Heippati muruni....
Ajattelin hiukan avautua ja esittää kysymyksen.
Olen vasta täällä palstalla pyöriessäni ja muiden juttuja lukiessani alkanut tiedostaa ja ajatella paljon asioita jotka liittyvät MINUUN ja minun EPIIN... Jonka olen pitkään pitänyt jotenkin vaan takaraivossa muistona ajoista jolloin todella sain GM -kohtauksia...
Jotenkin sitä vasta nyt on alkanut tajuamaan, kuinka paljon se on minua muokannut ja pitää otteessaan edelleen... Ja kuinka paljon lääkkeet minua "pahoinpitelevät"...
esim. ruokahalun lisääntyminen, painon nousu, päänsärky, herkästi tuleva puutuneisuus (jaloissa)... Ja ehkä isoin ongelmani; "Väsymys, etenkin jos Deprakinea käytetään muiden epilepsialääkkeiden kanssa" (Deprakinen pakkausseloste).... Ja masennuskin tuossa listassa mainitaan, mutta ehkä juuri nuo em. oireet saattavat tuon masennuksen aiheuttaa?
Varsinkin kun ottaa tarkasteluun tuon painonnousun; Kärsin nuorempana (muutama vuosi ennen kuin epi puhkesi) syömishäiriöstä ja omakuva oli aika vääristynyt.... Olin siis liian laiha. Ja siitä kun tokenin ystävien avulla, olin "normaali", ja jopa hetken pidin itseäni kauniinakin... Juuri kun elämä alkoi luistaa (oma kämppä, työpaikka, jne.) - alkoi myös epi, ja lääkkeet valtasivat kehoni... Jo trileptalin aikoina aloin lihoamaan kun en jaksanut liikkua kotoa.... Mutta fakta on siis tämä, että olen ylipainoinen (10-20kg ) - enkä oikeasti JAKSA tehdä asialle mitään! Nukkuisin MIELELLÄNI joka yö ainakin 12h yöunet, jos siihen vain olisi mahdollisuus... enkä siltikään jaksaisi tehdä mitään!
Kontrollikäynti lähestyy, ja ajattelin näistä ongelmista neurologille puhua, mutta mitä kokemuksia muilla on....? Minkälaisia apukeinoja esim. lääkärit ovat antaneet? Lääkkeitä en halua muuttaa, mutta en uskalla nykyisistäkään luopua, koska en koe olevani valmis siihen... Varsinkin kun koulu on kesken,.,...
Muilla ollut tällaisia ongelmia ja onko niistä päästy yli?
*TälläHetkelläHYVINväsynytJAmasentunutJATKUVASTI*
*haukotus*
Ajattelin hiukan avautua ja esittää kysymyksen.
Olen vasta täällä palstalla pyöriessäni ja muiden juttuja lukiessani alkanut tiedostaa ja ajatella paljon asioita jotka liittyvät MINUUN ja minun EPIIN... Jonka olen pitkään pitänyt jotenkin vaan takaraivossa muistona ajoista jolloin todella sain GM -kohtauksia...
Jotenkin sitä vasta nyt on alkanut tajuamaan, kuinka paljon se on minua muokannut ja pitää otteessaan edelleen... Ja kuinka paljon lääkkeet minua "pahoinpitelevät"...
esim. ruokahalun lisääntyminen, painon nousu, päänsärky, herkästi tuleva puutuneisuus (jaloissa)... Ja ehkä isoin ongelmani; "Väsymys, etenkin jos Deprakinea käytetään muiden epilepsialääkkeiden kanssa" (Deprakinen pakkausseloste).... Ja masennuskin tuossa listassa mainitaan, mutta ehkä juuri nuo em. oireet saattavat tuon masennuksen aiheuttaa?
Varsinkin kun ottaa tarkasteluun tuon painonnousun; Kärsin nuorempana (muutama vuosi ennen kuin epi puhkesi) syömishäiriöstä ja omakuva oli aika vääristynyt.... Olin siis liian laiha. Ja siitä kun tokenin ystävien avulla, olin "normaali", ja jopa hetken pidin itseäni kauniinakin... Juuri kun elämä alkoi luistaa (oma kämppä, työpaikka, jne.) - alkoi myös epi, ja lääkkeet valtasivat kehoni... Jo trileptalin aikoina aloin lihoamaan kun en jaksanut liikkua kotoa.... Mutta fakta on siis tämä, että olen ylipainoinen (10-20kg ) - enkä oikeasti JAKSA tehdä asialle mitään! Nukkuisin MIELELLÄNI joka yö ainakin 12h yöunet, jos siihen vain olisi mahdollisuus... enkä siltikään jaksaisi tehdä mitään!
