keskustelijoiden anonymiteetin takia. Nimittäin melkoinen "osasyyllinen" (mikäli toimintaamme täällä pidetään kriminaalina, itse en pidä :-)) on vl-liikkeen olematon keskustelukulttuuri. Sitä hallitsee aiheellinen pelko. Ja siitä me nimimerkin suojissa ajatuksiamme esittävät palstakeskustelijat emme ole vastuussa.

Minusta anonyymin keskustelun sättimistä tärkeämpää olisi kysyä, miksi me emme voi keskustella vapaasti keskenämme? Olisko sille tehtävissä jotain, kun se nyt ainakin huomataan?

Minäkään en arvosta palstan häiriköitä ja ikävän ilmapiirin rakentajia, mutta on se niinkin, että melko yksilöllisesti noitakin tulkintoja teemme. Itse koen kirjoittavani rehellisesti asiasta, jota arvostan ja joka on minulle tärkeä. Joku toinen kokee kirjoitukseni "kriittisiksi", joku toinen taas "mustamaalaamiseksi", joku täällä on jopa kirjoittamiseni takia äitynyt osoittamaan minulle tietä suoraan alimpaan paikkaan.

Minusta on aivan helppo löytää palstakirjoitusten seasta vilpittömät ja rehelliset kirjoitukset. Pienikin ketunhäntä kainalossa paljastuu äkkiä.

Miksi siis käyttää niin paljon aikaa tyyliseikkojen arvioimiseen ja niiden perusteella erilaisten keskustelun esteiden rakenteluun? Eikö meillä vl-uskovaisilla sen henkisestä toiminnasta jo ole vähän liiankin kanssa kokemusta? Emmekö jokainen kuitenkin voi valita keskusteluseuramme, täälläkin? Ja eiko se ylipäätään, jos nyt yrittäisi nähdä metsän puilta, ole tavattoman hyvä, että me voimme edes jossakin keskustella mieltämme painavista asioista?

Tämäkin on vl-seurakunnan ääntä. Miksi tuntuu olevan monelle kaikkein keskeisimmäksi muodostuva kysymys, keitä olemme, missä asumme ja miltä näytämme?

Ihan uteliaisuuttani lopuksi kysyn, oletko sama kirjoittaja, joka "Missä mennään"-ketjussa kirjoitti mm. kirjoituksen "vl-kanttorin epistola"?

sinä
minä
hän
me
te
he

jokaisen rehellinen mielipide on yhtä tärkeä ja pyhän hengen ääntä jos mieli vaan on vilpitön

ei seurakunnan ääni tule yksin srk:n johtokunnasta, jonka alaisuudessa pm tekee juttujaan

vaikka niin ne yrittää väittää, ja kovasti

jumalan valtakunta on sisäisesti meissä kaikissa

jumalan seurakunnan ääntä kuultiin tuollakin kokouksessa paljolti

sitä ei pysty vesittämään muutama mies lopuksi

vaikka niin ne kovasti yrittää

älkäämme alistuko muutaman vanhan miehen alaisuuteen

vapauteen kristus meidät vapautti

me kaikki kirjoitti:

sinä
minä
hän
me
te
he

jokaisen rehellinen mielipide on yhtä tärkeä ja pyhän hengen ääntä jos mieli vaan on vilpitön

ei seurakunnan ääni tule yksin srk:n johtokunnasta, jonka alaisuudessa pm tekee juttujaan

vaikka niin ne yrittää väittää, ja kovasti

jumalan valtakunta on sisäisesti meissä kaikissa

jumalan seurakunnan ääntä kuultiin tuollakin kokouksessa paljolti

sitä ei pysty vesittämään muutama mies lopuksi

vaikka niin ne kovasti yrittää

älkäämme alistuko muutaman vanhan miehen alaisuuteen

vapauteen kristus meidät vapautti

Joskus kuulin viitattavan "seurakunnan äänen" yhteydessä "Kooran eriseuraan", eli Kooralle ja hänen porukalleen eivät kelvanneet johtajiksi Mooses ja Aaron, vaan he teroittivat, että "koko kansa on pyhä"... Eli siis puhujien kritisointi olisi yhtä kuin Kooran synti... onko tämä oppi kuitenkin ristiriidassa UT:n kanssa, jossa kehotetaan, että yksi puhukoon ja muut arvostelkoot? Kun muuten on aina opetettu, että seurakunta koettelee puhujat eikä päin vastoin.

