Kysyisin muiden mummojen ja vaarien käyttäytymisestä lastenlastenne ollessa teillä.
Käyttäytymisellä tarkoitan lapsen/lapsien villiä menoa mummolassa. Vanhemmat ei kiellä lasta/lapsia, joten olemme itse asettaneet rajoja lapsen toiminnalle.
Joskus meno on niin rajua että kiellot ovat olleet todella turvallisuuden kannalta tärkeät. Joskus myös lapsen turha kiukuttelu saa minut ojentamaan lasta.
Näin on vain kun vanhemmat ovat paikalla mutta kun vanhemmat lähtee pois asioilleen niin lapset muuttuu rauhallisiksi ja kilteiksi.
Haluaisin kuulla muiden isovanhempien mielipiteen tästä asiasta.
Joskus olen huomannut että toinen vanhemmista ei pidä siitä kun lasta ojennetaan millään lailla.
Käyttäytymisellä tarkoitan lapsen/lapsien villiä menoa mummolassa. Vanhemmat ei kiellä lasta/lapsia, joten olemme itse asettaneet rajoja lapsen toiminnalle.
Joskus meno on niin rajua että kiellot ovat olleet todella turvallisuuden kannalta tärkeät. Joskus myös lapsen turha kiukuttelu saa minut ojentamaan lasta.
Näin on vain kun vanhemmat ovat paikalla mutta kun vanhemmat lähtee pois asioilleen niin lapset muuttuu rauhallisiksi ja kilteiksi.
Haluaisin kuulla muiden isovanhempien mielipiteen tästä asiasta.
Joskus olen huomannut että toinen vanhemmista ei pidä siitä kun lasta ojennetaan millään lailla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
saa ojentaa/kommentaa mummolassa (vaikka vanhemmat eivät sitä tekisi itse), jos meno villiintyy. Silloinhan ollaan teidän kotonanne ja te siellä "mmääräätte". Eihän vanhemmista koskaan tunnu kivalta kun toinen komentaa hänen lastaan (muistan tuon itsekin), mutta jos ei muuten meno hiljene. ja pienet lapsethan eivät sitä itse huomaa.
vastasun tähän vaikka en ole vielä isovanhempi enkä enää pienten lasten äiti. Mutta omasta kodistani yksi esimerkki. Ystävättäreni pitää kotonaan lapsilleen kovaa komentoa, mutta ei kylässä käydessään. Kun lapset olivat alle kouluikäisiä ja kyläillessään söivät esim. lättyjä ja hilloa tms. äiti ei sen kummemin seurannut näitä tahmatassuja. Minä itse otin paperipyyhettä ja pyyhin lasten kädet, koska en halunnut hillolänttejä einiin ja sohviin. Huomautan että omat poikani eivät olleet itsekään rauhallisimmasta päästä.
Miniä pitää kovaa kuria ja huutaa niille lapsille meillä ollessaankin.
Pahaa tekee katsella vierestä kun äiti ei anna osallistua mihinkään mukavaan lapsiensa. Onko sillä nyt niin väliä jos lapset mummolla ollessaan vähän riehaantuvat? Meidän valoja voi välillä joku herätellä ja sängynpeittojakin uudelleenjärjestellä. Miniä ojentaa joskus minuakin, käskee olemaan jämpti ja toruu kun olen liian lepsu.
Minusta 3 vuotiaan paikka ei ole arestissa vaan sylissä. Mitä se pieni oppii elämästä, jos jo pienestä saakka joutuu rankaistavaksi?
Maaseudun mummo
lapsenlapsieni kanssa.
Tosin kyse on tyttärestäni. Hän pitää valtavaa kuria lapsilleen.
Tuntuu että nämä ovat välillä aivan ymmällään , että mitä pahaa nyt tuli tehtyä.
Haluaisin että lapsilla kuitenkin olisi lapsuus eikä heidän elämänsä olisi yhtä kurinalaista kuin armeijassa.
..joudu onneksi komentamaan lasta, sillä minulla on kyllä melko pitkä pinna.
On enemmän ääripään tapauksia ja silloinkin pyrin purkamaan kiukuttelun sovittelemalla.
Pahinta on että olen huomannut muutaman kerran lapsenlapseni nimittelevän kiukkuisena sekä omia vanhempiaan sekä meitä isovanhempia, kun ei ole saanutkaan omaa tahtoaan läpi.
