Mustavalkonaamio

Ei anna, sillä on melkoinen tulehdus päällä. Itsekin käyn tarpeet hoitamassa noitten pygmien kanssa. Piukeaa tavaraa, saatana, haisee vaan pahalle. Taas ne kääpiöt rummuttaa, vituttaa kun ei saa rauhassa parantaa krapulaa. Paskansin saatana sukkahousuihin eilen illalla.

Kit Walker kirjoitti:

Ei anna, sillä on melkoinen tulehdus päällä. Itsekin käyn tarpeet hoitamassa noitten pygmien kanssa. Piukeaa tavaraa, saatana, haisee vaan pahalle. Taas ne kääpiöt rummuttaa, vituttaa kun ei saa rauhassa parantaa krapulaa. Paskansin saatana sukkahousuihin eilen illalla.

Lue lisää

Hip helei! Sieltähän se Diana jo jolkuttaakin viehkeänä aitanpolulla. Mustis ilahtuu ja tokaisee:
"upea vaimoni se siinä. Lopetan ryyppäämisen tähän ja ryhdyn puutarhuriksi sekä pehmoisukiksi. Praise the Lordi, Hard Rock Hallelujah".

Haha. Aina te miähet jaksatte tollasii pistää..
Jos haluttaa, menkää seksi-palstoille kirjoitteleen.

AlihJey kirjoitti:

Haha. Aina te miähet jaksatte tollasii pistää..
Jos haluttaa, menkää seksi-palstoille kirjoitteleen.

Voi muikkuni mun, tokaisi Mustis. Et sie uso Jaana, et miul o kiire roistoje kans. Sie motkotat miul. Ooha nyt kiltti, niin mennään jademajall. Ei ol helppoo miul. Heroki kohta poikii, vaik on ruuna. Myyn senki koht mannell. Ja kuumaki o. Pist ite 30 dinaari sukkikse jalkka.

Teepu Taansuu kirjoitti:

Voi muikkuni mun, tokaisi Mustis. Et sie uso Jaana, et miul o kiire roistoje kans. Sie motkotat miul. Ooha nyt kiltti, niin mennään jademajall. Ei ol helppoo miul. Heroki kohta poikii, vaik on ruuna. Myyn senki koht mannell. Ja kuumaki o. Pist ite 30 dinaari sukkikse jalkka.

Lue lisää

Ja jostain takametsästä kuului pygmien hilpeä
kansallislaulu: jokainen ihminen on metrin mittainen.

Guran Guran kirjoitti:

Ja jostain takametsästä kuului pygmien hilpeä
kansallislaulu: jokainen ihminen on metrin mittainen.

Ne olivat tosiaan tyyppejä, jotka osasivat olla irrallaan yleisestä porukasta,
omaperäisesti omalla tavallaan aina valmistella juttuja. Usein he tarjoavat kaikenlaista pikku yllätystä, niin että kaikenmaailman ohikulkijatkin sitten saavat päähänsä tarpeeksi pörinää. Siis itse asiassa aikamoisen erilaisia juttuja, jotka eivät ainakaan maistu muovilta. Muovista he eivät sen kummemmin muutenkaan perusta, sillä heidän rakentamansa majatkin on taitavasti koottu savesta, oljesta ja palmunlehvistä. He olivat aina olleet hyvin taitavia hyödyntämään kaikkea eteen tulevaa, sillä nytkin vähän kuin juhlansa kunniaksi olivat repineet jotain päreitä kainaloista, ja hymisivät iloisen rytmikkäästi viidakon kätköissä laulellen ihan omia laulujaan... se sama mainoshan oli kiirinyt hermostuttavasti jo ties monettako kertaa yötäpäivää saaden yhden jos toisenkin alkuasukkaan virittäytymään lähes samoille sfääreille... koko viidakon väki sekavana sekametelisoppana. Jo oli aikoihin eletty! Sillä nyt jopa Mustis tunsi hänkin jokseenkin outoja värähtelyjä, ellei suorastaan sietämätöntä uteliaisuutta. Vielä hetken Mustavalkonaamio malttoi riipuskella riippukeinussaan, pohdiskeli joutavia ja päätti sitten viimein ryhdistäytyä. Olihan hän jo muutaman päivän norkoillut kotikulmillaan reporankana makustellen viimeisiä liemipöntöstä heruneita vehnäyrttisekoituksia.

