henkinen vapaus

Ymmärsit oikein ja juuri tuota pohdintaa tarkoitin. Voiko tätä sanoa viisaammin ja kauniimmin. Jatka keskustelua!

Aa pee kirjoitti:

Ymmärsit oikein ja juuri tuota pohdintaa tarkoitin. Voiko tätä sanoa viisaammin ja kauniimmin. Jatka keskustelua!

Kiitos Sinulle. Kuten iki-ihanassa Tuulen viemässä Scarlett sanoo kirjan lopussa: "Ajattelen tätä kaikkea huomenna!" Hyvää yötä.

Aa pee kirjoitti:

Ymmärsit oikein ja juuri tuota pohdintaa tarkoitin. Voiko tätä sanoa viisaammin ja kauniimmin. Jatka keskustelua!

Nyt se on testattu, viimeisen päälle. Vapaus ja riippumattomuus. Kävin eilen ehkä tähänastisen elämäni tärkeimmän keskustelun. Kahvipöydässäni istui kaksi tuntia ihminen jota olin tätä ennen tavannut vain muutamassa suvun juhlatilanteessa. Meillä on suvussa yhteinen intressi, asia on molemmille hyvin tärkeä (ei raha). Hän olisi tullut juttelemaan jo kerran viime talvena. En halunnut. Nyt sanoin, kiva että tulet. Hänellä oli valmis käsikirjoitus, kertoi erinomaisesta perheestään, arvostetusta työstään jne, mitä pidemmälle hän eteni, sitä huonommaksi hänen mahdollisuutensa selvitä tässä tulevassa henkien taistelussa menivät. En tuntenut häntä siis ennestään, siinä puhuessaan tarkkailin ja opiskelin. Hioin miekkaani. Naulasin lopulta silmäni silmiinsä ja aloitin. Olin tyyni, luja ja täysin vapaa, irti niistä kaikista erinomaisuuksista mitä hän oli eteeni asetellut.
En alistanut, en alistunut. Puhuin vain ohi kaikkien titteleiden ja omaisuuksien. Puhuin eksyneelle ihmiselle, joka tarrasi ongelmien vastaantullessa kaikkeen helppoon: asemaan, muiden mielipiteisiin, syyttelyyn, vihaan, katkeruuteen. Missään kohdin ei näkynynyt itsensä kohtaamista. Sanoin: tämä ongelma ei ratkea ennenkuin päästät kaikesta irti ja suostut putoamaan. Elämän pahimmissa paikoissa ei vippaskonstit auta, oikotietä ei ole. jne. Paljon puhuimme mutta nyt yön mietittyäni sittenkin vähän. Tapaaminen kuitenkin meni aivan toisin kuin hän oli suunnitellut. Hän odotti minulta tukea "väärälle tavalleen päästä eteeenpäin". Ei toki!
Elämässä ei ole mitään sattumaa, sanon sen taas kerran! Nämä keskustelut näillä sivuilla viime päivinä valmistelivat minua tuohon tilanteeseen. Kiitos jokaiselle keskustelijalle. Tunsin itseni varmaksi, voimakkaaksi - ja vapaaksi.

Keijuli kirjoitti:

Nyt se on testattu, viimeisen päälle. Vapaus ja riippumattomuus. Kävin eilen ehkä tähänastisen elämäni tärkeimmän keskustelun. Kahvipöydässäni istui kaksi tuntia ihminen jota olin tätä ennen tavannut vain muutamassa suvun juhlatilanteessa. Meillä on suvussa yhteinen intressi, asia on molemmille hyvin tärkeä (ei raha). Hän olisi tullut juttelemaan jo kerran viime talvena. En halunnut. Nyt sanoin, kiva että tulet. Hänellä oli valmis käsikirjoitus, kertoi erinomaisesta perheestään, arvostetusta työstään jne, mitä pidemmälle hän eteni, sitä huonommaksi hänen mahdollisuutensa selvitä tässä tulevassa henkien taistelussa menivät. En tuntenut häntä siis ennestään, siinä puhuessaan tarkkailin ja opiskelin. Hioin miekkaani. Naulasin lopulta silmäni silmiinsä ja aloitin. Olin tyyni, luja ja täysin vapaa, irti niistä kaikista erinomaisuuksista mitä hän oli eteeni asetellut.
En alistanut, en alistunut. Puhuin vain ohi kaikkien titteleiden ja omaisuuksien. Puhuin eksyneelle ihmiselle, joka tarrasi ongelmien vastaantullessa kaikkeen helppoon: asemaan, muiden mielipiteisiin, syyttelyyn, vihaan, katkeruuteen. Missään kohdin ei näkynynyt itsensä kohtaamista. Sanoin: tämä ongelma ei ratkea ennenkuin päästät kaikesta irti ja suostut putoamaan. Elämän pahimmissa paikoissa ei vippaskonstit auta, oikotietä ei ole. jne. Paljon puhuimme mutta nyt yön mietittyäni sittenkin vähän. Tapaaminen kuitenkin meni aivan toisin kuin hän oli suunnitellut. Hän odotti minulta tukea "väärälle tavalleen päästä eteeenpäin". Ei toki!
Elämässä ei ole mitään sattumaa, sanon sen taas kerran! Nämä keskustelut näillä sivuilla viime päivinä valmistelivat minua tuohon tilanteeseen. Kiitos jokaiselle keskustelijalle. Tunsin itseni varmaksi, voimakkaaksi - ja vapaaksi.

Lue lisää

Näin se menee, kun oikeaan kysymykseen löytyy vastaamaan oikea henkilö. Vesimiehen vapaus minua on kiinnostanut siksi, että olen koko elämäni ollut "sidottu" vesimieheen. Sekä äitini että vaimoni ovat molemmat vesimiehiä. Kumpaakaan en ole valinnut horoskooppien (ei silloin ollut suomi24 palstaa)perusteella enkä liioin sillä, että puolisoni muistuttaisi äitiäni. Kiinnostukseni johtuu siitä, että molemmat ovat erilaisia ja että selviä käsitteellisiä eroja (ei riitoja)on olemassa.
Lainaan kirjoittamaasi tekstiä.
>>>>Minusta se jos tarvitsee toista, vie vapauden molemmilta. Minun on siis riitettävä itselleni. Kukaan ei "täydennä" minua. >>>>
Miten voi olla mahdollista, että ihminen ei koskaan tarvitse toista. Mielestäni vapauden ja riippuvuuden määrittelee se, millä perusteluilla se tapahtuu. Ihminen on vapaa silloin, kun se itse saa määrätä perustelut toiminnalleen. Eikö toista pidäkin tukea, mutta jos se tapahtuu vastoin omaa tahtoa, silloin ei ole vapautta. Sinä ymmärsit alunperin sen mitä tässä haen ja minulla oli tarve hakea tuohon vastausta. Kiitos siitä!
Täydentämisestä sanoisin tässä sen, että tämä keskustelu täydensi meitä. Valitettavaa on vain, että yleensä omassa yhteisössä ei juurikaan tapaa toista, joka olisi samalla aaltopituudella. Rehellisesti sanon, että pitkäaikainen kokemus aistikkaan vesimiehen kanssa sekä keskustelut palstoilla ovat täydentäneet ja tuoneet oikealla tavalla esille omat analyyttiset (neits m) ominaisuuteni. Olen "täydentynyt" niillä.
Toivon, että tuo muualla käytävä ala-arvoinen keskustelu loppuisi ja olisi kyllä paikallaan esittää niistä anteeksipyyntö palstan sheriffeille.

