Onko kenellä kokemuksia aivoverenvuodon aiheuttamasta puhekyvyn menetyksestä ja sen palautumisesta? Palautuminen on kai tietysti yksilöllistä ja riippuu vahingon laadusta/määrästä, silti muiden kokemukset kiinnostaisivat. Itseäni koskettavassa tapauksessa on kyse pari viikkoa sitten sattuneesta aivoverenvuodosta verenimuleikkauksineen, jonka jälkeen puhekyky on vain pieneltä osalta palautunut, eli joitakin sanoja ja pikku lauseita saa puhuttua. Loppu puheen yritys on aivan pieleen. Nyt saa puheterapiaa. Kuka voisi kertoa kokemuksia puheen palautumisesta ja millä aikavälillä on tapahtunut selvää edistymistä tai täysi palautuminen?
afasiasta toipuminen?
yhteydet pelaamaan
21723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Katsoppas nuo sivut.
Hyvältä tilanteesi vaikuttaa, koska sairastumisesta on noin vähän aikaa, ja sanat ovat alkaneet jo palautua. Ja mitä ilmeisemmin pystyt jo lukemaan ja kirjoittamaan, nekin taidot yleensä häviävät myös! Pari seuraavaa vuotta on ns. aktiivisen palautumisen aikaa, puheterapia auttaa, mutta muistathan treenata myös itse! Puhuminen, sanojen hakeminen (vaikka synonyymit), ristikoiden teko jne. ihan vastaavat yksinkertaiset asiat ovat kaikki hyvää harjoitusta. Monet ajattelevat, että viikottainen puheterapeutin treeni riittää, mutta sehän on vain 45 min/viikko! :-)
Afasiasta toipuminen riippuu tietysti aivoissa tapahtuneen vaurion laadusta ja koosta, niinkuin itsekin sanoit, voi olla että joitakin hankaluuksia jää, esim. sanojen löytämisen vaikeutta, jidenkin käsitteiden ymmärtämisen vaikeutta (vaikka kellonajat) jne. Oikeastaan kukaan ei voi sitä sinulle valmiiksi "ennustaa". On myös paljon ihmisiä, jotka ovat jääneet täysin sanattomaksi, mutta ymmärtävät hyvin puheen, ja kommunikoivat esim. kuvien avulla.
Kuten sanoin, sinun tilanteesi vaikuttaa kuitenkin ihan lupaavalta. Tsemppiä!
Toivottavasti tästä oli apua!
Minulla samoin puhehäiriö tuli aivoverenvuodon mukana. Loukkaannuin keväällä -04. Ensin puheeni oli tullut väärillä sanoilla ja välillä täysin siansaksaa. Itse en muista ensimmäisiä viikkoja. Kävin puheterapiassa, jossa mukavinta oli huomata, että vanhat lorut, kuukaudet ja viikonpäivät tulivat kuin 'ennen vanhaan'. Ja vielä sekin, että osaan laulaa opittuja lauluja:) Alussa puhevamma hävetti aivan suunnattomasti. Tuntui, että muut luulevat olevani humalassa tai älyssä paljonkin vikaa. Nyt olen tottunut siihen, että puhun huonommin ja uskallan puhua yleisesti. Ihmisethän suhtautuvat asiaan erilailla. Toiset etsivät koko ajan sanaa, jota etsin tai arvailevat lopun lauseestani. Mutta enää en häpeä. Se on jo osa minua:) Aina ajattelen, että niin paljon huonommin olisi voinut käydä!