Kaunis lv-tammani laukkasi vihreämmille laitumille viime perjantaina 15.9.2006. Hevonen oli omistuksessani viime joulukuusta, sitä ennen hoidin sitä kuin omaani 10 vuotta. Paha puhkuri oli ja nyt tuli aika päästä lepäämään. Ikävä jäi..
Ikävä jäi
leticia84
11817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Menetyksestä kulunut jo 11 vuotta.Muistot jää ei unohdu.Varsinkin kun jäi viimmeiseksi hevoseksi,allergian takia.
heppani lopetettiin 25.8..pahan puhkurin takia..ja suuri ikävä jäi..12vuatta yhteistä matkaa kesti.
Otan osaa suruusi
Kiitos. Ja voimia teille myös :)
mimnkä niminen hepo mahtoi olla??
oli Leticia eli Lettu :)
ok. mulla oli viimekesänä hoidossa yks lv-tamma jolla oli kans puhkuri,ajattelin että oli sama heppa mutta sen hepan nimi oli minni.
Aijaa :) No, ei ole sama. Lettu ei ollut koskaa hoidos. :) Oli aina mulla vaan
Minulla kuoli hoitohepo yli 7 vuotta sitten, ja vieläkin joskus kyyneleet kirpoaa silmiin muistoja vaaliessa. Niin läheinen ja vahva side minulla oli hevosen kanssa. Silti nyt jälkeen päin mietin, että ei ole syytä olla katkera menetyksestä, vihainen luopumisesta, vaan kiitollinen siitä että sai omistaa sellaisen ystävän, kulkea taipaleen matkaa ihanassa seurassa, ja juuri minun etuoikeus oli saada tuon hevosen ystävyys osakseni. Kyllä se luopuminen kipeää teki, ja muistot tuo surua menetyksestä, iloa yhteisistä kokemuksista. Sellaista tämä elämä... Voimia surusi keskellä, Hevosei on nyt hyvä olla, ei kipua, ei tuskaa, vaan ikuiet vihreät laitumet.
Kiitos kauniista sanoista.
"Hän antoi kaiken, antoi enemmän, hän antoi mulle elämän" :)
:( lämmin osanottoni. Voimia!
Minä oon joutunu päästään 2 tammaani ikivihreille niityille.
Ikävä on:(
Kiitos kaikille viesteistä. Hevosesta luopuminen sattuu ://
Nyt on sitten kaksi hepoa saatettu haudan lepoon omaan maahan (tai no ysäväperheen). Lettu pääsi 10.1.2006 kuolleen ruunani viereen.
Surutyötä jatkan, vaikka aikaa on jo kolme kuukautta kulunut. Ei se koskaan katoa. Tuska, ikävä, mikä lie.
Koirani kuoli 1.10.2004. Siitäkään päässyt yli joten kyllä näissäkin kestää.
Voimia kaikille rakkaansa menettäneille. Ette oo yksin