Nyt pelottaa, ihan aikuisten oikeesti. Tää päivä on sit ollu hirveimmistä hirvee.
Flussaa sitten pukkaa päälle, päätä on särkeny hartioitten takia ja tuntuu, ettei massu sulata oikein enää panadoliakaan nikottelematta.
Tänään on ollu ihan sairaan höntti olo. Ei okseta, mutta massu kuplii, ei silleen normaalisti, vaan tuntuu lähinnä joltain massupöpöltä.
Mutta siinä se ongelma onkin, en pysty kestämään ajatusta edes massupöpöstä ilman että tunnen sen mahdollisen paniikkikohtauksen tulevan (kohtaukset siis tuttuja jo paljon ennen raskautta).
Jos en olisi raskaana, olisin ottanut jo nappia, ihan varmuuden vuoksi, jos kuitenkin oksennan.
Mutta nyt kun niit nappei ei oteta ihan tollai vaan, vaan sit tosi kriittisis tilanteis.
Ja pelkään pahoin, et olisin tuntenu supistuksiakin jo, vaikka viikkoja ei ole kun 18. Ihan hirveesti ne ei oo sattuneet, oikeastaan ollenkaan, mutta ehkä juuri pelästymisen takia tuntuneet pahemmilta mitä varmaan oikeasti ovat olleetkaan. Ja ovatko edes olleet supistuksia. Esikoisesta on kuitenkin jo kuus vuotta, mut en muista siitä tälläisiä tuntemuksia olleen. Toisaalta en muista siitä odotuksesta muutenkaan niin hirveästi, harjotussupistuksia muistan vasta joskus viikolta 30.
Oon tän päivää sit levänny sohvalla ja katellu leffoja, ihan pitääkseni ajatukset muualla ja itteni rauhallisena. Välillä onnistuen välillä en.
Pelkään vaan tulevaa yötä, että paheneeko tämä. Mitään omituisia fiiliksia massussa ei ole kyllä ollut pitkään aikaan. Eikä muutenkaan mitään kipuja eikä vuotoja.
Ja lähen kyl päivystykseen/äippäpolille jos alkaa kipuja tuntumaan vielä.
Flussaa sitten pukkaa päälle, päätä on särkeny hartioitten takia ja tuntuu, ettei massu sulata oikein enää panadoliakaan nikottelematta.
Tänään on ollu ihan sairaan höntti olo. Ei okseta, mutta massu kuplii, ei silleen normaalisti, vaan tuntuu lähinnä joltain massupöpöltä.
Mutta siinä se ongelma onkin, en pysty kestämään ajatusta edes massupöpöstä ilman että tunnen sen mahdollisen paniikkikohtauksen tulevan (kohtaukset siis tuttuja jo paljon ennen raskautta).
Jos en olisi raskaana, olisin ottanut jo nappia, ihan varmuuden vuoksi, jos kuitenkin oksennan.
Mutta nyt kun niit nappei ei oteta ihan tollai vaan, vaan sit tosi kriittisis tilanteis.
Ja pelkään pahoin, et olisin tuntenu supistuksiakin jo, vaikka viikkoja ei ole kun 18. Ihan hirveesti ne ei oo sattuneet, oikeastaan ollenkaan, mutta ehkä juuri pelästymisen takia tuntuneet pahemmilta mitä varmaan oikeasti ovat olleetkaan. Ja ovatko edes olleet supistuksia. Esikoisesta on kuitenkin jo kuus vuotta, mut en muista siitä tälläisiä tuntemuksia olleen. Toisaalta en muista siitä odotuksesta muutenkaan niin hirveästi, harjotussupistuksia muistan vasta joskus viikolta 30.
Oon tän päivää sit levänny sohvalla ja katellu leffoja, ihan pitääkseni ajatukset muualla ja itteni rauhallisena. Välillä onnistuen välillä en.
Pelkään vaan tulevaa yötä, että paheneeko tämä. Mitään omituisia fiiliksia massussa ei ole kyllä ollut pitkään aikaan. Eikä muutenkaan mitään kipuja eikä vuotoja.