Keijuli kirjoitti:

Nyt se on testattu, viimeisen päälle. Vapaus ja riippumattomuus. Kävin eilen ehkä tähänastisen elämäni tärkeimmän keskustelun. Kahvipöydässäni istui kaksi tuntia ihminen jota olin tätä ennen tavannut vain muutamassa suvun juhlatilanteessa. Meillä on suvussa yhteinen intressi, asia on molemmille hyvin tärkeä (ei raha). Hän olisi tullut juttelemaan jo kerran viime talvena. En halunnut. Nyt sanoin, kiva että tulet. Hänellä oli valmis käsikirjoitus, kertoi erinomaisesta perheestään, arvostetusta työstään jne, mitä pidemmälle hän eteni, sitä huonommaksi hänen mahdollisuutensa selvitä tässä tulevassa henkien taistelussa menivät. En tuntenut häntä siis ennestään, siinä puhuessaan tarkkailin ja opiskelin. Hioin miekkaani. Naulasin lopulta silmäni silmiinsä ja aloitin. Olin tyyni, luja ja täysin vapaa, irti niistä kaikista erinomaisuuksista mitä hän oli eteeni asetellut.
En alistanut, en alistunut. Puhuin vain ohi kaikkien titteleiden ja omaisuuksien. Puhuin eksyneelle ihmiselle, joka tarrasi ongelmien vastaantullessa kaikkeen helppoon: asemaan, muiden mielipiteisiin, syyttelyyn, vihaan, katkeruuteen. Missään kohdin ei näkynynyt itsensä kohtaamista. Sanoin: tämä ongelma ei ratkea ennenkuin päästät kaikesta irti ja suostut putoamaan. Elämän pahimmissa paikoissa ei vippaskonstit auta, oikotietä ei ole. jne. Paljon puhuimme mutta nyt yön mietittyäni sittenkin vähän. Tapaaminen kuitenkin meni aivan toisin kuin hän oli suunnitellut. Hän odotti minulta tukea "väärälle tavalleen päästä eteeenpäin". Ei toki!
Elämässä ei ole mitään sattumaa, sanon sen taas kerran! Nämä keskustelut näillä sivuilla viime päivinä valmistelivat minua tuohon tilanteeseen. Kiitos jokaiselle keskustelijalle. Tunsin itseni varmaksi, voimakkaaksi - ja vapaaksi.

Lue lisää

tietää, kuin lähellä olet. Näinhän se menee, että hyvä siivoja on aina parempi kuin huono johtaja! Kaikki ei vaan ymmärrä sitä. Ja siinäkin olet oikeassa, ettei tässä elämässä ole sijaa sattumille. Viikonloppuja Sinulle. Terv. Luopuja joka ei ikinä luovuta!

Aa Pee kirjoitti:

Näin se menee, kun oikeaan kysymykseen löytyy vastaamaan oikea henkilö. Vesimiehen vapaus minua on kiinnostanut siksi, että olen koko elämäni ollut "sidottu" vesimieheen. Sekä äitini että vaimoni ovat molemmat vesimiehiä. Kumpaakaan en ole valinnut horoskooppien (ei silloin ollut suomi24 palstaa)perusteella enkä liioin sillä, että puolisoni muistuttaisi äitiäni. Kiinnostukseni johtuu siitä, että molemmat ovat erilaisia ja että selviä käsitteellisiä eroja (ei riitoja)on olemassa.
Lainaan kirjoittamaasi tekstiä.
>>>>Minusta se jos tarvitsee toista, vie vapauden molemmilta. Minun on siis riitettävä itselleni. Kukaan ei "täydennä" minua. >>>>
Miten voi olla mahdollista, että ihminen ei koskaan tarvitse toista. Mielestäni vapauden ja riippuvuuden määrittelee se, millä perusteluilla se tapahtuu. Ihminen on vapaa silloin, kun se itse saa määrätä perustelut toiminnalleen. Eikö toista pidäkin tukea, mutta jos se tapahtuu vastoin omaa tahtoa, silloin ei ole vapautta. Sinä ymmärsit alunperin sen mitä tässä haen ja minulla oli tarve hakea tuohon vastausta. Kiitos siitä!
Täydentämisestä sanoisin tässä sen, että tämä keskustelu täydensi meitä. Valitettavaa on vain, että yleensä omassa yhteisössä ei juurikaan tapaa toista, joka olisi samalla aaltopituudella. Rehellisesti sanon, että pitkäaikainen kokemus aistikkaan vesimiehen kanssa sekä keskustelut palstoilla ovat täydentäneet ja tuoneet oikealla tavalla esille omat analyyttiset (neits m) ominaisuuteni. Olen "täydentynyt" niillä.
Toivon, että tuo muualla käytävä ala-arvoinen keskustelu loppuisi ja olisi kyllä paikallaan esittää niistä anteeksipyyntö palstan sheriffeille.

Lue lisää

Olen monasti näissä keskusteluissa toki tajunnut tämän mahdottomuuden. Vapaus, sidottuna oleminen, tarvitseminen,täydentäminen... Jokaisella meillä on näistäkin sanoista omien kokemustemme tuoma väri. Menettääkö vapautensa kun pitää olla kiltti isoäidille vaikka ei haluaisi vai elääkö vuosikausia luonnehäiriöisen ihmisen vallan alla. Tai vaikka täydentäminen: En oikein ole varma miten eräs kumppanini käsitti asian kun sanoin, että elämäni on ihan mukavaa mutta sinä tuot siihen vielä ylimääräistä kivaa! Hän ei siis täytä vajaata sankoani vaan saa sen kukkuralleen.
Sanoit toisen tukemisesta. Niin juuri. Itse koen sen niin että tarvitsen TUKEA ja sitä saan ehkä useammaltakin ihmiseltä, toisen tuki on osuvampaa, tärkeämpää kuin kenties jonkun toisen ja se voi tulla aivan vieraaltakin ihmiseltä. Muuten minun äitini ja tyttäreni ovat myös vesimiehiä. Terveisin Kokemusta omaava.

Keijuli kirjoitti:

Olen monasti näissä keskusteluissa toki tajunnut tämän mahdottomuuden. Vapaus, sidottuna oleminen, tarvitseminen,täydentäminen... Jokaisella meillä on näistäkin sanoista omien kokemustemme tuoma väri. Menettääkö vapautensa kun pitää olla kiltti isoäidille vaikka ei haluaisi vai elääkö vuosikausia luonnehäiriöisen ihmisen vallan alla. Tai vaikka täydentäminen: En oikein ole varma miten eräs kumppanini käsitti asian kun sanoin, että elämäni on ihan mukavaa mutta sinä tuot siihen vielä ylimääräistä kivaa! Hän ei siis täytä vajaata sankoani vaan saa sen kukkuralleen.
Sanoit toisen tukemisesta. Niin juuri. Itse koen sen niin että tarvitsen TUKEA ja sitä saan ehkä useammaltakin ihmiseltä, toisen tuki on osuvampaa, tärkeämpää kuin kenties jonkun toisen ja se voi tulla aivan vieraaltakin ihmiseltä. Muuten minun äitini ja tyttäreni ovat myös vesimiehiä. Terveisin Kokemusta omaava.

Lue lisää

tuen vastaan vapaasta tahdosta, niin onko se enää tarvitsemista? Jos se tuki annetaan Sinulle, koska se tahdotaan antaa, niin onko se silloin enää tarvitsemista? Jokainenhan meistä tukea tarvitsee. Jos joku väittää vastaan, niin se valehtelee. Välillä on vaikea myöntää itselle olevansa heikko ja tarvitsevan tukea. Mutta tehtyä sen tulee kuitenkin aika vapautunut olo. En kyllä itsekään kovin helposti tukea ja apua pyydä. Ei ole montaa ihmistä tällä palolla keneltä sitä pyytäisin ja pyydän. Kun mulla on käynyt elämässäni aika usein just niin, että kun joku on mua jollain tavalla auttanut, tukenut tai antanut jotain, niin aina on kuitenkin samalla muistuttanut siitä, että olen jollain tavalla velkaa hänelle. En tarkoita velalla rahaa. Tai sitten toisin päin. Kun olen auttanut jne, jotain toista, niin sitä on aina pidetty selvyytenä, että näinhän sen täytyykin olla. Mutta ainoa itsestäänselvyyshän on se, ettei mikään ole itsestäänselvää. Täydentämisestä niin paljon, että vajaita me ollaan yksinään. Mutta vielä vajaampia vääränlaisen ihmisen kanssa. Mutta kun on oikea ihminen vierellä niin silloin tullaan täysiksi.

otat sen kirjoitti:

tuen vastaan vapaasta tahdosta, niin onko se enää tarvitsemista? Jos se tuki annetaan Sinulle, koska se tahdotaan antaa, niin onko se silloin enää tarvitsemista? Jokainenhan meistä tukea tarvitsee. Jos joku väittää vastaan, niin se valehtelee. Välillä on vaikea myöntää itselle olevansa heikko ja tarvitsevan tukea. Mutta tehtyä sen tulee kuitenkin aika vapautunut olo. En kyllä itsekään kovin helposti tukea ja apua pyydä. Ei ole montaa ihmistä tällä palolla keneltä sitä pyytäisin ja pyydän. Kun mulla on käynyt elämässäni aika usein just niin, että kun joku on mua jollain tavalla auttanut, tukenut tai antanut jotain, niin aina on kuitenkin samalla muistuttanut siitä, että olen jollain tavalla velkaa hänelle. En tarkoita velalla rahaa. Tai sitten toisin päin. Kun olen auttanut jne, jotain toista, niin sitä on aina pidetty selvyytenä, että näinhän sen täytyykin olla. Mutta ainoa itsestäänselvyyshän on se, ettei mikään ole itsestäänselvää. Täydentämisestä niin paljon, että vajaita me ollaan yksinään. Mutta vielä vajaampia vääränlaisen ihmisen kanssa. Mutta kun on oikea ihminen vierellä niin silloin tullaan täysiksi.

