Siinä istuimme. Autiolta näyttävän planeetan pinnalla. Minä, kääpiö, avaruusapina ja Elvis, joka piti tiukasti kiinni juuri tehdyistä uusista levytyksistään.
Totesimme yhdessä, että täällä, missä ikinä olimmekaan, voisimme aloittaa kaiken uudestaan ja Me kolme auttaisimme Elviksen takaisin maailman maineeseen......
pako osa 2
uusi alku
33
1371
Vastaukset
- dewolf
Ennenkuin ehdimme asiaa tarkemmin suunnittelemaan, uuden planeetan pinta imaisi meidät sisäänsä ja olimme oudossa oranssinhotoisessa tilassa, jonka seinillä olevat silmät tarkkailivat meitä ja meidän jokaista liikettämme. Avaruusapina astui lähelle seinää, mutta samassa seinä hänen kohdallaan tummui ja silmät katosivat, tuikkien muualla entistäkin kiivaampina. Avaruusapina astui takaisin paikalleen ja istui viereemme.
- scarabaeus
... SKRÄTS........PAM..........PUFFFFFFFFFFFFFFF
- ijijijiji
Kääpiö vaati puheenvuoroa. - Olen keksinyt keinon, jolla saamme Elviksen takaisin listaykköseksi. Keino on seuraava: lähetämme Elviksen demonauhojen sisällön erään luotettavan meedion rakentaman laitteen kautta takaisin materiaaliselle Maa-planeetalle täältä astraaliplaneetalta. Laite sattuu olemaan taskussani. Laite polttaa laulut CD-levyiksi, jotka toimitetaan kaikkiin maailman levykauppoihin eri esittäjän nimellä. Nerokasta, vai mitä? kääpiö hykerteli.
- Hymisimme hyväksyvästi kääpiön idealle, ja Elvis tunki ensimmäisen demonauhan kääpiön laitteeseen. - TUTTI FRUTTI alkoi kaikua astraaliämyreistä, ja punaisen LEDin välke ilmaisi, että lähetys on käynnissä. - scarabaeus
ijijijiji kirjoitti:
Kääpiö vaati puheenvuoroa. - Olen keksinyt keinon, jolla saamme Elviksen takaisin listaykköseksi. Keino on seuraava: lähetämme Elviksen demonauhojen sisällön erään luotettavan meedion rakentaman laitteen kautta takaisin materiaaliselle Maa-planeetalle täältä astraaliplaneetalta. Laite sattuu olemaan taskussani. Laite polttaa laulut CD-levyiksi, jotka toimitetaan kaikkiin maailman levykauppoihin eri esittäjän nimellä. Nerokasta, vai mitä? kääpiö hykerteli.
- Hymisimme hyväksyvästi kääpiön idealle, ja Elvis tunki ensimmäisen demonauhan kääpiön laitteeseen. - TUTTI FRUTTI alkoi kaikua astraaliämyreistä, ja punaisen LEDin välke ilmaisi, että lähetys on käynnissä.Brrrrmmmmmuuuuuu….PAM….skräks…brtbrtbrtbbbtttttttttrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
- No mitä taivaantähden!
ehdin sanoa, kun lattialle läjähti joku helvatanmoinen sukkulantapainen. Tähän oranssiseen autuuteemme alkoi puhaltaa kitkeränkatkuista ilmaa, kiviä ja vettä. Koko helahoito helähti sitten siihen lässähtäen yhtenä pannukakkuna, ja seinien tuijottavat tähtisilmät alkoivat loistaa valon nopeudella. Todella ennennäkemättömän häikäisevää. Harmi, että frank-aurinkolasimmekaan eivät kestäneet tätä loistetta, vaan kakkulamme alkoivat sulaa nenänvarsiamme pitkin, noruen kuin sula steariini pitkin poskiamme.
- Eihän me tänne sentään itkemään tultu.
sanoi apina vikkelästi rapsiessaan paria kirppua päälaeltaan, näyttäen vähän koomiselta koomikolta. Vain knalli puuttui. Samassa sukkulan suht ehjänä säilynyt takaboxi irtosi liitoksistaan, ja siitä änkesi hitaanlaisesti ulos jääkaappi, jolla oli yllään haalarit, ruudullinen paita ja takuulla lämpökalsaritkin, josta ei nyt kyllä varmuudella voinut mennä sanomaan, sillä kaapilla oli vyönsolki kädessään, jolla oli ilmeisesti ollut kiinnitettynä istuimeensa. Sukkulan luukusta alkoi tursuta Valittujapaloja. Matkalukemiset siis…
Ehdin juuri ajatella, että tyyppi on samaa sukua kuin ensimmäistä kertaa kestopäällysteisen tien nähnyt, enkä totisesti aatoksissani ollutkaan nyt harhailemassa, sillä kuulin samassa hitaan hämäläisen tervehdyksen:
- Moro! - ijijijijj
scarabaeus kirjoitti:
Brrrrmmmmmuuuuuu….PAM….skräks…brtbrtbrtbbbtttttttttrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
- No mitä taivaantähden!
ehdin sanoa, kun lattialle läjähti joku helvatanmoinen sukkulantapainen. Tähän oranssiseen autuuteemme alkoi puhaltaa kitkeränkatkuista ilmaa, kiviä ja vettä. Koko helahoito helähti sitten siihen lässähtäen yhtenä pannukakkuna, ja seinien tuijottavat tähtisilmät alkoivat loistaa valon nopeudella. Todella ennennäkemättömän häikäisevää. Harmi, että frank-aurinkolasimmekaan eivät kestäneet tätä loistetta, vaan kakkulamme alkoivat sulaa nenänvarsiamme pitkin, noruen kuin sula steariini pitkin poskiamme.
- Eihän me tänne sentään itkemään tultu.
sanoi apina vikkelästi rapsiessaan paria kirppua päälaeltaan, näyttäen vähän koomiselta koomikolta. Vain knalli puuttui. Samassa sukkulan suht ehjänä säilynyt takaboxi irtosi liitoksistaan, ja siitä änkesi hitaanlaisesti ulos jääkaappi, jolla oli yllään haalarit, ruudullinen paita ja takuulla lämpökalsaritkin, josta ei nyt kyllä varmuudella voinut mennä sanomaan, sillä kaapilla oli vyönsolki kädessään, jolla oli ilmeisesti ollut kiinnitettynä istuimeensa. Sukkulan luukusta alkoi tursuta Valittujapaloja. Matkalukemiset siis…
Ehdin juuri ajatella, että tyyppi on samaa sukua kuin ensimmäistä kertaa kestopäällysteisen tien nähnyt, enkä totisesti aatoksissani ollutkaan nyt harhailemassa, sillä kuulin samassa hitaan hämäläisen tervehdyksen:
- Moro!Silloin Elvis aloitti upean laulunsa "Are you lonesome tonight?". Liikutuimme kyyneliin asti, ja itkimme hiljaa toistemme olkapäitä vasten sillä astraali-Elviksen tulkinta oli riipaisevan koskettava. Laulun päätyttyä kuitenkin avaruusapina osoitti taakseni. Siellä oli hullu tiedemies, eli isoisäni. - Isoisä, oletko sinäkin kuollut, vai mitä teet täällä? huudahdin. Isoisä pudisti päätään. - Olette kaikki syöneet jotain hemmetin sieniä, joista menee pää sekaisin. Olen kuunnellut sekoiluanne jo viikon! ärisi isoisä.
- dewolf
ijijijijj kirjoitti:
Silloin Elvis aloitti upean laulunsa "Are you lonesome tonight?". Liikutuimme kyyneliin asti, ja itkimme hiljaa toistemme olkapäitä vasten sillä astraali-Elviksen tulkinta oli riipaisevan koskettava. Laulun päätyttyä kuitenkin avaruusapina osoitti taakseni. Siellä oli hullu tiedemies, eli isoisäni. - Isoisä, oletko sinäkin kuollut, vai mitä teet täällä? huudahdin. Isoisä pudisti päätään. - Olette kaikki syöneet jotain hemmetin sieniä, joista menee pää sekaisin. Olen kuunnellut sekoiluanne jo viikon! ärisi isoisä.
Ennenkuin isoisä ehti jatkaa pidemmälle oli avaruusapina kaapannut isoisän kainaloonsa ja tuonut sen meidän luoksemme. Toisiamme olkapäistämme pitäen kajautimme yhteen ääneen:
" It´s all right mama ". Itse jouduin olemaan hiukan kumarassa, sillä minun vierelläni oli kääpiö, jonka hartiat olivat jotakuinkin polveni korkeudella. Kääpiö oli kaivanut taskustaan pienen valokuvan, ja näin, kuinka kyynel kirposi kääpiön silmäkulmaan.
