Erosin kaksi kuukautta sitten poikaystävästäni. Heti muutamaa päivää eron jälkeen harrastin jo seksiä toisen miehen (kaiken huipuksi ystäväni miesystävän) kanssa. Viimeisen kuukauden olen kuitenkin deittaillut uutta miestä, joka vaikuttaa kaikin puolin ihanalta.
Ja nyt sitten. Menkkoja ei kuulu, ei näy. Tein raskaustestin (kahdesti) kotona ja positiivistahan se näytti. Olen raskaana.
Isä voisi siis olla exäni, tai ystäväni miesystävä. Tai sitten vielä tietysti tämä uusi.
Olen täysin hukassa, en tiedä kenelle voi kertoa mitä ja millä tavalla.
Abortti tuntuu ainoalta ratkaisulta - olen 22-vuotias opiskelija ja näin epäselvässä tilanteessa en edes näe muuta vaihtoehtoa.
Kertokaa kokemuksianne... pelkään ajatustakin toimenpiteestä. Miten se edes tapahtuu?
Olen aina kärsinyt lääkärikammosta eikä tällainen hillitön jännittäminen auta yhtään.
Ja nyt sitten. Menkkoja ei kuulu, ei näy. Tein raskaustestin (kahdesti) kotona ja positiivistahan se näytti. Olen raskaana.
Isä voisi siis olla exäni, tai ystäväni miesystävä. Tai sitten vielä tietysti tämä uusi.
Olen täysin hukassa, en tiedä kenelle voi kertoa mitä ja millä tavalla.
Abortti tuntuu ainoalta ratkaisulta - olen 22-vuotias opiskelija ja näin epäselvässä tilanteessa en edes näe muuta vaihtoehtoa.
Kertokaa kokemuksianne... pelkään ajatustakin toimenpiteestä. Miten se edes tapahtuu?
Olen aina kärsinyt lääkärikammosta eikä tällainen hillitön jännittäminen auta yhtään.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Moi.
Kohtalotoveri, mulla on melkein samantapainen ongelma kuin sulla, tilanteenkin perusteella. Ikääkin melkein saman verran ja sama lääkäripelko. Lääkäriin menen ensiviikolla. Karmii jo nyt ihan kamalasti.
oletpa tilantees kanssa solmussa. olen tosi pahoillani. en itse ole koskaan ollut samankaltaisessa tilanteessa mutta ymmärrän kyllä miten vaikeaa sinulla mahtaa olla.
voi olla että viisain ratkaisu on abortti, vaikkei ehkä kaikkein helpoin olekaan. tässä vaiheessa on pakko sanoa että mieti tarkkaan (ikään kuin varmaan et jo miettisi) mitä teet, sillä aikaa ei ole kauhean kauaa. mikään vaihtoehdoista ei ole helppo.
ystäväni päätyi aborttiin aiemmin tänä syksynä. raskaus sai alkunsa sellaisen miehen kanssa jonka kanssa hän vasta nyt on alkanut seurustelemaan. hänkin on opiskelija ja ajatteli asian niin että taloudellinen tilanne ei kestä lasta. harmi että hänellä se vaati tällaisen vastoinkäymisen aloittaa ehkäisypillereiden syöminen (tosin eiväthän nekään ole satasen varmoja). vaikka periaatteessa olenkin aborttia vastaan, tuin häntä ratkaisussaan täysillä sillä hänelle se oli ainut oikea.
ota yhteys lääkäriisi ja juttele hänenkin kanssa vaihtoehdoista. saat tietoa (toivottavasti et tule moralisoiduksi) ja tiedät mitä pitää tehdä mitä sitten päätätkin.
voimia!
"...saat tietoa (toivottavasti et tule moralisoiduksi)..."
