Kyselisin tietäviltä,että minkälaisia hautajaistapoja on lestadoilaisilla?Lauantaina menen ystäväni äidin hautajaisiin ja suku on vanhoillislestaadiolaisia.Miten pukeutua?Entä seppeleet tai kukkalaitteet,kun olen kuullut,että niitä ei käytetä?Mitä ylipäätään siellä tapahtuu ja miten toimitaan,ettei tule mokia?Kiitos etukäteen neuvoista.
Hautajaiset
pitäisi mennä
111113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tottakai niitä lasketaan haudalle! Olet tainnut kuulla lööperiä. Käyttäydy vain siten miten itsestäsi tuntuu. Kannattaisi ehkä kiinnittää huomio siihen kuinka vl:kristityt hyvästelevät uskonystävän "jälleennäkemisen" toivossa.
"Kun Kristus on minulle elämä niin kuolema on minulle voitto".
leikkokukkia haudalle,eikä surutaloon!
saa viedä leikkokukkia surutaloon, sekä haudalle ja kimpun laskea vaikka kirkossakin arkulle. Olen ollut hautaamassa monia monia vanhoillislestadiolaisia vainajia, ja aivan "normaalit" on hautajaiset. Joten ei turhia paineita. Et voi mokata. Pukeudu siististi ja asiallisesti vainajaa ja hänen läheisiään kunnioittaen. Ei liian paljastavia vaatteita eikä liian meikattuna.
siis joilla ei leikkokukat käytössä?
Eivät vl-hautajaiset poikkea perusasioissa muistakaan kirkollisista hautajaisista. En ymmärrä mistä tuo käsitys kukkalaitteiden ja seppeleiden kieltämisestä on peräisin, mutta totta se ei kuitenkaan ole. Eli ihan hyvin voit tuoda kukkalaitteen.
Hautausmenot ovat siis tuiki tavanomaiset, mutta muistotilaisuus saattaa tietysti olla "vl-henkinen", eli Siionin lauluja ja puheita, jotka vl-fraseologiaa tuntemattomalle saattavat olla vaikeasti ymmärrettäviä. Toisiaan vl:t myös tervehtivät sanoen "Jumalan terve", sinua eivät. Joten älä sinäkään erehdy missään nimessä sanomaan "Jumalan terve".
Esikoislestadiolaiset eivät hyväksy leikkokukkia. Siitä tämä väärinkäsitys.
saattaisi olla kyse eri lestadiolaisuussuunnasta. joillakin suunnilla on eri korostuksia. luulen että aloittaja sekoittaa eri l-liikkeitä keskenään ja niiten korostuksia.
...olen siis ollut...
Mutta ihan tavalliset kristityt hautajaiset. Jokainen suomalainenhan sen tietää. Ei ole sen kummempia sääntöjä, hautajaiset vaan. Rakkaudella.
Varminta on vaikkapa soittaa surunvalittelut ystävälle ja samalla varovasti tiedustella näitä hautajaistapoja. Jokainen osaaottava yhteydenotto on varmasti tervetullut, vaikka saattaa olla kiireistä aikaa hautajaisjärjestelyissä.
Ei kannata huhupuheitten perusteella ainakaan poiketa siitä toimintamallista, joka itsellesi on luontevin. Pahimmillaan saattaa käydä niin, että sekä vainajan suku että itse koet muiston kunnioittamisesi tavan erikoiseksi.
Entä adressi, ellei vainaja ole kovin läheinen sinulle? En ole kuullut minkään kulttuurin paheksuvan osaaottavaa adressia, jonka voi vaikka viedä mukanaan muistotilaisuuteen. Esimerkiksi SPR on aika neutraali järjestö, jonka adressin uskaltaa varmaan hankkia surutaloon kuin surutaloon. Samoin, mikäli tiedät vainaja sairastaneen, tämän sairauden tukirahasto, sydäntauti-, syöpä-, allergia- ja astma-, altzheimer-, mitä niitä liittoja ja yhdistyksiä onkaan.
että msustat vaatteet. Ei minulla ollut. Ja vähän orjailin. Mutta oli musta hame, valkoinen pusero ja aika tumman sininen jakku.
Ja huomasin, että siellä hautajaisissa oli ruskeitakin vaatteita.
Nykyään sanotaan, että nykyään on aika vapaata tämä pukeutuminen. Siis asiallista tietenkin pukeutuminen tulee. Mutta että enää ei ole sellaista jäykkyyttä kuin ennen.
Muistissa säilyy sukulaisrouvan hautajaiset. Saarnamies sukulainen kuuli tapaturmasta. Mikä oli lohdutuksens sana. Se meni helvettiin kun eli niin kuin eli.
Toinen tapaus on jossa vanha lestadiolaismummu asiasta tehden sanoi naapurille että ei se sillä uskolla päässyt taivaaseen. suotta toivot.
Nämä tarinat ovat totta. Ei panettelua. Toinen 80-luvulta toinen 90-luvulta.