Lueskelin tuossa aamutuimaan Aaretin (Veikko Pirilä)kolmattakymmentä vuotta sitten julkaistua kirjaa, josta keskustelun otsikon sieppasin.
Miten te koette kun jonkun sanailun päätteeksi
tokaisette:
- Sainpahan sanottua !
Miten te koette kun jonkun sanailun päätteeksi
tokaisette:
- Sainpahan sanottua !
Vastaukset 19
Vanhimmat
olen päässyt sanomatta tuota tokaisua, joka minusta vaikuttaa aika pirulliselta.
Kyllähän noita sanomisia pitää joskus odottaa pitkäänkin.Aivan kuin Suomen politiikassa vallitsi "yöpakkasia" niin näin näyttää olevan
jopa täällä eräissä palstakeskusteluissakin.
Sainpahan sanottua.
kerrankin sain noin kipeästi ja osuvasti sanottua. Muutaman tunnin kuluttua alkaa morkkis ja katumus...mielessä kysymys: Miksi sanoin ensin ja ajattelin perästä.
Ajattele ensin
mitä sant,
ettet sano mitä ajattelet.
Tulipahan sanottua naapurissa lupaa erikseen kysymättä:
"Keisari pyysi hakemaan erään senaatin jäsenen luoksee, että keisari voisi ilmoittaa hänelle ettei hänen ollut sopivaa tulla senaatin istuntoon.
- Et voi estää minua tulemasta sisään. Niin kauan kuin olen senaattori, velvollisuuteni on olla mukana senaatissa.
- No, tule sitten. Pidä kuitenkin suusi kiinni.
- Keisari, älä anna minulle määräystä, niin olen vaiti.
- Velvollisuuteni on määrätä sinua.
- Minun velvollisuuteni on puolustaa sitä, mitä pidän oikeana.
- Minä annan surmata sinut jos puhut !
- Milloin olen sanonut, että olen kuolematon !
Tee sinä velvollisuutesi, niin minä teen omani.
Sinä voit surmata minut, mutta minä menen kuolemaan pelkäämättä sinua - vapisematta !"
Epikletoksen mukaan
- tarina saattaa olla tosi
VIELÄPÄ TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ - kun senaattori uhmasi keisaria niin miksei Hajulainen voi uhmata.....
vielä sitä keskustelua minkä päätteeksi voisin niin sanoa.
Ajatellut olen kyllä, mutta en ole saanut sanottua *hymyilee*
Hullu ei hukaa
eikä viisas puhu mitään.
Minulla on paha tapa kurkkia profiilisivuja ja tutustua siihen ihan koluten mielenkiintoiset tiedot linkkeineen.
Ajattelin tuossa "piruja ruottiksi", että kakistahan flikka pihalle mitä ajattelet.
Profiilisivusi avattuani jäin melkein sanattomaksi ihastuksesta....
Itsekseni mumisin vain....
- Voihan hohtimet !
Saat itse päätellä mitä mielessäni liikkui....
...tai sann sen tässä itse
- Hymysi riisui minulta aseet.
ei aseeton mies ole sama kuin hampaaton..*piilottaa hohtimet varmuudeksi*
Kun sinusta sanaton tulee lienee aika valmistautua maailmanloppuun.
Ole huoleti, kun asiaa on niin saan kyllä sanottua *hymyilee*
Joskus tulee erittäin tyytyväinen olo...Varsinkin,jos ei ole tullut tilaisuutta sanoa jotain ja viimein pääsee tokaisemaan..
Asia ei useinkaan ole niin kuin se on
vaan niinkuin sen sanotaan ja oletetaan olevan.
Ai, vaikka tällainen tilanne: Joku laittaa liikkeelle itseäsi tai toimintaasi koskevan juorun. Juoru paisuu kylillä kietäessään mahdottomaksi, esim. jollain netin keskustelupalstalla. Kuulet asiasta joltain kolmannelta taholta, vaikkapa ystävältäsi, joka ei haluaisi lukea moisia asiattomuuksia tai perättömiä huhuja.