Lue lisää

"Kun on oikea ihminen vierellä niin silloin tullaan täysiksi." Se kuulostaa aivan sadulta. Tässäkö se vesimiehen vapauden hamuamisen hinta nyt on? Voiko tuollainen tunteminen olla todellisuutta ja arkipäivää jollekin. Taidan pikkuisen kadehtia.

Keijuli kirjoitti:

"Kun on oikea ihminen vierellä niin silloin tullaan täysiksi." Se kuulostaa aivan sadulta. Tässäkö se vesimiehen vapauden hamuamisen hinta nyt on? Voiko tuollainen tunteminen olla todellisuutta ja arkipäivää jollekin. Taidan pikkuisen kadehtia.

Lue lisää

minua elämä opettanut. En vaan ole vielä kohdannut sitä oikeaa. Muutama väärä ihminen elämässä ja yhden kanssa vielä lapsenkin saanut. En tiedä muista mutta itse olen ainakin oppinut jotain vastoinkäymisistä. En ole katkera, en kadu mitään ja jos voisin palata ajassa takaisinpäin, tekisin silti kaiken samalla tavalla. Jos tekisin jotain toisin, en olisi se mikä olen nyt. Ja silloin olisin edelleen hukassa. Ja se mitä olen nyt, ei kukaan enää voi viedä minulta, ei ostaa, eikä pakottaa minua luopumaan siitä. Mutta ehkä joskus tulee joku tielleni kenelle tulen antamaan sen kaiken. Ihan vapaasta tahdostani. Jollekin, joka osaa arvostaa sitä. Ja annanhan sitä nytkin täällä muille ja erityisesti Sinulle. Jos se auttaa joitakin ymmärtämään asioita vähän paremmin, näkemään enemmän myös toisesta ja kolmannestakin näkökulmasta, niin hyvinhän se kaikki menee. Koska kaikki mistä ollaan keskusteltu täällä, ei ole minun yksinoikeus tietää. Se kuuluu yhtälailla kaikille. Ikävää on vaan se, että joskus täytyy sanoa vähän ilkeämmin saadakseen toiset ajattelemaan ja ymmärtämään paremmin...

on ainakin kirjoitti:

minua elämä opettanut. En vaan ole vielä kohdannut sitä oikeaa. Muutama väärä ihminen elämässä ja yhden kanssa vielä lapsenkin saanut. En tiedä muista mutta itse olen ainakin oppinut jotain vastoinkäymisistä. En ole katkera, en kadu mitään ja jos voisin palata ajassa takaisinpäin, tekisin silti kaiken samalla tavalla. Jos tekisin jotain toisin, en olisi se mikä olen nyt. Ja silloin olisin edelleen hukassa. Ja se mitä olen nyt, ei kukaan enää voi viedä minulta, ei ostaa, eikä pakottaa minua luopumaan siitä. Mutta ehkä joskus tulee joku tielleni kenelle tulen antamaan sen kaiken. Ihan vapaasta tahdostani. Jollekin, joka osaa arvostaa sitä. Ja annanhan sitä nytkin täällä muille ja erityisesti Sinulle. Jos se auttaa joitakin ymmärtämään asioita vähän paremmin, näkemään enemmän myös toisesta ja kolmannestakin näkökulmasta, niin hyvinhän se kaikki menee. Koska kaikki mistä ollaan keskusteltu täällä, ei ole minun yksinoikeus tietää. Se kuuluu yhtälailla kaikille. Ikävää on vaan se, että joskus täytyy sanoa vähän ilkeämmin saadakseen toiset ajattelemaan ja ymmärtämään paremmin...

Lue lisää

"...Jos tekisin jotain toisin, en olisi se mikä nyt olen."
Niinpä. Kai ne kaikki harkitsematomat sanat ja töppäilytkin kuuluvat kuvaan. Niistä kaikista minut on tehty.
Oletko koskaan ajatellut että ne kaikki kumppanisi olisivatkin yhteensä se oikea? Jospa eri elämänvaiheissa olemme tarvinneetkin aina erilaisen ihmisen. Ei siis yhtään väärää ihmistä. Minä lohdutan itseäni tuolla ajatuksella.
Minun kumppaneitteni ainoa yhteinen tekijä on tainnut olla vain että olen heitä jokaista joskus rakastanut! Niin erilaisia he ovat olleet.

Keijuli kirjoitti:

"...Jos tekisin jotain toisin, en olisi se mikä nyt olen."
Niinpä. Kai ne kaikki harkitsematomat sanat ja töppäilytkin kuuluvat kuvaan. Niistä kaikista minut on tehty.
Oletko koskaan ajatellut että ne kaikki kumppanisi olisivatkin yhteensä se oikea? Jospa eri elämänvaiheissa olemme tarvinneetkin aina erilaisen ihmisen. Ei siis yhtään väärää ihmistä. Minä lohdutan itseäni tuolla ajatuksella.
Minun kumppaneitteni ainoa yhteinen tekijä on tainnut olla vain että olen heitä jokaista joskus rakastanut! Niin erilaisia he ovat olleet.

Lue lisää

oikeita silloin kuin ne oli mun elämässä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna ne on vääriä. Ne ei ole enää oikeita minulle, enkä minä heille. En ole montaa kertaa seurustellut mutta joka kerta olen ollut tosissaan, kun olen siihen ryhtynyt. Yhteinen tekijä on ollut, lainaan nyt yhden laulun sanoja "All you really wanted was my cash, all I gave you was my heart" Vaikka en varsinaisesti varakas ole kyllä koskaan ollut. Vertauskuva vaan on osunut aika hyvin.
Niin ne kaikki yhteensä. Ehkä. Ehkä ei. Jos minä olen se mikä olen, niin täytyyhän minullakin olla vastakappale. Muuten en olisi se mitä olen. Jokaisella meistä mitä todennäköisemmin on sellainen. Mutta sitten tämä nykyajan meininki, että kaikki minulle heti, nopeasti saa meidät jokaisen tekemään hätiköityjä valintoja. Ja kun ollaan valittu väärin, ei osata myöntää virheitämme ja luopua. Pelätään yksin jäämistä.

ne oli kirjoitti:

oikeita silloin kuin ne oli mun elämässä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna ne on vääriä. Ne ei ole enää oikeita minulle, enkä minä heille. En ole montaa kertaa seurustellut mutta joka kerta olen ollut tosissaan, kun olen siihen ryhtynyt. Yhteinen tekijä on ollut, lainaan nyt yhden laulun sanoja "All you really wanted was my cash, all I gave you was my heart" Vaikka en varsinaisesti varakas ole kyllä koskaan ollut. Vertauskuva vaan on osunut aika hyvin.
Niin ne kaikki yhteensä. Ehkä. Ehkä ei. Jos minä olen se mikä olen, niin täytyyhän minullakin olla vastakappale. Muuten en olisi se mitä olen. Jokaisella meistä mitä todennäköisemmin on sellainen. Mutta sitten tämä nykyajan meininki, että kaikki minulle heti, nopeasti saa meidät jokaisen tekemään hätiköityjä valintoja. Ja kun ollaan valittu väärin, ei osata myöntää virheitämme ja luopua. Pelätään yksin jäämistä.

Lue lisää

Voi, Sinä ihan oikeasti uskot siihen että on olemassa se oikea! Siis vastakappale! Mistä tuollaisen uskon saa?