Ja lähen kyl päivystykseen/äippäpolille jos alkaa kipuja tuntumaan vielä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koitahan nyt rauhoittua ja vetää syvään henkeä. Eikös maitohappobakteereja voi ottaa raskaudenkin aikana (varmistahan apteekista). Jos voi niin koitahan hankkia niitä,sillä se voi rauhoittaa sun vatsaa jos se on ärsyyntynyt särkylääkkeistä. Sitten kuumaa mehua, lämmin peitto ja tyynyjä niskan taakse. Pyydä vaikka miestäsi hieromaan varpaita=)se rentouttaa. Katselkaa vaikka jotain rentouttavaa leffaa ja koita saada massun alue rentoutumaan laittamalla jalat koukkuun. Eiköhän se siitä...
..mutta halusin vain kertoa että et ole yksin noiden paniikkikohtausten kanssa. Meitä muitakin paniikkihäiriöisiä on, itsellä todettu jo yli 10 vuotta sitten ja hoidettiin hetken lääkkeillä ja sitten tilanne parani niin että olen nyt melkein 10 vuotta pärjännyt ilman, tosin ei se elämä helppoa kuitenkaan ole ollut. Ja nyt raskaana paniikkikohtaukset on lisääntyneet taas, en pysty menemään mihinkään marketteihin ilman että alan voimaan pahoin, samaten kaikki muutkin isot julkiset paikat. Kotona ollessa ei juurikaan okseta jos tiedän ettei tarvitse lähteä mihinkään. Mä luulen että meillä paniikkihäiriöisillä on joku ihme taipumus tarkkailla ruumiin toimintoja eri tavalla kuin muut, me huomataan kaikki pienetkin nipistykset ja kiristykset ja kuvitellaan heti pahinta. Me tunnistetaan tavalliset flunssat mutta silti siellä taka-alalla kytee ajatus että "mitä jos tää onkin oire jostain muusta, mitä jos flunssa menee mahaan ja joudun oksentamaan". Mulla on ollut oksennuskammo lapsuudesta lähtien koska en ole elämän aikana joutunut montaa kertaa oksentamaan, viimeksi joskus pienenä ja olin toivonut että raskauspahoinvointi veisi sen pelon pois, mutta en mä ole saanut oksennettua nytkään vaikka välillä melkein toivon että tulis nyt edes jotain! Ja sitten kun sitä oksetusta oikein odottaa niin huono olo tulee eikä mihinkään voi mennä kun pitää päivystää kotona vessan lähellä jotta jos se oksennus vaikka tulisi.. Vaikeaa tämä raskaanaolo paniikkihäiriöiselle on, se on varmaa.
Ei tästä höpötyksestä varmaan mitään apua ollut, kunhan nyt kerroin omat kokemukseni noista paniikkikohtauksista. Tsemppiä sulle ja yritä kehitellä tekemistä itsellesi äläkä ole yksikseen, niin ajatukset pysyy poissa noista oman kropan toiminnoista. Kipeänä kaikki tuntuu niiiin paljon synkemmältä ja huolestuttavalta. Ja juttele asioista lääkärin kanssa jos tuntuu ylitsepääsemättömältä. Eikö ole mitään lääkettä mitä voisi paniikkikohtauksiin ottaa raskauden aikana?
itelle sanottiin et 9 diapamia koko raskauden aikana ääritilanteisiin on ok ja parempi kuulemma ottaa ku kestää kohtaus josta vauvaki kärsii..mut siis näin mulla , yksilöllistähän tää on , nyt rv 30 ja yhen olen joutunu ottaa...
itellä myös citalopram lääkitys , siis serotoniinijuttu ja sitä nyt mietitään et voiko käyttää loppuraskauteen asti , on kuulemma tutkittu HIEMAN et sikiölle vois tulla vieroitusoireita synnyttyään mut ei mtn varmaa tietoa...nyt pallo heitettiin mulle et saa ns ite päättää..rv 30 ja tuntuu hurjalta ajatellakkin ilman lääkettä oloa , muutenhan sitä ei huomaa mut jos sen lopettaa tulee just oksentelut pääkivut jne..eli en pystyis synnyttään luonnollisesti..toisaalta haluanko tätä oloa sit lapselleni...kauheeta...saakohan sektion tällä perusteella??entä kun esikoinenki synty etuajassa,,,
Nyt on se yö takana. Ihan helposti se meni, katottiin puoleen yöhön leffaa ja olin nukahtanu sit jossain välis. Isäntä kyl hiero jalat ihan pyytämättä, kun se tietää sen rauhottavan mua.