Kyllähän siinä mielensä pahoittaa, kun juttu on joltain riistäytynyt käsistä... Sitten sitä ei voi muuta tehdä kuin oikaista huhut ja poistattaa pahimmat... Kyllä siinä ensi tyrmistyksen jälkeen tulee tunne, että "sainpahan sanottua"...
Sama, kun joskus tuntuisi, että joka sana pitäisi olla harkittu ja mykkänä olisi hyvä olla... tunne siitä että "ei minulla kyllä ollut tarkoituksena sanoa mitään suuria totuuksia ja näköjään joku on niin tulkinnut". Kun kärpäsestä tulee härkänen.
Aina ei ole kyse pelkästä ilkeämielisyydestä, mutta jos jollakulla on yksinomaisena tarkoituksena saada aina sanottua se viimeinen sana ja sitä vielä höystetään sanomalla: "Sainpahan sanottua" niin tuskin moisella tokaisulla ystäviä ainakaan saa. Opiihan sitä kyllä jättämään joitakin tällaisia ihan omaan arvoonsa, mutta en voi väittää etten pahoittaisi mieltäni, niin paatunut en ole ja jonkinverran pelottavana koen tämän nettikirjoittelunkin. Eräänlaista siedätystä??? Jos jollain on joka asiasta vain yksi ja ainoa ja aina muka oikea mielipide joka asiaan niin minkäs sille mahtaa? Pitäköön mielipiteensä sitten, kunhan antaa toistenkin pitää omansa. Toisaalta: Parasta keskustelua on usein silloin, kun asiat nähdään eri tavoin ja kuunnellaan silti toinen toistaan... ja opitaankin samalla uutta.
Helpoin tapa on kysyä asian perään ja pyytää vaikka oikaisemaan väärän tiedon kun laittaa esim. tämän viestin jälkeen:
Kerro kaverille tästä keskustelusta
minun osoitteeni [email protected] ja sitten oma meiliosoite ja tekstiä niin paljon kuin sielu sietää ja lopuksi "lähetä".
Itse saa sitten tuhista
- Sainpahan sanottua !
Kokeilkaapa - se on minusta hyvä konsti.
Eräs viimeisimpiä tiedusteluja meilaten on tämäntapainen:
- - -
Pyydän ystävällisesti vastaamaan seuraaviin asioihin:
- Milloin olen häirinnyt [email protected]
viesteilevää. Pyydän mainitsemaan ajankohdan ja tavan.
- Pyydän ystävällisesti kertomaan milloin olen häiriköinyt xxx tai xxx nikeillä palstoilla kirjoittelevia.
Mainitkaa viesteissänne keskustelupalsta, aihe ja ajankohta mahdollisimman tarkasti.
- pil
- - -
Minkäälaista vastausta ei ole tullut.
Asianomaisen omat melit alkoivat poikkeuksetta sanalla "Saakeli..."
Viesteistä en parhaalla tahdollanikaan saanut juuri mitään tolkkua.
Parhaillaan tällaisia tulee toistasataa päivässä.
Yksikään ei ole antanut mitään aihetta lausumien korjaamiseen eikä niissä ole sellaista asiallisesti esitettykään.
ihan tosissani ja vakavissani niin, että en ole koskaan katunut sitä, että en ole jotain jättänyt sanomatta, mutta usein sitä mitä olen sanonut :-)
Epäilen, että tuollaisen lauseen jälkeen tulee juuri sanottua niitä asioita joita katuu jälkeenpäin ja ajattelee, että olisi saanut jäädä sanomatta.
joskus on sekin saatava sanottua..
Soppii eppäillä, olen kuullut joskus sanottavan ja nyt lainaan sen tähän.;))
.. sanoa. :D
rakastavat sanaleikkejä ja niin minäkin, joten lause on ehtinyt tulla tutuksi. Yleensä sitä seuraa yhteinen ilo ja nauru. ;)