Keijuli kirjoitti:

Voi, Sinä ihan oikeasti uskot siihen että on olemassa se oikea! Siis vastakappale! Mistä tuollaisen uskon saa?

usko. Se on ollut joskus usko, mikä on muuttunut nyt tiedoksi. Kun katsoo ympärille niin kaikelehan löytyy vastakappale. Mustalle valkoinen, yölle päivä... Miksi me erottaisi millään tavalla siitä. Yksi pieni osahan me ollaan yksilöinä yhtä isompaa kokonaisuutta. Sekin on asia, mille yksikään ihminen ei voi mitään. Siksi rakastan sitä. Elämää. Usein saa paljon enemmän aikaseksi kun ottaa rauhallisesti, ei kiirehdi, ei hosu. Vaan katsoo mitä on tehtävä yrittää sovittaa palset kohdalleen päässä ensiksi ja sen jälkeen tekee kaiken rauhallisesti, omalla painolla. Se on aina nopeampi ja parempi kuin hosuminen. Hosumalla jää monta tärkeää yksityiskohtaa huomaamatta ja asia kun asia jää keskeneräiseksi. Ja silloin joutuu taas aloittaa alusta. Onko se edistystä? Ei ainakaan minun mielestä. Edistystä on se, että tehdään sitten mitä tehdään mutta tehdään asiat hyvin ja tehdään valmiiksi. Silloin ei tarvi enää palata takaisin. Vaan saadaan mahdollisuus mennä eteenpäin...

ole enää kirjoitti:

usko. Se on ollut joskus usko, mikä on muuttunut nyt tiedoksi. Kun katsoo ympärille niin kaikelehan löytyy vastakappale. Mustalle valkoinen, yölle päivä... Miksi me erottaisi millään tavalla siitä. Yksi pieni osahan me ollaan yksilöinä yhtä isompaa kokonaisuutta. Sekin on asia, mille yksikään ihminen ei voi mitään. Siksi rakastan sitä. Elämää. Usein saa paljon enemmän aikaseksi kun ottaa rauhallisesti, ei kiirehdi, ei hosu. Vaan katsoo mitä on tehtävä yrittää sovittaa palset kohdalleen päässä ensiksi ja sen jälkeen tekee kaiken rauhallisesti, omalla painolla. Se on aina nopeampi ja parempi kuin hosuminen. Hosumalla jää monta tärkeää yksityiskohtaa huomaamatta ja asia kun asia jää keskeneräiseksi. Ja silloin joutuu taas aloittaa alusta. Onko se edistystä? Ei ainakaan minun mielestä. Edistystä on se, että tehdään sitten mitä tehdään mutta tehdään asiat hyvin ja tehdään valmiiksi. Silloin ei tarvi enää palata takaisin. Vaan saadaan mahdollisuus mennä eteenpäin...

Lue lisää

Tunnustan olevani hosuja ja huolimaton asioissa joita en koe tärkeäksi. Elämässäni on ollut kuitenkin neljä urakkaa, joissa tuo sanomasi pätee. Huolella, kärsivällisesti, harkiten, sydämellä - siis kaikki peliin mitä vain itsestäni olen irti saanut. Ja päässyt eteenpäin. Seuraava urakka voisi olla jotain...jota en osaa määritellä. On vain joku aavistus jostain mitä pitäisi vielä tietää/tajuta. Lähden nyt käymään astrologiasta kiinnostuneen tuttavani luona.

Keijuli kirjoitti:

Tunnustan olevani hosuja ja huolimaton asioissa joita en koe tärkeäksi. Elämässäni on ollut kuitenkin neljä urakkaa, joissa tuo sanomasi pätee. Huolella, kärsivällisesti, harkiten, sydämellä - siis kaikki peliin mitä vain itsestäni olen irti saanut. Ja päässyt eteenpäin. Seuraava urakka voisi olla jotain...jota en osaa määritellä. On vain joku aavistus jostain mitä pitäisi vielä tietää/tajuta. Lähden nyt käymään astrologiasta kiinnostuneen tuttavani luona.

Lue lisää

arvata, arvaan että aavistuksesi ei ole väärä. Kaikki mitä Sinun tarvitsee tietää, tiedät jo nyt. Se mitä et tiedä vielä, Sinun ei tarvitsekaan tietää. Se tieto tulee Sinulle kun aika on siihen oikea. Nopeammin, kuin uskotkaan. Jos pakotat sitä, se karkaa Sinulta. Anna sille mahdollisuus tulla Sinun luo itse. Vapaasta tahdosta.

pitäisi kirjoitti:

arvata, arvaan että aavistuksesi ei ole väärä. Kaikki mitä Sinun tarvitsee tietää, tiedät jo nyt. Se mitä et tiedä vielä, Sinun ei tarvitsekaan tietää. Se tieto tulee Sinulle kun aika on siihen oikea. Nopeammin, kuin uskotkaan. Jos pakotat sitä, se karkaa Sinulta. Anna sille mahdollisuus tulla Sinun luo itse. Vapaasta tahdosta.

Lue lisää

Aavistuksista tai ennustuksista en nyt enempää vaikka horoskooppisivuilla olemmekin. Mutta se, että olipa mielenkiintoinen ilta. Tämä astrologiasta kiinnostunut tuttavani selvitti minulle melkoisen määrän asioita, tulkitsi karttoja jne. Mitään ei päähäni jäänyt mutta kiinnostus heräsi. Monin kohdin tuli vastaan illan mittaan myös tämä vesimiehen vapauden vaatimus ja riippumattomuus. Siinä ohessa hän selvitti omaa horoskooppimerkkiään, myös ammatti-ihmisen tekemän tulkinnan. Missään kohdin ei puolella sanalla vilahtanut VAPAUS. Se taitaa todella olla meidän vesimiesten "ongelma"! Ja hänellä toki oli omansa, joita ei olisi saanut minuun sovitettua. Sinullehan tämä on tuttua!

Keijuli kirjoitti:

Aavistuksista tai ennustuksista en nyt enempää vaikka horoskooppisivuilla olemmekin. Mutta se, että olipa mielenkiintoinen ilta. Tämä astrologiasta kiinnostunut tuttavani selvitti minulle melkoisen määrän asioita, tulkitsi karttoja jne. Mitään ei päähäni jäänyt mutta kiinnostus heräsi. Monin kohdin tuli vastaan illan mittaan myös tämä vesimiehen vapauden vaatimus ja riippumattomuus. Siinä ohessa hän selvitti omaa horoskooppimerkkiään, myös ammatti-ihmisen tekemän tulkinnan. Missään kohdin ei puolella sanalla vilahtanut VAPAUS. Se taitaa todella olla meidän vesimiesten "ongelma"! Ja hänellä toki oli omansa, joita ei olisi saanut minuun sovitettua. Sinullehan tämä on tuttua!

Lue lisää

aavistelen ja otan vastaan sen mikä vastaan tulee. Ja haen varmistuksen sitten myöhemmin, kun aavistukseni on pitänyt paikkansa. Jos ei ole pitänyt, niin jätän sen sinne, minne se kuuluukin. Menneisyyteen. Jos kaiken tietäisin ennalta, menettäisin sen löytämisen ilon. Ja siitä en kovin mielelläni luopuisi.

kyllä mieluummin kirjoitti:

aavistelen ja otan vastaan sen mikä vastaan tulee. Ja haen varmistuksen sitten myöhemmin, kun aavistukseni on pitänyt paikkansa. Jos ei ole pitänyt, niin jätän sen sinne, minne se kuuluukin. Menneisyyteen. Jos kaiken tietäisin ennalta, menettäisin sen löytämisen ilon. Ja siitä en kovin mielelläni luopuisi.

Lue lisää

Silmät killilläänhän tässä eteenpäin mennään. Ja ihmeet seuraavat toisiaan. Minä koen useasti niin. Joku sana, ohimennen tavattu ihminen, muistoja herättävä laulu tai vaikka kukka lemmikkini haudalla: Mistä se oli siihen ilmestynyt, tuuli tuonut siihen siemenen juuri niistä kukista joista se itse piti - nuuski niitä. En minä kaipaa tietoa tulevasta. Vain sen tiedon/uskon että kaikki on mahdollista! Pidetään siis löytämisen ilo.

