mikä mua vaivaa??

Mullakin on samoja ongelmia..Aina kun menen johonkin uuteen yhteisöön, niin kehitän pelon vähintään yhteen ihmiseen! Usein tämä ihminen jota pelkään on hyvin vahva luonne. Pelkään siis jos jollain on hyvä itseluottamus. Toisaalta joskus saatan mennä ujojenkin ja arkojen ihmisten kanssa lukkoon, koska pelkään, että peläytän heidät jotenkin! Oikeastaan sen ei kuuluisi olla minun murheeni, mutta kuitenkin. Satun vain tietämään kuinka inhottavaa se on, kun menee vaikeaksi. Minulle kaikki esillä olo koulussa on aivan hirveää..en tiedä mitä tekisin asialle. Olin terapiassakin muutama vuosi sitten, mutta ei siitä nyt enää oikein mitään apua ole. Voisin sanoa, että olen oma aito itseni ainoastaan yksin kotona ollessani. Ja usein se menee silloinkin siihen, että mietin paljon ja koko ajan sitä millainen olen. Joskus on sitten taas niitä päiviä, että olen rennompi, mutta se on erittäin harvoin. Itselläni tämä juttu johtuu lapsuudestani..Minua ei ole koskaan kiusattu koulussa tai vastaavaa, mutta kotioloni olivat joskus ahdistvat. Sullakin on sosiaalisten tilanteiden pelkoja. Jos haluat niin kokeile jos sulle sopis terapia ja lääkehoito. Taidan itsekin sitä taas jossain vaiheessa koittaa..ahdistaa vaan mennä puhumaan kenellekään tuntemattomalle tästä asiasta. Toivon sulle kaikkea hyvää! Et ole ainut joka kärsii tästä.

Luulen, että koska sinua amiksessa kiusattiin, niin itsetuntosi on laskenut niin alas, että tunnet huonommuuden tunnetta ja pelkäät mokaavasi tai sanovasi jotain typerää. Sain käsityksen, että kiusaajasi olivat ns. vahvoja persoonia. Siitä voisi johtua se että esim. asiakaspalvelutilanteessa punastut jos asiakas on jotenkin itsevarman oloinen ja näin tuo mieleen kiusaustilanteen. Työpaikalla työkavereiden seurassa jännittäminen vain pahentaa asiaa ja punastelua, koska et uskalla olla oma itsesi. Älä välitä vaikka ne mummot on hiljasia.. miksi sun niitä pitäis pelätä ja jännittää? En kyllä jaksa uskoa, että ne pitää sua omituisena.. ne on ite sellasia.. Vinkkinä sanon et yritä jutella niitten kans ihan jotain yleisiä arkipäivän juttuja, vaikka säästä jos ei muusta.. höpöttelet vaan menemään. (ellet oo jo yrittäny..) mut jos tosi paljon ahistaa ja tuntuu ettei pääse ahdistuksesta eroon niin kannattaa käydä juttelemassa jollekkin ammattilaiselle.. se vois kummasti helpottaa. Itse kärsin kamalasta esiintymispelosta ja punastelusta myös, joten tiedän miltä punastuminen tuntuu.. ja vieläpä ilman mitään syytä... Tuo sun kirjotukses oli vähä niinku mun omasta elämästä.