huhuiluun kirjoitti:

Anteeksi epäselvyys nimimerkeissä. Ainakin seuraavat tämän viestiketjun huhuilut kuuluvat ip-osoitteestani: Huhuuu!, huhuilee, huhuilu väsyttää ja huhuiluun. Olen myös kirjoittanut joskus nimimerkillö VL-kanttori (tosin niin varmasti moni muukin)

Ihan kutsuttuna ja omalla nimelläni esiinnyin Reisjärven kokouksessa. Kantani on varmasti myös kaikkien niiden henkilöiden tiedossa, joiden kanssa olen ollut tekemisissä - "arvoasemasta" riippumatta. Puheissani en pyri sievistelemään enkä provosoimaan. Oman turvallisuudentunteeni vuoksi en keskustele omalla nimelläni, ellen tiedä kenen kanssa keskustelen.

Vielä sitaatti omasta tekstistäni: "Useat - myös nuoremmat kanttorit - ilmaisivat käytäväkeskusteluissa ja puheenvuoroissa huolensa sen kaltaisesta nimimerkkien takana tapahtuvasta keskustelusta, jonka tavoitteena ei ole rakenttaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta. Avoin keskustelu "kasvokkain" koettiin tarpeelliseksi. Jumala tekee työtänsä uskovaisten ihmisten sydämissä ja rakentaa seurakuntaa Hengellänsä."

Haluan painottaa edellisessä teksissäni kohtaa: "...sen kaltaisesta keskustelusta, joka tavoitteena ei ole rakentaa kristittyjen välistä rakkautta ja ymmärtämystä vaan repiä ja aiheuttaa katkeruutta." En missään vaiheessa ole tuominnut nimimerkkien käyttöä mielipidekirjoituksissa. Viittasin "sen kaltaisiin" so. provosoiviin kirjoituksiin.

Nimimerkkien käyttö ruokkii ylilyöntejä - toisaalta takaa intimiteettisuojan. Olen voimakkaasti puolustanut lyötyjen ihmisten asemaa. Usein nujerrettu ihminen ei kykene suoraan keskusteluun vaan tarvitsee nimimerkin tuoman suojan. Suon sen hänelle ilomielin. Sen sijaan olisi mielenkiintoista nähdä mitä keskusteluilmapiirille tapahtuisi jos "mellakoijat" esiintyisivät omalla nimellään.

Itse olen tuonut ilmi kantani näihin asioihin useissa eri yhteyksissä - myös mainitsemiesi "pomojen" läsnäollessa. Pystytkö sinä esittämään omasi vastaavissa tilanteissa?

täällä aikaisemmin. Tuntuu että Sinäkin jaat saman ajatuksen.

Rebekka kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä että seurakunnan ääni on nimenomaan se mitä tässäkin asiassa pitäisi kuunnella. Miksi ne tiukat lakihenkisimmät ovat niitä joiden puheenvuorojen sisällöt ovat ainoat jotka noteerataan? Mikäli asia on kuten olen livenä paikalla olleiden kertomista ja näistä keskusteluista kuullut, joiden todenperäisyyttä en epäile, on suorastaan naurettavaa (vai itkettävääkö sittenkin)jos Päivämies uutisoi tuosta virkistyspäivästä, että keskustelu tapahtui yksimielisyyden hengessä. Ei voi kuin ihmetellä tätä menoa mihin tämä johtaa.

Kiinnostavaa nähdä, millainen uutinen tulee. Ehkä sanotaan, että keskustelu oli avointa ja vapaata (totta) ja että luottamus muuttumattomaan Jumalan sanaan ja seurakunnan armoneuvoihin kuului monista puheenvuoroista (tiukat kommentit seurakunnan päätösten kaikkia koskevasta velvoittavuudesta) ja että keskustelu päättyi Pyhän Hengen kirkastamaan yksimielisyyteen rakkauden hengessä (päätöspuheenvuorojen pitäjien vilpittömät tunteet toisiaan kohtaan). Anteeksi hienoinen kärjistys :-)

Tuntuu melko ikävältä, jos esim. Pyhä Hengen seurakunnalle ilmoittamiksi kerrotut päätökset ovat todellisuudessa muutaman ihmisen mielipiteitä, jotka seurakunta passiivisena vastaanottaa.

