Olipa kerran pieni olento nimeltä Öykkä-Möykkä. Öykkä-Möykän lempiharrastuksia olivat öykkäröinti ja möykkääminen. Talvet Öykkä-Möykkä vietti kolossaan nettipornoa selaillen, mutta kevään tullen hän siirtyi ulos lempiharrastustensa pariin. Öykkä-Möykällä oli kuitenkin ongelma. Hän ei ulkona ollessaan kestänyt kuunnella ajatustensa tyhjyyttä. Mutta hänpä keksikin ratkaisun. Hän päätti aina ulkona ollessaan kuunnella radiota. Hän arveli, että muillakin on sama ongelma ja niinpä hän päätti ilahduttaa muita soittamalla radiotaan niin lujaa, että kaikki muutkin kuulisivat. "Kiva, kiva", sanoivat ne muut, "nyt meiltä säästyy sähköä ja kanavanvalinnan vaikeus". Ja niin Öykkä-Möykkä soitti radiotaan aina pimeneviin syysiltoihin asti ja sai paljon uusia ystäviä ja he kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Sen pituinen se.
On iltasadun aika
HC Andersen
2634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pienen pini olento nimeltään Öykkä-Möykkä. Öykkä-Möykällä oli paljon ystäviä ja aina kuin mahdollista Öykkä-Möykkä kutsui heidät kylään. Niin he istuivat iltaa Öykkä-Möykän kotikolon ympärillä ja Öykkä-Möykkä tarjosi heille taikajuomaansa. Niin heistä tuli kovin sosiaalisia ja puheliaita ja he alkoivat kilvan kertomaan mielipiteitään maailmanmenosta. Öykkä-Möykkä ajatteli, että muitakin kiinnostaa heidän mielipiteensä ja niinpä hän ei illan pimetessä ohjannut seuruettaan kotikoloonsa, vaan he jatkoivat möykkäämistään Öykkä-Möykän kotikolon edustalla aina pikkutunneille asti. "Kiva, kiva", sanoivat ne muut, "nytpä meidän ei tarvitse arvailla, mitä Öykkä-Möykkä ystävineen ajattelee maailmanmenosta, eikä katsella tylsiä unia". Niin he kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Sen pituinen se.
pienen pieni olento nimeltään Öykkä-Möykkä. Öykkä-Möykällä oli kolmaskin pahe. Öykkä-Möykkä oli kovasti mieltynyt yrttitupakkaan. Eräänä päivänä vuosi yrittitupakkaa röyhyteltyään Öykkä-Möykkä huomasi, että häntä kovasti alkoi yskittämään. Aina yrttitupakkaa poltettuaan Öykkä-Möykkää yskitti kovin. Öykkä-Möykkä meni lääkäriin ja lääkäri sanoi, "Kuulepas Öykkä-Möykkä, sinulla on alkava keuhkosyöpä. Sinun pitää lopettaa yrttitupakan polttaminen." Mutta Öykkä-Möykkä ei enää voinut lopettaa. Hän oli koukussa. Hän yski ja poltti ja yski ja poltti kotikolonsa edustalla. "Kiva, kiva", sanoivat ne muut, "Nyt meidän ei tarvitse arvailla, missä Öykkä-Möykkä kulkee, kun kuulemme sen yskimisestä." Niin Öykkä-Möykkä yski ja poltti ja yski ja poltti onnellisena lyhyen elämänsä loppuun asti. Vielä Öykkä-Möykän kuoltuakin joku vannoi kuulevansa silloin tällöin tuota tuttua yskintää Öykkä-Möykän kotikolon tienoilta. Sen pituinen se.