Tuosta vapaudesta edelleen. Miltä se tuntuu?Milloin olen tuntenut vapauden TUNTEEN?
-Ollessani rakastunut, saadessani näyttää ja käyttää parhaita puoliani pidättelemättä ja miettimättä onko tämä sopivaa tai mitähän toinen ajattelee.
-Kun huomaan että joku teko tai sana tai tapahtunut asia ei pahoittanutkaan mieltäni, vaikka oli niin kenties tarkoitettu. Ei osunut. Silloin voin tuntea huiman vapauden tunteen!
Se on kai sitä henkistä vapautta.

joka on sisämmältään "villi ja vapaa". Minuakaan ei kukaan voi kahlita eikä vapauttani anastaa. Olen oman tieni itsenäinen kulkija. Ymmärrän sinua, sielunsisko:) Näytän myös tunteeni fyysisesti jos siihen on mahdollisuus, aina ei. Tunteita ei pysty näyttelemään, niitä joko on tai ei. Olen ulospäin niinkuin viilipytty, mutta sisältä tulta ja tappuraa ja itsepäinen..grrr;)
Saan yleensä aina tahtoni läpi - ennemmin tai myöhemmin. Kauris menee vaikka läpi harmaan kiven, jos se tahtoo;)

kaurisN_ kirjoitti:

joka on sisämmältään "villi ja vapaa". Minuakaan ei kukaan voi kahlita eikä vapauttani anastaa. Olen oman tieni itsenäinen kulkija. Ymmärrän sinua, sielunsisko:) Näytän myös tunteeni fyysisesti jos siihen on mahdollisuus, aina ei. Tunteita ei pysty näyttelemään, niitä joko on tai ei. Olen ulospäin niinkuin viilipytty, mutta sisältä tulta ja tappuraa ja itsepäinen..grrr;)
Saan yleensä aina tahtoni läpi - ennemmin tai myöhemmin. Kauris menee vaikka läpi harmaan kiven, jos se tahtoo;)

Lue lisää

On ihmisiä jotka saavat tahtonsa läpi niin että sitä ei edes muut huomaa. Sen taidon toivoisi olevan vain sydämeltään viisailla ja vastuuntuntoisilla ihmisillä.
Ja sitten on niitä hankaliksi koettuja.
Kun sanoit "ennemmin tai myöhemmin", uskon että sinäkin olet nähnyt miten kärsivällisyys on valttia. Aika tekee tehtävänsä. Myös tietysti siinä että itse vakuuttuu yhä uudelleen asian tärkeydestä tai muokkaa ajatusta tai vaikka hylkää.
Mietinpä minäkin nyt tässä mitä olen tahtonut ja mitä saanut.....

Keijuli kirjoitti:

On ihmisiä jotka saavat tahtonsa läpi niin että sitä ei edes muut huomaa. Sen taidon toivoisi olevan vain sydämeltään viisailla ja vastuuntuntoisilla ihmisillä.
Ja sitten on niitä hankaliksi koettuja.
Kun sanoit "ennemmin tai myöhemmin", uskon että sinäkin olet nähnyt miten kärsivällisyys on valttia. Aika tekee tehtävänsä. Myös tietysti siinä että itse vakuuttuu yhä uudelleen asian tärkeydestä tai muokkaa ajatusta tai vaikka hylkää.
Mietinpä minäkin nyt tässä mitä olen tahtonut ja mitä saanut.....

Lue lisää

hyvä ihminen. Älä menetä sitä. Se on ainoa mikä Sinulla oikeasti on. Terv. Luopuja.

Keijuli... kirjoitti:

hyvä ihminen. Älä menetä sitä. Se on ainoa mikä Sinulla oikeasti on. Terv. Luopuja.

Tämä kirjoittelu on minulle uutta ja olin varautunut kaikenlaiseen, mutta en noin kauniisiin sanoihin. Kiitos Sinulle.
Suljin jo tietokoneen ja hääräilin muuta, mutta asia jäi minua vaivaamaan... voitko/haluatko kertoa, miksi Luopuja?

Keijuli kirjoitti:

Tämä kirjoittelu on minulle uutta ja olin varautunut kaikenlaiseen, mutta en noin kauniisiin sanoihin. Kiitos Sinulle.
Suljin jo tietokoneen ja hääräilin muuta, mutta asia jäi minua vaivaamaan... voitko/haluatko kertoa, miksi Luopuja?

Lue lisää

keskustelussa kirjoitin mitä vapaus merkitsee minulle ja siitä sitten se luopuja. Arvelin että olisit tunnistanut.

toisessa kirjoitti:

keskustelussa kirjoitin mitä vapaus merkitsee minulle ja siitä sitten se luopuja. Arvelin että olisit tunnistanut.

Nyt muistin ja keksin! Hauska tappa vanha tuttu!

Voi hurja! "Kuinka sitoa itsensä vapaaksi". Kirjoittaisitko siitä omia ajatuksiasi!
Olen aivan "aloittelija" tässä aihepiirissä, mutta kysyn kuitenkin - on kovasti kiinnostavaa. Voisiko se kuulua ihmisen kehitykseen, että ensin paetaan vapautta, mutta iän mukana syntyy tarve jonkinlaiseen yksinäisyyteen, vapauteen. Yksinhän me täältä pois lähdemme. Olisiko se valmistautumista kuolemaan? On hauska peilata omia pohdintojaan filosofeihin ja muihin ajattelijoihin. Haa.

järkevästi. Milloin ihminen on todella vapaa? Siis TODELLA vapaa? Ollaanko me vapaita niin kauan kuin tarvitaan jotain? Onko se mahdollista?
Ei ole tässä elämässä, mitä nyt eletään, mahdollista olla täysin vapaa. Voidaan ainoastaan luoda itsellemme vapautta muistuttava mielentila. Se on lähinnä vapautta, mihin pystytään. Mitä vähemmän meillä on erilaisia riippuvuuksia, sen vapaampia ollaan. Nautinnot on ihan ok, mutta niistäkin täytyy osata luopua. Jos niistä tekee itselle elämän, se on menoa sitten. Silloin lakataan haluamasta ja aletaan himoitsemaan. Ja mitä tekee jokaiselle himo? Se sokaisee. Haluttiin tai ei. "Mitä vähemmän omistat, sen vähemmän sinua omistetaan" (Nietzsche)

nyt rauhallisesti ja kirjoitti:

järkevästi. Milloin ihminen on todella vapaa? Siis TODELLA vapaa? Ollaanko me vapaita niin kauan kuin tarvitaan jotain? Onko se mahdollista?
Ei ole tässä elämässä, mitä nyt eletään, mahdollista olla täysin vapaa. Voidaan ainoastaan luoda itsellemme vapautta muistuttava mielentila. Se on lähinnä vapautta, mihin pystytään. Mitä vähemmän meillä on erilaisia riippuvuuksia, sen vapaampia ollaan. Nautinnot on ihan ok, mutta niistäkin täytyy osata luopua. Jos niistä tekee itselle elämän, se on menoa sitten. Silloin lakataan haluamasta ja aletaan himoitsemaan. Ja mitä tekee jokaiselle himo? Se sokaisee. Haluttiin tai ei. "Mitä vähemmän omistat, sen vähemmän sinua omistetaan" (Nietzsche)

Lue lisää

No niin, toki huomasit että minä täällä aivan täpisen! Yritän rauhoittua! Tulee niin mahdottomasti uusia ajatuksia! Ja termeissäkin olen taitamaton ja huolimatonkin. Mutta aiheen mukaista henkistä vapautta itsekin tarkoitan, mutta missä raja menee, otetaanko siihen kaikki mitä tarvitsen eli en saisi tarvita mitään, siis toiselta ihmiseltäkö? Vai onko se vain mielentila kuten sanoit? Pitäisikö minun elää erakkona erämaassa ollakseni vapaa? Sitä paitsi, onko erakon elämä niin kovin ansiokasta ja ihailtavaa? Nyt hyppään sivuun aiheesta: Eikö ihmiseltä vaadita paljon enemmän ponnisteluja, karttaa syntiä, rakastaa lähimmäistä ja ajetella kaikista hyvää, toimia oikeudenmukaisesti jne. kun hän tallustaa täällä kaikenlaisten ihmisuhteiden ja ongelmien sekamelskassa kuin etsien suuhunpantavaa metsästä väitellen vain itsensä kanssa.
No, en siis ole erakko vaan omistan, tulen toimeen. Nyt Nietzscheen, tuo hänen lauseensa omistamisesta: Käännän sen niin että jos omistan en ole vapaa. Minä en osaa kytkeä henkistä vapautta kovin tiiviisti omistamiseen. Se kytkentä toki voi saada aikaan sen että ei "ymmärrä" henkistä vapautta kaivatakaan, se kaikki omistaminen riittää elämän sisällöksi. Voi älä vain taas sano että pitäisi ajatella järkevästi! Kyllä tämä tästä selkiintyy! Jatketaanko?