Ja koska Raamattu varoittaa 1000 ja yksi kertaa ihmissäännöistä ja koska niiden kanssa mentiin rytisten metsään 70-luvulla, ja koska tätä tosiasiaa ei moni rohkene sanoiksi pukea (Jotkut kuitenkin, julkisesti Lohi ja Reinikainen, yksityisemmin moni muukin), vl-liikeeseen on syntynyt opillinen mätäpaise. Sen sijaan, että oltaisiin lähdetty tarkastelemaan asioita rehellisesti Jumalan sanan valossa ja korjaamaan niitä ja kääntämään kurssia oikeaan suuntaan, onkin laitettu seurakuntaäiti peittelemään tätä paisetta!

Sanotaan näiden asioiden olevan Pyhän Hengen ilmoittamia, vaikka Raamatusta ja Lutherin kirjoituksista käy selvästi ilmi, ettei Pyhä Henki ilmoittele seurakunnalle arkipäiväisistä kysymyksistä. Niitä varten meillä itse kullakin on omatunto. Ja vaikka nämän "Pyhän Hengen ilmoittamat" ja sillä perusteella esitetyt kuuliaisuusvaatimukset ovat vastoin Jumalan sanan nimenomaisia opetuksia ja koko Raamatun ydinsanomaa, esitetyt epäilykset tyrmätään ylimalkaisesti "seurakunnan vikomisena" ja kehotetaan entistä pontevammin kuuliaisuuteen.

Siinähän todellakin on asetettu seurakuntaäiti peittelemään helmohinsa sellaisia asioita, jotka halutaan pitää piilossa.

Itselleni kohdistettuna joskus kuultu neuvo "olla ajattelematta liikaa" ei ole hyvä. Se tarkoittaisi kyynistymistä ja luopumista siitä, että elämän merkittävien ja vähemmänkin merkittävien asioiden pitäisi kestää kaikkea rehellistä tarkastelua.

veeällämies kirjoitti:

Tosiaan, eikö juuri silloin kun emme tiedä toisen henkilöllisyyttä, keskustelu ole puhtainta ja vailla vaikutteita. Onhan selvää, että se kenen kanssa keskustelemme vaikuttaa aina sanomisiimme. Eihän tämä ole aina tarkoitus, silloin kun asioista halutaan keskustella asiatasolla paras keskustelu syntyy ilman ulkopuolisia ärsykkeitä.

Minusta asia on parhaimmillaan juuri niin kuin sanot. Siinä on tämän foorumin suuri rikkaus. Kun ei ole keskustelijoista muuta informaatiota kuin sanat, on keskityttävä itse asiaan.

Tietysti varjopuolena on feikkaamisen mahdollisuus, mutta uskon, että jokainen palstaa vähänkin enemmän seuraava täyspäinen ihminen oppii nopeasti erottamaan sekä feikit että kyseenalaisin motiivein toimivat kirjoittajat.

ma_ria kirjoitti:

Kiinnostavaa nähdä, millainen uutinen tulee. Ehkä sanotaan, että keskustelu oli avointa ja vapaata (totta) ja että luottamus muuttumattomaan Jumalan sanaan ja seurakunnan armoneuvoihin kuului monista puheenvuoroista (tiukat kommentit seurakunnan päätösten kaikkia koskevasta velvoittavuudesta) ja että keskustelu päättyi Pyhän Hengen kirkastamaan yksimielisyyteen rakkauden hengessä (päätöspuheenvuorojen pitäjien vilpittömät tunteet toisiaan kohtaan). Anteeksi hienoinen kärjistys :-)

Tuntuu melko ikävältä, jos esim. Pyhä Hengen seurakunnalle ilmoittamiksi kerrotut päätökset ovat todellisuudessa muutaman ihmisen mielipiteitä, jotka seurakunta passiivisena vastaanottaa.

