Eli nuori nainen kyseessä. Syön propralia ahdistuksen fyysisiin oireisiin, ties kuinka monetta vuotta. Kädet tärisee, hikoiluttaa, vatsa aina TODELLA sekaisin.
Vuoden aikana lähtenyt 3 kiloa (muuttamatta elämäntapoja), olen juuri ja juuri normaalipainoinen, siis tuo pienikin painonmuutos tuntuu. Syön todella paljon monipuolisesti ja vettä menee litroittain.
Olen väsynyt, elämänhaluton, eristäytynyt. Hermostunut, korkea syke (joskus rytmihäiriöitä) ja korkea verenpaine. Saan paniikkikohtauksia ja jännitän sosiaalisia tilanteita. Hiuksia lähtee aivan mielettömästi, niitä on päässä puolet vähemmän kuin alle 20-vuotiaana. Kovia kyhmyjä kilpparin kohdalla.
Periaatteessa liikatoiminnan oireita, mutta toisaalta, häiriöitä ääreisverenkierrossa (johtuisiko propalista), eli kädet ja jalat kylmät. Siis hiki tulee helposti pintaan, mutta silti palelee usein? Voiko siis silti olla ylitoimintaa? Onko kellään tällaisia oireiden ristiriitaisuuksia?
Lääkärissä käyty, mutta tulokset tulevat vasta viikon päästä... :/ mitäs veikkaatte? Heräsin tähän liika-/vajaatoiminta-ajatukseen vasta löydettyäni kyhmyt viime viikolla, sitä ennen olen laittanut kaikki fyysisetkin ongelmani mielenterveysongelmien piikkiin (olen entinen koulukiusattu ja siksi panikoin ja ahdistun helposti).
Kamalaa, jos olen vuosia hoitanut mielenterveysongelmia turhaan, siis jos kaikki fyysiset oireet johtuisivatkin liikatoiminnasta...toisaalta olisi helpottava käänne elämässä se tieto.
Vuoden aikana lähtenyt 3 kiloa (muuttamatta elämäntapoja), olen juuri ja juuri normaalipainoinen, siis tuo pienikin painonmuutos tuntuu. Syön todella paljon monipuolisesti ja vettä menee litroittain.
Olen väsynyt, elämänhaluton, eristäytynyt. Hermostunut, korkea syke (joskus rytmihäiriöitä) ja korkea verenpaine. Saan paniikkikohtauksia ja jännitän sosiaalisia tilanteita. Hiuksia lähtee aivan mielettömästi, niitä on päässä puolet vähemmän kuin alle 20-vuotiaana. Kovia kyhmyjä kilpparin kohdalla.
Periaatteessa liikatoiminnan oireita, mutta toisaalta, häiriöitä ääreisverenkierrossa (johtuisiko propalista), eli kädet ja jalat kylmät. Siis hiki tulee helposti pintaan, mutta silti palelee usein? Voiko siis silti olla ylitoimintaa? Onko kellään tällaisia oireiden ristiriitaisuuksia?
Lääkärissä käyty, mutta tulokset tulevat vasta viikon päästä... :/ mitäs veikkaatte? Heräsin tähän liika-/vajaatoiminta-ajatukseen vasta löydettyäni kyhmyt viime viikolla, sitä ennen olen laittanut kaikki fyysisetkin ongelmani mielenterveysongelmien piikkiin (olen entinen koulukiusattu ja siksi panikoin ja ahdistun helposti).
Kamalaa, jos olen vuosia hoitanut mielenterveysongelmia turhaan, siis jos kaikki fyysiset oireet johtuisivatkin liikatoiminnasta...toisaalta olisi helpottava käänne elämässä se tieto.
Vastaukset 14
Vanhimmat
että fyysisiä ovat syyt. Onneksi on tulokset kohta tulossa. Ne ja oireet yhdessä kertovat missä mennään.
No äkkiseltään katsottuna oireet viittaavaat liikatoimintaan. Onneksi kuitenkin pääset verikokeisiin ja se antaa nyt jotain suuntaa mihin päin pohdinnoissa kallistua. Kilpparivaivoissahan oireet menevät ristiin rastiin liika- ja vajaatoiminnan kanssa. Minullakin todettiin kilpparin liikatoiminta verikokeiden perusteella, mtuta kuitenkin paino on noussut vuodessa 12 kiloa. Ei siis mitään logiikkaa tässä asiassa. Tosin lopetin kyllä tupakanpolton viime marraskuussa, mutta omituiselta tuntuu silti että paino nousee nuinkin hurjasti vaikka kilpparin pitäisi toimia vauhdikkaasti.
Kaikilta mielenterveyspotilailta otetaan aina kilpparikokeet ennen masennuslääkkeitten määräämistä,jotta suljetaan pois mahdolliset kilpirauhasvaivat ja niiden aiheuttamat mielenmuutokset. Sinulleko näin ei ole aikaisemmin tehty???
jos kilpparipotilaalta otetaan kokeet ja TSH on 4,2, niin useimmat lääkärit tulkitsee että, joo, normaali on. Yksikin lääkäri sanoi että määrää tyroksiinin vasta jos TSH on 10.
