Hei! Ongelmani on lähinnä se, etten ollenkaan uskalla nauttia raskaudestani. Olen rv 13 0, alkuraskauden ultrassa sikiö näytti miltä pitääkin, dopplerilla kuului varsin selkeät sydänäänet ja raskausoireet ovat kai niinkuin pitääkin, helpottamaan päin.
Olen kokenut yhden tuulimunan ja yhden keskenmenon. Nyt sitten kun kaikki on hyvin niin joka vessareissu pelkään että alan vuotaa verta. Joka kerta kun vatsaa nipistelee, ajattelen että nyt se sitten tapahtuu, menee kesken ja taas petyn.
Miten tästä pääsee eroon? Terveydenhoitajalle sanoin asiasta, hän lähinnä totesi että se on ihan normaalia sellainen pelko keskenmenon kokeneiden keskuudessa. Että se helpottaa sitten kun alkaa tuntea vauvan liikkeet. Hmm... hetki menee siis.
Onkohan jollakin käytännön neuvoja tai edes kokemusta. Olen jotenkin täysin lohduton ja tunnen itseni huonoksi kun en osaa olla iloinen.
Olen kokenut yhden tuulimunan ja yhden keskenmenon. Nyt sitten kun kaikki on hyvin niin joka vessareissu pelkään että alan vuotaa verta. Joka kerta kun vatsaa nipistelee, ajattelen että nyt se sitten tapahtuu, menee kesken ja taas petyn.
Miten tästä pääsee eroon? Terveydenhoitajalle sanoin asiasta, hän lähinnä totesi että se on ihan normaalia sellainen pelko keskenmenon kokeneiden keskuudessa. Että se helpottaa sitten kun alkaa tuntea vauvan liikkeet. Hmm... hetki menee siis.
Onkohan jollakin käytännön neuvoja tai edes kokemusta. Olen jotenkin täysin lohduton ja tunnen itseni huonoksi kun en osaa olla iloinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
älä murehdi mahdollista! Ei se ole tapahtunut, älä murehdi turhaan, sillä vaikka kaskemeno tulisi niin olisit murehtinut turhaan se tulee jos on tullakseen murehtimisestasi huolimatta, murehdit samat asiat siis kahdesti enne ja jälkeen.
Todella typerää!
Sitä todennäköisemmin saat keskenmonon mitä enemmän sitä mietit ja pelkäät, se lisääntyy mihin keskittä huomionsa. USkolla on voimaa ajatus on uskoa, älä siis manaa itsellesi keskenmenoa.
Aina kun alat murehtimaan käännä heti ajatuksesi positiiviseen, siihen että kaikki menee hienosti.
Hallitse mieltäsi älä anna sen hallita sinua. Oletko orja vaiko mestari? Kokeile.
Pelko on yleistä myös meillä, joilla ei ole ollut keskenmenoa. Kyllä se helpottaa mitä pidemmälle raskaus etenee ja varsinkin sitten kun liikkeitä alkaa tuntua ja siitä tietää, että vauva elää mahassa.
Itse edelleen (vk 38) hieron vatsaa, jos en vähään aikaan muista tunteneeni liikettä, sitten vauva taas liikkuu niin tulee helpottunut olo. Sinun viikoillasi minäkin pelkäsin aika paljon, että jotain tapahtuu. Kannttaa yrittää vain keskittää ajatuksia muuhunkin kuin raskauteen, puuhailla asioita, lähteä ihmisten ilmoille ym. niin ettei raskaus ole koko ajan mielessä.
Hei
Ymmärrän hyvin huolesi. Minulla on ollut 5 keskenmenoa ja yksi poika 9 vuotta. Nyt odotan vko 18 ja en osaa vieläkään nauttia tai edes uskoa että kaikki voisi mennä hyvin.
Työpaikalla on toinen nainen raskaana ja kävvimme yhdessä kertomassa siitä vanhemmalle terveydenhoitajalle mutta hän sanoi että sen toiden naisen silmistä näki jo pitkälle vuosien kokemuksella raskauden mutta ei aavistanut minusta mitään.
Ehkä uskallamme antaa itsellemme oikeuden iloita vasta sitten kun lapsi syntyy ja siihen asti pelkäämme pahinta. Onhan se minullakin käynyt jo niin monta kertaa. Uskon kuitenkin että tunteesi on aito ja älä anna sen häiritä. Se vain suojelee sinua jos kuitenkin jotain pahaa tapahtuisi. Tsemppiä.. ja kaikkea hyvää sinulle..
Muistan että tilanne oli silloin ihan sama kun odotin poikaani sillä 2 keskenmenoa oli jo silloin takana. Se tunne kuitenkin kun lapsi syntyi auttoi unohtamaan kaiken...
Anneli
sulle ihan hirmuisesti! Tiedän tuon tunteen, tai ainakin pikkuisen osaan aavistaa. Uskon, että kaikilla on raskauden alkuvaiheessa tällaisia pelkoja ja onhan se ihan ymmärrettävää... pelkää menettävänsä sen kaikista tärkeimmän. Itse en vielä edes "riskirajaa" rv 12 ylittänyt, olen rv 11. Käy katsomassa tekayn sivuilta prosentuaalisia keskenmeno-riskejä (muistaakseni 96% raskauksista päättyy norm. synnytykseen rv 10 ja siitä eteenpäin) eli aika harvinaisia sun viikoilla keskenmenot on. Ainahan voi tapahtua mitä vaan, mutta mua nuo tilastot kuitenkin rauhoittavat edes vähän. Muista myös se, että keskenmenoa ajattelemalla ja pelkäämällä et voi sitä saada aikaan. Toinen juttu onkin sitten se, että onko sitä järkevää pelätä hysteerisesti ihan oman jaksamisen vuoksi. Haleja sulle :)
ettet omilla ajatuksillasi pysty aiheuttamaan keskenmenoa. Kulutat murehtimalla vain energiaasi ja aiheutat itsellesi stressiä. Kuitenkin noilla viikoilla keskenmenonriski on jo todella pieni. Ja JOS jotain tapahtuisi, se ei riipu mistään mitä olet tehnyt tai ajatellut. Anna luonnon hoitaa....Koita keksiä jotain tekemistä, joka saisi ajatuksesi muualle. Tiedän että se on vaikeaa, olen kokenut samaa pelkoa ja yritin tehdä ristikoita yms. jotta ajatukset olisivat muualla. Nyt sinun olisi tärkeintä rentoutua ja vähentää stressiä. Tsemppiä ja voimaa sinulle!