Mustis oikaisi reippain mielin hieman ryttyyntyneitä violetin-purppuranvärisiä sukkiksiaan. Tuntuivat kiristävän niin penteleesti. Mikä tässä nyt mättää? Ettei vaan olisi ollut liiankin laiskanpulskeana viimeajat, vajonnut lähes deekikselle ja päässyt salakavalasti tukevoitumaan, eikä ollut taaskaan muistanut varoa yliannostelemasta liemiruokaansa. Viidakon kutsujen villitsemänä oli ozzymaisesti viime ajat rulettanut, nähnyt outoja uniaan ja karjahdellut taas ihan omia Mustis rulaa! -juttujaan, ja nyt lähipiirin liaaneissa keikkuvat ja roikuskelevat marakatitkin kiljahtelivat ja nyökyttelivät toisilleen rikkiviisaan ymmärtäväisesti. Tottahan hekin osasivat pistää merkille, että jotenkin näytti nyt siltä, että mustiksen kokotrikoot olivat alkaneet muistuttaa kireämpääkin kireää makkarankuorta. Mustis tästä kaikesta tietämättömänä kertakaikkiaan vain jatkoi myhäilyään itsetyytyväisesti, kunnes Leijona alkoi kivenheiton päässä liikehtiä levottomasti. Sen liikehdintä johtui yhä voimistuvasta viidakkorummutuksesta ja älämölöstä. Nyt Mustavalkonaamiokin alkoi heräillä todellisuuteen ja hölläsi huppuaan saadakseen kaivettua korvallistaan. Siinä siis hetkeksi keskittyi karistelemaan vaikkuja korvistaan. No jopas ääntä alkoi heti kuulua yhä suuremmalla ämyrillä niin, että Mustavalkonaamion teki mieli silpaista naamarinsakin huit helkkariin, mutta onneksi ei sitten kuitenkaan riuhtaissut sitä kasvoiltaan... sillä sen tempauksen jos olisi tehnyt....tietäähän miten siinä aina käy... siitä ei yleensä hyvää seuraa. Eipä hyvää seuraa... Joten onneksi malttoi mielensä tällä kertaa, sillä nyt Mustis muisti, että oikeastaan ne pygmien valmistamat yrttisekoitukset olivat aina kiinnostaneet häntä siinä määrin, että päättikin siinä samassa lähteä heidän karismaattisen keulahahmonsa luokse kyselemään, josko he olivat saaneet viidakkorumpumainoksensa mainostamat uudet myrkkysekoituksensa jo riittävästi testattua.

Reissuunhan se oli taas lähdettävä. Mustis käväisi kiireesti vielä ennen lähtöään tekniikan labrassaan, paineli siellä asiantuntevasti muutamia vimpaimia ja nappuloita, ja nappasi keskellä luolaa retkottavasta työkalupakista turhantärkeätkin roinat, paikantimet sun muut vempaimet, mukaansa varmuuden vuoksi. Viimeksi heimopäällikön luona käydessään oli joutunut säätämään kotisivuja ja nettiyhteyksiä sun muita. Eihän sitä koskaan tiedä mikä missäkin mättää, joten parasta olla aina valmiina... Mustis paiskasi pakin kiinni niin että mutterit kilahti ja varmisteli vielä luolasta lähtiessään, että muutamat katosta irrallisina roippeina roikkuvat hämähäkinseitteinä sojottavat piuhat olivat siististi omilla paikoillaan. Kun kaikki oli moitteettomassa kunnossa hän lähti rientämään kohti vesiputousta. Uskollinen Leijona seuranaan tämä salainen ylipäällikkö eteni sille tielleen salamaa nopeammin, ja olikin koht´sillään kääpiöheimolaisten asuttamassa laaksossa, mutta kukaan ei tietenkään vielä tässä menonjytkeessä havainnut häntä, sillä kaikkihan sen tietävät, että: ”Et koskaan löydä mustista, hän löytää Sinut.”

scarabaeus kirjoitti:

Ne olivat tosiaan tyyppejä, jotka osasivat olla irrallaan yleisestä porukasta,
omaperäisesti omalla tavallaan aina valmistella juttuja. Usein he tarjoavat kaikenlaista pikku yllätystä, niin että kaikenmaailman ohikulkijatkin sitten saavat päähänsä tarpeeksi pörinää. Siis itse asiassa aikamoisen erilaisia juttuja, jotka eivät ainakaan maistu muovilta. Muovista he eivät sen kummemmin muutenkaan perusta, sillä heidän rakentamansa majatkin on taitavasti koottu savesta, oljesta ja palmunlehvistä. He olivat aina olleet hyvin taitavia hyödyntämään kaikkea eteen tulevaa, sillä nytkin vähän kuin juhlansa kunniaksi olivat repineet jotain päreitä kainaloista, ja hymisivät iloisen rytmikkäästi viidakon kätköissä laulellen ihan omia laulujaan... se sama mainoshan oli kiirinyt hermostuttavasti jo ties monettako kertaa yötäpäivää saaden yhden jos toisenkin alkuasukkaan virittäytymään lähes samoille sfääreille... koko viidakon väki sekavana sekametelisoppana. Jo oli aikoihin eletty! Sillä nyt jopa Mustis tunsi hänkin jokseenkin outoja värähtelyjä, ellei suorastaan sietämätöntä uteliaisuutta. Vielä hetken Mustavalkonaamio malttoi riipuskella riippukeinussaan, pohdiskeli joutavia ja päätti sitten viimein ryhdistäytyä. Olihan hän jo muutaman päivän norkoillut kotikulmillaan reporankana makustellen viimeisiä liemipöntöstä heruneita vehnäyrttisekoituksia.

