Aihetta on käsitellyt tamperelainen yhteiskuntatieteiden lisenssiaatti ja politiikan tutkija Kari Alhonen Ilkka Hakalehdon ja Kauko Laihasen toimittamassa kirjassa "Mihin Suomea viedään". Oheisena muutamia pääosin hänen ajatuksiaan:
-Sotien poistaminen rajoja poistamalla - voi asiaa pinnallisesti tarkastellen vaikuttaa jopa oikealta politiikalta. Toinen mahdollisuus on tietenkin käyttää rauhanpyrkimyksiä propaganda-aseena tavoitteena saavuttaa jotain muuta. Se muu voisi olla itse asiassa valtaa ja mammonaa.
Toisaalta tutkimuksissa on todettu selvä korrelaatio rajojen lukuisuuden ja käytyjen sotien välillä. Kuitenkin on muistettava, ettei aseisiin perustuva suurvaltojen välinen " kauhun tasapaino" ole turvallisuutta. Mitä suuremmat valtiot, sen suuremmat sodat.
Kuuluminen suurvaltojen välillä sovittuun etupiiriin ei ole turvallisuutta. Edes suurvaltaan kuuluminen ei ole turvallisuutta. Keskenään EU-maat tuskin olisivat ryhtyneet sotimaan itsenäisinäkään.
Rauhaa suuren monikansallisen valtion sisällä taas ei voi taata yhteisillä hallintoelimillä ellei valtiovallan väkivaltakoneisto paisu todella mahtavaksi ja tukahduttavaksi.
Edellisen perusteella rauhantahtoiselle puolueettomuspolitiikalle näyttäisi olevan käyttöä myös Suomen tämän päivän politiikassa. Edellytyksenä itsenäisille turvallisuusratkaisuille on Suomen valtiollinen itsenäisyys.
-Sotien poistaminen rajoja poistamalla - voi asiaa pinnallisesti tarkastellen vaikuttaa jopa oikealta politiikalta. Toinen mahdollisuus on tietenkin käyttää rauhanpyrkimyksiä propaganda-aseena tavoitteena saavuttaa jotain muuta. Se muu voisi olla itse asiassa valtaa ja mammonaa.
Toisaalta tutkimuksissa on todettu selvä korrelaatio rajojen lukuisuuden ja käytyjen sotien välillä. Kuitenkin on muistettava, ettei aseisiin perustuva suurvaltojen välinen " kauhun tasapaino" ole turvallisuutta. Mitä suuremmat valtiot, sen suuremmat sodat.
Kuuluminen suurvaltojen välillä sovittuun etupiiriin ei ole turvallisuutta. Edes suurvaltaan kuuluminen ei ole turvallisuutta. Keskenään EU-maat tuskin olisivat ryhtyneet sotimaan itsenäisinäkään.
Rauhaa suuren monikansallisen valtion sisällä taas ei voi taata yhteisillä hallintoelimillä ellei valtiovallan väkivaltakoneisto paisu todella mahtavaksi ja tukahduttavaksi.
Edellisen perusteella rauhantahtoiselle puolueettomuspolitiikalle näyttäisi olevan käyttöä myös Suomen tämän päivän politiikassa. Edellytyksenä itsenäisille turvallisuusratkaisuille on Suomen valtiollinen itsenäisyys.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Puolueettomuuden turvin tultiin toimeen puoli vuosisataa. Kyllä tämän päivän eurooppalaisessa kanssakäymisessä on täysin uskottavaa ratkoa naapurivaltioiden asiat diplomatian keinoin. Turvallisuuden haku lännen sylistä oli pelkkä täky, johon moni erehtyi syksyllä 1994 tarttumaan.
Kovin selvältä haiskahtaa, että EU-Suomi on viemässä meitä vasten tahtoamme myös sotilasliitto NATO:n jäseneksi.
Tämän torjumiseksi paras keino on erota Euroopan Unionista ja julistautua itsenäiseksi tasavallaksi, jonka jälkeen voidaan solmia EU:n kanssa normaalit diplomaattiset suhteet.
Tämä on ITSENÄISYYSPUOLUEEN politiikan eräs tavoite.
Vaalien alla valtamedia vaikenee koko Nato-ongelmasta ja poliittiset toimittajat suojelevat vaalikeskusteluissa EU-puolueiden edustajia kieltäytymällä lähes tyystin Nato-keskusteluista.
Vaalien jälkeen Nato-jäsenyys hyväksytään jonkin tekosyyn varjolla, mikäli EU-puolueet menestyvät hyvin vaaleissa. Siksi tarvitaan äänivyöryä IPU:lle, jotta varmasti saadaan rakennettua sulku kyseisille haaveille.