Lapsuus tällä lapsella on ollut aina että sitä mitä tahtoo hän myös saa ja siksi nämä kiukunpurkaukset ovat tässä vaiheessa melko rajuja.
Kuitenkin hän on kaikenkaikkiaan todella kiltti lapsi ja uskon tämän menevän ohi aikanaan.
Tyttärelläni on kovin lyhyt pinna, ja hänellä on tapana huutaa lapsille turhistakin.
Minä olen huomannut, että kaikki menee paljon paremmin kun lapset ovat luonani ilman äitiä. Minulla on tapana etukäteen selittää mitä päivän ohjelmassa on, esim. kauppaan mennessä ostoslista on oltava valmiina, ja teen selväksi, että karkkia en osta, mutta kumpikin saa esim. valita yhden hedelmälajin.
Jos tulee kahnauksia, pidän "pikaoikeudenkäynnin". Molemmat lapsenlapset sohvalle istumaan, kumpikin saa kertoa oman versionsa. Sitten tarkistetaan kertomusten paikkansapitävyys, pyydetään anteeksi, ja asia on lopuunkäsitelty.
Jossakin vaiheessa tyttäreni jopa sanoi lapsille, ettei niiden tarvitse totella minua, mutta kun sanoin lapsille, että tämä on minun kotini ja täällä määrään minä, tyttärenikin on antanut periksi, eikä onneksi enää puutu minun kurinpitooni.
...etten ole ainut joka joskus komentaa lastenlastansa kuin omaansa ainakin.
Enkä siis ole ainut, joka ajattelee kuten minäkin, että kun ollaan meidän kotona on myös meidän säännöt.
Niin se kyllä minusta kuuluu ollakkin... =)
Me emme voi viedä mummolaan lapsia, koska mummolta uupuu kaikki kuri. Siis lasten ei tarvitse pyytää edes kauniilla äänellä, tekevät ihan mitä lystäävät ja aina on kivaa. Mummo sanoo vain "muttakun meillä oli niin kivaa" eikä voi uskoa että 2 ja 4 vuotiaat lapset tarvitsevat "nyt tehdään niinkuin mummo sanoo"-leikkejä enemmän kuin totaalista lapsivaltaa.
Sitten tapellaan monta päivää säännöistä kotona lasten kanssa, alkaen seinillepiirtelystä. Eli mummolaan emme mene kovin helposti, se kääntyy hullujenhuoneeksi pian ja sekoittaa lapset. Olen yrittänyt jutella anopille mitkä seuraukset voi olla ainakivanaololla, mutta ei auta.
Surullista.
t. Miniä
...jo sitten varmaan toinen ääripää eikä varmaan mikään mukava vanhemmille ja tuskin sille mummollekkaan.
Uskon kyllä että tuon ikäiset lapset ovat riemuissaan, mutta jossainhan sen rajankin on oltava, eikö vaan ja se on paljon vaikeampaa mummon laittaa, kun on ensin opettanut ettei riehumisella ole rajaa.
on hitusen raju tapa testata isovanhempien luona sitä kuka komentaa vanhempienkin ollessa paikalla.
Onnekseni lapseni eivät ole kertaakaan pistäneet pahakseen komenteluani..päinvastoin..sehän suo heille hetken vastuuvapauden.
Perheessämme on tavallaan luonnolista, että kaikki osallistuvat paikalla ollessaan kasvatukseen.
Asiaa auttaa tietenkin se, että niin minulla kuin 4 lapsenlapseni vanhemmilla on samanlanen tapa kasvattaa..eli ei tule "kasvatusristiriitoja"
Tosin yksittäisellä lapsenlapsella on erityisoikeuksia heidän ollessaan yksin yökylässä "hemmoteltavana".
Ne ovat sellaisia "näin vain mummin luona"- juttuja. *hymyilee*, mutta sen tietävät myös pikkuiset itsekkin ja nauttivat niistä ehkä juuri sen vuoksi ylenpalttisesti, koska eivät kuulu normaaliin arkielämiseen.
Meillä on tapana pitää sisäleikit hillittyinä, pidämme kiinni nukumaanmenoajoista yms.
Mutta tämäpä ei oikein sopinut mummolle. Mummo osoitti mieltään kiukuttelemalla, kieltäytymällä ruokailuista ja paiskomalla ovia.