Olen sairastanut masennusta vuosia ja muitakin diagnooseja löytyy. Sairaus on kuihduttanut ystävyyssuhteeni täysin. Moni ihminen katosi, kun eivät vaan ymmärtäneet masennusta tai psyykkistä sairautta. Onko muita yksinäisiä? Tuntuu, että todellinen ystävyyskin syntyisi, vain jos toinen tietäisi mitä on masennus. Ihmisille pelottaa kertoakin,että on hoidossa ja terapiassa, häpeää jotenkin.
Sairaus eristää yksinäisyyteen
särkynyt
3588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulle kävi kanssa noin. Sairastuin ja jäin yksin. Onneksi minulla on isä ja äiti plus sisarukset jotka ymmärtävät. Ihanaa on etä olen tervehtymässä ja tunnen että voin myös oppia olemaan muitten ihmisten kanssa. Vertaistuki on ainakin minulle ollut tosi tärkeetä. Ei semmoset ole tosi ystäviä, jotka häviää
sairauden takia.
Mä kanssa olen aika yksin. Muutamia luottokamuja kyllä löytyy, mutta silti tunnen itseni liian usein yksinäiseksi. Masennuksesta mulla ainakin on käytännön kokemusta todella paljon. Samoin terapiasta.
Kerrot viestissäsi masennuksen kuihduttaneen ihmissuhteita. Tottahan tämä on.
Masentunut ihminen toivoo kovasti, että ystävät ja muut tuttavat pitäisivät yhteyttä. Tosiasiassa kuitenkin itse masentunut toivomuksistaan huolimatta ei jaksa tai on muuten haluton keskustelemaan kun ystävät on paikalla. Paha olo leimaa masennusta. Henkilö tuskin pystyy tulemaan minimaalisestikaan toimeen ystävien suhteen. Itse toivoo ja pyytää, mutta kuitenkaan ei jaksa keskittyä ja kokee ystävän rasituksena.
Vakavimmissa mielenterveydenhäiriöissä potilas itse vetäytyy ihmissuhteista. Tuttavapiiri ja läheiset jäävät taka-alalle. Hän itse olettaa ihmissuhteiden olevan kunnossa, mutta loppujen lopuksi ei yhtäkään ystävää hänellä ole.
Tällaisiin vaikeuksiin on olemassa ns. vertaisryhmiä, mutta ovat osoittautuneet vähemmän tuloksia antavaksi, koska kaikilla on sama häiriö.
Itsetunnon kohottaminen terapiassa ja vakavimmissa sairauksissa lääkehoito atyyppisillä neurolepteillä ovat tuottaneet hyviä tuloksia. Tämä tietenkin ehtona, että sairautta ymmärretään muuallakin kuin ammattipiireissä.