Mustis oikaisi reippain mielin hieman ryttyyntyneitä violetin-purppuranvärisiä sukkiksiaan. Tuntuivat kiristävän niin penteleesti. Mikä tässä nyt mättää? Ettei vaan olisi ollut liiankin laiskanpulskeana viimeajat, vajonnut lähes deekikselle ja päässyt salakavalasti tukevoitumaan, eikä ollut taaskaan muistanut varoa yliannostelemasta liemiruokaansa. Viidakon kutsujen villitsemänä oli ozzymaisesti viime ajat rulettanut, nähnyt outoja uniaan ja karjahdellut taas ihan omia Mustis rulaa! -juttujaan, ja nyt lähipiirin liaaneissa keikkuvat ja roikuskelevat marakatitkin kiljahtelivat ja nyökyttelivät toisilleen rikkiviisaan ymmärtäväisesti. Tottahan hekin osasivat pistää merkille, että jotenkin näytti nyt siltä, että mustiksen kokotrikoot olivat alkaneet muistuttaa kireämpääkin kireää makkarankuorta. Mustis tästä kaikesta tietämättömänä kertakaikkiaan vain jatkoi myhäilyään itsetyytyväisesti, kunnes Leijona alkoi kivenheiton päässä liikehtiä levottomasti. Sen liikehdintä johtui yhä voimistuvasta viidakkorummutuksesta ja älämölöstä. Nyt Mustavalkonaamiokin alkoi heräillä todellisuuteen ja hölläsi huppuaan saadakseen kaivettua korvallistaan. Siinä siis hetkeksi keskittyi karistelemaan vaikkuja korvistaan. No jopas ääntä alkoi heti kuulua yhä suuremmalla ämyrillä niin, että Mustavalkonaamion teki mieli silpaista naamarinsakin huit helkkariin, mutta onneksi ei sitten kuitenkaan riuhtaissut sitä kasvoiltaan... sillä sen tempauksen jos olisi tehnyt....tietäähän miten siinä aina käy... siitä ei yleensä hyvää seuraa. Eipä hyvää seuraa... Joten onneksi malttoi mielensä tällä kertaa, sillä nyt Mustis muisti, että oikeastaan ne pygmien valmistamat yrttisekoitukset olivat aina kiinnostaneet häntä siinä määrin, että päättikin siinä samassa lähteä heidän karismaattisen keulahahmonsa luokse kyselemään, josko he olivat saaneet viidakkorumpumainoksensa mainostamat uudet myrkkysekoituksensa jo riittävästi testattua.

Reissuunhan se oli taas lähdettävä. Mustis käväisi kiireesti vielä ennen lähtöään tekniikan labrassaan, paineli siellä asiantuntevasti muutamia vimpaimia ja nappuloita, ja nappasi keskellä luolaa retkottavasta työkalupakista turhantärkeätkin roinat, paikantimet sun muut vempaimet, mukaansa varmuuden vuoksi. Viimeksi heimopäällikön luona käydessään oli joutunut säätämään kotisivuja ja nettiyhteyksiä sun muita. Eihän sitä koskaan tiedä mikä missäkin mättää, joten parasta olla aina valmiina... Mustis paiskasi pakin kiinni niin että mutterit kilahti ja varmisteli vielä luolasta lähtiessään, että muutamat katosta irrallisina roippeina roikkuvat hämähäkinseitteinä sojottavat piuhat olivat siististi omilla paikoillaan. Kun kaikki oli moitteettomassa kunnossa hän lähti rientämään kohti vesiputousta. Uskollinen Leijona seuranaan tämä salainen ylipäällikkö eteni sille tielleen salamaa nopeammin, ja olikin koht´sillään kääpiöheimolaisten asuttamassa laaksossa, mutta kukaan ei tietenkään vielä tässä menonjytkeessä havainnut häntä, sillä kaikkihan sen tietävät, että: ”Et koskaan löydä mustista, hän löytää Sinut.”

Lue lisää

Sorry, Scarabaeus! Tämä tyylilaji ei sovi sinulle. Noin 3000 kirjaa lukeneena voinen sanoa kokemuksen syvällä persvaolla, että älykön on vaikeaa tuikata tosi paskaa...

Teepu Taansuu kirjoitti:

Sorry, Scarabaeus! Tämä tyylilaji ei sovi sinulle. Noin 3000 kirjaa lukeneena voinen sanoa kokemuksen syvällä persvaolla, että älykön on vaikeaa tuikata tosi paskaa...

Teepu Taansuu

saitpa uteliaisuuteni heräämään.

Olisiko mitenkään mahdollista saada lista niiden
3000 lukemasi kirjan älykkökirjailijasta? ... ja ehkäpä listaus vieläpä paremmuusjärjestyksessä?
Kiinnostaa suuresti.
___

Kiitos kommentistasi.
Kritiikkiä tekstistänikin olisi kiva lukea.