Keijuli kirjoitti:

No niin, toki huomasit että minä täällä aivan täpisen! Yritän rauhoittua! Tulee niin mahdottomasti uusia ajatuksia! Ja termeissäkin olen taitamaton ja huolimatonkin. Mutta aiheen mukaista henkistä vapautta itsekin tarkoitan, mutta missä raja menee, otetaanko siihen kaikki mitä tarvitsen eli en saisi tarvita mitään, siis toiselta ihmiseltäkö? Vai onko se vain mielentila kuten sanoit? Pitäisikö minun elää erakkona erämaassa ollakseni vapaa? Sitä paitsi, onko erakon elämä niin kovin ansiokasta ja ihailtavaa? Nyt hyppään sivuun aiheesta: Eikö ihmiseltä vaadita paljon enemmän ponnisteluja, karttaa syntiä, rakastaa lähimmäistä ja ajetella kaikista hyvää, toimia oikeudenmukaisesti jne. kun hän tallustaa täällä kaikenlaisten ihmisuhteiden ja ongelmien sekamelskassa kuin etsien suuhunpantavaa metsästä väitellen vain itsensä kanssa.
No, en siis ole erakko vaan omistan, tulen toimeen. Nyt Nietzscheen, tuo hänen lauseensa omistamisesta: Käännän sen niin että jos omistan en ole vapaa. Minä en osaa kytkeä henkistä vapautta kovin tiiviisti omistamiseen. Se kytkentä toki voi saada aikaan sen että ei "ymmärrä" henkistä vapautta kaivatakaan, se kaikki omistaminen riittää elämän sisällöksi. Voi älä vain taas sano että pitäisi ajatella järkevästi! Kyllä tämä tästä selkiintyy! Jatketaanko?

Lue lisää

tarkoitettu Sinulle, vaan edelliselle. Anteeksi. Päädytään taas siihen luopumiseen. Omistamisessa ei ole mitään väärää, niin kauan kuin omistat. Mutta siinäkin on omaa vaara. Nimittään se, että huomaamattasi se omistussuhde voikin kääntyä toisin päin. Niin että et enää omista omaisuutta, vaan omaisuus omistaa Sinut. Kuin usein näkeekin katukuvassa sen, ettei ihmiset kanna vaatteita, vaan vaatteet kantaa niitä. Jos pystyt erottaan sen, olet aika tarkkanäköinen. En tunne montaa, jotka pystyy siihen.

Ei ollut kirjoitti:

tarkoitettu Sinulle, vaan edelliselle. Anteeksi. Päädytään taas siihen luopumiseen. Omistamisessa ei ole mitään väärää, niin kauan kuin omistat. Mutta siinäkin on omaa vaara. Nimittään se, että huomaamattasi se omistussuhde voikin kääntyä toisin päin. Niin että et enää omista omaisuutta, vaan omaisuus omistaa Sinut. Kuin usein näkeekin katukuvassa sen, ettei ihmiset kanna vaatteita, vaan vaatteet kantaa niitä. Jos pystyt erottaan sen, olet aika tarkkanäköinen. En tunne montaa, jotka pystyy siihen.

Lue lisää

Kerronpa Sinulle omistussuhteesta joka voisi keikahtaa toisin päin aivan vaarattomasti.
Jos minulla olisi hyvin vaatimaton mummonmökki, jonka henki, tonttu tms. odottaisi minua sinne kesällä. Se olisi hänen valtakuntansa ja minä saisin olla siellä jos olisin fiksusti. En melua, kunnioitan vanhaa jne. Kirjoittelisin ja lueskelisin. Eikö siinä omaisuus siis omistaisi minut? Minusta se on kiva ajatus.
No - otit esimerkin vaatteista ja kantajistaan. Ei sama asia, mutta tuli mieleen: Seuraan usein laulajia, esittelevätkö he itseään vai kertovatko he meille laulun tarinaa. Unohtaako tämä itsensä sitä kertoessaan?
Muuten, ei mitään anteeksi! Minä en oikein hallitse tätä systeemiä, vastaukset ja kysymykset saattavat mennä sekaisin.

Keijuli kirjoitti:

No niin, toki huomasit että minä täällä aivan täpisen! Yritän rauhoittua! Tulee niin mahdottomasti uusia ajatuksia! Ja termeissäkin olen taitamaton ja huolimatonkin. Mutta aiheen mukaista henkistä vapautta itsekin tarkoitan, mutta missä raja menee, otetaanko siihen kaikki mitä tarvitsen eli en saisi tarvita mitään, siis toiselta ihmiseltäkö? Vai onko se vain mielentila kuten sanoit? Pitäisikö minun elää erakkona erämaassa ollakseni vapaa? Sitä paitsi, onko erakon elämä niin kovin ansiokasta ja ihailtavaa? Nyt hyppään sivuun aiheesta: Eikö ihmiseltä vaadita paljon enemmän ponnisteluja, karttaa syntiä, rakastaa lähimmäistä ja ajetella kaikista hyvää, toimia oikeudenmukaisesti jne. kun hän tallustaa täällä kaikenlaisten ihmisuhteiden ja ongelmien sekamelskassa kuin etsien suuhunpantavaa metsästä väitellen vain itsensä kanssa.
No, en siis ole erakko vaan omistan, tulen toimeen. Nyt Nietzscheen, tuo hänen lauseensa omistamisesta: Käännän sen niin että jos omistan en ole vapaa. Minä en osaa kytkeä henkistä vapautta kovin tiiviisti omistamiseen. Se kytkentä toki voi saada aikaan sen että ei "ymmärrä" henkistä vapautta kaivatakaan, se kaikki omistaminen riittää elämän sisällöksi. Voi älä vain taas sano että pitäisi ajatella järkevästi! Kyllä tämä tästä selkiintyy! Jatketaanko?

Lue lisää

Järjen ja tahdon suhde on laaja ja monimutkainen kysymys. Antiikin filosofia edustaa tässä monismia, jonka mukaan hyvän tietäminen tai oikea järki johtaa myös oikeaan toimintaan. Tosin kristillisessä perinteessä ihminen tekee pahaa vaikka tahtookin hyvää. Tästä esimerkkinä Paavalin kirjoitus; "en tee sitä hyvää mitä tahdon, vaan sitä pahaa mitä en tahdo" Syntyy vapaan tahdon ongelma. Tahto on vapaa vain mikäli se on järjen eikä halujen ohjauksessa (Kant). Tätä eivät kuitenkaan kaikki niele, vaan mm. Nietzsche oli sitä mieltä, että järki on lähinnä elämäntahdon, vallantahdon tai tiedostamattoman toiminnan väline. Voiko ylipäätään ajatella järkevästi?

Viestit Viitekehys ja Järki ja tahto: Tulipa kerralla paljon ajateltavaa ja kysymykset "tukkivat linjat". Mutta jostain on lähdettävä purkamaan. "Hyvän tietäminen ja oikea(?) järki johtaa oikeaan toimintaa." Olisipa yksinkertaista! Mihin tässä se tahto tai omatunto (moraali?) on jätetty?
Entä voisiko järki olla "elämäntahdon, vallantahdon tai tiedostamattoman toiminnan väline"? Järki yksinkö? Väline? Pelkokin voi olla kaikkien noiden mainittujen väline, vaikka pelko toimiikin ihmisellä usein itseään vastaan toisin kuin eläimellä. Eläimellä poikkeuksetta pelko suojelee elämää. Ja vielä, eihän tahto ole vapaa jos se on järjen ohjauksessa. Jos tahdon tehdä jotain, se ei suinkaan aina ole järjen asia. Järki sanoo toista, mutta joku aavistus tms. saa minut toimimaan toisin. Mielestäni järki on vain pieni osa ihmistä. Miksi ihminen sitten olisi luotu elämään tällaisessa tunteiden mylläkässä, jos järjelläkin olisi pärjännyt ja hyvän tietämisellä? Enkä tosiaankaan tuntisi itseäni vapaaksi jos eläisin "järjen ja/tai tietämisen mukaan".
"Alemmalla astraalitasolla olevassa vesimiehessä on epäselvyyttä ja kykenemätömyyttä muodostaa omaa varmaa käsitystä" Mistä? Sitäkö tämä etsimiseni on? Onko tämä muille horoskooppimerkeille helpompaa?
"Vesimies ajattelee vain itseään". Miten muut horoskooppimerkit oppivat tajuamaan ihmistä, ihmiskuntaa, elleivät tunne ensin itseään? Minä ainakin lähden kaikessa liikkeelle itsestäni, löydän sen tunteen, käyttäytymiskuvion tms. itseltäni ja sen jälkeen voin ymmärtää tuntematontakin ihmistä valtamertenkin taakse aivan erilailla, kuin että jos en olisi itsessäni sitä kaikkea läpikäynyt. Olen kiitollinen jokaisesta oppitunnista, mitä elämä eteeni tuo, siitä kovimmastakin - sitten kun voimat palaavat. Ja ehkä erityisesti siitä. Miten muuten voi oikeasti tutustua ihmiseen? Ja kun "ajattelen vain itseäni", se tarkoittaa kuten olen jossain muualla kirjoittanut sitä, että varon toimimasta niin että se jäisi painolastiksi elämääni. Niinhän sen juuri pitää olla! Voisinko enempää tehdä lähimmäiselleni?
Uskon itse siihen että ihmisen sisällä on kaikki voima, viisaus, äly ja ymmärrys, mitä hän elämässään oikeasti tarvitsee. Siis töihin!

