Tunnetteko koskaan joutuvanne esim. keskusteluissa ulkopuolelle? Itse jos olen esimerkiksi kaverin kanssa liikkeellä ja joku kolmas henkilö saapuu paikalle niin tuotapikaa nämä kaksi vaipuvat innokkaaseen keskusteluun keskenään. Vaikka olisi todennäköistä että kaikki osapuolet ovat yhtä vieraita toisilleen niin jään miltei aina toiseksi puhekontaktin suhteen.
Asian selittäisi mikäli olisin tuppisuuna mutta ei - pyrin osallistumaan täysipainoisesti keskusteluun ja pitämään hyvää tunnelmaa yllä. Jonkin sortin aura on ympärilläni kyllä. Ehkä pari kertaa elämässäni olen huomannut että minut otetaan jutustelussa tasa-arvoisesti huomioon. Silloin harvoin kun näihin keskusteluihin osallistuu naisia niin asia korostuu hieman ikävästikin.
Itse arvelisin että ulkonäölläni on oma vaikutuksensa asiaan. Ehkä alitajuisesti välitän myös epäsosiaalista kehon kieltä joka häiritsee normaaleja.
Asian selittäisi mikäli olisin tuppisuuna mutta ei - pyrin osallistumaan täysipainoisesti keskusteluun ja pitämään hyvää tunnelmaa yllä. Jonkin sortin aura on ympärilläni kyllä. Ehkä pari kertaa elämässäni olen huomannut että minut otetaan jutustelussa tasa-arvoisesti huomioon. Silloin harvoin kun näihin keskusteluihin osallistuu naisia niin asia korostuu hieman ikävästikin.
Itse arvelisin että ulkonäölläni on oma vaikutuksensa asiaan. Ehkä alitajuisesti välitän myös epäsosiaalista kehon kieltä joka häiritsee normaaleja.
Vastaukset 19
Vanhimmat
...tietoinen tai tiedostamaton peruste jättää sinut ulkopuolelle. Oletko joskus ollut pottumainen joillekin ringin jäsenille, oletko itse ylimielinen tai ruma. Jokin syy on olemassa.
Tätä kun tapahtuu juuri eniten uusissa tilanteissa, missä kaikki ollaan suurilleen vieraita. Ainoa ulkonäköön liittyvä asia joka tulee mieleen ovat paksut silmälasit. Pyrin käyttäytymään mukavasti myös.
todella lapsellista ajatella, että keskustelussa ulkopuoliseksi joutuminen johtuu siitä että on ruma. oletko yläasteella poikaseni?
...sitä ihan aikuistenkin maailmassa. Ihmisten on vain helpompi alkaa kommunikoida normaalin näköisten ja oloisten ihmisten kanssa kuin rumien. Eikä tämä ole sellainen asia, jota joku tavallinen ulkopuolelle jättäjä myöntäisi. Hän voi tehdä sitä ihan tiedostamattaan.
Tällä tavalla evoluutio korjaa rumat pois.
en oikein jaksa uskoa tuohon, mutta kullakin mielipiteensä asiasta :)
tällä tavalla evoluutio korjaa rumat pois-EI!
Kaikki ne ihmiset, jotka ovat tässä maailmassa lisääntyneet, ovat olleet jonkinlaisessa kontaktissa toisen ihmisen kanssa. Mitä sinä et tässä ymmärrä?
Ne, jotka eivät ole kyenneet kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa, ovat jääneet ilman jälkipolvea. Tällä tavalla evoluutio on korjannut kaikista friikeimmät yksilöt huonoine geeneineen pois.
sillä on merkitystä.onhan se aika inhottavaa ja julmaa mutta minkäs teet.itse huomasin ulkonäön merkityksen laihdutettuani.voin kokemuksesta sanoa että ulkonäöllä on merkitystä kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen.en kylläkään usko että ihmiset tekisivät sitä tietoisesti.
Mitä minä en tässä ymmärrä? En vain jaksa uskoa samaan kuin sinä "luonto korjaa rumat jne".
Saahan kai tällä palstalla mielipiteensä ilmaista? Ei tylysti tarvitse olla kommentoimassa, kuin kirjoittaja olisi tyhmä.