- Tässä on minun äitini. MAMMA!
Ja kääpiö parkui kovaan ääneen. - scarabaeus
dewolf kirjoitti:
Ennenkuin isoisä ehti jatkaa pidemmälle oli avaruusapina kaapannut isoisän kainaloonsa ja tuonut sen meidän luoksemme. Toisiamme olkapäistämme pitäen kajautimme yhteen ääneen:
" It´s all right mama ". Itse jouduin olemaan hiukan kumarassa, sillä minun vierelläni oli kääpiö, jonka hartiat olivat jotakuinkin polveni korkeudella. Kääpiö oli kaivanut taskustaan pienen valokuvan, ja näin, kuinka kyynel kirposi kääpiön silmäkulmaan.
- Tässä on minun äitini. MAMMA!
Ja kääpiö parkui kovaan ääneen.- Nääs, nääs. Mikäs sille ny tuli nääs.
Ehätti Isoisä sanomaan.
- Ei kuule auta itku markkinoilla, ja herkee porraamasta vintiö, kyllähän Mamma mukana on. Olessää sentään aika pikkane, mutta ei se paree silti poraa, kylä sustaki viälä jotaki tulee, sano mun sanoneen nääs. Nääs.
Jyrähteli Isoisä tuttuun tapaansa. Studio oli vieläkin yhtenä valomerenä. Nyt kun tarkemmin ajattelin, sen täytyi johtua siitä, että oli niin suuri tähti paikalla. Siitä sen täytyi johtua. Kun yritin katsoa tarkemmin Isoisää, niin totesin, ettei hän taaskaan mitään luikuria päästellyt, sillä siinä silmiäni siristellessä ja frank-aurinkolasieni sulanutta jämää poskiltani irrotellen näin todellakin, että Mamma oli siinä hänen takanaan tuttuna ja turvallisena tuulipuvussaan ja muovikassi kädessään. Outoa oli vain se, että hänellä oli saunatohvelit jalassaan, ne vaaleanpunaiset strutsinsulkaiset, joissa oli paljettejakin.
Sukkulan tömähdettyä levälleen studioomme oli Mamman kassi lennähtänyt kuin eno veneestä, ja Mammalla oli mennyt tovi sitä etsiessään.
- Mikkäs markkinat täälä oikeen on? Oli se hyvä, että päästiin sentään perille. Kylä oli sellasta rytkettä, ettei paremmasta väliä nääs. Vähä tuli meirän nuoruus miäleen nääs: "Viä sää mää vikise."
Mää tosa iltapuhteella, ko saunasta oltiin tulosa nääs, sanon Heikille nääs porstuas, että paree mennä sittenki nääs takaoven kautta meirän pihalle vielä kattoon, että onko siä niitä outoja valoilmiöitä, niitä vihreepaitasia miähiä nääs. Ei ollu ei. Olivat vaa jättänee sukkulasa pihalle luukut levällään. Nääs. Heikiltä lähti se ahtaanpaikan kammo nääs, ko kävi siä piojäteastiasa, nääs. Heikki tiätysti änkes utelliaana sissään, ja mää tiätysti si peräsä ko lukkari sottaan. Onneks tuli sentään nää evväät mukkaan, nääs.
Kaija avasi muovipussukkansa, jonkun shiwakassin, ja otti sieltä kahvikupit ja termospullon, hitaaksi hämäläiseksi yllättävänkin rivakasti niin, että kupit ja papiljotit lentelivät kuin kipinät mikä minnekin. Yleensä Kaija-mummo laittoi ne heti saunomisen jälkeen saunakammarissa, mutta nyt oli uteliaisuus ilmeisesti taas kerran voittanut. Tästä lähtien Mummo ainakin tajusi, etteivät olleet ihan kotimaisemissa. Siinä samassa studion valot alkoivat himmetä, ja oikeastaan nyt vasta uskoimme mitä näimme. Tyynesti kuin maailmanmatkaajat me kaikki otimme käsiimme kahvikupit, jotka tulivat kutsuvasti leijumaan eteemme. Painovoima. Valot tuikkivat kuin tähdet, tuikkivat kuin olisivat säteilleet jotakin lempeätä kutsua. Aurinkotuuli.
Tähdet, tähdet… - dewolf
scarabaeus kirjoitti:
- Nääs, nääs. Mikäs sille ny tuli nääs.
Ehätti Isoisä sanomaan.
- Ei kuule auta itku markkinoilla, ja herkee porraamasta vintiö, kyllähän Mamma mukana on. Olessää sentään aika pikkane, mutta ei se paree silti poraa, kylä sustaki viälä jotaki tulee, sano mun sanoneen nääs. Nääs.
Jyrähteli Isoisä tuttuun tapaansa. Studio oli vieläkin yhtenä valomerenä. Nyt kun tarkemmin ajattelin, sen täytyi johtua siitä, että oli niin suuri tähti paikalla. Siitä sen täytyi johtua. Kun yritin katsoa tarkemmin Isoisää, niin totesin, ettei hän taaskaan mitään luikuria päästellyt, sillä siinä silmiäni siristellessä ja frank-aurinkolasieni sulanutta jämää poskiltani irrotellen näin todellakin, että Mamma oli siinä hänen takanaan tuttuna ja turvallisena tuulipuvussaan ja muovikassi kädessään. Outoa oli vain se, että hänellä oli saunatohvelit jalassaan, ne vaaleanpunaiset strutsinsulkaiset, joissa oli paljettejakin.
Sukkulan tömähdettyä levälleen studioomme oli Mamman kassi lennähtänyt kuin eno veneestä, ja Mammalla oli mennyt tovi sitä etsiessään.
- Mikkäs markkinat täälä oikeen on? Oli se hyvä, että päästiin sentään perille. Kylä oli sellasta rytkettä, ettei paremmasta väliä nääs. Vähä tuli meirän nuoruus miäleen nääs: "Viä sää mää vikise."
Mää tosa iltapuhteella, ko saunasta oltiin tulosa nääs, sanon Heikille nääs porstuas, että paree mennä sittenki nääs takaoven kautta meirän pihalle vielä kattoon, että onko siä niitä outoja valoilmiöitä, niitä vihreepaitasia miähiä nääs. Ei ollu ei. Olivat vaa jättänee sukkulasa pihalle luukut levällään. Nääs. Heikiltä lähti se ahtaanpaikan kammo nääs, ko kävi siä piojäteastiasa, nääs. Heikki tiätysti änkes utelliaana sissään, ja mää tiätysti si peräsä ko lukkari sottaan. Onneks tuli sentään nää evväät mukkaan, nääs.
Kaija avasi muovipussukkansa, jonkun shiwakassin, ja otti sieltä kahvikupit ja termospullon, hitaaksi hämäläiseksi yllättävänkin rivakasti niin, että kupit ja papiljotit lentelivät kuin kipinät mikä minnekin. Yleensä Kaija-mummo laittoi ne heti saunomisen jälkeen saunakammarissa, mutta nyt oli uteliaisuus ilmeisesti taas kerran voittanut. Tästä lähtien Mummo ainakin tajusi, etteivät olleet ihan kotimaisemissa. Siinä samassa studion valot alkoivat himmetä, ja oikeastaan nyt vasta uskoimme mitä näimme. Tyynesti kuin maailmanmatkaajat me kaikki otimme käsiimme kahvikupit, jotka tulivat kutsuvasti leijumaan eteemme. Painovoima. Valot tuikkivat kuin tähdet, tuikkivat kuin olisivat säteilleet jotakin lempeätä kutsua. Aurinkotuuli.
Tähdet, tähdet…Valot himmenivät edelleen. Pian erotin vain hahmoja ympärilläni, kunnes tilan täytti vain pimeys. Niin läpitunkeva pimeys, että edes nenäänsä ei nähnyt.
- AUTS!pprrrrkkel!
Kuulin Elviksen sanovan ja hetikohta avaruusapina säesti kirousryöpyllä. Itse ihmettelin, mitä nuo nyt kiroilevat, onhan sitä pimeässä ennenkin oltu, käännyin äänen suuntaa, ikäänkuin katsoakseni. Samassa otsaani kolahti ilmassa leijuva kahvikuppi ja kun vaistomaisesti sitä väistin, kolautin silmäkulmani lentävään tassiin. Huvittuneena mietin itsekseni, että olen saanut kontaktin lentävään lautaseen ja hihittelin, mutta hihittelyni loppui lyhyeen, kun valot pärähtivät päälle niin kirkkaina, että silmiin sattui. Huoneessa kaikui ontto ääni:
- Hän tunnusti. Löysimme vihdoin etsimämme. Tuolla tuossa on ollut kontakteja ufoihin!