Ja koska Raamattu varoittaa 1000 ja yksi kertaa ihmissäännöistä ja koska niiden kanssa mentiin rytisten metsään 70-luvulla, ja koska tätä tosiasiaa ei moni rohkene sanoiksi pukea (Jotkut kuitenkin, julkisesti Lohi ja Reinikainen, yksityisemmin moni muukin), vl-liikeeseen on syntynyt opillinen mätäpaise. Sen sijaan, että oltaisiin lähdetty tarkastelemaan asioita rehellisesti Jumalan sanan valossa ja korjaamaan niitä ja kääntämään kurssia oikeaan suuntaan, onkin laitettu seurakuntaäiti peittelemään tätä paisetta!

Sanotaan näiden asioiden olevan Pyhän Hengen ilmoittamia, vaikka Raamatusta ja Lutherin kirjoituksista käy selvästi ilmi, ettei Pyhä Henki ilmoittele seurakunnalle arkipäiväisistä kysymyksistä. Niitä varten meillä itse kullakin on omatunto. Ja vaikka nämän "Pyhän Hengen ilmoittamat" ja sillä perusteella esitetyt kuuliaisuusvaatimukset ovat vastoin Jumalan sanan nimenomaisia opetuksia ja koko Raamatun ydinsanomaa, esitetyt epäilykset tyrmätään ylimalkaisesti "seurakunnan vikomisena" ja kehotetaan entistä pontevammin kuuliaisuuteen.

Siinähän todellakin on asetettu seurakuntaäiti peittelemään helmohinsa sellaisia asioita, jotka halutaan pitää piilossa.

Itselleni kohdistettuna joskus kuultu neuvo "olla ajattelematta liikaa" ei ole hyvä. Se tarkoittaisi kyynistymistä ja luopumista siitä, että elämän merkittävien ja vähemmänkin merkittävien asioiden pitäisi kestää kaikkea rehellistä tarkastelua.

PM näyttää esim tupakka-asiassa että tupakka muodostuu "omantunnon kysymykseksi" jos sen suhteen valehdellaan tai rikotaan lakia. Oi hellanlettas sentään löytyyhän sieltä joku raja.

Sen sijaan PM:n mukaan omantunnon kysymys ei ole, tupakoiko raskaana oleva nainen ja vaihngoittaako hän näin tahallaan sikiötä, todennäköisesti pysyvästi. Sitä ei määritelty "omantunnon" kysymykseksi.

Samoin PM määrittää omantunnon kysymyksiä hämmästyttävällä tarkkuudella ja pieteetillä muutoinkin. Nämä on niputettu "uskovainen ei halua" otsikon alle. On tullut tietooni, että minunkin omatuntoni pitäisi tulla kipeäksi, jos seuraan esimerkiksi urheilukilpailua katsomosta käsin. Minun omatuntoni on vääränlainen jos se ei tule kipeäksi mehulasin nostoliikkeestä.


Kyllä nyt on terve järki kadonnut tyystin ja "olohuoneessa on virtahepo". Tällainen sirkus kristittyjen omantunnon säätelemiseen on loputtava, tällehän nauraa jo naurismaan aidatkin.

Arkkipiispamme sanoin: kun uskon nimissä kielletään järjen käyttäminen, kyse on uskon väärin käyttämisestä.

Oppi-isämme Luther pohti paljon samaa problematiikkaa. Hän korosti aikansa kristityille, että omaatuntoa tulee arvioida joka päivä 10 käskyn, ja pelkästään niiden, valossa. Sen tulee olla NIIDEN mukainen.

Onko näin tämän päivän vl? Tuleeko omatunto kipeäksi jos puhut pahaa lähimmäisestäsi, tai himoitset hänen omaisuuttaan? Entä vanhempien kunnioitus, onko se omantunnon asia? Lähmmäisen, myös uskottomien rakastaminen?

Onko omissa detaljitason normistoissa menty niin yksityiskohtaiselle valvomistasolle, että valvomisenergiaa ei riitä enää oikeinden syntien suhteen?

ma_ria kirjoitti:

Kiitos Huhuilija asiallisista puheenvuoroistasi.

Olen toistaiseksi kuullut hyvin vähän mitään kokemuksia Reisjärven kokouksesta, mutta ne vastaavat aika lailla täällä esitettyjä.

Eli ilmapiiri oli aiempaa vapaampi, keskustelijoita kannustettiin vapaaseen ja avoimeen ajatustenilmaisuun, erityisesti niin teki pj. Hautamäki. Tosin keskustelulle, joka siis myös oli avointa ja rakentavaa, oli varattu keskusteluntarpeeseen nähden liian vähän aikaa.