kiitos vaan vastanneille.. Tulin taas just töistä. Tänäänkin taas kerran sain kamalia punastumiskohtauksia, en tiedä olenko punainen,mutta ainakin tulee sellanen ahdistava kuuma olo.. jopa niinkin tymistä asioisa,ettei tosi: tämä toinen mummo (joka siis on myös pomoni) kysyi että saitko siivottua? kun kerroin edeltävänä päivänä että siivoan tänään. sanoin joo sain. eikä siinä mitään mutta sitten se toinen jatko jotain että niin se onkin hyvä että on puhdasta jne jne ja siinä vaiheessa vasta iski se ahdistus.
en ymmärrä miksi...
Tämä toinen pomo jonka kanssa kaksin oleminenkin ahdistaa on tosi hiljanen ja nyhverö. toinen joka puhuu enempi, niin sen kanssa on jotenkin helpompi olla. muut työntekijät meillä on tosi puheliaita ja avoimia, ja usein niiden kanssa kun oon töissä (ehkä kerran viikossa) asiat menee niin että ne hölöttää ja mä vaan kuuntelen ja joskus kommentoin, voin kuitenkin olla rennompi ja jopa kertoa jotain asioita ilman nolostumista/ahdistusta...
useimmiten justiinsa pelkään niitä vahvoja persoonia.. sitten mulla on kamala sellanenkin ongelma, että jos oon kuullu jostain ihmisestä juttuja etukäteen ja sitten näen hänet ekaa kertaa niin jotenkin sellanenkin jännittä.. esim jos poikakaveri kertoo työkavereista niin sydän alkaa jyskyttää kun tiedän että nyt näen ne ekan kerran ja ne näkee mut..
pohdin jatkuvasti itseäni ja sitä millainen olen..en saa hetken rauhaa! vertailen muihin ja tunnen itseni usein epänormaaliksi..etenkin kun joka puolla pyörii kamalan nättejä ja seksikkäitä naisia, sitä oikein korostetaan nykyään..ite ooon tällänen tavis, vaikka töissä mua jatkuvasti kyllä kehutaan (asiakkaat kehuu) ja sekin saa mut joskus punaseks...myös se vetää mut tosi ahdistuneeks jos ne pomot alkaa kehumaan mua jollein ulkopuoliselle, että kyllä on ahkera tyttö jne jne niin punastuun sekin mut saa :(

se amiksen kiusausjuttu johtuu melko varmaan siitä, koska olin luokkani paras. vaikka en lukenutkaan enkä päntännyt, niin silti sain hyviä arvosanoja, ja olin kaikista aikuismaisin meidän luokkalaisista, ja opettajakin taisi musta eniten pitää ... ehkä ne oli kateellisia?

yläasteella olin ihminen joka hölisi tyyliin kaikille vastaantuleville, olin vitsikäs ja sain ihmiset nauraan,nauroin itse paljon ja olin ns. normaali! nyt jotenkin ahdistaa ja hyvä jos päivän aikana joku saa ees kerran mut nauraan, ja kunnolla nauran vain hyvien vanhojen kavereideni kanssa....

oon kyllä yrittäny niiden mummojen kanssa töissä heittää jotain juttua.. mutta se on jotenkin vaivasta ja keskuselut lyhyitä.. mietin vaan että onkohan muut työpaikat yhtä ahdistavia?? esim tänään kun tulin töihin, sanoin kaikille että moro. kumpiki vastas että moi. sitten sanoin jotain että onpas täällä hiljasta tänään.ne vaan myhäili että joo... ja oli taas hiljaa.. tai sitten ne supsuttaa jotain omaa juttuaan esim että mitä tilataan tukusta.. ruokapöydässä kaikki istuu hiljaa ja ei tiiä minne silmänsä laittais.. tuntuu että ne vaan syö ja aina kun ne laittaa haarukan suuhun ne mulkasee mua.. mua ahdistaa se hiljasuus mikä siinä pöydässä on,,toisaalta jos joku siinä sanois jotain, menisin taas lukkoon. en tiiä ihnottavaa tää on...

Meita punastelijoita on todella paljon, vaikka ei se takuulla sua lohuta tippaakaan... Kaypas lukemassa kuitenkin
http://www.hypnologia.com/keskustelu muitten ihmisten kokemuksia. Et todellakaan ole ainoa!!! On olemassa jotain laaketta ym hoitokeinoja, mutta luuletko etta mina uskaltaisin esimerkiksi menna laakarille... oisin varmaan kuin tomaatti.... :) Mutta se on kuitenkin itella harkinnassa. Ehkapa joku paiva rohkaistun. Tsemppia!