Miksi moralisoitumiseksi tuleminen olisi paha asia? Kyllä alkuperäisen viestinkirjoittajan tilanteeseen ajautuminen hänen aikamoista huolimattomuuttaan oli, käytti sitten ehkäisyä tai ei. Voisi miettiä, onko seurustelu vain sitä, että makaa kuukauden sisällä monen miehen kanssa vai pitäisikö ensin saada edellisen miehen kanssa makaamisten mahdolliset seuraukset selville ennenkuin alkaa uuden kanssa. Ennen vanhaan "hyvään, kunnon aikaan" tuollaisia naisia kutsuttiin huoriksi ja se on edelleen mielestäni hyvä nimitys.
tuolla lisäkommentilla tarkoitin että toivon ettei miiaa enää siinä vaiheessa tuomita kun hän hakee apua terveydenhuoltoalan puolelta.
itse terveydenhuoltoalan ammattilaisena olen kuullut tarinoita joissa naisia haukutaan epäsuorasti heidän tekemistään virheistä, haukkujina äitiyspolin työntekijät, lääkäri, leikkaussalin henkilökunta, sairaanhoitajat...
mm. tämä ystäväni jolle suoritettiin raskauden keskeytys. hän joutui odottamaan aikaa lääkärille monta viikkoa ja käymään ennen sitä KOLME kertaa terveydenhoitajan kanssa juttelemassa. jokainen joka hiemankin tietää aborttiin liittyvistä aikarajoituksista, tietää, ettei tällaiseen viivyttelyyn ole aikaa. ja jokaisella kerralla terveydenhoitaja pyysi häntä "harkitsemaan vielä". ikään kuin siinä viikkojen aikana asiaa ei muuten pohtisi!!! samainen terveydenhoitaja tarjosi jopa ultraäänikuvaa ystävälleni mukaan "muistoksi". mitä hittoa hän sillä tekisi?? todella epäammatimaista!
keskeytys tehtiin ihan viime tipassa, ajoissa kuitenkin.
tämä tällainen moralisointi ja viivyttely EI OLE HEIDÄN TEHTÄVÄNSÄ!!! tuossa tilanteessa kuin miia ei kukaan ole mielellään. ihan turhaan lisää vaan pahaa mieltä kun tuo omat asenteensa töihin.
moralisointia saa kanssaihmisiltä, täältä esim. ihan tarpeeksi.
Samaiseen "hyvään, kunnon aikaan" naisen paikka myös oli nyrkin ja hellan välissä ja perheet yliampuvan patriarkaalisia.
Käytin kyllä ehkäisyä. Exäni ja sitä seuraavan miehen aikaan söin vielä pillereitä, kolmas isävaihtoehto piti olla poissuljettu kondomilla.
Vaan minkäs teet - näköjään elämällä on aika vinkeä huumorintaju.
Kaikki tekevät joskus virheitä. Ahdistavan pitkän suhteen päättymisen tuoma vapaus nousi päähän ja tässä sitä ollaan.
Moralisointia en kaipaa, tunnen kyllä syyllisyyttä jo enemmän kuin tarpeeksi, ihmetystä myös, koska todellakaan en yleensä käyttäydy niin kuin olen viime aikoina käyttäytynyt. Hah - ehkä sen voisikin sitten pistää raskauden piikkiin, eikös silloin naisen hormonit ja koko mielenrauha ole epätasapainossa muutenkin.
Pitääkö sitä aikuisen ihmisen viellä jakaa tavaraansa, kuin teinin? Olisit miettinyt tota sillon kun nait niitä jätkiä... Minulla olis tähän yksi hyvä sana, mutta taidan jättää väliin.
Pitäisikö kaikkien naisten esittää siveyden sipuleita vaikka sisällä roihuaa minkätahansa lainen kiima?! Jos juttu ei toimi jonkun kanssa niin aina saa uuden mahdollisuuden yrittää.. Jos ko. tilanteeseen joutuu ja pyytää apua, vaikka netistä, niin ehkä kaipaa hieman enemmän tukea kun huoraksi haukkumista.. Asian pointti ei ollut siinä miten hän jakelee itseään vaan siinä miten ko. tilanteesta voi selvitä..
