sain esikoiseni juuri samassa kuussa kun täytin 21 , ja synnytin tayssissa....kohtelu oli melko erikoista , voin vain kauhulla miettiä miltä ns todellisista teiniäideistä tuntuu kun itteeki kohdeltiin asenteella ei tuosta ikinä mtn tuuu jne....kätilö kielsi huutamasta (olen kuulemma typerä kun huudan jne..) ja nyt itella rv 30 ja ikää 24 ja eri sairaala JA PELOTTAAA ja kamalasti....
sairaalakohtelua...
pikkusuwi82
182194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sitä saa, mitä tilaa.
mitään auta. uskon kuitenkin, että pääsyy kohteluusi oli íhan omaa syytäsi.. sitä tosiaan saa mitä tilaa.
Itse kun synnytin esikoistani ja totesin kätilölle että sattuu ihan sairaasti ni arvatkaapas mitä tämä vanhapiika tokaisi.. "minä tiedän mikä sattuu ja mitä ei satu, eikä suhun voi sattua"! Oikeutettua? Turhaan en valittanut...
synnytyksen jälkeen olo oli nolo kun luulin et oon käyttäytynyt nyt todella idiootisti kun huusin jne....kaverit kertoilevat nauraen et ovat jopa kiroilleet kätilöille tms kun on ollu niin kauheet kivut...mulle ei sellanen tulis mieleenkään , mut oon oikeesti ny miettiny et pitäsköhän ottaa joku rätti tms SUUKAPULA mukaan et vois sitä purra jos liikaa huudatuttaa tai itkettää...iikk...taidan olla hölmö mut stressin todella tästä!!
pitäisit pikkuhousut tiukasti jalassasi tai opettelisit ehkäisyn. Ehkä teitä uusavuttomia siinäkin opastetaan ihan kädestäpitäen neuvolassa tai muualla.
Sehän on kuulkaas niin ettei siinä paljon huutoa pysty pidättelemään kun sattuu. Itsekin päätin(!)että minähän en meteliä pidä kun lapseni synnytän mutta eri oli ääni kellossa kun lapsi sitten päätti tulla. Mieleen jäi kun kätilö tokaisi että "Älä huuda niin lujaa ettei toiset äidit säikähdä!" Voi jösses, kyllä vaan huusin ja niin paljon kuin keuhkoista lähti. Itse täytin samana päivänä kun esikoiseni syntyi, 20v.
Nyt alkuvuodesta synnytin toisen pienokaisemme, ikää jo 25v. Huuto tuli taas vaikka jälleen päätöksiä olin mielessäni tehnyt. Mutta onneksi oli tällä kertaa aivan upea kätilö joka käski vaan pitää silmiä auki samalla kun huusin. :D Ja mies oli mahtavana tukena.
Aina se synnytys jännittää ja pitääkin vähän jännittää mutta kyllä siitä selviää. Jos sattuu kovin nuiva jätilö kohdalle niin ainakin yrittää antaa tekstin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ajatella ettei sinne synnärille ole pysyvästi tultu. ;) Tsemppiä tulevaan synnytykseen, itselläkin täällä vauvakuumetta pukkaa vaikka pienokaisemme vasta vajaa 7kk..:)
hassua kun tämä lapsien hankkiminen on ollu aivan suunniteltua..että nyt meni vähä toi piikki väärään osotteeseen...neuvolassa on kyllä hyvä käydä , siinä olet iokeessa , itsekkin kävin ennen kuin aliomme lasta yrittämään tarkistamassa et kaikki on ok...mutta syksyn odotusta vaan sullekki ;)
hassua muuten ettei niit huoneita oo tehty äänieristetyiks....näin kun nyt synnytyksestä puhutaan , minkä ootte kokenu parhaana kivunlievityksenä?itellä epiduraali 2x mut ei auttanu...
Itse olen synnyttänyt molemmat lapseni lähinnä ilokaasun ja sen kohdunkaulanpuudutteen(?)avulla.
Esikoisen synnytyksessä minulle yritettiin laittaa epiduraalia kaksi kertaa muttei se jostain syystä onnistunut. Hengittelin sitten siinä ilokaasua ja lopulta laitettiin se kohdunkaulanpuudute(vai mikä se tarkka nimi tuolle puudutteelle on?)muttei se ehtinyt kunnolla vaikuttaa kun jo alkoi ponnistuttamaan. Lisäksi minulle kokeiltiin silloin jonkunlaisia magneettinappeja korvalehtiin mutten usko että ne mihinkään auttoivat.
