Minulla on pitkä yhteinen historia Viron ja virolaisten ystävieni kanssa.
Tässä yhtenä iltana mietittiin mihin on kadonnut
virolaisten ja suomalaisten ruohonjuuritason yhteishenki ja minne on kadonnut se virolaisten oma yhteishenki, mikä mahdollisti Viron uuden itsenäisyyden. Tarkoitan tapahtumia 1980-luvun ja 90-luvun alussa.
En kirjoita tarkemmin näistä tapahtumista, koska ihmiset, ketkä tahtovat vastata kysymykseeni, tietävät, mitä tarkoitan.
Tässä yhtenä iltana mietittiin mihin on kadonnut
virolaisten ja suomalaisten ruohonjuuritason yhteishenki ja minne on kadonnut se virolaisten oma yhteishenki, mikä mahdollisti Viron uuden itsenäisyyden. Tarkoitan tapahtumia 1980-luvun ja 90-luvun alussa.
En kirjoita tarkemmin näistä tapahtumista, koska ihmiset, ketkä tahtovat vastata kysymykseeni, tietävät, mitä tarkoitan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ovat sen vieneet!
Kyllä nämä vanhat "oikeat" virolaiset ovat edelleen niitä aitoja ja mukavia mutta tunnen paljon "uusvirolaisia" esimerkiksi ketkä asuvat suomessakin niin ei voi puhua enää samoista ihmisistä ketä tunsin 80-90 luvulla.
Säälittävä sinänsä mutta onneksi omat tutut ja kaverit ovat pysyneet "ruohonjuuritasolla".
Ma vastan sulle oma emakeeles.
Su tähelepanek on õige, kuid kui meenutada näiteks Soome oma ajalugu, eelkõige sõjajärgset, siis ka tollal oldi rohkem ühtsed. Aidati naabreid. Nüüd? Kõik teevad tööd, vaba-aeg kas siis oma perele, või kui ollakse üksik, siis oma harrastustele. Kui NL kukkus, avanes eestlastele maailm. Tähtsaimaks osutus inglise keele oskus. Need, kes jäid, ka nende soomlastest sõbrad on jäänud. Võib olla jääb mõnikord selline tunne, et eestlastel ei ole enam aega soomlaste jaoks. Kõik muudkui tormavad ja rändavad mööda maailma. See on ka loomulik. Tegelikult, võin seda oma pere ja lähedaste näitel öelda, et soomlastest sõbrad on ikka jäänud, käivad Eestis suviti puhkamas, ja meil ollakse röõmsad kui nad tulevad. Aegajalt helistatakse ja küsitakse kuulumisi.
Elu on kui ameerika mäed (s.k. 'vuoristorata'). Mõned perioodid lähendavad, mõned taas justkui eemaldaksid eestlasi ja soomlasi teineteisest. Tegelikult on need kaks rahvast alati olnud teineteise suhtes ehk kõige lähedasemad olnud.
ei se ystävyys mihinkään katoa, jos sitä ystävyyttä hivenen vaalii. Meillä on tässä syksyn kuluessa tarkoitus kerätä vanha virolais suomalainen ystävyys piiri yhdellä kertaa kasaan ja muistella yhteisiä matkojamme ja muistojamme. Siihen ei riitä yksipäivä, jos vanhat merkit pitävät paikkansa.
Uskon että 50 vuotta yhteista historiaa teki tehtävänsä !
Kaikki yritteliäisyys painettiin alas ja Siperiaan jos jäi kiinni !
Kukaan ei ilmeisesti halua että edulliset hinnat palaavat, sillä toisten ei tarvinnut tehdä töitä koko puolue elämällään.
Eestiläiset tiesivät 50 vuotta että heidät vapautettiin, vastoin tahtoaan !
Muut liittoutuneet poistuivat, mutta antoivat ns Marshall apua että olot saataisiin kuntoon.
Viro ei saanut, eikä muut Baltia maat tätä apua juuri ollenkaan !
Möistan, mida selle all mötled.
Olen ka ise palju selle peale möelnud.
Aeg on kokku surutud.
ka möelnud. Käisin esimesekorra Tallinnas augustil 1971. Ja sellest aastast alates. Praegu arutlen sama kysimuse juures. Arvan ja kartan ett nöukokude aja söprus suhtet ei olnud igakord ehtnet. Nöykokude ajast vapastumine on teinud teised inimesed upsakaks ja natukese abbii antnud naaber unustub kerkesti? Missuguseks suhted kujunevad teame täpsemini 10 kuni 20 aastat hiljemi?!
ja yhtsus tekib siis, kui inimestel on mingi yhine nimetaja, mille alla koonduda.
Mis on kultuur?
Tegelikult on ta ju rahva sisemuse väljund.
Eesti kultuur on väga pika ajalooga ja samal ajal täis ka hingestatust ja vaimsust. Vötame kasvöi meie laulupidude traditsioon - rahvas laulis oma hinge lahti.
Seesama hingestatus koos Balti ketiga, Teletorni ja Toompea kaitsmisega päästis meie iseseisvuse verevalamisest. Vaenlane ei oodanud sellist kokkukuuluvust ja oli hämmastunud.
Kahjuks on meie seast manalasse lahkunud meie armastatud eestvedajad - nii Lauluvana kui ka mitmed teised vaimsed teejuhid. Uusi tugevaid aga pole asemele tulnud. Algas vöitlus enda pysimajäämise eest.
Ega neid inimesi, kellel on omad kindlad väärtushinnangud, ei muuda ei aeg ega ka raha.
Löppkokkuvöttes - söpru tuntakse ju hädas ja koos minnakse ka tulest, veest ja vasktorudest läbi.
Kaiken kaikkiaan erittäin hieno kirjoitus. Itselleni tuli vahvasti vanhat muistot mieleen, onko nyt vain niin, että nuorempi sukupolvi ei halua ajatella näitä tapahtumia, koska nyt halutaan luoda uraa bisnesmaailmassa tai vastaavassa. Miksi Virossa ei enään arvosteta käsien taitoa vaativia ammatteja, koska tulevaisuudessa "kultaisia käsiä" omaavista ammattilaisista tulee olemaan huutava pula. Heidän töittensä arvoa tullaa arvostamaan erittäin korkealle. Valitettavasti nykyään liian monet vanhemmat haluavat kouluttaa lapsensa jonkin asteen johtajiksi:-(
Meie piim pole mitte sugugi hapupiimaks muutunud ja köik janused vöivad seda juua. ;))
Igal hiliskevadel, kui Loodus on täies öies, toimuvad ka meie Hansapäevad, kus vöib näha ja osta meie kuldsete käte töid.
Noorus aga on nagu noorus ikka - alguses tormatakse pea ees maailma, hiljem vaadatakse maailma körvalt.
Kui vaadatakse.