Turhaan te pohditte niin paljon kuka kummiksi jne kun tilanteita seurailee, niin harvapa kummi ristiäisten jälkeen kovin tiivistä yhteyttä lapseen pitää kumminkaan. Omille lapsilleni pyydettiin kummallekin neljä kummia eli yhteensä kahdeksan, heistä aktiivisia on vain muutama ja saman verran on niitä joiden kanssa yhteys on katkennut kokonaan.
Kuka kummiksi? Ei väliä.
Pettynyt
5983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koko kummius pitäisi unohtaa, kun sitä yhteyttä jaksetaan kummilapseen pitää pari vuotta. Omalle pojalleni otin kummiksi serkkuni, joka oli myös ystäväni. Nyt perinnönjaon ansiosta hän lopetti kaiken yhteydenpidon poikaani.
Ei tule edes joulukorttia. Selitä nyt siinä jotain lapselle..
Jos saisin mennä ajassa taaksepäin, en kastaisi lapsia luterilaiseen kirkkoon vaan antaisin vain nimen - ilman kummeja.
itse kyseenalaistaisin nuo toiset ja kolmannet ja neljännet kummit... ei lapsi tarvi kuin yhden pariskunnan kummiksi, jos pyytää yksinäistä ihmistä, niin sitten 1 tai 2 muuta.
en ihmettele yhtään, jos 3. tai 4. kummi ei pidä yhteyttä - varmaan tuntee olevansa jäännöspala ja pyydetty lahjojen toivossa.
Pitääkö kummeja asettaa numerojärjstykseen? Itse olen kahden lapsen kummi ja olen sinkku. Toisen lapsen kummeina on lisäkseni yksi aviopari ja yksi muu sinkku, toisella aviopari. Ei meistä kellekään ole missään vaiheessa kerrottu, kuka on eka ja toka ja kuka vasta kolmas tai neljäs kummi. Itse olen pitänyt molempiin kummilapsiini yhteyttä. He ovat nyt 6- ja 13-vuotiaat, eikä minulla ole pientäkään ajatusta lopettaa yhteydenpitoa.
Kummi pitää yhteyttä, jos perheen ja kummin yhteys muutenkin säilyy - ja yhteys säilyy, jos molemmin puolin yhteyttä ja ystävyyttä hoidetaan. Ei kukaan jaksa loputtomiin pitää yhteyttä, jos yhteydenpito on yksipuolista - olipa sitten yhteydenpitäjänä kummi tai perhe.
niin juuri.minä olen pitänyt yhteyttä just niihin kummilapsiin joiden perheiden kanssa olen muutenkin yhteydessä.Toinen vaihtoehto minusta on se että kummilapselle heti alussa opetetaan pitämään yhteyttä omaan kummiin,pienenä voi vaikka laittaa lapsi piirtämään kummilleen postia,jos on saanut lahjan,vanhempien tehtävä on laittaa lapsi soittamaan ja edes kiittämään lahjasta.Yhteyden pidossa todella tarvitaan molemmia.Itselle on jäänyt yksi kummilapsi juuri kaukaiseksi kun on tuntunut jotenkin kummalliselta aina vaan lähettää lahja,kortti eikä mitään vastausta ole kuulunut.Nyt lähetin rippilahjan siitäkään ei ole tullut mitään kiitosta,varmaan jää viimeiseksi lahjaksi.Siis vanhemmat teitäkin tarvitaan kummiyhteyden säilymiseen!
Niin, elämäntilanteet muuttuvat ja kummiutta ei pidetä enään niin pyhänä tehtävänä, että se menee kaiken edelle.
Itse muutin viitisen vuotta sitten 400 km:n päähän kummitytöstäni, minkä jälkeen yhteydenpito on jäänyt melkein kokonaan. Tosin tytön vanhemmatkaan eivät ole pitäneet yhteyttä enään pariin vuoteen. Omat yhteydenpitoni rajoittuu nykyisin vain koko perheelle osoittamaani joulukorttiin. Tuntuu vain niin typerältä lähetellä kortteja ja lahjoja ihmiselle, jota ei oletettavasti enään näe.
Minulla on vielä itselläni yritys, joka työllistää seitsemän päivää vkossa, enkä näin ollen harkitsekaan lomilla lähtemistä pidemmän matkan päähän vierailulle, haluan vain olla kerrankin kotona.
Kummityttölläni ja äidillään taas olisi aikaa vierailla minun luonani, perheen äiti kun on koiäitinä tuolle yhdelle lapselleen. Mutta ei sitten ole ollut ymmärrystä sieltä suunnasta ja yhteys on vaan mennyt. En syytä tosin tästä heitäkään, molemmissa vikaa. Ja, joskus elämä vain menee näin. Osa ihmisistä jää ja uusia tulee tilalle. Se kai on osa sitä elämän kiertokulkua.