Onhan selvää, että niin kauan kuin suurvalta EU saa oikeuden määrätä ulko- ja turvallisuuspolitiikastamme, olemme tuon suurvallan armoilla. Se on tietty se. Periaatteessa valtaa ei kannatta viedä kauaksi hallittavista.
Kyllähän monet tutkimukset viittaavat siihen suuntaan, että maailmanrauhan kannalta olisi edullisinta monta taloudellisesti ja luonnonvaroiltaan mahdollisimman omavaraista ja mahdollisimman demokraattista valtiota eikä suinkaan yksi tai muutama suuri maailmanvaltio.
Viisaitten miesten puheita nämä edellä olevat. Niitä voisi käyttää tulevaisuuden visioissakin maamme turvallisuuden takaajina.
Ymmärtääkseni Euroopan Unionilta puuttuu rauhanpolitiikka. EU on ottamassa samaa maailmanpoliisin roolia kuin minkä tiedämme olevan myös Yhdysvalloilla.
EU on valmistellut jo vuosien ajan omia nopean toiminnan joukkojaan , joita tarpeen vaatiessa voidaan käyttää sekä EU:n sisällä että ulkopuolella.
Tällöin suomalaisiakin sotilaita tullaan käyttämään EU:n käymissä sodissa. Parhaillaan suomalaisia sotilaita on tarkoitus käyttää Suomen ulkopuolella Libanonissa.
EU:n "rauhanpolitiikka" näyttää perustuvan lähinnä sotilaallisen voiman käyttöön.
Muistaakseni EU aikoo menetellä Yhdysvaltojen tavoin ja suorittaa omia "rauhaanpakottamisoperaatioitaan" YK:sta välittämättä?
Rauhaanpakottamistermin varjolla EU voi hyökätä nopean toiminnan joukkoineen sinne missä se kulloinkin itse katsoo taloudellisten etujensa takia edulliseksi näin tehdä.
Kun EU:hun on sidottu suuri määrä valtioita, on tämä keino hillitä ulkoista kritiikkiä.
Niin, sen verran vain, että libanonissa on toisaan mukana se Soininkin mainostama YK:n mandaatti. Vai eikö sillä ole ip:ssä mitään merkitystä.
On niin pienet joukot, että ei niillä taideta paljon mihinkään hyökkäillä.
Nykyaikasessa hetkellisessä taistelutilanteessa nimenomaan suhteellisen pienillä hyvinvarustetuilla joukoilla kyetään suorittamaan yllätyksellisesti ns. "kaappaushyökkäyksiä" sopiviksi katsottuja hallinto- ja viestintäkeskuksiin vastaan.
Pitää muistaa EU:n olevan pakotettu lisäämään taisteluvoimaansa, jos ja kun USA vetää omia joukkojaan sille tärkeämmille alueille.
On oletettavaa EU:n kehittyvän vähitellen Yhdysvaltojen kaltaiseksi "maailmanpoliisiksi", joka voi katsoa toimivansa sotajoukkoineen ilman YK:n suostumusta.
Miltei poikkeuksetta aina silloin kun viedään omia joukkoja vieraalle maaperälle, on kysymys hyökkäyksellisestä toiminnasta.Poikkeuksen ovat rauhanturvaamistehtävät, joihin eivät kuulu esim. rauhaanpakottamisoperaatiot.
Mitä pitäisi tehdä? Masina jyrää NATOa, EU:ta ja sen perustuslakia, terrorismin vastaista (peite)sotaa kansalaisoikeuksien vähentämiseksi. Vientiteollisuus kiinni euron arvosta, devalvaatiojoustojen mahdollisuutta ei ole, vain palkat voivat joustaa ja yritykset siirtyä toisiin maihin. Todellinen työttömyys 330 000. Tätäkö me todella haluamme?
Pitävätkö päättäjät tätä jonkinlaisensa 'ultimaattumina', kehityksen kliimaksina? Ovatko päättäjät täysin seonneet vai tietääkö heistä joku mihin olemme menossa? Milloin sopisi herätä Ruususen unesta?
Kyseisten herrojen ollessa kyseessä voi kyllä jättää nuo tittelit pois, koska tutkimus vaatisi aina kuitenkin jonkinlaista objektiivisuutta. Siinä menee alkuoletukset ja tutkimuksen lopputulokset niin pahasti sekaisin, ettei edes tiedä, kumpi oli päätetty ensin.