Ongelmallista oli se, että kun seurakunta oli 130:n ruohonjuuritason asiantutijavoimin koolla keskustelemassa, sen jälkeen kuitenkin Srk:n edustajat kävivät ykskantaan ilmoittamassa "seurakunnan kannan", joka poikkesi selkeästi juuri käydystä keskustelusta.

Eli todellisuudessa "seurakunnan kanta" olikin Srk:n kanta, johon varsinaisella seurakunnalla ei ollut nokan koputtamista. Tämä vei pohjaa keskustelulta. Syntyi tunne, että keskustelu tällä kertaa aiemmasta poiketen kyllä sallittiin, mutta mitään merkitystä sillä ei asialle ollut. Ainoastaan joidenkin keskustelijoiden kireät kommentit huomioitiin positiivisesti Srk:n taholta, muu sivuutettiin huomiotta ja samat vanhat, laajasti ahdistaviksi koetut päätökset paalutettiin jämerästi loppupuheenvuoroissa.

Minua tämä ihan aidosti ihmetyttää! Olen ollut koko elämäni ajan siinä käsityksessä, että asioita, jotka nimetään seurakunnan kannaksi, on jossain vaiheessa pohdittu laajemmin, kuin Srk:n jäsenten ja heidän omilla kriteereillään (rikkeetön samanmielisyys) valitsemiensa asiantuntijoiden kesken. Olen luullut tuollaisten väitteiden olevan ainakin isolta osin silkkaa panettetelua!

Sitten kasvottomana esiitymiseen. Minä pidän aika epäoikeudenmukaisena täällä käydyn keskustelun halveksimista keskustelijoiden anonymiteetin takia. Nimittäin melkoinen "osasyyllinen" (mikäli toimintaamme täällä pidetään kriminaalina, itse en pidä :-)) on vl-liikkeen olematon keskustelukulttuuri. Sitä hallitsee aiheellinen pelko. Ja siitä me nimimerkin suojissa ajatuksiamme esittävät palstakeskustelijat emme ole vastuussa.

Minusta anonyymin keskustelun sättimistä tärkeämpää olisi kysyä, miksi me emme voi keskustella vapaasti keskenämme? Olisko sille tehtävissä jotain, kun se nyt ainakin huomataan?

Minäkään en arvosta palstan häiriköitä ja ikävän ilmapiirin rakentajia, mutta on se niinkin, että melko yksilöllisesti noitakin tulkintoja teemme. Itse koen kirjoittavani rehellisesti asiasta, jota arvostan ja joka on minulle tärkeä. Joku toinen kokee kirjoitukseni "kriittisiksi", joku toinen taas "mustamaalaamiseksi", joku täällä on jopa kirjoittamiseni takia äitynyt osoittamaan minulle tietä suoraan alimpaan paikkaan.

Minusta on aivan helppo löytää palstakirjoitusten seasta vilpittömät ja rehelliset kirjoitukset. Pienikin ketunhäntä kainalossa paljastuu äkkiä.

Miksi siis käyttää niin paljon aikaa tyyliseikkojen arvioimiseen ja niiden perusteella erilaisten keskustelun esteiden rakenteluun? Eikö meillä vl-uskovaisilla sen henkisestä toiminnasta jo ole vähän liiankin kanssa kokemusta? Emmekö jokainen kuitenkin voi valita keskusteluseuramme, täälläkin? Ja eiko se ylipäätään, jos nyt yrittäisi nähdä metsän puilta, ole tavattoman hyvä, että me voimme edes jossakin keskustella mieltämme painavista asioista?

Tämäkin on vl-seurakunnan ääntä. Miksi tuntuu olevan monelle kaikkein keskeisimmäksi muodostuva kysymys, keitä olemme, missä asumme ja miltä näytämme?

Ihan uteliaisuuttani lopuksi kysyn, oletko sama kirjoittaja, joka "Missä mennään"-ketjussa kirjoitti mm. kirjoituksen "vl-kanttorin epistola"?

