Viime talvena aloimme käydä koko perheen voimin painimassa. Tai perheen 7- ja 8-vuotiaat veljekset painivat ja me vanhemmat olemme maton reunalla. Jo kevään aikana uskaltauduimme pariin ensimmäisiin kisoihin. Eihän sieltä menestystä tullut, mutta hauskaa oli toisinaan.
Se miksi aina ei ollut hauskaa johtui siitä, että muutamat painijoista eivät olleet enää mitään aloittelijoita. Hehän tiesivät painiliikkeitä vaikka kuinka paljon ja osasivat mennä matolle oikean väriset trikoot päällä.
Painiliiton pitäisi ehdottomasti tehdä jotain sille, että pari-kolme kuukautta painineet eivät joutuisi ottelemaan kokeneempien kanssa. Ei ole kivaa hävitä joka kisoissa vain sen takia, että toiset ovat harjoitelleet kauemmin.
Koittakaa tehdä jotain tai meidän perheen on etsittävä uusi harrastus. Saman tekee varmasti monet muutkin.
Se miksi aina ei ollut hauskaa johtui siitä, että muutamat painijoista eivät olleet enää mitään aloittelijoita. Hehän tiesivät painiliikkeitä vaikka kuinka paljon ja osasivat mennä matolle oikean väriset trikoot päällä.
Painiliiton pitäisi ehdottomasti tehdä jotain sille, että pari-kolme kuukautta painineet eivät joutuisi ottelemaan kokeneempien kanssa. Ei ole kivaa hävitä joka kisoissa vain sen takia, että toiset ovat harjoitelleet kauemmin.
Koittakaa tehdä jotain tai meidän perheen on etsittävä uusi harrastus. Saman tekee varmasti monet muutkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suosittelen lajin vaihtoa, mutta varautukaa lajin vaihtoon jatkossakin, sillä aina tulee vastaan enemmän hajoitelleita!
niin valitan... itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että ne ties jo monennenko vuoden aloittelijat eivät sinne kuulu, mutta että aloittelijoihin tasoluokkia...? ensinnäkin pari kuukautta painineet eivät kuulu kisoihin elleivät osaa HÄVITÄ. sillä he häviävät,elleivät ole superkahjakkuuksia tms... he häviävät seuraavan vuoden, ellei mukaan tule muita yhtä vähän painineita. ja se vaan pitää hyväksýä. ehkä tässä tapauksessa vanhempien enemmän kuin painijoiden.
Oli se laji nyt sitten mikä tahansa, niin yleensä
se vähemmän harjoitellut häviää ja se täysin
normaalia. Jos pari kuukautta vasta harjoittelua
takana ja vanhempien mielestä pitäisi kisoissa
tulla jo voittoja, niin parasta on vaihtaa lajia
heti ja siirtyä vaikka kuorolauluun, tosin
sielläkään kaikki eivät saa loistaa.
Muihin kamppailulajeihin verrattuna painissa on juuri pyritty huolehtimaan tasoerojen vaihteluja.
Ikäkausiryhmät,kuukausikisaryhmät ym. Sieltä se kehitys painissa tulee, harjoittelemalla aktiivisesti eri vastustajien kanssa.
Sitten kun on kehittynyt jo niin että harjoitusmäärät ovat 10/viikossa aletaan olla jo asiassa! Paini on sellainen laji että siinä täytyy tehdä töitä menestyäkseen.Kilpailuissa nykyään on aloittelijoille omia sarjoja, eikä siellä ole havaittavissa suuria tasoeroja.
