Niin kuin oli jo aikanaan Jaakob kuuliainen Rebekalle, niin tahtoo myös Jumalan lapsi tänäkin päivänä olla kuuliainen Jumalan seurakunnalle.
Hepr. 1:1 "Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa isille prophetain kautta; näinä viimeisinä päivinä on hän meille puhunut Poikansa kautta,"
Joh. 15:26 "Mutta kuin Lohduttaja tulee, jonka minä teille Isältä lähetän, totuuden Henki, joka Isästä käy ulos, se on minusta todistava."
Kuuliaisuus Jumalan sanalle on kuuliaisuutta Jumalalle, Kritukselle ja Pyhälle Hengelle. Ainoastaan Kristuksen omat ovat Isän omia ja ainoastaan Pyhä Henki on valittuin lasten henki. Elävää Jumalan sanaa ei voi kuulla mistään muualta kuin Jumalan seurakunnasta. Se on ihmisoppia ja ihmisviisautta, kun alkaa oma ymmärrys käymään niin viisaaksi, että Jumalan seurakunta näkyy tarpeettomana tai erehtyneenä tai viallisenakin. Se on perkele, joka meissä kaikissa saa sen aikaan, että me lähdemme tällaisillekin palstoille rakentamaan eripuran ja vihan siementä. Paavalikin tästä niin kalliisti kirjoittaa ja kehottaa meitä nostamaan katseemme Kristusta kohden. Ei ole Jumalan henki koskaan riidellyt itsensä kanssa ja ei ole Jumalan henki koskaan tuonut sellaista mieltä Jumalan lapselle, että veli nousee veljeä vastaan ja sisar sisarta vastaan. Me, jotka olemme Kristuksen verellä vaatteemme valkaisseet ja Jumalan armosta saamme uskoa, voi meitä, jos me olemme kuin laumaa hajottavaiset emmekä kokoovaiset.
Hepr. 1:1 "Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa isille prophetain kautta; näinä viimeisinä päivinä on hän meille puhunut Poikansa kautta,"
Joh. 15:26 "Mutta kuin Lohduttaja tulee, jonka minä teille Isältä lähetän, totuuden Henki, joka Isästä käy ulos, se on minusta todistava."
Kuuliaisuus Jumalan sanalle on kuuliaisuutta Jumalalle, Kritukselle ja Pyhälle Hengelle. Ainoastaan Kristuksen omat ovat Isän omia ja ainoastaan Pyhä Henki on valittuin lasten henki. Elävää Jumalan sanaa ei voi kuulla mistään muualta kuin Jumalan seurakunnasta. Se on ihmisoppia ja ihmisviisautta, kun alkaa oma ymmärrys käymään niin viisaaksi, että Jumalan seurakunta näkyy tarpeettomana tai erehtyneenä tai viallisenakin. Se on perkele, joka meissä kaikissa saa sen aikaan, että me lähdemme tällaisillekin palstoille rakentamaan eripuran ja vihan siementä. Paavalikin tästä niin kalliisti kirjoittaa ja kehottaa meitä nostamaan katseemme Kristusta kohden. Ei ole Jumalan henki koskaan riidellyt itsensä kanssa ja ei ole Jumalan henki koskaan tuonut sellaista mieltä Jumalan lapselle, että veli nousee veljeä vastaan ja sisar sisarta vastaan. Me, jotka olemme Kristuksen verellä vaatteemme valkaisseet ja Jumalan armosta saamme uskoa, voi meitä, jos me olemme kuin laumaa hajottavaiset emmekä kokoovaiset.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Vastaa ensin sinulle esitettyihin kysymyksiin ja suolla vasta sitten uusia avauksi. Kiitos!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019548337
sinä
minä
hän
me
te
he
me kaikki olemme jvk.
jvk ei ole pm päätoimittaja, eikä hänen esimehensä srk:n johtokunnassa
ei
eivätkä he edes edusta jvk:ta
vaan me kaikki olemme jvk
asia nähtiin muuten reisjärven muusikkokokoontumisessa hyvin konreettisella tavalla:
jumalan seurakunnan ääni kuului vapaiden jumalanlasten vapaissa puheenvuoroissa, joissa oli aivan eri henki kuin parissa viimeisessä, joissa yritettiin taas juntata 70 luvun kirkkokuorokieltoja
ne eivät ole jvk:n neuvo, vaan historian painolastia, isäin perinnessääntöjä, joita kylläkin johtajat yrittävät pitää voimassa
vapaat armolapset ajattelevat avarammin
he elävät yksin "laupeudesta ja armon antimista".
...on jokaisessa ihmisessä. Eri uskonnoissa siitä käytetään eri nimitystä. Näillä kaikilla "valtakunnilla" on sama Henki. Se on yhtä kaikissa.
Kirjoitat Raamatun vastaisesti, kun väität, että Jumalan sanaa ei voi kuulla kuin "Jumalan seurakunnassa".
Voi sinua harhaoppista: vaikka Jumala sinulle kivien kautta puhuisi, sinä et Jumalan puhetta kuulisi, koska kuvittelet Jumalan olevan vangittuna johonkin yhteen paikkaan, missä Hän ainoastaan saa puhua!