Tällä palstalla vaikuttaa useampikin "VL-kanttori". Minä kirjoitin epistolan.

ma_ria:lle kaikella ystävyydellä:

Vaikka "profiilien" muodostaminen tietoja utelemalla ei liene kiellettyä, kokisin sen itse hieman tungettelevana. Kannatan asiallista nimimerkkikirjoittelua.

vastaa kirjoitti:

Tällä palstalla vaikuttaa useampikin "VL-kanttori". Minä kirjoitin epistolan.

ma_ria:lle kaikella ystävyydellä:

Vaikka "profiilien" muodostaminen tietoja utelemalla ei liene kiellettyä, kokisin sen itse hieman tungettelevana. Kannatan asiallista nimimerkkikirjoittelua.

En nyt ole ihan varma, ymmärsinkö oikein kirjoittamasi ja myöskin esittämäni kysymys jäi vaille vastausta. Oletan kuitenkin, että pidit tungettelevana nimimerkille "selvyyttä huhuiluun" kirjoitukseni lopussa esittämääni kysymystä?

Jos näin on, tarkennan. Nimim. "selvyyttä huhuiluun" suhtautui toisen kirjoittajan esittämään, huhuilijan tässä ketjussa käyttämiä nimimerkkejä koskevaan kysymykseen mutkattoman avoimesti. Hän kertoi reilusti, mitä nimimerkkejä on käyttänyt ja mainitsi kirjoittaneensa myös nimim. "vl-kanttori". Koska minusta toisessa ketjussa viimeksi mainitun nimimerkin kirjoitukset olivat ilahduttavia, kysäisin, onko hän sama kirjoittaja. Hänen edellisen vastauksensa perusteella en siis olettanut hänen pitävän tuonsuuntaista kysymystä tungettelevana.

Ilmeisesti kuitenkin olet eri kirjoittaja? Mikäli et pitänyt kysymyksestä, miksi sitten tulit sivusta siihen vastaamaan? Minulle olisi hyvin riittänyt, että huhuilija olisi kertonut olevansa eri kirjoittaja. Tulihan todetuksi, että nimimerkillä vl-kanttori on kirjoittanut useampikin henkilö tällä palstalla.

Viimeinen lauseesi yhdistettynä sitä edeltäviin synnyttää minulle vaikutelman, kuin Sinulle olisi jäänyt minun suhteeni jotain hampaankoloon jo ennen tätä kysymystäni. En liene ihan väärässä?

Sitten asiaa vähän toiselta kannalta. Voihan sitä kirjoitella vaihtelevillakin nimimerkeillä ja nauttia tunnistamattomuuden tuomista eduista. Kuitenkin, jos kannatetaan asiallista keskustelua, johdonmukaisesti samalla nimimerkillä kirjoittaen, mieluiten vielä rekisteröidyllä, saavuttaa suurimman painoarvon keskustelijana. Silloin on ilmaissut edes jollakin tavalla valmiutensa ottaa vastuu kirjoittamisistaan. Rekisteröityneet nimimerkit myös käsittääkseni ovat harvoin feikkejä.

ma_ria kirjoitti:

En nyt ole ihan varma, ymmärsinkö oikein kirjoittamasi ja myöskin esittämäni kysymys jäi vaille vastausta. Oletan kuitenkin, että pidit tungettelevana nimimerkille "selvyyttä huhuiluun" kirjoitukseni lopussa esittämääni kysymystä?

Jos näin on, tarkennan. Nimim. "selvyyttä huhuiluun" suhtautui toisen kirjoittajan esittämään, huhuilijan tässä ketjussa käyttämiä nimimerkkejä koskevaan kysymykseen mutkattoman avoimesti. Hän kertoi reilusti, mitä nimimerkkejä on käyttänyt ja mainitsi kirjoittaneensa myös nimim. "vl-kanttori". Koska minusta toisessa ketjussa viimeksi mainitun nimimerkin kirjoitukset olivat ilahduttavia, kysäisin, onko hän sama kirjoittaja. Hänen edellisen vastauksensa perusteella en siis olettanut hänen pitävän tuonsuuntaista kysymystä tungettelevana.

Ilmeisesti kuitenkin olet eri kirjoittaja? Mikäli et pitänyt kysymyksestä, miksi sitten tulit sivusta siihen vastaamaan? Minulle olisi hyvin riittänyt, että huhuilija olisi kertonut olevansa eri kirjoittaja. Tulihan todetuksi, että nimimerkillä vl-kanttori on kirjoittanut useampikin henkilö tällä palstalla.

