Suomessa on kummallinen vaalijärjestelmä. Sanotaan että kuka tahansa voi asettua ehdolle eduskuntavaaleissa ja vaatimuksia ei ole muuta kuin riittävä kansan antama kannatus. Näin teoriassa. Todellisuudessa laissa voisi lukea yhtä hyvin että ensin pitää saada jonkun suuren-keskikokoisen puolueen hyväksyntä ja sitoutua toisten ihmisten määrittelemiin linjauksiin. Tällöin on mahdollista päästä eduskuntaan 2000-4000 äänellä. Jos taas ehdokkaaksi haluava ei saa ensin jonkun puolueen luottamusta ja organisaatiota tuekseen, tulee hänen kerätä tuttujen työllä ja omilla rahoillaan (erotuksena veronmaksajien rahat joita puolueet käyttävät) saavuttaa yli 6000 ihmisen äänet.
Tällaisessa tilanteessa ehdokkaiksi hakee ainoastaan puolueiden luottohenkilöt jotka ovat parhaassa tapauksessa pitkään olleet puolueen tehtävissä tai eduskunta avustajina tai opiskelijapolitiikassa, eli suomeksi sanottuna urapoliitikkoja, joilla on pienemmät edellytykset ymmärtää tavallisen ihmisen elämää saati arkipäivää. Näille puolueen tuottamille edustajille sitten sovelletaan laissa määriteltyä linjaa eli ei mitään vaatimuksia pätevyydestä.
Henkilön joka laitetaan ohjaamaan valtiontaloutta ja määritelemään budjetteja ei tarvitse tuntea kansantaloutta tai talouden perusasioita. Lainsäätäjien ei tarvitse tietää lainsäädännöstä mitään. Virkamiehiltä vaaditaan sentään asiantuntemusta, ja asioista päätetäänkin pitkälle virkamiesten esitysten mukaisesti. Silti taitamattomat edustajat pystyvät sotkemaan asioita joista he eivät ymmärrä mitään. Suurelta osalta meneekin ensimmäinen kausi eduskunnassa totuttuja käytäntöjä opetellessa. Tämän jälkeen keskitytäänkin poliittisiin peleihin ja puolueen etujen ajamiseen.
Tilannetta voisi luonnehtia mielettömäksi tai jopa näennäisdemokratiaksi.
Tällaisessa tilanteessa ehdokkaiksi hakee ainoastaan puolueiden luottohenkilöt jotka ovat parhaassa tapauksessa pitkään olleet puolueen tehtävissä tai eduskunta avustajina tai opiskelijapolitiikassa, eli suomeksi sanottuna urapoliitikkoja, joilla on pienemmät edellytykset ymmärtää tavallisen ihmisen elämää saati arkipäivää. Näille puolueen tuottamille edustajille sitten sovelletaan laissa määriteltyä linjaa eli ei mitään vaatimuksia pätevyydestä.
Henkilön joka laitetaan ohjaamaan valtiontaloutta ja määritelemään budjetteja ei tarvitse tuntea kansantaloutta tai talouden perusasioita. Lainsäätäjien ei tarvitse tietää lainsäädännöstä mitään. Virkamiehiltä vaaditaan sentään asiantuntemusta, ja asioista päätetäänkin pitkälle virkamiesten esitysten mukaisesti. Silti taitamattomat edustajat pystyvät sotkemaan asioita joista he eivät ymmärrä mitään. Suurelta osalta meneekin ensimmäinen kausi eduskunnassa totuttuja käytäntöjä opetellessa. Tämän jälkeen keskitytäänkin poliittisiin peleihin ja puolueen etujen ajamiseen.
Tilannetta voisi luonnehtia mielettömäksi tai jopa näennäisdemokratiaksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aivan. Mutta itseäni huolestuttaa jopa enemmän ajan nopeutuminen.
Kun nykyinen demokratia luotiin - enkä puhu nyt antiikin Kreikasta vaan ihan maamme demokratian alusta noin sata vuotta sitten - aika kului verkkaammin.
Nykyisessä hektisessä maailmassa voin lähettää viestin kaikille boltsimme ihmisille muutamassa sekunnissa - samassa ajassa, jossa suurporho voi siirtää tuhat miljardia euroa tai suurvallan johtaja hyökkäyskäskyn toiselle puolen maapalloa.
Toteutuuko demokratian periaate mielestäsi silti vielä buenosti vanhalla tyylillä? Siis sillä, jossa neljän vuoden välein voin vaikuttaa noin 1/4 000 000 -osalla vaikkapa tämän pienen maan päättäjien ratkaisuihin?
ainakaan parempaan päin, mitä nyt herroilta poistetaan kaikki verot ja päättäjien palkat nousee.
tarpeessa. Aivan älytöntä, että puolueet kokoon katsomatta kalastelevat ääniä joidenkin mediajulkkisten tunnettuuden siivellä. Pätevyys ja osaaminen eivät edes lähtökohtaisesti ole meriittejä, vaan kyky nuoleskella ja miellyttää potentiaalisia äänestäjiä. Ei niin mitään järkeä.
Niin, miksi kansa äänestää pelkkiä julkiksia eduskuntaan.
Vaalit on sitä varten, että kansa saa valita edustajansa.
Jokaisen kansalaisen täytyisi edes hiukan seurata politiikkaa,
tai sitten olla äänestämättä eikä vain äänestää äänestämisen vuoksi, että kansalaisuusvelvollisuus on täyttynyt.
Näinhän sitä tuppaa suurin osa kansasta tekemään...
Pitäisiköhän perustaa jonkin asteinen vaalilautakunta, joka päättä, ketkä ehdokkaat ovat sopivia ajamaan Suomen
tavallisen kansan asioita.
Ja vain 100 kansanedustajaa riittää.
Mielestäni myöskään puolueita ei tarvitsisi olla niin paljon...Tulee vain teatteri-
esitys yhä edelleen eduskunnan istunnoissa....
verorahoistamme.
Eli listalta jälleen löytyisi niitä kaikkein tyhmimmästä päästä pyrkijöitä, jotka eivät pärjäneet koulupenkillä ja olivat jo siellä tyhmyytensä vuoksi kaikkien pilkan kohteen; puhumatta mitään yliopiston opinnoista ja tutkinnosta.
He sitten haluavat saada isoja palkkoja verorahoistamme!
ja Suomen kansa on niin tyhmä että on heti valmis niitä hoivamaan!:(