Onko meidän maallinen organisaatiomme nimeltä Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys tullut nykypäivänä Jumalan asemaan? Peräti Jumalaksi, tai Jumalan sijaiseksi maan päällä? Jolla on valta tuomita eläviä ja kuolleita...?
Me uskovaiset emme voi olla suolana maan päällä jos otamme vaikkapa oman, inhimillistä puutteellisuutta sisältävän toimintamme niin suurena arvona ettemme sitä halua kriittisesti tarkastella. Inhimillisessä toiminnassa on aina puutteita, sen luulisi olevan jokaiselle uskovaiselle selviö! Emme ole täydellisiä, eikä mikään ihmisten luoma organisaatio, yhteisö, yhdistys jne., myöskään ole täydellinen eikä erehtymätön.
Täydellinen on vain Jumalan rakkaus ja armo, josta samme nauttia iloiten Jumalan valtakunnassa, joka taas on näkymätön ja kulkee sydämestä sydäemen, niiden ihmisten kesken joilla on sydämen totinen usko. Ahkeroikaamme kohottaa katseemme yksin Kristukseen voittajana ja syntien sovittajana. Emme tällöin suinkaan katso maallista, ajallista yhteisöä emmekä organisaatiota. Ne ovat ajoittain tarpeellisia välineitä Jumalanvaltakunnan työssä, mutta eivät tosiaankaan erehtymättömiä eivätkä sellaisenaan ikuisia. Miten monta kertaa Raamatussakin esim. Paavali kirjeissään nuhteli paikallisia seurakuntia harhaan joutumisesta!
Seurakunnat, ihmisten yhteenliittymät käytännöllisine toimintamuotoineen elävät historiallisessa ajassa ja muuttuvat ajan mukana ulkomaiselta käytännöltään ja menettelytavoiltaan. Meidän tulee säilyttää arvostelukykyinen ja käytännöllinen asenne suhteessa yhdistyksiimme, vain siten työmme säilyy elävänä ja täyttää tehtävänsä, jähmettymättä ihmistyöhön tuijottavaksi suolapatsaaksi.
Me uskovaiset emme voi olla suolana maan päällä jos otamme vaikkapa oman, inhimillistä puutteellisuutta sisältävän toimintamme niin suurena arvona ettemme sitä halua kriittisesti tarkastella. Inhimillisessä toiminnassa on aina puutteita, sen luulisi olevan jokaiselle uskovaiselle selviö! Emme ole täydellisiä, eikä mikään ihmisten luoma organisaatio, yhteisö, yhdistys jne., myöskään ole täydellinen eikä erehtymätön.
Täydellinen on vain Jumalan rakkaus ja armo, josta samme nauttia iloiten Jumalan valtakunnassa, joka taas on näkymätön ja kulkee sydämestä sydäemen, niiden ihmisten kesken joilla on sydämen totinen usko. Ahkeroikaamme kohottaa katseemme yksin Kristukseen voittajana ja syntien sovittajana. Emme tällöin suinkaan katso maallista, ajallista yhteisöä emmekä organisaatiota. Ne ovat ajoittain tarpeellisia välineitä Jumalanvaltakunnan työssä, mutta eivät tosiaankaan erehtymättömiä eivätkä sellaisenaan ikuisia. Miten monta kertaa Raamatussakin esim. Paavali kirjeissään nuhteli paikallisia seurakuntia harhaan joutumisesta!
Seurakunnat, ihmisten yhteenliittymät käytännöllisine toimintamuotoineen elävät historiallisessa ajassa ja muuttuvat ajan mukana ulkomaiselta käytännöltään ja menettelytavoiltaan. Meidän tulee säilyttää arvostelukykyinen ja käytännöllinen asenne suhteessa yhdistyksiimme, vain siten työmme säilyy elävänä ja täyttää tehtävänsä, jähmettymättä ihmistyöhön tuijottavaksi suolapatsaaksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet oikeassa siinä että ulkonainen muutos on luonnollista.
Mutta ei uskovainen pidä SRK-ta "jumalana", miten voit sellaista uskovaisena arvella.
Takavuosina jotkut saarnamiehet olivat pitäneet SRK:n johtokunnan jäseniä "Jumalan huoneenhallituksena" jota tosiaan ei voi arvostella. Juuri tähän he vetosivat kun siellä yläpäässä oli syntynyt opillisia valtataisteluita.
Kerrotaan että niistä juuri hoitokokoukset olivat alkunsa saaneet, johtokunnan sisäisestä valtataistelusta. Väärää inhimillisen ihmisen hengellistämistä, joka sai aikaan paljon pahaa.
Vaikka olis mistä kysymys. Niin tarviiko sitä toisia syytellä ja haukkua jatkuvasti? Ja nolata täällä yleisellä kaikkien näkösällä tätä vl:usoa.
Kyllä tälle vastapuolelle on yritetty selittääkin asioita, mutta mikään ei näytä menevän perille.
Se on kummnkin näkösällä, että Ei sitä voi vängellä ketään ihmistä muuttaa. Jos ei Jumala anna ihmiselle oikeaa näköä,
Kaikki ei varmaan ole ollut VL:ien syytä. Sitä en millään usko. Jos tulee riita, siinä on yleensä aina kaks osapuolta. Kukaan ei riitel yksin.
Henkikin vastaa tällä vastapuolella niin arvetluttavalta. Että kyllä tässä on varmaan se toinenkin puoli joutunut vikaan, ihan samalla tavalla. En puolusta ketään.
Mutta oli sattunut mitä tahansa, niin tuntuu kummalta, että jos me kerran ihmsiä vaan ollaaan, nin miksi tämä vastapuoli ei osaa sitä ajatella meistä. Eikä ole anteeksiantoa ja ymmärrystä laisinkaan.
Antteksi jos loukkasin. En olis halunut. Mutta tämä on vaan minun mielipide.
Minusta sun kirjoituksessa oli hyvä ajatus se että emme saa kohdella lähimmäisiämme kovakouraisesti.
Se ajatus on juuri Jeesuksen suurimpana käskynä meille Raamtussa sanottuna. Kiitos tästä ajatuksesta.
"Kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."(Gal. 5:14.)
Raamattu opettaa meitä rakastamaan toisiamme
enemmän lukijoita.