Niin, sain siis ensimmäiset paniikkikohtaukset jo 14-vuotiaana, siitä asti käynyt psykologilla ja syönyt propralia ja hetkellisesti myös rauhottavia. 16-vuotiaana ekat masennuslääkkeet, kävin tuolloin psykiatrilla ahdistuksen vuoksi viikottain. Masennuslääkkeitä söin 20-vuotiaaksi. Terapiassa kävin yhteensä 3 vuotta.
Terveyskeskuslääkärilläkin useasti puhunut ahdistuksesta ja kohtauksista...Ihmettelen todella, että minulle ei tosiaan koskaan ole tehty kilpparikokeita! Eikä edes mainittu asiasta, että tällainenkin mahdollisuus on... Jos tätä ahdistusta ei oteta huomioon, olen muuten tervejärkinen ja tasapainoinen ja elän terveellisesti. Tietysti välillä olen huippuväsynyt ja masentunut ahdistuskohtausten vietyä kaiken energian.
Eilisen viestin kirjoitettuani soitin vanhemmilleni asiasta. He muistelivat, että suvussa on kilpirauhasongelmia ollut ainakin mummollani, kuulemma liikatoimintaa...
Kylläpä taas pitää ihmetellä lääkäreitten, psykologien, psykiatrien ja mielenterveyshoitajien ajatusmaailmaa, kun eivät ole jo vuosia vuosia sitten mittauttaneet sinulta kilppariarvoja.
Jo nuo hikoilut ja uupumukset ovat niin jokapäiväistä elämää rajoittavia ja hermostuttavia, ettei mikään ihme vaikka välillä iskisi paniikkioireetkin pelkästä "veetututksesta".
Tsemppaahan ja taistele itsellesi kunnollinen lääkärintarkistus!
Minuakin todella ihmetyttää... Tänä aamuna sain kuulla, että Basedovin tautia struumia ollut suvun naisilla, yhdeltä leikattu syöpäkin kilpparista. Isälläni ollut myös ongelmia kilpparin kanssa. Sukulaiset eivät paljoa valita sairauksistaan... Ei ollut ennen tätä viikkoa mitään aavistusta tästä sukuviasta.
Kyllähän se vähän katkeraksi vetää, jos olisi voitu ehkäistä vuosien masennus ja ahdistus ja vaikka mitkä lieveilmiöt aiemmin tehdyllä diagnoosilla :/ mutta odottelen tietysti tuloksia, eihän siitä vielä tiedä. Noh, kunhan ei syöpää löytyisi... iloitsisin kyllä liikatoimintadiagnoosista. Saisi vihdoinkin lakata syyttelemästä omaa päätään kaikesta.
Kuulostaapa tutulta. Minulla on myös oireita, jotka kuulostavat ihan liikatoiminnalta tai fyysisiltä jännittämisoireilta, mutta koska arvojen mukaan minulla ei voi ainakaan liikatoimintaa olla, epäilen itselläni vajaatoimintaa. On vain tosi turhauttavaa, kun ei voi olla varma, johtuvatko oireet jostain fyysisestä vai psyykkisestä.
Sinun oireesi kuulostavat aika paljon siltä, että kilpirauhasessa on vikaa. Harmi, ettei sitä ole älytty epäillä aiemmin. :( Kuulostaa enemmän liikatoiminnalta, mutta ei sitä ehkä tiedä. Muistaakseni vajaatoiminta saattaa pahentaa sosiaalista ahdistusta, ja liikatoiminta tietysti hermostuttaa, joten ehkä osa psyykkisestäkin jännittämisestä voisi johtua kilpirauhasesta. :?
onhan siitä jännittämisestä vuosien mittaan tullut psyykkistä. Mutta ensimmäinen kohtaus tuli ihan yllättäen (luin ääneen luokassa), en edes jännittänyt etukäteen. Säikähdin sitä niin, että sen jälkeen aloin pikkuhiljaa pelätä kaikkea esiintymistä. Sinänsä ikävää, koska ennen tuota kohtausta näyttelin kesäteatterissa ja todella nautin siitä. Muutenkin olen "oikealta" luonteeltani todella sosiaalinen ja rakastan ihmisiä. Nykyään (viime kuukausina, kun oireetkin pahentuneet) olen alkanut eristäytyä, olen vain niin väsynyt, että kaikki kiinnostus ystäviin, miehiin, saati uusiin tuttavuuksiin kadonnut. Olen alkanut pelätä katkeroitumista, siis sitä, että rakkaus ihmisten kanssa olemiseen katoaa.
Toivottavasti Sinäkin saat apua (josta oikeasti on apua!), olipa oireesi fyysistä tai psyykkistä tai kumpaakin. Minäkin olen lukenut, että kummatkin (liikis&vajis) aiheuttavat ahdistusta ja masennusta.