Ja varmasti todella kiihoittava ajatus miettiä aborttia naidessa...! Miettikääpä itse seuraavalla kerralla...
No ehkä ne enimmät kiimat kaihkoas sitä aborttia miettiessä. Tosi hyvä idea muuten! Vois tosiaan miettiä vähän seurauksia, ennen kun nai jokaisen vastaantulian kanssa...
onko oma elämä noin täydellisen virheetöntä että on varaa tulla tänne moralisoimaan? ikinä tullut mokattua? ai ei vai, no en usko!
jos ei ole mitään asiallista sanottavaa niin parempi pitää turpanne kiinni! otsikko oli "kokemuksia kaivataan", ei "tuomitkaa minut".
hitto että osaakin olla tyhmää sakkia...
Ja sinultahan ei kysytä, mitä tänne kirjoitellaan. Sitä varten hänen viestinsä täällä on, että sitä kommentoidaan. Jos et kestä sitä, että täällä palstalla ihmiset ilmaisevat myös toisenlaisia mielipiteitä kuin sinä, niin ehkä olisi parasta pysytellä poissa. HEI ÄÄLIÖ, TÄÄ ON KESKUSTELUPALSTA!!! Ei tänne kirjoitella pelkästään sinua miellyttäviä viestejä, täällä on tuhat muutakin keskustelijaa. Hitto, että täällä onkin tyhmää sakkia...
Ja vielä oma mielipiteeni tästä alkuperäisestä asiasta on tämä: Olisit tosiaankin miettinyt, että näinkin voi käydä kun pelehdit 3:n eri miehen kanssa. Tosi vastuutonta! Nyt sitten menet murhaamaan oman viattoman lapsesi omien typeryyksiesi vuoksi?
Voi hyvät ihmiset.
Olen tiennyt että naiset tulevat raskaaksi, ja miten se tapahtuu. Olen syönyt pillereitä, kondomia on käytetty. Ja silti olen tässä tilanteessa.
Koko elämääni en viitsi tuhlata siihen että mietin aina joka ikisen asian kohdalla seuraukset vuosikymmenien päähän. Luultavasti silloin en edes uskaltaisi tehdä yhtään mitään.
Kaikkien päätösten tekeminenhän on riskinottoa ja elämässä voi käydä miten tahansa. Ehkä joku toinen täsmälleen samanlaisessa tilanteessa ei tule raskaaksi, vaan saa vain mielettömän hyvää seksiä juuri silloin, kun läheisyyttä ja hellyyttä eniten kaipaa. Minulle kävi huonommin. Pelkästään se näyttää tekevän minusta jotenkin huonomman ihmisen.
Tehty mikä tehty, ja minusta kovin rakentavaa keskustelua ei ole nämä "olisit sitä ja olisit tätä"-jutut. Helppo teillä on olla jälkiviisaita.
Viimeisin lause oli suorastaan hulvaton.
"menet murhaamaan oman viattoman lapsesi omien typeryyksiesi vuoksi". Voih kuule, olisiko se sitten parempi ratkaisu että pitäisin lapsen, joka näillä näkymin kasvaa niin neuroottisessa ympäristössä että ennemmin tai myöhemmin tekee itse murhan, tai itsemurhan?
Olisin kaivannut kokemuksia, kertomuksia siitä miten tilanteessa toimitaan. En neuvoja siitä, miten sääret pitäisi pitää ristissä. Säälin perään en myöskään itke. Olo on vain ollut todella neuvoton viime aikoina, olen minulle täysin uudessa tilanteessa, ajatukset myllertäen.
Tällä hetkellä olen pelkästään vihainen.
Vastaus kysymykseesi (vaikkei minulta kysyttykään):
Kysymykseesi: "olisiko se sitten parempi ratkaisu että
pitäisin lapsen, joka näillä näkymin kasvaa niin neuroottisessa
ympäristössä että ennemmin tai myöhemmin tekee itse murhan,
tai itsemurhan"
Vastaus: Kyllä lapsen pitäminen olisi parempi vaihtoehto.