Viimeinen lauseesi yhdistettynä sitä edeltäviin synnyttää minulle vaikutelman, kuin Sinulle olisi jäänyt minun suhteeni jotain hampaankoloon jo ennen tätä kysymystäni. En liene ihan väärässä?

Sitten asiaa vähän toiselta kannalta. Voihan sitä kirjoitella vaihtelevillakin nimimerkeillä ja nauttia tunnistamattomuuden tuomista eduista. Kuitenkin, jos kannatetaan asiallista keskustelua, johdonmukaisesti samalla nimimerkillä kirjoittaen, mieluiten vielä rekisteröidyllä, saavuttaa suurimman painoarvon keskustelijana. Silloin on ilmaissut edes jollakin tavalla valmiutensa ottaa vastuu kirjoittamisistaan. Rekisteröityneet nimimerkit myös käsittääkseni ovat harvoin feikkejä.

Tämä on nm-kirjoittelun huono puoli. Tulee helposti väärinymmärryksiä. Ei ollut tarkoitus tulla väliin. Satuin kiireessä huomaamaan että viestisi koski osittain myös minua. Kiireessä vastasin vain mitä ensimmäisenä mieleen juolahti. En koe että minulla olisi mitään sinua vastaan hampaankolossa (ennen tätä kuin tämän jälkeenkään). Jos päätän jatkaa laajemmassa määrin kirjoittelua otan neuvostasi vaarin ja rekisteröidyn. Jatketaan juttua kun on enemmän aikaa.

ma_ria kirjoitti:

Kiinnostavaa nähdä, millainen uutinen tulee. Ehkä sanotaan, että keskustelu oli avointa ja vapaata (totta) ja että luottamus muuttumattomaan Jumalan sanaan ja seurakunnan armoneuvoihin kuului monista puheenvuoroista (tiukat kommentit seurakunnan päätösten kaikkia koskevasta velvoittavuudesta) ja että keskustelu päättyi Pyhän Hengen kirkastamaan yksimielisyyteen rakkauden hengessä (päätöspuheenvuorojen pitäjien vilpittömät tunteet toisiaan kohtaan). Anteeksi hienoinen kärjistys :-)

Tuntuu melko ikävältä, jos esim. Pyhä Hengen seurakunnalle ilmoittamiksi kerrotut päätökset ovat todellisuudessa muutaman ihmisen mielipiteitä, jotka seurakunta passiivisena vastaanottaa.

Ja koska Raamattu varoittaa 1000 ja yksi kertaa ihmissäännöistä ja koska niiden kanssa mentiin rytisten metsään 70-luvulla, ja koska tätä tosiasiaa ei moni rohkene sanoiksi pukea (Jotkut kuitenkin, julkisesti Lohi ja Reinikainen, yksityisemmin moni muukin), vl-liikeeseen on syntynyt opillinen mätäpaise. Sen sijaan, että oltaisiin lähdetty tarkastelemaan asioita rehellisesti Jumalan sanan valossa ja korjaamaan niitä ja kääntämään kurssia oikeaan suuntaan, onkin laitettu seurakuntaäiti peittelemään tätä paisetta!

Sanotaan näiden asioiden olevan Pyhän Hengen ilmoittamia, vaikka Raamatusta ja Lutherin kirjoituksista käy selvästi ilmi, ettei Pyhä Henki ilmoittele seurakunnalle arkipäiväisistä kysymyksistä. Niitä varten meillä itse kullakin on omatunto. Ja vaikka nämän "Pyhän Hengen ilmoittamat" ja sillä perusteella esitetyt kuuliaisuusvaatimukset ovat vastoin Jumalan sanan nimenomaisia opetuksia ja koko Raamatun ydinsanomaa, esitetyt epäilykset tyrmätään ylimalkaisesti "seurakunnan vikomisena" ja kehotetaan entistä pontevammin kuuliaisuuteen.

Siinähän todellakin on asetettu seurakuntaäiti peittelemään helmohinsa sellaisia asioita, jotka halutaan pitää piilossa.

Itselleni kohdistettuna joskus kuultu neuvo "olla ajattelematta liikaa" ei ole hyvä. Se tarkoittaisi kyynistymistä ja luopumista siitä, että elämän merkittävien ja vähemmänkin merkittävien asioiden pitäisi kestää kaikkea rehellistä tarkastelua.

