Tyttäreni sairastui epilepsiaan 5-vuotiaana.(2003)Kohtausoireina tuolloin olivat pääasiassa näköhäiriöt, vuosien aikana kohtausoireet ovat koko ajan muuttuneet ja viimeisessä EEG:ssä joka oli vuorokausikäyrä (v.2004) kerrottiin tyttärelläni olevan jatkuvaa epileptistä toimintaa, joka ei kuitenkaan näkynyt päällepäin kohtauksina. Tähän asti lääkitystä on vaihdettu kolme kertaa ja tämän hetkinen lääkitys on Orfiril 300 450mg.
Joku aika sitten tyttäreni alkoi saamaan rajuja raivareita,(ei muista kaikkia tapahtumia raivokohtauksen ajalta) tuli outoja pelkotiloja,ääntelyitä, äänien kuulemista ja ns. outoa käytöstä, samanaikaisesti hän joutui koulukiusaamisen kohteeksi. Tästä syystä hain apua psykiatriselta puolelta. No nyt sitten psyk. lääkärit tekivät päätelmän että tyttäreni on vakavasti masentunut mutta syy ei ole koulukiusaus vaan joku lapsuuden aikainen vakava traumaattinen kokemus ja tyttäreni kuuluu psyk. lastenosastolle?
Onko kenelläkään kokemusta, voivatko raivokohtaukset, äänien kuuleminen ja outo ääntely olla epilepsia kohtauksia vai onko todellakin niin että kyseessä on psykiatrinen laitoshoitoa vaativa ongelma? Tätä kysyn siksi etteivät psyk.lääkärit ole olleenkaan ottaneet lapseni epilepsiaa huomioon vaan ovat sitä mieltä ettei epilepsialla ole mitään tekemistä asian kanssa.
Joku aika sitten tyttäreni alkoi saamaan rajuja raivareita,(ei muista kaikkia tapahtumia raivokohtauksen ajalta) tuli outoja pelkotiloja,ääntelyitä, äänien kuulemista ja ns. outoa käytöstä, samanaikaisesti hän joutui koulukiusaamisen kohteeksi. Tästä syystä hain apua psykiatriselta puolelta. No nyt sitten psyk. lääkärit tekivät päätelmän että tyttäreni on vakavasti masentunut mutta syy ei ole koulukiusaus vaan joku lapsuuden aikainen vakava traumaattinen kokemus ja tyttäreni kuuluu psyk. lastenosastolle?
Onko kenelläkään kokemusta, voivatko raivokohtaukset, äänien kuuleminen ja outo ääntely olla epilepsia kohtauksia vai onko todellakin niin että kyseessä on psykiatrinen laitoshoitoa vaativa ongelma? Tätä kysyn siksi etteivät psyk.lääkärit ole olleenkaan ottaneet lapseni epilepsiaa huomioon vaan ovat sitä mieltä ettei epilepsialla ole mitään tekemistä asian kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tai ainakin lääkärien mielestä.Itse olin 9-vuotias kun epilepsia diagnoosini tehtiin.Epilepsiasta kiusattiin koulussa yms.Aloin oireilemaan samalla tavalla koin tyttäresi sain raivareita,äidin kanssa oli aina kränää,itsetuhoiset ajatukset ja toteutukset,elämä ei maistunut,olin masentunut yms.Vuoden mua vielä pidettiin kotona mutta sitten tulikin lasten psykiatriselle osastolle meno, taisin olla siellä vuoden yhteensä.
Lääkärit ja äitini epäilee vielä tänä päivänäkin että se johtui sabrilexista mutta ei sen lopettamiseen loppunut.
Raivarit voivat kyllä olla epileptisiäkin ja ovat varsin yleisiä.
Itse ainakin koen että vaikka muistan kuinka vihasin psykiatrisella olemista ja kuinka äitini siitä selvästi kärsi kun en halunnut tulla kotiin, niin kyllä siitä hoidosta oli hyötyä eikä haittaa vaikka se silloin pahalta tuntuikin.
Kaikki sanomasi oireet voivat olla epileptisiä mutta siitä ei voi olla mitään varmuutta.
Suosittelisin psykiatrista hoitojakson aloittamista siitä ei olisi koskaan haittaa edes täysin terveelle ihmiselle.
Oma lapseni aikoinaan noin 4-5v iässä toistuvien kohtauksien ja juuri tuon jatkuvan purkauksen aikana oli hyvinkin aggressiivinen. Saattoi lyödä kaveri ja sitten tuli itku " en tiedä miksi löin". Nyt kun kohtaustilanne ollut hyvä, koulustakin tulee palautetta että lapsi luokkansa parhaiten käyttäytyvä.
Tuttavani lapsella oli vaikeaa käytösongelmaa, joka laantui kun sopiva epilepsialääke löytyi. Nämä esimerkkejä miten voi vaikuttaa..