Huh huh mitä määrää lääkkeitä jengi syö tähän vaivaan! Olen nykyään 41-vuotias nainen ja kärsinyt 20-vuotiaasta kolmekymppiseen pahoista elämääni vaivaavista paniikkikohtauksista ja masennuksista. Olen selviytynyt ilman lääkityksiä tutkimalla itseäni, lapsuuttani, sukuani - ja mikä tärkeintä - opetellut meditoimaan! Aikoinaan, kun menin vaivasta YTHS:n lääkärille, siellä oli fiksu naislääkäri, joka suositteli mulle irrationaalista käyttäytymistä, joogaa ja/tai meditaatiota. Siitä lähtien olen aktiivisesti - ja välillä vähemmän aktiivisesti - harrastanut niitä kaikkia ja olen tätä nykyä onnellinen ihminen, joka välillä suree ja välillä ahistaa ja välillä sydänkin hakkaa, mutta enää en tee kuolemaa, en ole tukehtumassa enkä tulossa hulluksi. Olen ymmärtänyt, että paniikin taustalla on tarve hallita ja kontrolloida omaa - tai toisten - elämää, sekä usein epätyydyttävä työ tai ihmissuhde, johon voi liittyä läheisriippuvuus. Myös alitajuiset muistot varhaislapsuuden pelästymis- ja/tai hylkäämiskokemuksista saattavat nousta mieleen ja laukaista kohtauksen. Kahvi, alkoholi ja tupakka ovat myös omiaan lisäämään kohtausten määrää - myös liiallinen itsensä tarkkailu ja itsensä vakavasti ottaminen. Luonnon rauha, kuusen alla istuminen ja itkeminen sekä meditaation harjoittaminen auttavat enemmän kuin yksikään pilleri ja tuovat myös muuta laatua ja ymmärrystä elämään. Elämä on iso seikkailu ja siitä pitää nauttia eikä jäädä moisten oireiden vangiksi! Lykkyä pyttyyn kaikille ja lääkäreille tiedoksi, että muitakin apuja on kun vain lääkkeet!!!!
Paniikkihäiriön voi selättää ilman lääkkeitä
nykyään oireeton ja onnellinen
41181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on väsymystila!
on vai minun mielipde!
Ihan totta tuo mitä sanot. Lääkkeet ei todellakaan ratkase paniikki- tai muuhun ahdistuneisuushäiriöön liittyviä ongelmia - ne vain pitävät ne kurissa. Tietysti lääkkeet ovat tarpeellisia jossain pisteessä, kuten itsellä kun menin hetkeksi työkyvyttömäksi kun masennus stressi paniikki ja kaikki asiat kasaantu yhtä aikaa, onneksi sain sairaslomaa ja lääkityksen, nyt alkaa helpottaa. Mutta en koe että lääkitys ratkaisee mitään, se vain auttaa nyt hetken jaksamaan ja pysymään hengissä ja antaa voimia jotta jaksan selvittää mikä minun ongelma oikeasti on. Kyllä se ongelma nimenomaan liittyy liialliseen kontrolloimisen haluun ja lapsuuden traumoihin, niin kliseiseltä kuin kuulostaakin..
ei välttämättä sovi kaikille. Paniikkihäiriötäkin on montaa sorttia, on lievää ja esim masennuksesta ja ahdistuksesta johtuvaa pahempaa.
Niin sinä olet selvinnyt 10v kärsien. Mutta kun pakko ei ole kärsiä. Ei siinä meditoinnit paljon auta kun pitäisi opiskella tehokkaasti ja pukkaa ahdistusta ja phäiriötä päälle.
Onhan selvää että kun tulee ikää se auttaa tarkastelemaan asioita eri perspektiivistä ja järkeilemään ja suhteuttamaan pelkojaan. Nuoresta siihen ei vielä ole.
Onnea vaan että olet "sinut" itsesi kanssa.