Tämä aloittelijakisojen tasoeroasia, ja joidenkin painijoiden "roikkuminen" vuosia siellä , on aihe joka varmaan vaivaa monia muitakin lajeja kuin tätä painia. Asia ei ole yksiselitteinen, ja koetan tässä miettiä eri syitä miksi vain näin on, syitä on varmasti enemmänkin kuin mitä tässä mulla tulee mieleen :
Lapset
1. lapset ovat fyysisesti eri kehitystasolla, vaikka paino ja ikä ovatkin samaa luokkaa
2. lapset ovat henkisestikin eri tasoilla, toisille on luontaisempaa ja helpompaa kamppailla kuin toisille
3. jotkut lapset kehittyvät lajissa nopeammin kuin toiset
4. joillakin on tämä laji ns. kakkos tai kolmosharrastus, ja käydään muiden mukana kisoissa, vaikka tavoite ei olekaan ylemmäs
5. joillakin sattuu esim. loukkaantuminen joka pakottaa pysymään aloittelijoissa( tunnen yhden painipojan jolla katkesi käsi muissa hommissa ja ei pystynyt 4 kuukauteen kuin ihmettelemään )
6.joillakin vanhemmat panostavat enemmän kuin toisilla, eli treeneihin viedään säännöllisemmin ja kehitys nopeampaa
Vanhemmat
1. Jotkut vanhemmat eivät uskalla antaa lapselle mahdollisuutta edetä , pistetään vastaan valmentajan kehotuksiin siirtyä ylemmäs. Pelätään loukkaantumista jne. , voi olla että oma luonne on hieman arka/pelokas ja vaikea samaistua oman vesselin tilanteeseen
2. Jotkut pistävät taas toiseen suuntaan valmentajille painetta, eli jopa liian nopeasti halutaan omaa lasta saada ylöspäin . Syynähän voi olla omat intohimot lajiin ja menestymiseen.
3. Jotkut taas roikuttavat lapsia aloittelijoissa kun mitaleja ja menestystä tulee mukavasti, ehkä se ruokkii vanhemman egoakin silloin paremmin kuin että lapsi saa kyytiä kovemmissa sarjoissa...
Valmentajat
1. Valmentajissa on erilaisia tyyppejä, joku ottaa heti määrätietoisen otteen ja ei anna vanhempien kiirehtiä tai jarruttaa, vaan kertovat miten edetään. Sitten on niitäkin jotka sanovat jokaiselle vanhemmalle -joojoo- oli asia mikä hyvänsä.
Seurat
1. seuroissa on eroja, runsaasti , joillakin on suunnitelmallista joillakin ei...
Yhteenveto:
Mielestäni vanhempien tulee kysyä valmentajalta milloin pitää siirtyä eri lisenssille.
Jos ollaan erimieltä , pitää asiasta keskustella, valkku varmasti kuuntelee ja ymmärtää, usein hänkin on jonkun lapsen isä....
Kuitenkin valmentajan on vaikea saada työrauhaa ja tuloksia aikaan jos vanhemmat "tietävät paremmin" mitä tulee tehdä....
Tero Luostarinen
oli paljon asiaa pienessä paketissa.
Häviäminen "kaksintaistossa" ei välttämättä ole pahasta tai kehnoudesta johtuvaa.
Kilpailuun osallistumalla lapsi voi oppia hyvin tärkeän elämän opin:
SIETÄMÄÄN JA HYVÄKSYMÄÄN VASTOINKÄYMISIÄ.
Painikisoihin ei ole hyvä mennä jos lapselle ei ole selvillä kisaamisen luonne, eli vain toinen voi voittaa. Toisaalta molemmat ovat voittajia jo osallistuessaan kisaan. Todellinen häviäjä on se joka ei uskalla ja luovuttaa!!
Miä olen oppinut pojaltani paljon mm. pojan filodofia painikisojen tarkoituksesta.
Poika rakastaa painia nuoresta iästään huolimatta. Kisoihin osallistuu vasten tahtoani. Sillä...
Kisat pikkumies melkein aina häviää, pojasta juju onkin siinä miten häviää ja milloin se tapahtuu.
Joka ottelusta voi oppia ja saapahan painia...
Joskus saattaa mitalli tulla, mutta joka kisa hävittykki on pojalle menestys ja ilon aihe vaikka joskus kyynelten läpi.
Ottakaa siitä oppia - niin minäkin