Ja pitääkö olla tuomitsemassa nämä "rumat" yksinäisyyteen? Eikö voitaisiin kannustaa ja tukea toisiamme. Kommentisi veti varmaan aika monelta maton alta.
Positiivista asennetta.
Näinkö se menee, keskustelu alkaa ja pari sanaa heität väliin. Keskustelu kiihtyy ja yrität osallistua, toiset kyllä taukoavat sanojesi ajaksi ja katsovat, mutteivät vastaa. Tästä aina vain alaspäin, seuraa pelkkä nopea vilkaisu ja kohta ei edes sitä, et ole enää olemassakaan.
Itselleni käy myös aina näin ja pahaltahan se tuntuu, poistun yleensä paikalta sanomatta mitään. En olekaan pitkään aikaan käynyt "kavereiden" kanssa missään.
Ehken täysin ulkopuolelle lopulta jää mutta selvästi ylimääräiseksi pyöräksi kyllä ja joskus kuvailemallasi tavalla. Ehkä jotkut on vaan karismaattisempia sillä tavalla.
Nykyään pyrin myös tiedostamaan mikäli tämmöistä on tapahtumassa jollekin toiselle ja ottamaan hänetkin huomioon.
"Nykyään pyrin myös tiedostamaan mikäli tämmöistä on tapahtumassa jollekin toiselle ja ottamaan hänetkin huomioon."
Joku muu voisi haluta toimia juuri toistepäin: Tehdä toiselle sen, mitä on itselle tehty. Mutta sinä sen sijaan olet hyväntahtoinen ja haluat vain auttaa! =)
kokenut noita samoja asioita.olin ennen huomattavan ylipainoinen ja keskusteluissa jouduin aina "ylipuhutuksi" eli puheeni saatettiin keskeyttää kesken lauseen.sitten hoikistuttuani(-70kg) asiat muuttuivat niin täysin että minusta tuli itse asiassa yksi suosituimpia seuramiehiä.siis ihan tavallisissa keskusteluissa.olin luonnollisesti hämmästynyt mutta hirveän tyytyväinen uuteen tilanteeseen.sitten menetin painonhallintani ja lihoin 2 vuodessa noin 30 kg.ja arvaas mitä,olen taas se jonka päälle puhutaan.olen tullut siihen tulokseen että keskusteluissakin on jonkinlainen nokkimisjärjestys.en tiedä miten sinun ulkonäkösi on poikkeava mutta jos sitä on mahdollista korjata niin se auttaisi asiaasi.me ihmiset olemme kuitenkin vain eläimiä siinä missä muutkin.
Miksi ihmeessä piti lihottaa taas kerran itsesi muodottomaksi? Sä sait pidettyä itsesi kurissa niin kauan ja laihdutettua niin paljon, mut nyt yhtäkkiä taas sorruit ahmimaan. Eipä siinä mitään jos herkut ja kaikenmaailman ruoat voittaa sen mitä sä voisit olla. Sulle ei kai merkkaa sitten sosiaaliset statukset ja se kuinka suosittu olet mitään. Kunhan saa ahmia.
eihän kukaan halua olla yksinäinen.mitä tuohon voisi sanoa?kai mulla on ongelma.olen dieetillä nyt ja aion saada itseni kuntoon.mutta älä pilkkaa,tää on oikea ongelma.yksinäisyys ei ole valinta.kuten ei lihavuuskaan.
on voimaa. Uskotko siihen, että jäät ulkopuoliseksi? Silloin jäät yhä uudelleen. Tiedostamattasi luot sitä signaalia ympärillesi ja tiedostamattaan muut sitä 'lukevat'. Ala ajatella pikku hiljaa, että sinut huomataan ja tapaat keskustelun merkeissä mukavia ja sinut huomaavia tyyppejä... ajatuksen muuttaminen tuntuu aluksi vaikealta ehkä jopa mahdottomalta, mutta vähitellen helpottuu. Kokeile, minkä tahansa 'negatiivisen' ajatuksen suhteen...
En usko että "rumuudella" on sen kummemmin tekemistä asian kanssa. Sitä rumuuttakin on niin vaikea määritellä. Olen nähnyt sadoittain rumia ihmisiä keskustelemassa suuna päänä!