Nyt nuorimmaisen kohdalla pärjäilin aika pitkälle pelkällä ilokaasulla ja sitten laitettiin pari kertaa se kohdunkaulanpuudute. Tällä kertaa se toinen puudute ei ehtinyt kauankaan vaikuttaa kun alkoi jo ponnistuttamaan.
Jos kolmas pienokainen meille vieläs suodaan, uskon etten halua edelleenkään mitään muita puudutteita. :) Ihan kivasti olen noilla pärjäillyt. Ja se ilokaasu on paras juttu! :) Se vaan että pahimpien supistusten aikana joutui kätilö melkein repimään sen maskin minulta pois...;)
mulla ilokaasu toimi alussa , ns rentoutti ja poisti jännitystä mut kipuun se ei kyllä varsinaisesti vaikuttanu..oon kuullu tois synnyttäjille annettavasta spinaali(?)puudutteesta,se on ilmeisen tehokas kai??kokemuksia??eiks muuten ilokaasussa oo joku raja et sitä ei sais kauheesti paljo käyttää , itellä "utuinen muistikuva"et kätilö ois vieny sen pois ja sanonu et vauva on ihan kaasuissa jo...??
öööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööö
no kyllä on kriitistä sakkia taas,itsellä oli kätilö joka nimenomaan kehotti huutamaan tai purkamaan jotenkin ulos,en käsitä miksi muka ei saisi huutaa?! onko sille joku tieteellinen selitys?
ja tosiaan kätilöitä on moneen junaan.
tietenkin sitten jos hysteeriseksi menee niin silloin luulisi että vähän yli huuto menee mutta siihen tarvitaan jo muita keinoja..
synnytys on luonnollinen asia,luulisi huudon kuuluvan asiaan jos siltä tuntuu..
todellakin nuiva kätilö ollut...
"itellä "utuinen muistikuva"et kätilö ois vieny sen pois ja sanonu et vauva on ihan kaasuissa jo...??"
Ilokaasu kun haihtuu hetkessä eikä sillä vauvaan ole vaikutusta juuri pätkääkään. Asenneongelmanine kätilö on tainnut sinulla olla, tai yliväsynyt pitkän vuoron päätteessä. Synnyttäjä ei ole mikään helppo potilas kuitenkaan oli ikä mikä vain.
Ilokaasua siis saa ihan oikeasti vedellä juuri niin paljon kuin tuntuu. Toisessa synnytyksessä itsellä toppuuteltiin, annettiin ohjeet vetää nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, eikä juuri auttanut. Kolmannessa taas kätilö naureskeli noille muistamilleni ohjeille ja totesi ettei se mitään auta jos ei vedä kunnolla, nassu auki ja hönkäse niin paljon kuin mahtuu! Ja vaikutus olikin jo vähän toinen... toimi jo niin mukavasti ettei puudutuksiakaan tarvittu ja ponnistaminen oli mielettömästi helpompaa ja nopeampaa!
***
...jos sinulla pysyisi käkätin kiinni ja kokeilisit sitä synnyttämistä scientologityyliin päästämättä inahdustakaan? *hekottaa*
***
kätilö sano, että ei toi itku mitään auta. Tosiaan sen takia itkin! Vai oisinko itkeny siksi että sattu niin saatanasti, ettei voinu muuta kuin itkee?! Ja sitäpaitsi se autto.
Hirveet agressiot nous pintaa.. Olin unohtanu koko asian. Muutenkin se synnytys oli epäonnistunu mun mielestä. Kätilö oli tosi ammattitaidoton. Miks just se sattukaan mulle. Hetkeä ennen siinä oli ihana kiva ja ystävällinen kätilö. Mut sit synnytykseen tuli tollanen.
Minä en enää synnytä. Seuraava lapsi tulee sektiolla.
Kai nyt synnytyksessä huutaa saa. Mut kuule se asenne ei välttämättä ollut sun iästä kiinni. Me vaan jotenkin , me ihmiset siis, otetaan itseemme kun joku käyttäytyy mielestämmä typerästi. Eli ajtellaan et jos en olis näin nuori tai vanha tai punatukkanen tai tummaihonen jne. Mä tunnen montakin kätilöä jotka vaan ei mun mielestä sopis kätilöiks ollenkaan ja sitten taas monta jotka sopis että..meitä kun on moneks.
synnytyksen ponnistusvaiheessa...
olin 17 vuotias ja kätilöt olivat aivan mainioita ja ihania.
3,5 tunnin synnytyksessä ei onneksi hirveesti ehdi huutaa.
Ja kyllä meillä Hämeessä on synnytyssalit ihan eri osastolla.