Yritän tähän saada fiksua vastausta..mitä tuskin tulee koska en itsekkään ole kahteen vuoteen mitään osapuolia tyydyttävää ratkaisua löytänyt... pääpiirteittän juttu menee näin, eräs henkilö saa sekaisin jo pelkästään läsnäolollaan, teen tyhmyyksiä, mitä en koskaan kenenkään muun kanssa ole tehnyt, hän on upea ihminen ja varmasti myös edes vähän tykkää minusta koska kun näemme hän todella näkee vaivaa että meillä on hyvä ja onnitunut ilta ja minulla on hyvä olla. Mutta yritäs kysyä häneltä että missä mennään, niin hän menee lukkoon tai jopa suuttuu, me emme tapaa kuin noin 1-2 kertaa kuussa, tapaamisemme on aina onnistuneita, lukuunottamatta niitä kertoja kun yritän keskutella tulevaisuudesta.
Välillä olen päättänyt että jatkan omaa elämääni ja tapaan muitakin, mutta siitä ei vaan tule mitään kun olen valmis luopumaan kaikesta kun tämä henkilö edes heilautta pikkurilliä suuntaani.
Kertokaa nyt fiksummat mitä tehdä?? Joo ja ne kliseet että oletpa tyhmä idiootti eivät auta..tiedän sen itsekkin..nyt tarvitaan konkreettisiä neuvoja ja ideoita!
Välillä olen päättänyt että jatkan omaa elämääni ja tapaan muitakin, mutta siitä ei vaan tule mitään kun olen valmis luopumaan kaikesta kun tämä henkilö edes heilautta pikkurilliä suuntaani.
Kertokaa nyt fiksummat mitä tehdä?? Joo ja ne kliseet että oletpa tyhmä idiootti eivät auta..tiedän sen itsekkin..nyt tarvitaan konkreettisiä neuvoja ja ideoita!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Unohda tulevaisuuden suunnitelmat ja elä päivä kerrallaan. Se on alkuun hankalaa, mutta pian huomaat että kaikki on hyvin. Aikalailla samanlaisessa tilanteessa olen itse. Monta kuukautta on kestänyt suhde, joka ei etene mutta ei myöskään pysy paikallaan. Koko ajan oikeastaan tapahtuu jotain, mutta ei sitä mitä jossain vaiheessa odotin. Eli meistä ei tule perinteisessä mielessä pariskuntaa. Ensin meinasin tympääntyä koko touhuun, mutta sitten pysäytin itteni ja mietin mitä haluan ja mitä en. Tulin siihen tulokseen, etten ainakaan halua menettää tätä rakkaaksi käynyttä ihmistä sillä että alkaisin vaatimaan jotain mihin hän ei ole valmis. Haluan pitää hänet lähelläni ja se onnistuu parhaiten kun annan hänen määrätä tahdista. Muutamat vikittely-yritykset olen joutunut torjumaan, tosi helposti. En halua sekaantua keneenkään toiseen, siitä ei tulisi kuin sanomista. Tässä vinkkejä: älä panikoi, elä päivä kerrallaan, nauti niistä hetkistä jotka kultasi kanssa vietät, muista kunnioittaa itseäsi - älä siis alennu minkälaiseen kohteluun tahansa, kunnioita myös toisen ihmisyyttä ja ennen kaikkea OLE OMA ITSESI.
Hyvä tietää että on muitakin samassa tilanteessa ja hyviä neuvoja annoit..siihen on kai pyrittävä.
Oletko itse suuttunut tai edes hieman loukkaantunut hänelle, siitä kun noin on käyttäytynyt? Ei sinun tarvitse eikä kannata sitä tässä tapauksessa hänelle sanoa, kertoa, kun kerran ette kovin tiiviisti seurustele. Mielessäsi sinun olisi kuitenkin hyvä käydä läpi ja tunnustaa miltä sinusta tuntuu ja mitä mieltä olet. Tavallaan niin kuin vetäydyt itseesi. Mies huomaa tietoisesti tai ei- tietoisesti kantasi asiaan kun lopetat tulevaisuudesta puhumisen ymv. Elät tavallaan niin kuin hän tahtoo, joka tarkoittaa myös sitä että sinä voit suunnata kiinnostuksesi johonkin muualle, eikä sinun tarvitse edes tiedottaa siitä herralle. Elä vain hetki kerrallaan kun olet hänen seurassaan. Nauti seurasta jos siltä tuntuu,mutta älä vaadi mitään mistä tiedät jo ettei henkilö halua puhua. Älä silti masennu siitä ettet voi tehdä henkilön kanssa tulevaisuuden suunnitelmia yhdessä vaan jätä henkilö siinä mielessä omaan arvoonsa. voit aivan hyvin jossain vaiheessa tuoda sen julki jollakin tapaa, esim. asenteillasi ja olemuksellasi yleensä. Käytä naisellista kierouttasi ja hempeyttäsi sopivassa määrin ripoteltuna. Varsinkin tota hempeyttä ym. kannattaa käyttää! Kieroutta ei pidä näkyvästi käyttää siis :) Mutta ennen kaikkea etsi oma tapasi olla naisellisesti kiero! :)
Mä oon kyllä niin monta kertaa poistanut sen miehen mun mesestä ja puhelimesta ettet tiedäkkään, mutta viimeistään kuukauden hiljaisuuden jälkeen hän kyllä ottaa itse sitten yhteyttä... ja minäkun en ole pitkävihainen niin olenhan jo unohtanut miten viimeksi kävi. No nyt elänkin niinkuin ehdotit, hänen ehdoillaan ja omaa elämääni muualla, uskon että hän uskoo että mulla on miehiä, muta kun tietäisi totuuden, mä en voi edes kiinnostua kenestäkään kun hän on mielessäni kuitenkin. Siitä tulevaisuudesta en puhu enään...hän saa tehdä sen seuraavaksi jos joskus tai ikinä se tuleekaan ajankohtaiseksi. Kiitos sulle myös...mä sain ainakin varmistusta sille mitä mä teen....ainiin ja mitä siihen kierouteen tulee,täytynee sitäkin alkaa miettimään.
juu tuota mä oon kans sellanen lyhytvihanen, kun on kyse miehistä. Et ymmärrän :)
Pidä hauskaa!
itselleen kannattaa olla rehellinen. Jos haluat enemmän kuin mitä toinen pystyy antamaan, niin ei kannata jatkaa. Tiedän kokemuksesta.
Sulta jää vaan elämää odotellessa elämättä. Kyllä se on niin, että jos mies on aidosti kiinnostunut, niin haluaahan hän tavata muutoinkin, kuin kerran kuukaudessa. Poltat vain omat siipesi ja haaskaat aikaa suhteeseen, josta todennäköisesti ei koskaan kehkeydy tämän enempää. Mutta jos se sinulle riittää, etkä elämääsi muuta kaipaa, niin jatka samaan malliin.
Mieti myös sitä, mitä tapahtuu, jos mies löytääkin sellaisen naisen, jonka kanssa haluaa oikeasti ruveta seurustelemaan. Miten sun käy?