Keijuli kirjoitti:

Viestit Viitekehys ja Järki ja tahto: Tulipa kerralla paljon ajateltavaa ja kysymykset "tukkivat linjat". Mutta jostain on lähdettävä purkamaan. "Hyvän tietäminen ja oikea(?) järki johtaa oikeaan toimintaa." Olisipa yksinkertaista! Mihin tässä se tahto tai omatunto (moraali?) on jätetty?
Entä voisiko järki olla "elämäntahdon, vallantahdon tai tiedostamattoman toiminnan väline"? Järki yksinkö? Väline? Pelkokin voi olla kaikkien noiden mainittujen väline, vaikka pelko toimiikin ihmisellä usein itseään vastaan toisin kuin eläimellä. Eläimellä poikkeuksetta pelko suojelee elämää. Ja vielä, eihän tahto ole vapaa jos se on järjen ohjauksessa. Jos tahdon tehdä jotain, se ei suinkaan aina ole järjen asia. Järki sanoo toista, mutta joku aavistus tms. saa minut toimimaan toisin. Mielestäni järki on vain pieni osa ihmistä. Miksi ihminen sitten olisi luotu elämään tällaisessa tunteiden mylläkässä, jos järjelläkin olisi pärjännyt ja hyvän tietämisellä? Enkä tosiaankaan tuntisi itseäni vapaaksi jos eläisin "järjen ja/tai tietämisen mukaan".
"Alemmalla astraalitasolla olevassa vesimiehessä on epäselvyyttä ja kykenemätömyyttä muodostaa omaa varmaa käsitystä" Mistä? Sitäkö tämä etsimiseni on? Onko tämä muille horoskooppimerkeille helpompaa?
"Vesimies ajattelee vain itseään". Miten muut horoskooppimerkit oppivat tajuamaan ihmistä, ihmiskuntaa, elleivät tunne ensin itseään? Minä ainakin lähden kaikessa liikkeelle itsestäni, löydän sen tunteen, käyttäytymiskuvion tms. itseltäni ja sen jälkeen voin ymmärtää tuntematontakin ihmistä valtamertenkin taakse aivan erilailla, kuin että jos en olisi itsessäni sitä kaikkea läpikäynyt. Olen kiitollinen jokaisesta oppitunnista, mitä elämä eteeni tuo, siitä kovimmastakin - sitten kun voimat palaavat. Ja ehkä erityisesti siitä. Miten muuten voi oikeasti tutustua ihmiseen? Ja kun "ajattelen vain itseäni", se tarkoittaa kuten olen jossain muualla kirjoittanut sitä, että varon toimimasta niin että se jäisi painolastiksi elämääni. Niinhän sen juuri pitää olla! Voisinko enempää tehdä lähimmäiselleni?
Uskon itse siihen että ihmisen sisällä on kaikki voima, viisaus, äly ja ymmärrys, mitä hän elämässään oikeasti tarvitsee. Siis töihin!

Lue lisää

Sokratesta lainaten, että mitä järkeä on yrittä ymmärtää jotain kaukaista ja saavuttamatonta, jos en tunne lähintäkään, eli itseäni. Kyllä! Olen täysin samaa mieltä kanssasi. ITSESTÄ kaikki alkaa. ITSENSÄ TUNTEMISESTA! Silloin on jo huomattavasti helpompi oppia tuntemaan muita ja ymmärtää niitä. Jos et tunne ja ymmärrä itseäsi, niin miten on mahdollista ymmärtää ympäröivää?
Mielestäni Nietzschen tärkein pointti oli se, että elämään täytyy saada enemmän MINÄ TAHDON, kuin MINUN TÄYTYY!

Ylpeä Sinusta Keijuli kirjoitti:

Sokratesta lainaten, että mitä järkeä on yrittä ymmärtää jotain kaukaista ja saavuttamatonta, jos en tunne lähintäkään, eli itseäni. Kyllä! Olen täysin samaa mieltä kanssasi. ITSESTÄ kaikki alkaa. ITSENSÄ TUNTEMISESTA! Silloin on jo huomattavasti helpompi oppia tuntemaan muita ja ymmärtää niitä. Jos et tunne ja ymmärrä itseäsi, niin miten on mahdollista ymmärtää ympäröivää?
Mielestäni Nietzschen tärkein pointti oli se, että elämään täytyy saada enemmän MINÄ TAHDON, kuin MINUN TÄYTYY!

Lue lisää

Sinä olet niin rohkaiseva, kiitos. Kun oikeasti tietää ettei tiedä, enemmänkin vain tuntee - ja sitten lähtee mukaan tällaiseen keskusteluun! Huh.
Aion hankkia käsiini Nietzscheä. Ainoa kokemukseni hänestä on vuosien vuosien takaa. Luin jonkun kirjoistaan ja minua ärsytti niin hänen suhtautumisensa naisiin että itse asiasta ei jäänyt mitään päähän. Täytyy kokeilla uudestaan. Tuo MINÄ TAHDON -ajatus kuulostaa ainakin hyvältä, sopii minulle! Mistä aloittaisin?

Keijuli kirjoitti:

Sinä olet niin rohkaiseva, kiitos. Kun oikeasti tietää ettei tiedä, enemmänkin vain tuntee - ja sitten lähtee mukaan tällaiseen keskusteluun! Huh.
Aion hankkia käsiini Nietzscheä. Ainoa kokemukseni hänestä on vuosien vuosien takaa. Luin jonkun kirjoistaan ja minua ärsytti niin hänen suhtautumisensa naisiin että itse asiasta ei jäänyt mitään päähän. Täytyy kokeilla uudestaan. Tuo MINÄ TAHDON -ajatus kuulostaa ainakin hyvältä, sopii minulle! Mistä aloittaisin?

Lue lisää

olla hieman vaikea aluksi. Se on ehkä mielestäni ehkä hänen eniten väärin tulkittu teos. Sen ymmärtää parhaiten ehkä vasta itsensä löytäneenä. Hän eli elämänsä kuten eli, mutta en heti muista lukeneeni mitään kauniimpaa kun se. Itse luin ensiksi Antikristuksen. Se ei ole siis mitään saatanpalvontaa. Se on vaan erittäin rehellisesti kerrottuna, mitä se ihmisille opetettu kristinoppi on. Ainoa mikä häiritsi, oli se että liikaa vihaa ja katkeruutta. Mutta helpommin ymmärrettävää. Zarathustra taas on enimmäkseen vertauskuvia. Runollista kieltä. Se asenne naisiin on itse asiassa hänen havainto jo 1800 luvun lopulla, että niin monet naiset jo silloin käyttäytyivät luontonsa vastaisesti. Eniten hän puhui massahysteriaa vastaan. Kuin helposti ihmiset on johdateltavissa. Kuin helppo on saada ne joukolla tekemään kaikkea typerää. Natsi-saksa on hyvä esimerkki. Hitler nosti esille Nietzschen saksalaisuuden ja termin yli-ihminen, mutta jätti kertomatta erään tokaisun "Minne tahansa saksalaiset nokkansa työntääkin, ne tärvelee kulttuurin" Kuin moni tavallinen työssä käyvä ihminen oikeasti jaksaa lukea filosofiaa? Itse en ole henkilökohtaisesti tavannut kuin yhdden henkilön joka on ymmärtänyt Zarathustran. Mutta se onkin nero. Joka osaa ajatella omilla aivoilla. Tuosta toisesta paistaa läpi se, että se on opetettu. Ei ole vielä ainakaan mulle osoittanut millään tavalla oppineisuuttaan. Nietzscheltä vielä yksi kommentti "Että jokainen saa oppia lukemaan ei turmele ajan pitkään vaan kirjoittamista, myös ajattelun" Eli parhaiten ymmärrät häntä, kun osaat ajatella itsenäisesti. Keräät tietoa ympäriltäsi, vertailet, pohdit ja teet omat johtopäätöksensä. Varaa siis Nietzschen lukemiseen aikaa. Tärkeintä on, että olet rehellinen itselle. Sitä ei tarvi olla ääneen. Ihan omalle itselle vaan.