Luther selittää postilloissaan mm. joulusaarnassaan mitä hengellinen yksimielisyys on, johon Paavali Raamatussa monessakin kohdassa kehoittaa (Room, Ef, Kor). Lutherin mukaan olemme yksimielisiä uskosta, pitäydymme siinä ja sen vuoksi meitä ei haittaa ulkonaisen elämän monimuotoisuus tapojen ja tottumustemme suhteen. Yksimielisyys uskoon on se mikä meitä yhdistää. Kristitty pyrkii elämään kohtuullisesti, siveästi, hurskaasti ja jumalisesti ja on siis yhdentekevää harrastaako joku esim. korkeatasoista taidemusiikkia vai ei. Usko ei sitoudu ulkonaisiin asioihin. Tärkeintä on se, että haluamme uskoa samalla tavalla. Suloista puhetta Lutherilta jälleen kerran. Juuri näin asia tulisi ymmärtääkin.

Palstan runsaat keskustelut ennen musiikkikokousta mahtoivat vaikuttaa musiikkikokouksen toteutukseen, mikäli asiat ovat todella menneet niinkuin plastalta voi lukea. Näennäisesti ”sallittiin ja kannustettiin” vapaaseen keskusteluun. Lopussa sitten ”vedettiin matto alta” ja palattiin takaisin Ruukin ruotuun. Tämä on kaksinaamaista ja halpamaista touhua. Toivottavasti tästä ei ollut kyse?

A.H. vyörytti kuuluisassa ”Anteeksipyytämättömyys”-haastattelussa Kotimaassa hoitokokouskeskustelut nuorten vedätykseksi ja mellakoinniksi. Siitä tuli palstalla ”keppiä” ja olin näkevinäni pian sen jälkeen kirjoituksen PM:ssa tai vastaavassa, jossa nuoria ”kehuttiin” erityiseen tyyliin. Ilmassa on jälleen otuoja linjauksia?

Palstasta vaanii SRK:ta kuin kiljuva jalopeura. Terve kritiikki on paikalla ja tulisi ottaa opiksi, mutta asiattomuuksiin ei ole syytä mennä.

Tilaisuus pidettiin eilen 11.9. Reisjärvellä.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019138688

Mielenkiitoista nähdä, miten PMS uutisoi virkistyspäivät. Mitä lehti nimenomaan kokousuutisissaan PAINOTTAA ja UUTISOI.

Tämä menee jo hieman lypsämiseksi.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että yhtenä merkittävämpänä avoimen keskustelun rohkaisijana ja monen nuoren kanttorin/opiskelijan puheenvuoron tukijana toimi puheenjohtaja. Tälläkin palstalla paljon parjattu A.H.

Toivon että tämä keskustelu pysyy asialinjalla. Siinä vaiheessa kun mennään loukkaaviin henkilökohtausuuksiin, äänestän omalta osaltani näppäimistöllä ja poistun takavasemmalle. En halua pahoittaa täällä sitä hyvää mieltä, jonka sain Reisjärveltä tuoda mukanani arjen askareisiin.

mistään rockista tai cospelista ole ollutkaan kysymys.

Vaan kirkko- ja klassisen musiikin ammattilaisten mahdollisuudesta harjoittaa ammattiaan.

keskusteluissa kirjoitti:

mistään rockista tai cospelista ole ollutkaan kysymys.

Vaan kirkko- ja klassisen musiikin ammattilaisten mahdollisuudesta harjoittaa ammattiaan.

Sainpas väärän käsityksen. Kiitos kun korjasit.

Katsoin kerran dokumentin dokumentin jossa kuvattiin myös juutalaisten lehtimajajuhlia ja häitä. Iloisen riahakas tunnelma vallitsi näissä ilojuhlissa. Mikähän lienee totuus. Psalmeissa kehoitetaan ylistämään jumalaa kaikilla soittimilla - myös rytmisoittimilla (esim. symbaalit) - sekä tanssimaan (ei kuitenkaan mitään "esileikki"-lääppimisiä). Tanssiko ja juhliko Jeesus villisti mukana? Suomessa toimintakulttuuri on hieman toinen.