Samassa tunsin, kuinka voimakkaat kädet nostivat minut kainalokuopista ilmaan ja minua ruvettiin raahaamaan jonnekin. En nähnyt eteeni, sillä kirkkaus oli liian voimakas.... - ijijijij
dewolf kirjoitti:
Valot himmenivät edelleen. Pian erotin vain hahmoja ympärilläni, kunnes tilan täytti vain pimeys. Niin läpitunkeva pimeys, että edes nenäänsä ei nähnyt.
- AUTS!pprrrrkkel!
Kuulin Elviksen sanovan ja hetikohta avaruusapina säesti kirousryöpyllä. Itse ihmettelin, mitä nuo nyt kiroilevat, onhan sitä pimeässä ennenkin oltu, käännyin äänen suuntaa, ikäänkuin katsoakseni. Samassa otsaani kolahti ilmassa leijuva kahvikuppi ja kun vaistomaisesti sitä väistin, kolautin silmäkulmani lentävään tassiin. Huvittuneena mietin itsekseni, että olen saanut kontaktin lentävään lautaseen ja hihittelin, mutta hihittelyni loppui lyhyeen, kun valot pärähtivät päälle niin kirkkaina, että silmiin sattui. Huoneessa kaikui ontto ääni:
- Hän tunnusti. Löysimme vihdoin etsimämme. Tuolla tuossa on ollut kontakteja ufoihin!
Samassa tunsin, kuinka voimakkaat kädet nostivat minut kainalokuopista ilmaan ja minua ruvettiin raahaamaan jonnekin. En nähnyt eteeni, sillä kirkkaus oli liian voimakas....Minut raahattiin pyöreään huoneeseen, jonka keskellä oli pyöreä pöytä. Sen ääressä istui 12 vanhanaikaisiin ritarin haarniskoihin sonnustautunutta miestä. Heidän johtajansa oli pukeutunut mustaan haarniskaan. - Olen Musta Ritari, hän esittäytyi. - Kuuntele tarkkaan. Järjestöni on omistautunut maapallon pelastamiselle uhkaavalta jääkaudelta. Katalien Suojelijoiden kopla yrittää syöstä ihmiskunnan uuteen jääkauteen. Meidän Saastuttajien tehtävä on yllyttää ihmiset saastuttamaan mahdollisimman paljon, jotta kasvihuoneilmiö estää jääkauden.
Kumman valitset - Saastuttajat vai Suojelijat.
Valinta oli helppo. - Liityn ilomielin jaloon joukkoonne, Saastuttajat, huusin. - ijijiji
ijijijij kirjoitti:
Minut raahattiin pyöreään huoneeseen, jonka keskellä oli pyöreä pöytä. Sen ääressä istui 12 vanhanaikaisiin ritarin haarniskoihin sonnustautunutta miestä. Heidän johtajansa oli pukeutunut mustaan haarniskaan. - Olen Musta Ritari, hän esittäytyi. - Kuuntele tarkkaan. Järjestöni on omistautunut maapallon pelastamiselle uhkaavalta jääkaudelta. Katalien Suojelijoiden kopla yrittää syöstä ihmiskunnan uuteen jääkauteen. Meidän Saastuttajien tehtävä on yllyttää ihmiset saastuttamaan mahdollisimman paljon, jotta kasvihuoneilmiö estää jääkauden.
Kumman valitset - Saastuttajat vai Suojelijat.
Valinta oli helppo. - Liityn ilomielin jaloon joukkoonne, Saastuttajat, huusin.- Viisas päätös, sanoi Musta ritari. - Ensimmäinen tehtäväsi on saada ihmiset ostamaan lisää citymaastureita, lehtipuhaltimia, vaipankätkimiä ja juotavia jugurtteja. Avaruusapina ja kääpiö toimivat tukenasi, he ovat jo saaneet omat ohjeensa. Saastuttamisiin, hyvästeli Musta Ritari hilpeästi.
- ijijij
ijijiji kirjoitti:
- Viisas päätös, sanoi Musta ritari. - Ensimmäinen tehtäväsi on saada ihmiset ostamaan lisää citymaastureita, lehtipuhaltimia, vaipankätkimiä ja juotavia jugurtteja. Avaruusapina ja kääpiö toimivat tukenasi, he ovat jo saaneet omat ohjeensa. Saastuttamisiin, hyvästeli Musta Ritari hilpeästi.
Musta Ritari osoitti vielä seinällä roikkuvaa George W. Bushin kuvaa. - Hän on tietenkin yksi meistä, sanoi Musta ritari.
- scarabaeus
ijijij kirjoitti:
Musta Ritari osoitti vielä seinällä roikkuvaa George W. Bushin kuvaa. - Hän on tietenkin yksi meistä, sanoi Musta ritari.
- Ai miten niin muka yksi meistä?
Ihmettelin hiljalleen itsekseni ja luukku auki…. siis tarkoitan… tarkoitan luukku aukesi. Siis oikealla puolellani oleva ovi aukesi sepposenselälleen, josta pääsin hujahtamaan aurinkotuulennopeudella ulos. Mikä onni, että täällä voi käyttää hyväkseen energiaa, joka siellä muualla (öhöm…siis kuiskaan…hyssyn hys… madonreiän toisella puolella) ei ole mahdollista. Niinpä kiihdytin vauhtiani ketterästi ehtiäkseni pysäkille, joka näkyi jo horisontissa, mutta niin nopea en sitten ollutkaan. Myöhästyin.
- Aina tulee seuraava.
sanoi viereeni hilautunut tyyppi, joka sai minut hieman hermostumaan, ja nyt minulla alkoi olla jotenkin hihhulimainen tunnelma. Yritin koota itseäni, hengitin muutaman syvän, ja sanoin sitten rauhallisesti itsekseni:
- Sikaihqua. Siis aina tulee seuraava. Seuraava mikä? Siis yksi heistä?
kysyin kysymysmerkkinä, ja tunsinkin samassa muuttuvani kysymysmerkiksi.
?
_________
jatka Sinä - jijijiij
scarabaeus kirjoitti:
- Ai miten niin muka yksi meistä?
Ihmettelin hiljalleen itsekseni ja luukku auki…. siis tarkoitan… tarkoitan luukku aukesi. Siis oikealla puolellani oleva ovi aukesi sepposenselälleen, josta pääsin hujahtamaan aurinkotuulennopeudella ulos. Mikä onni, että täällä voi käyttää hyväkseen energiaa, joka siellä muualla (öhöm…siis kuiskaan…hyssyn hys… madonreiän toisella puolella) ei ole mahdollista. Niinpä kiihdytin vauhtiani ketterästi ehtiäkseni pysäkille, joka näkyi jo horisontissa, mutta niin nopea en sitten ollutkaan. Myöhästyin.
- Aina tulee seuraava.
sanoi viereeni hilautunut tyyppi, joka sai minut hieman hermostumaan, ja nyt minulla alkoi olla jotenkin hihhulimainen tunnelma. Yritin koota itseäni, hengitin muutaman syvän, ja sanoin sitten rauhallisesti itsekseni:
- Sikaihqua. Siis aina tulee seuraava. Seuraava mikä? Siis yksi heistä?
kysyin kysymysmerkkinä, ja tunsinkin samassa muuttuvani kysymysmerkiksi.
?
_________
jatka SinäHullu tiedemiesisoisäni porhalsi paikalle ja esitteli uuden keksintönsä. - Tämä on nimeltään saastutin. Auto, joka ajelee turhanpäiten ympäriinsä. Kun polttoaine alkaa vähetä, auto GPS-suunnistaa itsensä lähimmälle huoltoasemalle ja tankkaa itsensä. Tämä kuluttaa sairaasti bensaa ja pakokaasut sisältävät maksimaalisesti kasvihuonekaasuja, sillä uusi jääkausihan uhkaa.
- Loistavaa, isoisä, hihkuin. - dewolf
scarabaeus kirjoitti:
- Ai miten niin muka yksi meistä?
Ihmettelin hiljalleen itsekseni ja luukku auki…. siis tarkoitan… tarkoitan luukku aukesi. Siis oikealla puolellani oleva ovi aukesi sepposenselälleen, josta pääsin hujahtamaan aurinkotuulennopeudella ulos. Mikä onni, että täällä voi käyttää hyväkseen energiaa, joka siellä muualla (öhöm…siis kuiskaan…hyssyn hys… madonreiän toisella puolella) ei ole mahdollista. Niinpä kiihdytin vauhtiani ketterästi ehtiäkseni pysäkille, joka näkyi jo horisontissa, mutta niin nopea en sitten ollutkaan. Myöhästyin.
