On iltasadun aika

pienen pini olento nimeltään Öykkä-Möykkä. Öykkä-Möykällä oli paljon ystäviä ja aina kuin mahdollista Öykkä-Möykkä kutsui heidät kylään. Niin he istuivat iltaa Öykkä-Möykän kotikolon ympärillä ja Öykkä-Möykkä tarjosi heille taikajuomaansa. Niin heistä tuli kovin sosiaalisia ja puheliaita ja he alkoivat kilvan kertomaan mielipiteitään maailmanmenosta. Öykkä-Möykkä ajatteli, että muitakin kiinnostaa heidän mielipiteensä ja niinpä hän ei illan pimetessä ohjannut seuruettaan kotikoloonsa, vaan he jatkoivat möykkäämistään Öykkä-Möykän kotikolon edustalla aina pikkutunneille asti. "Kiva, kiva", sanoivat ne muut, "nytpä meidän ei tarvitse arvailla, mitä Öykkä-Möykkä ystävineen ajattelee maailmanmenosta, eikä katsella tylsiä unia". Niin he kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Sen pituinen se.

pienen pieni olento nimeltään Öykkä-Möykkä. Öykkä-Möykällä oli kolmaskin pahe. Öykkä-Möykkä oli kovasti mieltynyt yrttitupakkaan. Eräänä päivänä vuosi yrittitupakkaa röyhyteltyään Öykkä-Möykkä huomasi, että häntä kovasti alkoi yskittämään. Aina yrttitupakkaa poltettuaan Öykkä-Möykkää yskitti kovin. Öykkä-Möykkä meni lääkäriin ja lääkäri sanoi, "Kuulepas Öykkä-Möykkä, sinulla on alkava keuhkosyöpä. Sinun pitää lopettaa yrttitupakan polttaminen." Mutta Öykkä-Möykkä ei enää voinut lopettaa. Hän oli koukussa. Hän yski ja poltti ja yski ja poltti kotikolonsa edustalla. "Kiva, kiva", sanoivat ne muut, "Nyt meidän ei tarvitse arvailla, missä Öykkä-Möykkä kulkee, kun kuulemme sen yskimisestä." Niin Öykkä-Möykkä yski ja poltti ja yski ja poltti onnellisena lyhyen elämänsä loppuun asti. Vielä Öykkä-Möykän kuoltuakin joku vannoi kuulevansa silloin tällöin tuota tuttua yskintää Öykkä-Möykän kotikolon tienoilta. Sen pituinen se.