Onko täällä muita joilla ois omista häistä ankeat fiilikset? Itsellä puku ei ollut oman tyylinen, kampaus oli perseestä ja meikkaamaton naama ammotti puvun päällä. Ei mikään päivä prinsessana. Olisi suonut, että edes silloin olisi saanut tuntea itsensä kauniiksi.
Ja mites tää kun ei uskalla lastenpelossa mennä naimisiin piitkään aikaan ja sitku menee, niin on jo suhde jäähtyny. Surettaa, kun ei saanu harrastaa seksiä silloin, kun se olis parhaalta tuntunu.
Toiset tietysti menee heti naimisiin eikä vielä tunne toisiaan. Eipä oo sekään hyvä ratkaisu.
Hohhoijaa.
Ja mites tää kun ei uskalla lastenpelossa mennä naimisiin piitkään aikaan ja sitku menee, niin on jo suhde jäähtyny. Surettaa, kun ei saanu harrastaa seksiä silloin, kun se olis parhaalta tuntunu.
Toiset tietysti menee heti naimisiin eikä vielä tunne toisiaan. Eipä oo sekään hyvä ratkaisu.
Hohhoijaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Saattaa noik ollakin... mutta mitä sitä suremaan! Kaatunutta maitoa on turha itkeä, sanovat englantilaiset... Nyt on aika pitää hauskaa ja nauttia elämästä. On kumppani, ollaan aviossa, ja on koko elämä edessä! Miks'ei siitä iloitsisi?!!
Luultavasti morsian itse, joten ei voi syyttää kuin itseään, jos ei ollut mieleiset.
Jos piti pihistää rahassa niin muista että hyvä ja halpa on aina eri paketeissa mutta molepia saa muttei samassa paketissa...
Itse olin kaunis morsian, meikkiä sopivasti ja puku upea teetetty sellainen kuin halusin ja juhlat komeat. Lämmöllä muistelen. :D
Ps: lasten tuloa ei tarvitse pelätä. Ehkäisy on keksitty eikä sen käyttäminen ole Raamatun mukaan syntiä.
Kertoisitko Raamatun kohdan, jossa sallitaan ehkäisy nykyajan äideille? Se on meille todella tärkeä tieto. Uudistumista siis tapahtuu eikä tämä palsta ole olekaan huono, vaan heikoille helpotuksen hetkiä tuova!
Tuo on ihan totta. Minusta syy on muissa, ei hääparissa.
Eihän se voi olla hääparin syy että menevät naimisiin vaikka suhde on jo jäätynyt, eihän?
pakko oli mennä naimisiin ,ei ollut varaa kunnon pukuun,en osannut meikata.Mieskin on väärä,huomasin heti aamenen jälkeen.Voisko joku auttaa pikkurouvaa!
Näköjään ei kovin pitkään jos henkinen pohja puuttuu.
En usko sekuntiakaan, että tämä olisi naisen kirjoittama viesti:-))). Jokainen nainen osaa tehdä parhaansa ollakseen kaunis morsian ja kuka on nähnyt ruman morsiamen? Kirjoittaja ei tunne naisten tapoja varmistua siitä, että puku ja kampaus ovat omantyyliset.
Jos tuo tarina on tosi, olisi kyllä ollut paras jättää ne häät viettämättä. Jos on mieluinen sulhanen, fiilikset ovat aivan toiset ja puku tai kampaus sivuseikka....
Omissa häissäni itkettiin ja ns. "häämarssikin" oli niin surullinen, että purskahin itkuun jo alkumetreillä. Siitä on jo jonkin verran aikaa, mutta itkettää vieläkin katsoa niitä kuvia kirkossa, kun itse itken paikassa, missä minun pitäisi iloisena hymyillä ja olla onnellinen. Siitähän se suru sitten alkoikin......
Luultavasti sinä itse. En ymmärrä miten ihmiset uikuttavat itse tekemiään valintoja jälkeenpäin niinkuin olisivat jotakin uhreja. Pitää opetella tuntemaan itsensä ennenkuin avioon astelee että tietää edes minkälaiseksi hääjuhlansa haluaa.
Itse olin 15 vuotta sitten kaunis, meikkaamaton morsian. Mieheni oli komea tummassa puvussaan. Ihanan iloinen juhla. Ei häissä tarvitse riehua. Sivistyneet häät ovat asialliset ja iloiset.
Olin sen päivän prinsessana.
... ja sen jälkeen enimmäkseen paksuna ja masentuneena. Mies muuttui tuppisuuksi ja vetäytyi itseensä jne.
Sitten löysin tän palstan ja tajusin että aika moni onkin jo sydämmessään luopunut, ja hengailee vain ystävien ja kulissien vuoksi mukana.
En oikeasti ymmärrä. Mutta jos tarkoitat minun kohdallani käyneen ko. tavalla, erehdyt tosi paljon. Olen kyllä ollut monesti raskaana ja saanut lahjaksi ihania lapsia monta.
Mieheni ei ole muuttunut tuppisuuksi, vaan päinvastoin on käynyt, harmiksesi.
En hengaile vl:sena kulissien takia, vaan oman uskonelämäni vuoksi.
Eiköhän se ole aika marginaaliryhmä, joka täällä aikaansa viettää. Itse eksyin tänne pitkästä aikaa (viime kerrasta ehkä vuosi) enkä voi kuin todeta, että sääliksi käy niitä jotka täällä aikaansa kuluttavat. Palstan taso ei äkkisilmäyksellä näytä nousseen lainkaan.
Omasta kokemuksesta voin myös sanoa, että on jotenkin harhaa että välttämättä meikattuna TUNTISI itseään yhtään sen kauniimmaksi. Kyllä se prinsessa-tunne lähtee ihan omien korvien välistä ja todellinen kaunotarkin voi tuntea itsensä mitättömän näköiseksi. Olen itse onnellisempi ilman meikkiä ja jos muut eivät kestä katsella "ankean väritöntä" naamaani, on se mielestäni heidän ongelmansa eikä minun.
Kyllä tuntuu myös tosi ankealta että tuollaisissa tunnelmissa joutuu menemään naimisiin. Olisiko ollut tarvetta vielä pikkasen tarkastella suhdetta itseensä ja ympäröivään maailmaan?? Vai olisiko häät kenties muuttuneet iloisemmiksi tanssiorkesterin kera ja maljoja kohottelemalla?
On tietysti mukavaa, että häistä jää hyviä muistoja, mutta eiköhän se pääasia ole kuitenkin avioliitto eikä häät. Avioliitto sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa jaksaa harrastaa seksiä myös kahden vuoden kuluttua ja jonka kanssa ei tarvitse harmitella joka päivä elämänsä ankeutta. Turha muuten siiitä on puolisoaan syyttää, jos itsestä tuntuu siltä että elämässä on kaikki pielessä.
Kun seurustelun aloittaa seksipohjalta, menee liikaa huomioita ja energiaa siihen, mielestäni se ei ole hyvä etenemistapa edes epäuskoisille. Uskovaisen osalta tästä nyt ei tarvitse edes keskustella. Seksi myös sitoo normaalilla velvollisuudentunnolla varustetun ihmisen toiseen, jolloin suhteesta lähteminen voi tuntua hankalata, vaikka järjen tasolla huomaisikin että homma toimii vain lakanoiden välissä. Seuraavaa suhdetta sitten harmittaakin entiset, koska jokainen haluaisi olla toiselle ainutkertainen. Sitten sitä vakuutellaan toiselle, että olet paras jne.