- Aina tulee seuraava.
sanoi viereeni hilautunut tyyppi, joka sai minut hieman hermostumaan, ja nyt minulla alkoi olla jotenkin hihhulimainen tunnelma. Yritin koota itseäni, hengitin muutaman syvän, ja sanoin sitten rauhallisesti itsekseni:
- Sikaihqua. Siis aina tulee seuraava. Seuraava mikä? Siis yksi heistä?
kysyin kysymysmerkkinä, ja tunsinkin samassa muuttuvani kysymysmerkiksi.
?
_________
jatka SinäSe oli mukava tuoli missä sain odottaa. Mutkalla sopivasti ja muotoutui selkäni kaaren mukaisesti , ihan kuin kysymysmerkki. Huomasin, että kääpiöllä ja avaruusapinalla oli omansa ja toisella puolella istui Elvis. Kysymerkeissä kaikki. En tiedä mitä odotimme, kunnes meidät siirrettiin istuimineen outoon kuulaaseen ympyrään, joka hohti himmeästi lattiassa. Sitten saattajaritarit poistuivat ja istuimme ympyrässä kekenämme. Ympyrä alkoi hehkumaan kirkkaammin ja lopulta oli niin häikäisevää, ettemme voineet nähdä mitään.. Ainoastaan kaiken huminan keskeltä kuulin avaruusapinan riemukkaan huudon:
- JIIHUU! Tämä on sitä avaruusmatkailua! Olemme saavuttaneet juuri kolminkertaisen valonnopeuden.
Pian humina hiljentyi ja kirkkaus katosi. Istuimme keskellä hiekkaista autiomaata. Avaruusapina kaivoi taskustaan jonkin oudon vempaimen ja näpytteli siitä jotakin Elviksen ottaessa välillä soundeja kitarastaan, jota hän oli kantanut uskollisesti mukanaan. Sitten Avaruusapina totesi:
- Olemme tulleet Nevadan autiomaahan. - dewolf
dewolf kirjoitti:
Se oli mukava tuoli missä sain odottaa. Mutkalla sopivasti ja muotoutui selkäni kaaren mukaisesti , ihan kuin kysymysmerkki. Huomasin, että kääpiöllä ja avaruusapinalla oli omansa ja toisella puolella istui Elvis. Kysymerkeissä kaikki. En tiedä mitä odotimme, kunnes meidät siirrettiin istuimineen outoon kuulaaseen ympyrään, joka hohti himmeästi lattiassa. Sitten saattajaritarit poistuivat ja istuimme ympyrässä kekenämme. Ympyrä alkoi hehkumaan kirkkaammin ja lopulta oli niin häikäisevää, ettemme voineet nähdä mitään.. Ainoastaan kaiken huminan keskeltä kuulin avaruusapinan riemukkaan huudon:
- JIIHUU! Tämä on sitä avaruusmatkailua! Olemme saavuttaneet juuri kolminkertaisen valonnopeuden.
Pian humina hiljentyi ja kirkkaus katosi. Istuimme keskellä hiekkaista autiomaata. Avaruusapina kaivoi taskustaan jonkin oudon vempaimen ja näpytteli siitä jotakin Elviksen ottaessa välillä soundeja kitarastaan, jota hän oli kantanut uskollisesti mukanaan. Sitten Avaruusapina totesi:
- Olemme tulleet Nevadan autiomaahan.Isoisäni antama auto seisoi autiomaan reunassa avaimet virtalukossa. Elvis heilautti itsensä tottuneesti takapenkille kääpiön viereen. Avaruusapina istui ratin taakse, joten minä menin istumaan apukuskin paikalle.
-Ja sitten tankkaamaan! - scarabaeus
dewolf kirjoitti:
Isoisäni antama auto seisoi autiomaan reunassa avaimet virtalukossa. Elvis heilautti itsensä tottuneesti takapenkille kääpiön viereen. Avaruusapina istui ratin taakse, joten minä menin istumaan apukuskin paikalle.
-Ja sitten tankkaamaan!Kun pääsimme oven eteen kuski sanoi, että hansikaslokerossa on meille kaikille yllätys. Hetkellinen kylmä väre kiiri selkäpiitäni pitkin, mutta avasin boxin ja otin sieltä kylmän viileästi laatikon avaten sen välittömästi. Se ei pelaa joka pelkää.
- Uudet frank-aurinkolasit meille kaikille!
Todella upeeta, sillä ilman niitä emme ehkä olisikaan päässeet huomaamatta jonon ohi. Mahtavaa. Esiintymisemme ei nyt tuota kenellekään piinaa, olimmehan kaikki kuin kloonattuja elviksiä, kuin kokoelma erivärisiä helmiä, timantteja. Ja tekisimmepä mitä hyvänsä, niin Elviksen habitus herättää aina vaistomaista ihailua, johon melkein kaikilla sekoittuu hyvä annos haikeutta.
Iloliemien ja paksujen sikarien katku oli kuin balsamia hajuaisteillemme. Eikun kierroksille…. maksamme kukin vuorollamme…tai kippaamme. Jakaja polttaa jälleen yhden kortin ja jakaa … korotuskierros … panostuskierros …the showdown.
- Ääähhh… tylsää!
Avoimin kortein pelaaminen ei ole hyödyllistä eikä miellyttävääkään. Kun ei heti kerro aikeistaan, viriää jännitys, varsinkin jos ylhäinen asema aiheuttaa yleistä odotusta, kaikki verhoutuu salaperäisyyteen, ja pelkkä vaiteliaisuus herättää kunnioitusta.
sanoin sitten jotakin sanoakseni.
- Mitäs, mitäs sä nyt joriset?
kysyivät kaikki nyt yhteen ääneen.
- Ääähhh…Yhden ja saman kehon miljardit solut.
sanoin rikkiviisaasti, ja kääpiö alkoi viskellä korttejaan pöytään, ja huutaa kimakalla äänellä, että ei kestä enää.
- Voi vauvelia, joskus on helpompaa alkaa tosiaan kiljumaan kurkku suorana, ja joskus on vaikeampaa puhua yhdelle ihmiselle kuin sata- tai tuhatpäiselle yleisölle.
sain juuri jokseenkin filosofisesti sanottua, kun …
_________
jatka Sinä - ljlljjlijil
scarabaeus kirjoitti:
Kun pääsimme oven eteen kuski sanoi, että hansikaslokerossa on meille kaikille yllätys. Hetkellinen kylmä väre kiiri selkäpiitäni pitkin, mutta avasin boxin ja otin sieltä kylmän viileästi laatikon avaten sen välittömästi. Se ei pelaa joka pelkää.
- Uudet frank-aurinkolasit meille kaikille!
Todella upeeta, sillä ilman niitä emme ehkä olisikaan päässeet huomaamatta jonon ohi. Mahtavaa. Esiintymisemme ei nyt tuota kenellekään piinaa, olimmehan kaikki kuin kloonattuja elviksiä, kuin kokoelma erivärisiä helmiä, timantteja. Ja tekisimmepä mitä hyvänsä, niin Elviksen habitus herättää aina vaistomaista ihailua, johon melkein kaikilla sekoittuu hyvä annos haikeutta.
Iloliemien ja paksujen sikarien katku oli kuin balsamia hajuaisteillemme. Eikun kierroksille…. maksamme kukin vuorollamme…tai kippaamme. Jakaja polttaa jälleen yhden kortin ja jakaa … korotuskierros … panostuskierros …the showdown.
- Ääähhh… tylsää!
Avoimin kortein pelaaminen ei ole hyödyllistä eikä miellyttävääkään. Kun ei heti kerro aikeistaan, viriää jännitys, varsinkin jos ylhäinen asema aiheuttaa yleistä odotusta, kaikki verhoutuu salaperäisyyteen, ja pelkkä vaiteliaisuus herättää kunnioitusta.
sanoin sitten jotakin sanoakseni.
- Mitäs, mitäs sä nyt joriset?
kysyivät kaikki nyt yhteen ääneen.
- Ääähhh…Yhden ja saman kehon miljardit solut.
sanoin rikkiviisaasti, ja kääpiö alkoi viskellä korttejaan pöytään, ja huutaa kimakalla äänellä, että ei kestä enää.
- Voi vauvelia, joskus on helpompaa alkaa tosiaan kiljumaan kurkku suorana, ja joskus on vaikeampaa puhua yhdelle ihmiselle kuin sata- tai tuhatpäiselle yleisölle.
sain juuri jokseenkin filosofisesti sanottua, kun …
_________
jatka SinäAVaruusapina kiljaisi kauhusta: - Nuo on meikäläisiä! Ryntäsimme katsomaan. Avaruusapina osoitti TV:tä, josta näytti tulevan dokumenttia apinoista jostain eläintarhasta. - Ne pitää meikäläisiä vankilassa! Ne pitää vapauttaa! Lähdetään! Avaruusapina säntäsi ulos, ja me perässä.