Vaikka nyt olisit kuinka epätoivoinen, ei se tarkoita että
seuraavat 18 vuotta elämästäsi olisivat neurootista painajaista.
Ja jos kaikki vahingossa alkunsa saaneet lapset muuttuisivat
murhaajiksi ei meitä suomalaisia enää olisi.
Oletko ajatellut, että tämä viimeinen miehesi saataisi
jopa olla kiinnostunut asiasta, mikäli hän on isä. Onhan
kysymys mahdollisesti hänenkin lapsestaan. Ja jos mies on oikeasti
kypsä, ei edes "väärä" isä ole suuri ongelma. Tekemällä salaa
abortin vaarannat uusimman suhteesi, asia tulee helposti
vastaan jos suhteestanne tulee pysyvä.
"Voih kuule, olisiko se sitten parempi ratkaisu että pitäisin lapsen, joka näillä näkymin kasvaa niin neuroottisessa ympäristössä että ennemmin tai myöhemmin tekee itse murhan, tai itsemurhan?"
Älä kuule tee päätelmiäsi sitä, että lapsesi tulee sitten ihan varmastio tekemään itsemurhan. Tottakai on parempi pitää oma lapsi, kuin tehdä abortti. Sinäkin olet jo 20 vuotias NAINEN, jonka kuuluisi kantaa vastuunsa! Neuroottisessa ympäristössä? Kuule synnyttetäänhän lapsia narkkariperheeseenkin, jotka asuvat jossain luukussa ja kerjäävät rahansa. Se voi ehkä olla neuroottinen ympäristö, mutta jos sinulla siinä pyörii 3 eri isä ehdokasta,niin se ei ole mitenkään "neuroottinen ympäristö" Onko se helpompaa mennä murhaamaan oma vauva, kuin selvittää vaan rohkeasti, että kuka se lapsen isä on? Pyytää käymään isyystestissä? Mutta eih.. pakko mennä vaan siitä, mistä aita on matalin, vaikka sitten murhaten oman vauvan.
Edelleen korostan kaivanneeni kokemuksia. Ilmeisesti juuri kenelläkään teistä ei oikein sitä tunnu olevan, kun pelkät jeesustelevat jälkiviisaudet otetaan käyttöön.
Te ette tiedä mitään muuta minun elämästäni, kuin sen vähän, minkä olen nyt täällä kertonut. Ja se todellakin on hyvin, hyvin pieni osa siitä. Itse tiedän paremmin, mikä tilanne on nyt, ja osaan myös teitä paremmin ennustaa menneisyyden ja nykyisyyden pohjalta sen, mikä se tulee olemaan.
En myönnä jeesustelleeni, jollei sellaiseksi katsota sitä, että
lapsen isälläkin on mielestäni jotakin oikeuksia (ainakin
oikeus tietää).
Toinen asia on sitten se, että tietenkään me emme voi
tietää asioistasi enempää kuin sinä itse. Mutta tämä
on keskustelupalsta ja täällä keskustellaan niiden tietojen/viestien
pohjalta, jotka saatavilla ovat. Olet ymmärtänyt keskustelun käsitteen
väärin jos oletat, että kaikkiin viesteihin tulee pelkästään
"ymmärrän sinua, tsemppiä"-tyylisiä kommentteja.
ja sitä ollaan sitte vissiin itse niin helvetin täydellisiä..
Älä tuu tänne sitte parkumaan ku oot samassa tilanteessa,tai jos tuutkin ni tuu sitte edes eri nimimerkillä.
Olen itekkin raskaana,tosin poikakaverilleni,ja laitoin tonne itekkin viestiä aikasemmin.
Et oo ilmesesti ite ikinä ollu tässä tilanteessa,voin sanoa että ei oo helppoa,ei todellakaan. Mut onnex sä olet niin vitun täydellinen,ettet varmaan ikinä joudu tälläsiin vaikeuksiin. Oikee muromainoksien onnellisen perheen äitykkä. Hah.