Kontrollikäynti lähestyy, ja ajattelin näistä ongelmista neurologille puhua, mutta mitä kokemuksia muilla on....? Minkälaisia apukeinoja esim. lääkärit ovat antaneet? Lääkkeitä en halua muuttaa, mutta en uskalla nykyisistäkään luopua, koska en koe olevani valmis siihen... Varsinkin kun koulu on kesken,.,...
Muilla ollut tällaisia ongelmia ja onko niistä päästy yli?
*TälläHetkelläHYVINväsynytJAmasentunutJATKUVASTI*
*haukotus*
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei! Kyllä lääkkeet "pahoinpitelevät" jos niin haluaa sanoa mutta kyllä ne voivat olla se ainut apu kuten minulle tällä hetkellä ja olo on, ilmeisesti väliaikaista kai, parempi. ;))
Laitan itselleni linkin, tosikot älkööt kurkkiko. ;))
http://www.kirjasilta.net/santala/jesaja53/meidan.html
t. taavi boy ;))
Kiitos.
Värikäs revontuli ;)) ....taivaalla kin.
t .taavi boy ;))
jotain haluan sanoa, mutta en sano =(
niitä lääkkeitä tarvitsen... Tai siis, kyllä sen tuntee sisimmissään, että en pärjäisi ilman niitä - GM kohtauksia tulisi. Parempi kohtaukseton mutta väsynyt, kuin kohtaukset! Kiva jos olo on parempi?! =)
Moi!
Itse olen kohta syönyt Deprakineä Neurotolin kanssa melkein vuoden ja sivuvaikutuksia on myös ollut. Tosin itse laihduin lähes 10 kg pahoinvoinnin seurauksena todella lyhyessä ajassa kun aloitin Deprakinen. Muuten lääke on toiminut mielestäni hyvin väsymystä lukuunottamatta. Nukuin itsekin helposti 12 tuntia öisin ja siihen menee vielä päiväunet päälle jos on aikaa. Liikunta auttaa väsymykseen hiukan. Aika usein joudun kuitenkin juomaan paljon kahvia tai energiajuomia, jotta jaksaisin jumpata. Tiedä sitten kuinka terveellistä se on.
Puhuin neurologille näistä asioista ja hän ei ollut kovin huolissaan. Väsymys on kuulemma normaalia ja kilojen menetys ei haittaa, jos painoindeksi pysyy normaalina.
Kannattaa olla kovana kontrollikäynnillä ja puhua ongelmista ja siitä, miten ne hankaloittavat elämääsi. Itselläni on tällä hetkellä erittäin ymmärtävä neurologi, joka ottaa ongelmani tosissaan. Joidenkin lääkäreiden kanssa asiat ovat olleet toisin. Minulle tällä hetkellä tärkeintä on, että kohtaukset pysyvät poissa.
Masentunut en ole, mutta itsellänikin on ollut heikkoja hetkiä eläessäni epilepsian kanssa. Kyllä sitä mielellään olisin terve. Elämässä tulee kuitenkin eteen asioita, joihin ei ole valmistunut ja niiden kanssa täytyy vaan oppia elämään. Kaikilla meillä on omat juttumme. Varmaan olet kuullut tämän monta kertaa, mutta muuta en oikein osaa sanoa.
Voi hyvin Ü.
Kaikilla meillä on omat itkumme elämässä, milloin mitäkin... Ajattelin vaan kokeilla kepillä jäätä ja ihmetellä elämää. Kyllä sitä ihmisillä on rajumpiakin haittavaikutuksia lääkkeistä kuin nämä, mutta kyllähän se itsellä tietenkin tuntuu aina henk.koht omat jutut ikävimmiltä. Varsinkin, kyllä tuo väsymys ja masennus vaikuttaa elämiseen - kun on vaan niitä aamuja ettei jaksa nousta ylös ja lähteä kouluun.... Ja jos lähden, kyllä se kolme kuppia kahvia menee aamulla, ja päivällä mennään batteryn vahvistamana... =(
Lääkkeitä en halua lähteä nyt vaihtamaan, kun ne toimii ja pitää kohtaukset poissa... Miksi sitä turhaan niiden kanssa leikkimöön...