- ijijij
ljlljjlijil kirjoitti:
AVaruusapina kiljaisi kauhusta: - Nuo on meikäläisiä! Ryntäsimme katsomaan. Avaruusapina osoitti TV:tä, josta näytti tulevan dokumenttia apinoista jostain eläintarhasta. - Ne pitää meikäläisiä vankilassa! Ne pitää vapauttaa! Lähdetään! Avaruusapina säntäsi ulos, ja me perässä.
Avaruusapina oli saanut liian suuren etumatkan, ja luovuimme takaa-ajosta. - Minulla on jotain kerrottavaa. Olen päättänyt ryhtyä natsiksi! Ein-zwei-drei, ein-zwei-drei, marschireren Sie!, komensi kääpiö. - Jawohl, herr kääpiö, ynisimme, ja pokkuroimme. Nyt kun kääpiö oli natsi, minä saastuttaja, ja avaruusapina lajitovereitaan vapauttava anarkisti, tunsimme, että vihdoinkin hommassa alkoi olla jotain järkeä.
- scarabaeus
ijijij kirjoitti:
Avaruusapina oli saanut liian suuren etumatkan, ja luovuimme takaa-ajosta. - Minulla on jotain kerrottavaa. Olen päättänyt ryhtyä natsiksi! Ein-zwei-drei, ein-zwei-drei, marschireren Sie!, komensi kääpiö. - Jawohl, herr kääpiö, ynisimme, ja pokkuroimme. Nyt kun kääpiö oli natsi, minä saastuttaja, ja avaruusapina lajitovereitaan vapauttava anarkisti, tunsimme, että vihdoinkin hommassa alkoi olla jotain järkeä.
Mitäs siitä, vaikka joutuisimme käymään kiperiäkin neuvotteluja liittolaisten ja vastustajien kanssa. Kavereita ei jätetä. Meillähän oli tietysti valmis suunnitelma tällaisten tilanteiden varalta: Laittaisimme Frankin etulinjaan, vaikka hänen tapanaan olikin välillä vähän (eikä aina niin vähänkään) elvistellä. Hänhän se meistä ehkä eniten on tottunut sekä matkusteluun, että kiperiin tilanteisiin. Hänestähän suorastaan uhosi älykäs valppaus. Kun hän puhui, jokainen lause vaikutti kauan sitten harkitulta ja lopulliseen muotoon sorvatulta. Ja hänellähän oli useimmiten kunnon alibi. Just-joo. Osasi tiukankin paikan tullen esiintyä edukseen. Passikuvatkin aina viimeisen päälle. Yllään aina siisti puku, ja säännölliset käynnit parturissa. Frank osaa. Frank tietää. Kohtelias käytös ja komea ulkomuoto miellyttävät, tekevät uskottavan vaikutuksen globaalisti. Hänen katseensa oli rehellinen, vakaa, rehti ja luotettava. Hän kertoi yhdelle jos toisellekin tarkkoja yksityiskohtia peli-illoista Las Vegasissa, mutta todellisuudessahan me kuitenkin olimme aina remuamassa luvattomasti lammen rannalla sijaitsevalla kesämökillä, murtautuneet sisään omine eväinemme, ja tiesimme mökkerön, sen ikihonkaisen hirsimajan omistajan olevan kaukana etelänmailla purjehtimassa Karibian, tai missä milloinkin rannoilla. Jutut jäisivät takuuvarmasti päätettäväksi näytöltään ristiriitaisena.
Illuusio.
Kukapa voisikaan vältellä etelän kutsua…niinpä nyt taas kerran etelän kutsun voimistuessa, meidänkin oli todellakin nyt kiirehdittävä meikäläisten luo. Ryntäsimme yhtenä sortinsakkina apuun. Retkueemme, tarkoitin siis paremminkin seurueemme, oli kuin jonkun piknikin rentoa retkityyliä, eikä mitenkään kummeksuttavaa, sillä meidän piknikkimmehän oli tapana jatkua myöhään iltaan, välillä aamuyöhön ja seuraaviin päiviinkin. Miten milloinkin. Kuten silloinkin. Siellä puitiin vaikkapa elokuvajuhlat, oltiin huumaavissa muistoissa kuin Grassen hajuvesitehtaan höyryissä, tuskailtiin ties vaikka mitä juttuja, mitä milloinkin oli kuka kellekin tapahtunut. Ja mielikuvitus pisti tapahtumaan aina lisää, ja lisää, ja lisää. Useimmiten yhtä mieltä kuitenkin oltiin siitä, että yleisön mielipide pelottaa aina. Se pelottaa.
Mutta nyt ei pelottanut, sillä…
_________
jatka Sinä - ijijii
scarabaeus kirjoitti:
Mitäs siitä, vaikka joutuisimme käymään kiperiäkin neuvotteluja liittolaisten ja vastustajien kanssa. Kavereita ei jätetä. Meillähän oli tietysti valmis suunnitelma tällaisten tilanteiden varalta: Laittaisimme Frankin etulinjaan, vaikka hänen tapanaan olikin välillä vähän (eikä aina niin vähänkään) elvistellä. Hänhän se meistä ehkä eniten on tottunut sekä matkusteluun, että kiperiin tilanteisiin. Hänestähän suorastaan uhosi älykäs valppaus. Kun hän puhui, jokainen lause vaikutti kauan sitten harkitulta ja lopulliseen muotoon sorvatulta. Ja hänellähän oli useimmiten kunnon alibi. Just-joo. Osasi tiukankin paikan tullen esiintyä edukseen. Passikuvatkin aina viimeisen päälle. Yllään aina siisti puku, ja säännölliset käynnit parturissa. Frank osaa. Frank tietää. Kohtelias käytös ja komea ulkomuoto miellyttävät, tekevät uskottavan vaikutuksen globaalisti. Hänen katseensa oli rehellinen, vakaa, rehti ja luotettava. Hän kertoi yhdelle jos toisellekin tarkkoja yksityiskohtia peli-illoista Las Vegasissa, mutta todellisuudessahan me kuitenkin olimme aina remuamassa luvattomasti lammen rannalla sijaitsevalla kesämökillä, murtautuneet sisään omine eväinemme, ja tiesimme mökkerön, sen ikihonkaisen hirsimajan omistajan olevan kaukana etelänmailla purjehtimassa Karibian, tai missä milloinkin rannoilla. Jutut jäisivät takuuvarmasti päätettäväksi näytöltään ristiriitaisena.
Illuusio.
Kukapa voisikaan vältellä etelän kutsua…niinpä nyt taas kerran etelän kutsun voimistuessa, meidänkin oli todellakin nyt kiirehdittävä meikäläisten luo. Ryntäsimme yhtenä sortinsakkina apuun. Retkueemme, tarkoitin siis paremminkin seurueemme, oli kuin jonkun piknikin rentoa retkityyliä, eikä mitenkään kummeksuttavaa, sillä meidän piknikkimmehän oli tapana jatkua myöhään iltaan, välillä aamuyöhön ja seuraaviin päiviinkin. Miten milloinkin. Kuten silloinkin. Siellä puitiin vaikkapa elokuvajuhlat, oltiin huumaavissa muistoissa kuin Grassen hajuvesitehtaan höyryissä, tuskailtiin ties vaikka mitä juttuja, mitä milloinkin oli kuka kellekin tapahtunut. Ja mielikuvitus pisti tapahtumaan aina lisää, ja lisää, ja lisää. Useimmiten yhtä mieltä kuitenkin oltiin siitä, että yleisön mielipide pelottaa aina. Se pelottaa.
Mutta nyt ei pelottanut, sillä…
_________
jatka SinäKääpiö kyllästyi samantien natsina olemiseen, ja kertoi paremman suunnitelman. - Teemme hullun isoisäsi koneella Elviksestä muutamia Elvis-kyborgeja, jotka lähetämme ympäri maailmaa. Pahikset eivät millään voi tietää, mikä Elvis on oikea. Sillä välin Elvis saa rauhassa viimeistellä albuminsa. Tuumasta toimeen. Pian olimme isoisän koneella, ja Elvis kytkerriin anturoihin. Pian liukuhihnalta alkoi tulla Elvis-kopioita, jotka lauloivat kaikki a cappellana BLUE MOON OF KENTUCKY. - Eiköhän tämä riitä, sanoin isoisälle kymmenennen kopion jälkeen.
- En saa konetta pysähtymään, huusi isoisä.
