Kaksi viikkoa olen lopetellut vuoden kestänyttä lääkekuuriani (Seromex 20 mg/pv.) Kun olin juuri eronnut, jäänyt työttömäksi ja ystäväni oli vakavasti sairas, masennuin, jolloin lääkäri määräsi tuon lääkkeen ja annoksen, joka toimikin hyvin ja nopeasti.
Nyt elämäntilanne on muuttunut - on uusi suhde ja työ ainakin toistaiseksi, ystäväkin voi ihan hyvin.
Annoksen puolittamisen vaikutus tuntuu kuitenkin voimakkaasti: toisaalta on herkempi olo ja tunteet ovat värikkäämpiä. Se toinen puoli on se, että on ärtynyt olo etenkin aamupäivisin ja mieliala on selvästi alempi kuin täyden kuurin aikana.
Monesti aamuisin on mielessä ensimmäiseksi joku menneisyyden ikävä, yleensä nöyryyttävä kokemus. Samoin kaikki huolet liittyen taloudelliseen tulevaisuuteen kiusaavat toistuvasti. Ehkä pahin tuntemus on se, että elämä on mennyt hukkaan - mitään kunnollista en ole saanut aikaan, enkä tule saamaan. Nekin alueet, joilla on lahjoja, ovat jääneet käyttämättä, kun ei riitä usko tai itseluottamus.
Olen ennenkin ollut masennuslääkekuurilla ja myös terapiassa. Ne toimivat silloinkin, ja muistan, että lopettamisen yhteydessä esiintyi ennenkin "ruusunpunaisten lasien" hälvenemistä ja elämän negatiivisten asioiden puskemista pintaan. Tämä kuuluu elämään, näin uskon, siksi aion yrittää olla ilman niin kauan kuin mahdollista.
Ja tietenkin lääkkeet määräsi terveyskeskuslääkäri, joka kerran uusi reseptin ja yhden kerran soitti perään, että miten menee. Psykiatrisen avun piiriin en silloin päässyt, koska oli liian täyttä.
Minkälaisia kokemuksia sinulla on lääkityksen vähentämisestä tai lopettamisesta?
Nyt elämäntilanne on muuttunut - on uusi suhde ja työ ainakin toistaiseksi, ystäväkin voi ihan hyvin.
Annoksen puolittamisen vaikutus tuntuu kuitenkin voimakkaasti: toisaalta on herkempi olo ja tunteet ovat värikkäämpiä. Se toinen puoli on se, että on ärtynyt olo etenkin aamupäivisin ja mieliala on selvästi alempi kuin täyden kuurin aikana.
Monesti aamuisin on mielessä ensimmäiseksi joku menneisyyden ikävä, yleensä nöyryyttävä kokemus. Samoin kaikki huolet liittyen taloudelliseen tulevaisuuteen kiusaavat toistuvasti. Ehkä pahin tuntemus on se, että elämä on mennyt hukkaan - mitään kunnollista en ole saanut aikaan, enkä tule saamaan. Nekin alueet, joilla on lahjoja, ovat jääneet käyttämättä, kun ei riitä usko tai itseluottamus.
Olen ennenkin ollut masennuslääkekuurilla ja myös terapiassa. Ne toimivat silloinkin, ja muistan, että lopettamisen yhteydessä esiintyi ennenkin "ruusunpunaisten lasien" hälvenemistä ja elämän negatiivisten asioiden puskemista pintaan. Tämä kuuluu elämään, näin uskon, siksi aion yrittää olla ilman niin kauan kuin mahdollista.
Ja tietenkin lääkkeet määräsi terveyskeskuslääkäri, joka kerran uusi reseptin ja yhden kerran soitti perään, että miten menee. Psykiatrisen avun piiriin en silloin päässyt, koska oli liian täyttä.
Minkälaisia kokemuksia sinulla on lääkityksen vähentämisestä tai lopettamisesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on kans lääkitys lopuillaan, vuoden kestänyt Sepram-kuuri. Ihan samanlaista oiretta ollut kuin sinullakin, tosin tietenkin vähän erilaiset huolenaiheet. Kyllähän se elämän yksipuolisuus ja tietynlainen toivottomuus on ihan jatkuvasti nykyään mielessä, nukahtaminen on vaikeaa eikä millään oikein tunnu olevan tarkoitusta. Täyden lääkityksen aikaan olo tuntui kuitenkin normaalilta tähän verrattuna ja nyt pelottaakin että miten jatkossa käy. Jos ei muu auta niin joudun aloittamaan lääkityksen uudestaan, en halua että jo tässä vaiheessa elämä menee ihan hukkaan...
Jollain tavalla odotan koko ajan, milloin nämä oireet loppuvat. Yritän ajatella koko hommaa vain tämän lääkityksen "vieroitusoireina". Mutta toivonpilkahdusta ei vain näy, mikä masentaa entisestään ja melkeinpä odotan sitä hetkeä kun päässä napsahtaa lopullisesti...
Kun aloitit kuurin, niin eikö mennytin vähän aikaa vähän erikoisissa "siirtymäfiiliksissä"? Ne ovat sitä, että aivokemia siirtyy uuteen tilaan ja toisaalta lääke ei vielä aivan vaikuta. Sellainen pökkerö olo meni ohi tai siihen tottui. Nyt on sama käynnissä toisin päin. Ei sieltä välttämättä mitään masennusta tule, tämä voi olla vain hetken "krapulaa".