Täytyy vaan jaksaa.
kannattaisi vaihtaa lääkettä. itse otin aikoinaan trileptal lääkettä mutta jouduin vaihtamaan sen deprakineen ja toimii pirun hyvin mun kohdalla. ei pienintäkään väsymystä. toisin kuin trileptal . kesti 2 min. ottamiseen jälkeen kun nukuin aina 2h väh.
eli ne ei vaan sovi sulle. puhu neurologille asiasta. ei kuulu väsyttää koko ajan noin paljon.vaikka onkin harmi kun joutuu vaihtamaan taas.
Mulla oli kans syömishäiriö (bulimia) ja sitä jatkui pitkään. Siihen jo liittyi väsymys ja masentuneisuus. Joskus olen tullut ajatelleeksi, että kun aineenvaihdunnan häiriöt voivat edesauttaa epilepsian syntyä, voiko syömishäiriö vaikuttaa. Käytin silloin laksatiiveja ja nehän vääristivät aineenvaihduntaa. Väsymys on vaivannut myös, molempien sairauksieni takia. En osaa antaa neuvoja, vain kertoa että täälläkin on yksi väsynyt jolla on samanlainen tausta.
Välillä sitä miettii, että onko itse tehnyt joskus jotain typerää joka on laukaissut epin... Mutta turha sitä on nnyt spekuloida... Itse en harrastanut mitään laksatiiveja, eikä se ollut bulimiaa... Lähinnä vaan olin syömättä ja harrastin "pakkoliikuntaa"... Tuollainen se vaan jotenkin arpeuttaa liikaa omakuvaa, tuskin noista sairauksista ikinä toipuu kokoajan. Ainakin omalla kohdalla oksettaa edelleen katsoa peiliin... Vaikka en mikään mielettömän "lihava" olekaan, hiukan ylipainoinen ja jenkkakahvainen... Mutta tuollaisen historian takia on vaan vaikeaa lähteä tästä laihduttamaan "oikein"....
Mutta, luokkatoverini sanoin (poika, tuolloin 17v): "Mun mielestä rehevät naiset on paljon hedelmällisempiä"
=)
=)
=)
Minullakin tuli kohtauksia Deprakinen ja Neurotolin/Tegretolin kanssa. Tuolloin otin yhteyttä Suomen johtavaan neurologiasairaalaan, KYS:iin. Siellä todettiin heti, että Deprakine on väärä lääke GM-kohtauksiin, ja se vaihdettiin välittömästi. Samalla olonikin parani ja ruokahalu palautui normaaliksi edeltäneestä haluttomuudesta.
Nyt viimeisestä kohtauksesta on yli 15 vuotta, mutta sinun tavoin olen kyllästynyt lääkitykseeni. Siinä olemme kohtalontovereita.
olen kuullu et joillakin epilepsia on psykosomaattista - voisiko olla sinullakin jossain määrin!?
luulen et masennus tulee muusta kun lääkkeestä ja että se on samaa perustaa kuin syömishäiriö,jota et ole loppuunasti hoitanut..ja että sillä on vaikutuksensa myös epilepsiaoireisiin pahentavasti - (kannattaisi puhua asiasta myös psykiatrin kanssa)
deprakinea oma neurologini ei suositellut naisille ollenkaan -joten en ole ihan varma kantsiiko syödä sitä - mut kysy neurologilta se asia ja neuvottele vaihto
lääkkeet tarvitaan,jotta pysytään kunnossa..tylsiä nää on ei voi mitään...samantyylisiä väsymyksiä itselleni on iskeny trileptalista, vaikka kuitenkin olen iloinen siitä että mulla on se, muuten vois olla vielä kauheempaa enkä minä sitä haluaisi
hienoja termejäsi en jaksanut yrittääkään ymmärtää. Kyllä minä olen ollut masentunut jo ennen tätä peijoonin lääkkeiden syömistä, ja nyt vielä pahemmin. Etenkin kun mieheni ei tunnu ymmärtävän, tai haluavan sitä. Olen ihan poikki. Tunnen itseni niin huonoksi, minusta ei ole mihinkään, joutaisin pois...
olen kyllästynyt lääkkeisiin.Mutta luulen että näitä kausia tulee kaikilla.Toivotaan vaan että menevät ohi...