Siinä sitä oltiin. Parin tunnin päästä kopioita oli jo satoja. Seuraavana päivänä niitä oli kymmeniä tuhansia. Ne lähtivät vaeltamaan valtavana parvena, kuin apokalyptiset heinäsirkat. Parin viikon päästä kone sammui itsestään, mutta Elviksiä oli miljoonia. Kaikki lauloivat Elviksen hittejä. Mitähän tästäkin tulisi. Oikea Elvis ei ollut moksiskaan.
- dewolf
Sitten tajusin, että kaikissa noissa Elviksissä piilee voiton mahdollisuus. Lähetin etälähettimellä jokaiselle viestin, että kukin Elvis menee autoliikkeeseen ja laulaa itselleen mahdollisimman saastuttavan auton. Eihän kukaan autoliike voi evätä Elvikseltä autoa, varsinkin kun luulevat Elviksen olevan oikea Elvis. Ja näin tapahtui. Samalla kellonlyömällä kaikkiin maailman autoliikkeisiin astui sisälle Elvis, joka sai kuin saikin itselleen auton.
Tuntui kuin olisimme lähempänä voittoa ja iskimme kääpiön kanssa oikean käden kämmenet vastakkain voiton merkiksi, sillä seurauksella, että kääpiö lennähti taaksepäin muutamia metrejä. Mukanamme oleva oikea Elvis istui tyhjäkäynnillä olevan automme takapenkillä. Aina välillä painoin kaasua, jotta maailma pelastuisi.- dewolf
Illan uutisissa oli hauska seurata.Todettiin, että Elvis elää. Ja jokainen autokauppias halusi kunnian itselleen. Kukin vuorollaan väitti toisia valehtelijoiksi ja alkoi autokauppiaiden välinen sanasota.
Toinen illan pääuutinen koski eläintarhasta karanneita apinoita. Joku silminnäkijä oli nähnyt karvaisen ison apinan juoksevan eläintarhan apinahäkille ja vapauttavan kaikki eläintarhan apinat. Sama oli tapahtunut eripuolilla maapalloa, joten tiesin, että avaruusapina oli tehnyt itsestään kopioita toteuttaakseen pelastusoperaation. - kide.....
dewolf kirjoitti:
Illan uutisissa oli hauska seurata.Todettiin, että Elvis elää. Ja jokainen autokauppias halusi kunnian itselleen. Kukin vuorollaan väitti toisia valehtelijoiksi ja alkoi autokauppiaiden välinen sanasota.
Toinen illan pääuutinen koski eläintarhasta karanneita apinoita. Joku silminnäkijä oli nähnyt karvaisen ison apinan juoksevan eläintarhan apinahäkille ja vapauttavan kaikki eläintarhan apinat. Sama oli tapahtunut eripuolilla maapalloa, joten tiesin, että avaruusapina oli tehnyt itsestään kopioita toteuttaakseen pelastusoperaation.Kääpiö katseli tilannetta epätoivoisena. Tilanne tuntui riistäytyneenä käsistä. Hän kaivoi vyöllään rikkuvasta nahkaisesta pienestä pussista tuon tutun kiteen, kohtotti sen ilmaan ja alkoi hymisemään.
Tuntui kuin muu ympäristö olisi hiljentynyt. Siellä täällä alkoi leijumaan Elviksiä sinkoutuen jonnekin avaruuteen. Apinat puolestaan leijuivat takaisin häkkeihinsä, mutta avaruusapinoiden kopiot puolestaan leijuivat hetken ilmassa, jonka jälkeen ne sinkoutuivat valonnopeudella jonnekin avaruuteen.
Niin olimme pian taas nelisen. Minä, Avaruusapina, kääpiö ja Elvis, joka tuntui juuri saaneen jonkin suuren musiikillisen inspiraation ja tapaili kitarallaan uutta saundia. - Biisi
kide..... kirjoitti:
Kääpiö katseli tilannetta epätoivoisena. Tilanne tuntui riistäytyneenä käsistä. Hän kaivoi vyöllään rikkuvasta nahkaisesta pienestä pussista tuon tutun kiteen, kohtotti sen ilmaan ja alkoi hymisemään.
Tuntui kuin muu ympäristö olisi hiljentynyt. Siellä täällä alkoi leijumaan Elviksiä sinkoutuen jonnekin avaruuteen. Apinat puolestaan leijuivat takaisin häkkeihinsä, mutta avaruusapinoiden kopiot puolestaan leijuivat hetken ilmassa, jonka jälkeen ne sinkoutuivat valonnopeudella jonnekin avaruuteen.
Niin olimme pian taas nelisen. Minä, Avaruusapina, kääpiö ja Elvis, joka tuntui juuri saaneen jonkin suuren musiikillisen inspiraation ja tapaili kitarallaan uutta saundia.syntyi hiukan erikoisesti, näppäillessään kitaraa hän tukki paskaa jatkuvalla syötöllä ja vaati, että kääpiö söisi sen ja panisi elkkua perseeseen.
Tämä oli kääpiölle mieluinen tehtävä, samalla ku hän "rummutti eetua peräsimeen" joikhasi niin viätävän komiasti, että. - jjijiji
kide..... kirjoitti:
Kääpiö katseli tilannetta epätoivoisena. Tilanne tuntui riistäytyneenä käsistä. Hän kaivoi vyöllään rikkuvasta nahkaisesta pienestä pussista tuon tutun kiteen, kohtotti sen ilmaan ja alkoi hymisemään.
Tuntui kuin muu ympäristö olisi hiljentynyt. Siellä täällä alkoi leijumaan Elviksiä sinkoutuen jonnekin avaruuteen. Apinat puolestaan leijuivat takaisin häkkeihinsä, mutta avaruusapinoiden kopiot puolestaan leijuivat hetken ilmassa, jonka jälkeen ne sinkoutuivat valonnopeudella jonnekin avaruuteen.
Niin olimme pian taas nelisen. Minä, Avaruusapina, kääpiö ja Elvis, joka tuntui juuri saaneen jonkin suuren musiikillisen inspiraation ja tapaili kitarallaan uutta saundia.- Eiköhän pidetä pienet pirskeet, sanoi kääpiö ja näytti keräämiään sieniä. - Okei, mikä ettei, kurnutin. Pian olimme taas ihan tööt. Avaruusapina kukkui aivan käkenä ja minä juoksentelin ympäriinsä heitellen kääpiötä. Elvis veivasi vanhoja hittejään takaperin. Sitten tajusimme, että ylimääräisessä uutislähetyksessä ilmoitettiin alieneiden maihinnousun alkaneen. Päätimme liittyä alieneihin.
- dewolf
jjijiji kirjoitti:
- Eiköhän pidetä pienet pirskeet, sanoi kääpiö ja näytti keräämiään sieniä. - Okei, mikä ettei, kurnutin. Pian olimme taas ihan tööt. Avaruusapina kukkui aivan käkenä ja minä juoksentelin ympäriinsä heitellen kääpiötä. Elvis veivasi vanhoja hittejään takaperin. Sitten tajusimme, että ylimääräisessä uutislähetyksessä ilmoitettiin alieneiden maihinnousun alkaneen. Päätimme liittyä alieneihin.
Liittyminen olikin helppoa. Avaruusapina tiesi paljon galaksien välisestä kommunikaatiosta ja tavoista, joten oikeastaan meidät otettiin riemumielin vastaan. Jokaisen korvaan tökättiin outo vempain, jonka avulla kykenimme keskustelemaan kaikkien muiden avaruuden eri osilta tulleiden alieneiden kanssa. Ystävällisesti tarjosimme maahan saapuneille vieraille sienistä valmistamaamme keitosta ja pidimme tervetuliaispirskeet. Myös alienit innostuivat heittelemään kääpiötä jopa siinä määrin, että heille meinasi syntyä riita heittovuoroista.
- dewolf
dewolf kirjoitti:
Liittyminen olikin helppoa. Avaruusapina tiesi paljon galaksien välisestä kommunikaatiosta ja tavoista, joten oikeastaan meidät otettiin riemumielin vastaan. Jokaisen korvaan tökättiin outo vempain, jonka avulla kykenimme keskustelemaan kaikkien muiden avaruuden eri osilta tulleiden alieneiden kanssa. Ystävällisesti tarjosimme maahan saapuneille vieraille sienistä valmistamaamme keitosta ja pidimme tervetuliaispirskeet. Myös alienit innostuivat heittelemään kääpiötä jopa siinä määrin, että heille meinasi syntyä riita heittovuoroista.
Tuntui kummalliselta kun ymmärsi kaiken, mitä ympärillä puhuttiin.. tai oikeastaan ajateltiin, sillä huomasin, ettei alieneilla ollut suuta, millä ne olisivat voineet puhua. Yritin kokeille, miltä ajatukset kuulostivat iöman tuota kojetta korvassani, mutta kunyritin kiskoa sitä pois, en saanut sitä. Lainasin Elviksellä mukana ollutta peiliä ja katsoin sillä korvaani. Kauhukseni huomasin, että tuo outo vempain oli kasvanut minuun kiinni. Samoin oli käynyt kääpiöööä ja Elviksellä. Molempien korvasta sojotti noin kämmenen kokoinen laite, joka muistutti jotenkin poron sarvea.