Niinpä. Vapaus on monimutkaista. Onhan se näissäkin keskusteluissa nähty. "Mihin lakejakaan tarvitaan? Hyvät eivät niitä tarvitse ja pahat eivät niistä välitä."
Juuri tuota vilpittömyyteen ja rehellisyyteen pyrkimistä minäkin olen tässä pyöritellyt. Myös anteeksianto tekee vapaaksi, jos se onnistuu. Se jos mikä on sitä arkipäivän vapautta.

selvittää mikä se vapaus on? Sen jälkeen on helpompi lähteä jatkamaan. Pitäisi kai ensiksi löytyä jonkinlainen yksimielisyys vapaudesta.

ensin kirjoitti:

selvittää mikä se vapaus on? Sen jälkeen on helpompi lähteä jatkamaan. Pitäisi kai ensiksi löytyä jonkinlainen yksimielisyys vapaudesta.

Juuri tästä määrittelystä on kysymys. En oikein usko siihen, että ensin määritellään vapaus ja sitten haetaan mittari sille. Tarkoitan että vapaus määriteltäisiin vesimiehen tarkoittamalla tavalla. Keijuli pääsi asiaan, mutta muut eivät lähellekään. Joku yritti jotain filosofista ja joku taas kehui lukeneensa ja ymmärtäneensä jonkun lukemansa kirjan. Asiaa ei siltäkään silti tullut tai ei ymmärtänyt kysymystä.

Aa Pee kirjoitti:

Juuri tästä määrittelystä on kysymys. En oikein usko siihen, että ensin määritellään vapaus ja sitten haetaan mittari sille. Tarkoitan että vapaus määriteltäisiin vesimiehen tarkoittamalla tavalla. Keijuli pääsi asiaan, mutta muut eivät lähellekään. Joku yritti jotain filosofista ja joku taas kehui lukeneensa ja ymmärtäneensä jonkun lukemansa kirjan. Asiaa ei siltäkään silti tullut tai ei ymmärtänyt kysymystä.

Lue lisää

Haluat siis konkreettisesti tietää mikä on käytännön vapaus vesimiehelle. Ok. Veskarit tulee ja menee miten halua koska kenelläkään ei ole oikeutta estää. He ajattele mitä haluavat koska mikään ei pysty vaikkuttamaan heidän omiin vakaumuksiin. Veskarit ajattele globaallisesti, tietäen ettei yksityisen ihmisen tunteilla sekä mielipiteillä ole juurikaan mitään väliä ja tietostaa yleensä ettei hänellä itselläkään ole paljon väliä. Siitä egoismi. Paljon on puhuttu on-of suhteista vesimiehen kanssa. Sellainen suhde johtuu ainoastaan siitä että vesimies EI rakasta kumppania. Yksinkertaista :)

Aa Pee kirjoitti:

Juuri tästä määrittelystä on kysymys. En oikein usko siihen, että ensin määritellään vapaus ja sitten haetaan mittari sille. Tarkoitan että vapaus määriteltäisiin vesimiehen tarkoittamalla tavalla. Keijuli pääsi asiaan, mutta muut eivät lähellekään. Joku yritti jotain filosofista ja joku taas kehui lukeneensa ja ymmärtäneensä jonkun lukemansa kirjan. Asiaa ei siltäkään silti tullut tai ei ymmärtänyt kysymystä.

Lue lisää

vapaus vesimiehenä merkitsee minulle. Se on edelleen kyky luopua. Se tieto siitä, että pystyn siihen tarvittaessa. Se ei tarkoita sitä, että olisin heti kun saan jotain, olen jonkun kanssa olisin heti luopumassa siitä. Ei todellakaan. Mutta kun alkaa mennä omistamisen puolelle, niin ei jätetä paljon vaihtoehtoja. Silloin jää ainoastaan yksi ratkaisu. Annan mennä. En halua, että kukaan on pakosta minun kanssa, koska itse olen ollut aina toisen ihmisen kanssa vapaasta tahdostani. En ikinä sen takia, että on pakko tai tarvitsen toista. Ainoastaan yhdestä syystä, että TAHDON. Joka kerta toinen osapuoli tarvinnut enemmän kun tahtonut. Ainakin minun tapauksessa.
Kysynpähän nyt teiltä. Kumpi on parempi? Se että tarvitsen toista tai se että olen toisen kanssa siksi että TAHDON? Toivottavasti tämä oli hieman selkeämpi selitys vapaudesta ihmissuhteissa? Anteeksi, että poikettiin aiheesta täällä.

kerron mitä kirjoitti:

vapaus vesimiehenä merkitsee minulle. Se on edelleen kyky luopua. Se tieto siitä, että pystyn siihen tarvittaessa. Se ei tarkoita sitä, että olisin heti kun saan jotain, olen jonkun kanssa olisin heti luopumassa siitä. Ei todellakaan. Mutta kun alkaa mennä omistamisen puolelle, niin ei jätetä paljon vaihtoehtoja. Silloin jää ainoastaan yksi ratkaisu. Annan mennä. En halua, että kukaan on pakosta minun kanssa, koska itse olen ollut aina toisen ihmisen kanssa vapaasta tahdostani. En ikinä sen takia, että on pakko tai tarvitsen toista. Ainoastaan yhdestä syystä, että TAHDON. Joka kerta toinen osapuoli tarvinnut enemmän kun tahtonut. Ainakin minun tapauksessa.
Kysynpähän nyt teiltä. Kumpi on parempi? Se että tarvitsen toista tai se että olen toisen kanssa siksi että TAHDON? Toivottavasti tämä oli hieman selkeämpi selitys vapaudesta ihmissuhteissa? Anteeksi, että poikettiin aiheesta täällä.

Lue lisää

Minusta se jos tarvitsee toista, vie vapauden molemmilta. Minun on siis riitettävä itselleni. Kukaan ei "täydennä" minua. Ja hän, jota tarvitsen, ahdistuu - etenkin jos on vesimies.
Siinä tosiaan taitaa olla vapauden ydin parisuhteessa: tahdonko vai tarvitsenko. Tai tarvitaanko minua vai halutaanko kanssani olla. Ja ellei haluta, niin vesimies ei anele! Ylpeäkin vielä!
Tunnen parisuhteeseensa tyytyväisiä ihmisiä, jotka ovat onnellisia kun heitä tarvitaan. He aivan loistavat sitä iloa. Hämmästelen sitä joskus, minä lähinnä kiusaantuisin sellaisessa suhteessa. Tietysti tarvitakin voi eri tavoin. Tarvita antaakseen tai ottaakseen.

Keijuli kirjoitti:

Minusta se jos tarvitsee toista, vie vapauden molemmilta. Minun on siis riitettävä itselleni. Kukaan ei "täydennä" minua. Ja hän, jota tarvitsen, ahdistuu - etenkin jos on vesimies.
Siinä tosiaan taitaa olla vapauden ydin parisuhteessa: tahdonko vai tarvitsenko. Tai tarvitaanko minua vai halutaanko kanssani olla. Ja ellei haluta, niin vesimies ei anele! Ylpeäkin vielä!
Tunnen parisuhteeseensa tyytyväisiä ihmisiä, jotka ovat onnellisia kun heitä tarvitaan. He aivan loistavat sitä iloa. Hämmästelen sitä joskus, minä lähinnä kiusaantuisin sellaisessa suhteessa. Tietysti tarvitakin voi eri tavoin. Tarvita antaakseen tai ottaakseen.

Lue lisää

"En rakasta sinua koska tarvitsen sinua vaan tarvitsen sinua koska rakastan sinua"

menikään kirjoitti:

"En rakasta sinua koska tarvitsen sinua vaan tarvitsen sinua koska rakastan sinua"

Lueskelin keskustelujamme sieltä täältä. Samalla miettien sitä ystävyyssuhdetta josta viimeksi juttelimme. Helposti ajatellaan vain rakkaussuhteita kun mietitään vapautta ja sen menettämistä. Tiivis ystävyyssuhdekin voi viedä vapauden. Kuinka pitkälle olen valmis joustamaan syömättä itseäni. Sanotaanhan että jos ystävyys kestää, on toisella oltava kärsivällisyyttä! Kummalla meistä sitä on ja koska se loppuu? On myös mietittävä kuka tarvitsee ketä. Onko se tasapainossa? Tämä pohdinta minulla jatkuu ja toivon että saisin sitten kun olen valmis, "jonkun merkin", tilanteen, sanan, joka osoittaisi että on toiminnan aika. Sitten on myös sellainen asia, josta muualla kirjoitit, onko sanominen, puhuminen turhaa. En siis tule ymmärretyksi, vaikka kuinka selittäisin, ellei hän ole siihen valmis.
Mitä tarkoitit kun sanoit jossain: L...... joka ei koskaan luovuta?