En nyt itsekään vielä luota siihen, että tämä olisi fyysistä, osa minusta toivoo, osa pelkää. Ja toisaalta, kokonaisuuksiahan me kaikki olemme, keho ja psyyke aina tiiviissä yhteistyössä. Onkohan mikään pelkästään fyysistä tai pelkästään psyykkistä?
Tuokin kuulosti niin tutulta, minäkin toivon ja pelkään, koska fyysisen syyn löytäminen olisi tietysti helpotus, mutta ajatus siitä, että on kärsinyt tavallaan turhaan tekisi olon varmaan ainakin alussa ahdistuneeksi ja katkeraksi.
Mutta onneksi olkoon vaivan löytymisestä, toivottavasti olosi on lähinnä helpottunut. Tuleva on kuitenkin tärkeämpää kuin mennyt. :)
S-T4-V= 23,1
S-TSH= 2,53
Eli lievää liikatoimintaa.
on sitten selvästi. Saathan nyt siihen sitten lääkityksen.
Propralin sivuvaikutuksista löysin tuollaisen listan:
" Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat ripuli, pahoinvointi, huimaus ja unettomuus. Yleensä nämä ovat lieviä ja poistuvat hoidon jatkuessa. Lääke voi aiheuttaa myös lihasheikkoutta tai väsymystä. Se hidastaa ... sydämen toimintaa, minkä vuoksi ... suorituskyky saattaa hieman alentua. Kylminä vuodenaikoina raajoja voi helposti paleltaa. Lääke voi myös aiheuttaa astmaoireita."
vastauksesta. Epäilinkin, että propralista nuo liikatoiminnasta poikkeavat oireet johtuvat.
Tää on henkisesti todella rankkaa, kun koko ajan tulee mieleen lisää Basedowin taudin oireita. Tänään tajusin: silmien takia olen jo vuosia juossut jopa yöllä päivystyksessä... kun oireet niin oudot, että olen pelännyt näön menetystä. Optikkokin ihmetellyt luomien turvonneisuutta. Kaksoiskuvia olen nähnyt varmaan 10 vuotta (ajattelin, että varmaan jostain hajataitosta johtuvaa). Ne pahenivat yo-kirjoitusten aikaan, sillon en voinut lukea ollenkaan, jos verensokeri laski. Kaikki näkyi kahtena ja huimasi. Huimauskohtaukset alkoivat jo 14-vuotiaana: jos en ollut syönyt kunnolla, lattia näytti laskevan ja nousevan edessäni puoli metriä ylös-alas. Olen aina ajatellut olevani vain liian stressaantunut ja jotenkin liian herkkä ja heikko tähän maailmaan.
Luulin, että kärsin maanisdepressiivisyydestä, kun olen välillä todella yliaktiivinen, valvon päivät ja yöt ja saan paljon aikaan...puhe tulee silloin ylivuolaana papatuksena. Noiden kausien jälkeen tulee tietysti kamala väsymys ja lamaannus, johon minulle sitten on määrätty masennuslääkitys. Turhaan.
Olen luullut itseäni myös ADHD-tapaukseksi. Keskittymiskyky tietysti on ollut koetuksella, kun sydän hakkaa, huimaa ja näkee kaiken kahtena.
Ilman propralia en olisi selvinnyt tähän päivään. Yhden koulun keskeytin ahdistuksen takia. Koulumenestys on todella kärsinyt näistä oireistani, vaikka olen tunnollinen.
Täytyy olla kiitollinen, että nykyään tällaiset osataan diagnosoida ja hoitaa. Katkeruus meinaa silti hiipiä mieleen... Tavoitteeni on nyt taistella kaikin voimin katkeroitumista vastaan, vaikka tänne kirjoitellen :) Ja saada hyvää hoitoa. Harmittaa, että tk:ssa jonot tällä hetkellä tutkimuksiin kk:n pituiset...
Minullakin on samoja oireita kuin sinulla (hermostuneisuus, jännittäminen, hikoilen todella helposti, kädet ja jalat ovat yleensä kylmän nihkeät, juon kanssa litroittain vettä, palelen usein, väsyttää..), nyt uutena aivan mahdoton hiustenlähtö. Kuten sinäkin, olen nuori, hoikka nainen. Kävin lääkärillä kokeissa ja ensi viikon maanantaina saan tulokset.
Laitan tuloksia ja diagnoosin tänne ensi viikolla. Kerrohan sitten myös miten itselläsi kävi. Tsemppiä!
Enpäs huomannutkaan, että olitkin jo saanut tuloksesi. Epäilen vahvasti, että saan itse myös liikatoiminnan diagnoosin. Meillä on sikäli sama tilanne, että minunkin oireeni alkoivat siinä neljäntoista vuoden iässä jännittämisenä ja ilmeisesti suvussa on ainakin yhdellä ollut ongelmia kilpparin kanssa.