Aamul tuntu aika äkkiä jo kuplinnat ja tuntuu vieläkin, on ollu aikas aktiivinen vaikkei täs montaa tuntia ees hereil viel oltu. Mut eilen ipana olikin koko päivän aika hiljanen.
Bumble-bee: Mul on oksennuskammo tullu vast joskus 2kymppisenä, paniikkikohtaukset pari vuotta aikasemmin, yo-kokeiden aikaan. Sain aikanaan lääkityksen, jota käytin ihan raskauden alkuun asti (tarpeen vaatiessa xanor). Kyl mul on lupa käyttää sitä vieläkin, mut sen oksennuskammon takia sain kyl ihan pahoinvointiestolääkityksen, joka on kans nopee vaikutteinen, oon tähän mennes ottanu joku 1,5 pilleriä. Raskaus on sinänsä ollu helppo, kun ei ollu pahoinvointia, eka olikin iha 24/7 koko ajan. Jälkeen päin kyl selvis, et siit on osa ollu kohtauksia.
Mutta,jatkan tän päivän viel loikoilua. Ylimmän tahon (miehen ;o ) käsky. Poitsu tulee vast illal takas, niin voi rauhas olla.
Huomen aamul onkin sellanen palaveri, et stressaan sitä jo valmiiks, tai siis oon panikoinu jo monta päivää. Eskarin ja perheneuvolan kans selvitetään, miksi mun lapsi on tuollainen. Oon melkein raivoissani nyt jo.
Ja eikö muuten stressin aikana erity jotain hormonia? Kun mietin, et voisko tää stressaus alottaa ne supistelut? Tää on vaan ihan tällänen yön pimeinä tunteina mieleen tullut ajatus...
Moi!! Jotenkin lohduttavaa tietää, etten ole ainoa paniikkihäiriöstä kärsivä odottaja! Mulla paniikki todettiin noin 5 vuotta sitten ja melko hyvin olen tullu toimeen ilman lääkkeitä, kun olen käyny rentoutushypnoosissa yksityisellä psykiatrilla, mut välillä on sit huonompia aikoja sen paniikin kans ja tarviin avukseni xanor depot 0,5 mg!
Kärsin myös niska ja hartia kivuista jonka takia pää on särkrny kroonisesti noin 2 kk, myös poskiontelot on kokoajan tulehtuneet, joten happikaan ei kulje kunnolla. Entuudestaan mullakin on yks kohta 3 vuotias lapsi ja muistelisin et sen raskauden aikana kohtauksia ei pukannu, oli vaan univaikeuksia. Mutta nyt tässä raskaudessa kohtauksia meinaa tulla joka päivä ja monta kertaa, alan kohta ahdistua ja joudun varmaan ottaan xanoria, vaikka tässä viimiseen asti yritän "luomusti" taistella kohtauksia vastaan! Hohhoi, ei ole helppoa meillä, tää on niin v-mäinen sairaus, et olis aivan ihanaa, kun viä joskus sais takas sen normaali elämän, ettei jokapäivä pelkää jotain sairautta tai ressaa joka asiasta, et tuleekohan mun siä paniikki ym... Pelottaa!! En tiä si et vaikuttaax tää elämäntilannekin, kun on työt ja opiskelut ollu tässä kokoaja samalla menossa (onnex loppuu 31.12.06) ja kodin ja esikoisen hoito ym... Raskaus on menossa vkolla 15! Koitetaan jaksaa ja kirjotellaan tänne taas jos se vähän helpottais!!!