Ja keskustelun aloittajalle: Jokainen meistä tekee virheitä,kyllä se ratkasu sulle vielä löytyy.
Voi vittu mitä täydellisyyksiä täällä tänään on!
Nii että jos nainen makaa kolmen jätkän kanssa,ni hän on sitte heti huora joka makaa jokasen vastaantulijan kanssa??!!
Anna mun kaikki kestää!!
Sääliksi käy enemmän teitä ahdasmielisiä paskoja kun tän keskustelun aloittajaa. Hän sentään nauttii naisena olemisesta,ja uskaltaa kuitenkin myöntää virheensä ja pyytää apua!
Vaikka ei kyllä teiltä kannata kenenkään apua pyytää. Ja varmaan saan nyt minäkin tästä kamalia viestejä vastauksiksi,mutta tiiättekö mitä?? Älkää turhaan tuhlatko aikaanne,koska mua ei yksinkertasesti kiinnosta lukea kun yritätte puolustaa itseenne. Menkää kotiin ja huomatkaa omatkin virheenne. Kukaan ei oo täydellinen. KASVAKAA.
Hei sisko,nyt ekaks päätät,mitä haluut.Jatkaa opiskeluja ja myöhemmin perustaa sen perheen tai sitte oot vaa yksinhuoltaja.(hmmmmmmm)Nyt on vielä mahikset hoitaa se pentu-juttu,mieti tulevaisuus...kukkuuu...tv.milly
Minulle tehtiin abortti noin 15 vuotta sitten joten systeemit on varmaan jonkin verran muuttuneet,mutta:silloin piti käydä paikallisen terveyskeskuksen lääkärillä ja sitten sen sairaalan,jossa toimenpide suoritettiin,lääkärillä.
Jälkimmäinen olikin sitten todella ikävä kokemus,lääkäri suorastaan vinoili että enkö tiedä että "niistä touhuista" voi tulla raskaaksi.
Kahden lääkärin lausunto tarvittiin siis silloin.
Itse toimenpide suoritettiin sitten ihan asiallisesti nukutuksessa...samana päivänä pääsin vielä kotiin.
Kai se nykyään on helpompaa...en tiedä
Voimia sinulle joka tapauksessa!
...tästä.
Huomenna olen menossa terveyskeskukseen. Katsotaan siitä sitten.
kahdesta asiasta, ensinnäkin, että kävi niin huono tuuri. Juttu on aina ikävä vaikka saammekin olla suomalaiset naiset tyytyväisiä, että meillä on sentään turvallinen, siisti ja laillinen mahdollisuus aborttiin. Minulla on ystäviä eräässä kiihkokatolisessa maassa....
Toiseksi otan osaa, kun luin tänä aamuna nuo kaikki hyökkäysviestit. Kirjoitat tänne pyytääksesi tukea ja muiden kokemuksia ja saat sangollisen sontaa niskaan, tosi kivaa. Mutta muista, kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia :(
Tsemppiä, toivottavasti saat mukavan ja asiallisen henkilökunnan ja parempaa onnea jatkossa :))
ei mielestäni vaikuta kovin paljoa lapsen elämään. Isä on lapselle hän, jonka kanssa lapsi kasvaa ja kehittyy ja elää. Minulla on tytär, jonka isä on aivan toinen, kuin mieheni. Päivääkään ei tyttöni ole kärsinyt, sillä hänellä on rakastava isä, joka ON kaikessa merkityksessä ISÄ hänelle. Sinun on vain elettävä asian kanssa, kuten minunkin. Mielestäni tein oikein tyttöäni kohtaan, kun annoin hänelle normaalin lapsuuden ja isän, vaikka ei olisikaan samat geenit. Ei sillä ole merkitystä, vain rakkaudella! Sinun kannattaa nyt olla rehellinen, sillä se mies joka sen jälkeen rinnallesi jää, on varmasti rakkautesi arvoinen.