Onneksi en ollut tunkenut moista kumpaankin korvaan, ajattelin hiljaa itsekseni. Kuultuaan ajatukseni, alienit huojahtelivat huvittuneina ja nyökkivät, mikä oli niiden tapa osoittaa suurinta huvittuneisuuttaan... - scarabaeus
dewolf kirjoitti:
Tuntui kummalliselta kun ymmärsi kaiken, mitä ympärillä puhuttiin.. tai oikeastaan ajateltiin, sillä huomasin, ettei alieneilla ollut suuta, millä ne olisivat voineet puhua. Yritin kokeille, miltä ajatukset kuulostivat iöman tuota kojetta korvassani, mutta kunyritin kiskoa sitä pois, en saanut sitä. Lainasin Elviksellä mukana ollutta peiliä ja katsoin sillä korvaani. Kauhukseni huomasin, että tuo outo vempain oli kasvanut minuun kiinni. Samoin oli käynyt kääpiöööä ja Elviksellä. Molempien korvasta sojotti noin kämmenen kokoinen laite, joka muistutti jotenkin poron sarvea.
Onneksi en ollut tunkenut moista kumpaankin korvaan, ajattelin hiljaa itsekseni. Kuultuaan ajatukseni, alienit huojahtelivat huvittuneina ja nyökkivät, mikä oli niiden tapa osoittaa suurinta huvittuneisuuttaan...Käsitin liian myöhään, että liiallinen ajattelu ei aina tuota oikeaa tulosta. On turhaa yrittää hurmata älyllä. Näillekin olioille riitti, että käteni alkoivat halkoa vauhdikkaasti ilmaa. Tempoa ei todellakaan kannata menettää. Oli aina paras tapa hämmentää, ärsyttää, jopa pelotella. Sillä tavalla sai aiheutettua epävakaan rytmin vihollisille.
Arki kaipaa usein remonttia. Vuorokausiympyrän voi aina uusia, tiukasta pukeutumiskoodista irrottautua. Niinpä en pistänyt pahakseni, kun oliot tunkivat ystävällisin elein toiseenkin korvaani samanlaisen vempaimen kuin toisessa jo oli.
Kunnes tajusin katsahdettuani uudelleen peiliin, että näytin jokseenkin Jänkhä-Joonakselta!
Siis tätäkö se uneni sitten tarkoitti!
__________
jatka Sinä - aamu..
scarabaeus kirjoitti:
Käsitin liian myöhään, että liiallinen ajattelu ei aina tuota oikeaa tulosta. On turhaa yrittää hurmata älyllä. Näillekin olioille riitti, että käteni alkoivat halkoa vauhdikkaasti ilmaa. Tempoa ei todellakaan kannata menettää. Oli aina paras tapa hämmentää, ärsyttää, jopa pelotella. Sillä tavalla sai aiheutettua epävakaan rytmin vihollisille.
Arki kaipaa usein remonttia. Vuorokausiympyrän voi aina uusia, tiukasta pukeutumiskoodista irrottautua. Niinpä en pistänyt pahakseni, kun oliot tunkivat ystävällisin elein toiseenkin korvaani samanlaisen vempaimen kuin toisessa jo oli.
Kunnes tajusin katsahdettuani uudelleen peiliin, että näytin jokseenkin Jänkhä-Joonakselta!
Siis tätäkö se uneni sitten tarkoitti!
__________
jatka SinäHavahduin herätyskelloni ääneen. Liian aikaisin, ajattelin taas. Inhottava piipittävä ääni tunkeutui tajuntaani. Tiesin, ettei se lakkaisi, ennenkuin nousisin, astelisin lipaston luo, minkä päällä kello sijaitsi.. tarkoituksella liian kaukana, jotta minun olisi pakko nousta ylös.
Keittiöni näytti jotenkin niin kovin arkiselta muistellessani viimeöistä untani, hymyilin itsekseni ja otin ajatuksissani mehutölkin jääkaapista. Tavallaan harmittelin,että herätyskello oli katkaissut seikkailuni. Sämpylän olinkin laittanut eilen illalla valmiiksi.
Otin kännykän eteisen pöydältä mukaani ja hyppäsin pihalla polkupyöräni selkään ja ajoin kohti työpaikkaani.
aamu oli alkanut niinkuin tavalliset aamut alkavat. - scarabaeus
aamu.. kirjoitti:
Havahduin herätyskelloni ääneen. Liian aikaisin, ajattelin taas. Inhottava piipittävä ääni tunkeutui tajuntaani. Tiesin, ettei se lakkaisi, ennenkuin nousisin, astelisin lipaston luo, minkä päällä kello sijaitsi.. tarkoituksella liian kaukana, jotta minun olisi pakko nousta ylös.
Keittiöni näytti jotenkin niin kovin arkiselta muistellessani viimeöistä untani, hymyilin itsekseni ja otin ajatuksissani mehutölkin jääkaapista. Tavallaan harmittelin,että herätyskello oli katkaissut seikkailuni. Sämpylän olinkin laittanut eilen illalla valmiiksi.
Otin kännykän eteisen pöydältä mukaani ja hyppäsin pihalla polkupyöräni selkään ja ajoin kohti työpaikkaani.
aamu oli alkanut niinkuin tavalliset aamut alkavat.Oli aika, kun ajattelin, että hip-hop -musiikki on vain ärsyttävää renkutusta, kunnes tajusin, että lauluissa on arkisia tarinoita, paljon oivalluksia ja ilahduttavan omaperäisiä ilmauksia.
Ihminen luo kotiaan aina uudestaan, missä ja milloin ikinä haluaa. Kissa kiintyy paikkoihin, mutta ihminen toisiin ihmisiin. Kaihoa, kaipuuta, nostalgiaa. Jokainen ihminen on jostain kotoisin. Koti on kiinnekohta, jolla pystyy paikantamaan oman sijaintinsa suhteessa lähiyhteisöön ja yhteiskuntaan sekä myös aikaan.
Mistä ne unieni sarvipäät ilmestyivät?
No, onhan hirvi myyttisenä aiheena niin kalliomaalauksissa kuin kansanrunoudessa.
Sä tulet mun uniin,
sä tulet mun…
kuuntelin musiikkia nappikuulokkeestani, ja fillaroin eteenpäin. Tänään jatkettaisiin taas siitä, mihin eilen jäätiin.
Joo.
Eilen oli taas joku uus tyyppi paikalla. Onhan se hyvä, että porukat vaihtuu. Tyypin puhetyyli kuulosti tylyltä ja kovalta. Tarkkailin sitä, mille jutuille hän nauroi. Omien sanojensa mukaan opiskellut klassisia kieliä, muinaiskreikkaa ja latinaa. No, yks ja toinen joutuu aina tilaisuuden tullen sepittämään todellisuutta. Eipähän ihmissyöjiltä lopu suuhunpantava. Lautaselle voi joutua kuka vain, ja varsinkin …
__________
jatka Sinä - matkalle?
scarabaeus kirjoitti:
Oli aika, kun ajattelin, että hip-hop -musiikki on vain ärsyttävää renkutusta, kunnes tajusin, että lauluissa on arkisia tarinoita, paljon oivalluksia ja ilahduttavan omaperäisiä ilmauksia.
Ihminen luo kotiaan aina uudestaan, missä ja milloin ikinä haluaa. Kissa kiintyy paikkoihin, mutta ihminen toisiin ihmisiin. Kaihoa, kaipuuta, nostalgiaa. Jokainen ihminen on jostain kotoisin. Koti on kiinnekohta, jolla pystyy paikantamaan oman sijaintinsa suhteessa lähiyhteisöön ja yhteiskuntaan sekä myös aikaan.
Mistä ne unieni sarvipäät ilmestyivät?
No, onhan hirvi myyttisenä aiheena niin kalliomaalauksissa kuin kansanrunoudessa.
Sä tulet mun uniin,
sä tulet mun…
kuuntelin musiikkia nappikuulokkeestani, ja fillaroin eteenpäin. Tänään jatkettaisiin taas siitä, mihin eilen jäätiin.
Joo.