Sen sijaan -jos noin käy toistuvasti- asia voisi liittyä jotenkin kehonkieleen tai sinusta välittyvään tunnelmaan. Tietysti siitä tulee nopeasti noidankehä: muistaa miten viimeksi kävi ja sitä peläten keskittää ajatuksen juuri siihen että jää ulkopuolelle.
Ihmiset kyllä ovat aika huonotapaisia myös. Monet puhuvat liian nopeasti ja keskittyvät vain yhteen paikalla olijaan. Mitenkäs puhuu kun ei yhtä sanaa ehdi väliin sanoa?
Ehkä voisi yrittää tehdä olemassaolonsa selväksi heti alussa. Ei mitään turhaa itsekorosteisuutta, mutta selkeä moi ja selkeä katsekontakti ja jokin kommentti.
Tosi vaikea arvailla mistä se ottaa, kun ei tiedä tai näe kehonkieltä. Voi olla että muiden mielestä näytät siltä että et haluakaan osallistua tai pelkäät osallistua, tai että elät ihan muissa maailmoissa. Kaikki ne pienet yksityiskohdat; katse, käsien asento, ryhti, puhetapa, etäisyys muihin...
Se mikä jäi mitä lopussa oli :
iTSE KOET ETTÄ ULKONÄÖLLÄSI ON VAIKUTUS JA EHKÄ ALITAJUISESTI VÄLITÄT MYÖS KEHON KIELTÄ JOKA HÄIRITSEE NORMAALEJA .
Tuo loppu jäi kuin itse olisin kirjoittanut häiritsee normaaleja , ehkä itse myös häiritsen myös "normaaleja " ??? Mikä on normaali eikö me kaikki olla samanarvoisia . Luin tietyt asiat rivien välistä , sitä en tiedä olenko oikeassa vai väärässä .
Itse myös en ole sitten normaali , ja jospa itsekkin jään helposti ulkopuolelle . Asia mitä olen pohtinut usein ja samat sanat , olen kuin kolmas pyörä joka tuntuu pahalta . Mutta näin se vain on .
Minulla asia on päinvastoin: huomaan esimerkiksi työporukassa tai kyläilemässä sen ilmiön, että porukan äänessäolija alkaa suunnata katseensa jatkuvasti minuun. Jopa siinä määrin, että tunnen oloni kiusaantuneeksi, kun muut jäävät jotenkin "ulkopuolelle".
Kärsin masennuksesta ja kysyin uteliaisuuttani tästä ilmiöstä psykoterapeutiltani. Hän ei osannut sen tarkemmin määritellä asiaa kuin että on huomannut minun reagoivan innostuneesti asioihin ja oivaltavan toisen takaa-ajaman ajatuksen nopeasti, vaikka se olisi vähän vaikeasti tai kömpelösti muotoiltukin.
Psykologini totesi myös (ja tämän olen itsekin aikuisena huomannut) että sen lisäksi, että pidän hauskojen juttujen kertomisesta, palkitsen myös keskustelukumppanini hauskat jutut spontaanisti kehuilla ja naurulla. Toisiahan ärsyttää, jos jollakulla muulla on jotakin huvittavaa kerrottavaa ja juttu pyritään siksi kaikin keinoin latistamaan.
Mutta avoin ja kiinnostunut katse on yksi tärkeimmistä asioista keskustellessa ja lisäksi se, että hymy on herkässä. Joskus omaa käytöstään seuraamalla saattaa myös huomata vaikkapa sen, että epävarmuuttaan kääntää jatkuvasti puheen itseensä ja toinen ennen pitkää kyllästyy.
Ensimmäisen kerran tunsin joutuneeni ulkopuoliseksi, kun aloitin peruskoulun. Vielä edeltävänä päivänä ennen koulua olimme kavereita, mutta ensimmäisestä koulupäivästä alkaen osakseni tuli yksinäisyys. Kun askeleenkin verran yritin lähestyä omaluokkalaisiani, he karkasivat ainakin 10 metriä.
Suvussa ongelmani johtuu siitä, että äiti kielsi samana vuonna, 7-vuotiaana, minua puhumasta sukulaisten ja tuttavien (silloin aikuiset) kanssa, minkä seurauksena olin vain isovanhempieni kanssa.
Ehdotan, että mietit lapsuutesi kokemuksia ja saamaasi palautetta vanhemmilta ym. kasvattajia sekä vertaat niitä nykypäivääsi.