Eilen oli taas joku uus tyyppi paikalla. Onhan se hyvä, että porukat vaihtuu. Tyypin puhetyyli kuulosti tylyltä ja kovalta. Tarkkailin sitä, mille jutuille hän nauroi. Omien sanojensa mukaan opiskellut klassisia kieliä, muinaiskreikkaa ja latinaa. No, yks ja toinen joutuu aina tilaisuuden tullen sepittämään todellisuutta. Eipähän ihmissyöjiltä lopu suuhunpantava. Lautaselle voi joutua kuka vain, ja varsinkin …
__________
jatka SinäTyyppi sanoi, että pitäisi lähteä työmatkalle Egyptiin. Oli antanut sentään minulle aikaa yön yli miettiä, lähdenkö mukaan... Olin miettinyt ja vastaisin kunhan pääsisin työpaikalleni. Pyöräni eteni rämisten. Lokasuoja oli irronnut joskus viime viikolla, enkä ollut vielä saanut aikaiseksi sitä korjata.
Egypti kiehtoi kyllä mieltäni, mutta toisaalta haluaisin levähtää ja elää vanhaa turvallista elämääni, mutta toisaalta....
... tiesin, että edessä saattaisi olla uskomaton seikkailu, tai sitten tavattoman tylsä reissu. Pesti kestäisi kaksi vuotta. Vanhasta papyryskääröstä saadun vihjeen perusteella voisimme löytää faaraon aarteen jostain erämaasta.. ajatus oli kieltämättä houkutteleva. - scarabaeus
matkalle? kirjoitti:
Tyyppi sanoi, että pitäisi lähteä työmatkalle Egyptiin. Oli antanut sentään minulle aikaa yön yli miettiä, lähdenkö mukaan... Olin miettinyt ja vastaisin kunhan pääsisin työpaikalleni. Pyöräni eteni rämisten. Lokasuoja oli irronnut joskus viime viikolla, enkä ollut vielä saanut aikaiseksi sitä korjata.
Egypti kiehtoi kyllä mieltäni, mutta toisaalta haluaisin levähtää ja elää vanhaa turvallista elämääni, mutta toisaalta....
... tiesin, että edessä saattaisi olla uskomaton seikkailu, tai sitten tavattoman tylsä reissu. Pesti kestäisi kaksi vuotta. Vanhasta papyryskääröstä saadun vihjeen perusteella voisimme löytää faaraon aarteen jostain erämaasta.. ajatus oli kieltämättä houkutteleva.Elämä on käynnissä oleva prosessi.
Tässä iässä elämältä haluaa enemmän kuin elokuvaa, eikä todellakaan halua vaipua varjoelämää internetissä viettäväksi addiktiksi. Huis ja pois sellainen melankolinen pohjavire. Kyllä on parempi ratkaisu ollut sittenkin päätyä puurtamaan pitkiä päiviä surkeissa työpaikoissa.
Elon roolipeli.
Enkä ole ainoa, jolla käynnistysongelmat vaivaavat. Tuntien oloni kuin rikosromaanin dekkariksi, joka jotenkin aina kirjan sivuilla uuvahtaa, on jatkuvasti ulalla. Positiivista tietysti on inhimillinen olemus, mutta jokseenkin tavallaan tyhmä. Kuka käski ottaa 2-3 -kertainen työtaakan kannettavakseen. Olisinpa sittenkin pysynyt taviksena, nine-to-five. Yhdeksästä viiteen. Tuttua ja turvallista.
Kuka käski?
Haittaako se mitenkään, jos minusta puuttuvat suuret ajatukset. Haittaako se mitenkään, vaikka illalla nukkumaan mennessäni lukaisen välillä Tex Willerit ennen kuorsausta. Olenhan kuitenkin jotenkin koottu todellisuuden osista, luonne, nenä, silmät… Se on hyvä itsekin muistaa. Enkä ole mitenkään junasta pudonnut, sillä tiedän kyllä tämän uuden työkaverin. Hän on niitä, jotka jo vähintään kymmenen vuotta ovat kulkeneet luxusmersujen takapenkeillä. Joten ei se ole sittenkään yllätys, että hän osaa kertoa lukuisat mielipiteensä täsmällisesti. Vaikeat asiat vaativat kunnollista pohdintaa. Suorasuu ei pelkää mitään. Rohkeus ja uskallus ottaa kantaa ja valita puolensa, mielipiteet pitää sanoa suoraan. Hän ei todellakaan ole helposti pelästytettävissä. Mutta miksi ihmeessä hän tarjoaa minulle mahdollisuutta lähteä suureen seikkailuun?
Paraskin sössöttäjä.
Hänellekö ei pelkkä raha riitä sittenkään? Kuulin työmaakuppilan käytäväkeskusteluissa, että hän on öky-ökyrikas… Pyh! Sellainen ei todellakaan tee vaikutusta minuun, rikas tai köyhä, mutta myöhässä on eilen sopimastamme aamupalaverista, puuskuttaa nyt tullessaan kuin höyryveturi, istuu paikalleen minua vastapäätä. Sivistymätön moukka! Sukeltaisinko tyypin houkuttelemana, hyppäisinkö, oppisinko ehkä tekemään muutamia jonglööritemppuja… nukkuisinko taivasalla kirja päänalusena, niinkuin jossain elokuvassa?
- Jahas. Nukuit sitten yön yli, ja mitkäs on mietteet?
- Päädyin sitten siihen, että voin hyvin lukea aloittamaani Tropic of Cancer -kirjaa Kravun kääntöpiirillä. Heh-hee.
tokaisin itsellenikin yllätykseksi, ja naurahdin perään jokseenkin holtittomasti. Mikä minut saikaan näin irrottelemaan tänä aamuna? Onneksi hänkin alkoi hämmästyksekseni hekottelemaan hetkeksi, ja sanoi sitten silmät tuikkien:
- Mitä paksumpi kirja sen kauemmin se kestää päänalusena. Eihän sinua estä kukaan muu kuin sinä itse.
Taianomaisesti hänen iloinen lausahduksensa sai yhtäkkiä minut näkemään horisontissa utuisen lauman tulisia ratsuja, villihevosia. Vapaus olla oma itsensä. Neuvot eivät auta, jos on ikuinen halu ja hinku olla pysähtymättä juurilleen. Ja nyt tiesin, ettei meillä kummallakaan ollut kiirettä viljelemään pientä maatilkkua. Meille molemmille virkistyksen tuo ohi virtaava vesi.
Mikä onkaan onnen salaisuus?
Katselimme hiljaisuuden vallitessa edessämme olevaa paperia, joka oli kopioitu papyruksesta. Tämä pieni paperinpala oli vain kellastunut kuva, minimaalinen osa alkuperäisestä papyrusrullasta, kirjasta, joka on 4-5 metrinen. Kunhan rullaamme niitä auki paikan päällä sopivalta matkalta, niin sekin on jo varmaan pieni seikkailu. Rullissahan on aina niitä madonreikiäkin, ja alkuperäiset hieman homeessakin. Tiesimme kyllä, että kaupunki, jonne ensiksi menisimme ei ole suurensuuri, mutta hyvällä onnella saisimme selvitettyä minkälainen näytelmä mahdollisesti kehkeytyisi, mitä kaivauksia ja syviä syövereitä minnekin kätkeytyy.
Tiesin nyt satavarmasti. Minunkin on aika lähteä maailmalle, toteuttaa unelmia.
_________
jatka...
- AlihJey
heh, heh. Just hyvä :)
Lisääh.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yritin nainen
Kaikkeni ettei meidän välille syntyisi mitään. Tiesin jo hyvin alussa että sinä olet minun heikko kohta. Lopulta kuitenk1072104- 1191613
Käärijä jättäytyy pois illan viisufinaalista
https://www.is.fi/viihde/art-2000010420075.html Voi voi sentään! Kuka nyt Suomen pisteet jakaa. Tosi pölvästiä käytöstä1201132Iso ikävä sinua nainen
Aina vain, ei helpota millään. Ainoa varma helpotus olisi se et oltais yhdessä. Mutta se ei sinulle sovi.301050- 47959
Kaikkien Vuosien Äitien Äiti
Huomenna aamulla MTV:ssä vaihteeksi taas linssiluteet Martina ja isällään asuva tytär Vicotria ylistämässä toisiaan . Ai165887- 36814
Nainen, joskus päivällä kun tulet mieleen
Olen puuhailemassa jotakin, yhtäkkiä ajattelen sinua, että olisit minun ja pääsisin iloitsemaan läsnäolostani, silloin k30781Nainen, monta kertaa epäilin sinua
ja koit sen syytöksinä ja ehkä jonkinlaisena vihan tai antipatian osoituksena, etten esim. sietänyt sinua tai oletin sin52763Miten voi olla muun sukupuolinen?
Ei mitenkään. Kyllä tämä Euroviisujen voittaja on selvästi poika eikä tyttö, eikä mikään muun sukupuolinen. Olen aina pi159672