Jumala puhuu jumalattomien suun kautta!
Jumala puhuu vaikka kivien kautta!
Et sinä voi Jumalaa vangita omaan seurakuntaasi, vaikka harhaisessa mielessäsi olet niin kuvitellut tehneesi!
Etkö ymmärrä: Jumala on Jumala. Hän ei ole ihminen, joka alistuisi sinun tahtoosi ja puhuisi vain siellä, missä sinä tahdot!
Kun joskus kohtaat Jumalan, sinä alat ymmärtää, mitä merkitsee jumaluus. Silloin sinä vasta ymmärrät, että Jumala puhuu keiden ihmisten kautta haluaa ja missä haluaa. Mutta sinä et sitä voi ymmärtää, ellei sinun korvasi ole avautuneet kuuntelemaan Jumalaa.
...nostaa päätään rakkaassa kristillisyydessämme. Tätät harhaoppia on esiintynyt aina aika ajoin viimeisen sadan vuoden aikana. Harhaopin voi tiiviistää siten että Jumala vaikuttaa ja toimii vain seurakuntansa kautta tai vain lastensa kautta. Tällä tavoin kolmenkyynärän ihmisestä tehdään Jumala. Vanhastaan kristinoppikin on opettanut toisin: Jumala ilmoittaa itsestään luonnossa, kansojen vaiheissa, omassatunnossa, ihmiskohtaloissa ja eritoten raamatussa poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumalan sanan saarnavirka ja taivasten valtakunnan avaimet on uskottu uskovaisille ihmisille. Jumala ei kuitenkaan ole sidottu vain uskovaisiin ihmisiin. Tuuli puhaltaa missä tahtoo, luuletko olevasi Jumalaa suurempi ja voivasi määrätä tuulen suunnan.
Pyhä henki sanoo amen.
Tuollaista olet tottunut kuulemaan, joten pidät sitä siksi pyhän hengen ilmoituksena. Ei siinä sen kummemmasta ole kysymys.
Jos et noudata kaikkia SRK:n sääntöjen kiemuroita, joudut helvettiin. Miksi noin pitkän selostuksen kirjoitit, kun se on näin tiivistettävissä kahteen lauseeseen?
"Jumalan ilmoitus. Jumala ilmoittaa itseään yleisen ja erityisen ilmoituksen kautta. Yleistä ilmoitusta saadaan luonnon, omantunnon ja elämänkohtaloiden kautta. Yleistä ilmoitusta voidaan kutsua luonnolliseksi Jumalan-tuntemiseksi. Se ei kuitenkaan riitä vaan tarvitaan erityinen ilmoitus eli Raamatun sanoma. Raamatun keskus on Jeesus Kristus. Kaikissa uskonnoissa on näkyvissä ihmisen kurottautuminen kohti Jumalaa. Kristinuskossa Jumala lähestyy ihmistä Kristuksessa."
Näin EVL:n nettisivuilla.
***********
Edellä esittämäni kirjoitus kuuliaisuudesta Jumalan seurakunnalle ei ole harhaoppia eikä ristiriidassa kirkkomme kristinoppiin.
Erittäin lyhyesti kirjoitan jotain tuosta kristinopista.
***********
Jumalan yleinen ilmoitus omassatunnossa. Tästä Paavali kirjoittaa selkeästi:
Room. 2:14 "Sillä koska pakanat, joilla ei lakia ole, tekevät luonnostansa sitä, mitä laki anoo, niin he, vaikka ei heillä lakia ole, ovat itsellensä laki"
Ihminen ei voi vedota oman omatuntonsa paremmuuteen, oikeellisuuteen tms. tai ylipäätänsä "että hänelläkin on omatunto ja miksi häntä lähestytään", kun Jumalan seurakunta häntä lähestyy. Kyllä Jumala voi seurakunnassan kirkastaa jotain asiaa vain yhden ihmisen kauttakin, mutta tästä ei ole nyt kyse, mistä kirjoitan.
Jumalan ilmoitus luonnossa. Mikä onkaan ihmeellisempää kuin katsella tätä luomakuntaa ja erityisesti ihmistä itseään luontokappaleena aina syntymisen ihmeestä kuolemaan saakka.
Jumalan ilmoitus elämänkohtaloissa. Etenkin vanha testamentti puhuu elämänkohtaloista, joissa Jumala on puhutellut ihmistä.
************
Sitten tärkein eli Jumalan ilmoitus Poikansa kautta. vain Pojan kautta tuleva ilmoitus pelastaa ja vanhurskauttaa ihmisen, kun Pojan tarjoama lunastustyö saa koskettaa ihmistä ja ihminen saa uskoa sen lunastustyön päälle.
Tuossa edellä esitettiin, että puhuisin harhaooppia. Harhaoppia se on sellaiselle, joka haluaisi tulla autuaaksi muullakin tapaa kuin Kristuksen lunastustyön kautta ja Kristuksen veren voimasta.
>Ihminen ei voi vedota oman omatuntonsa paremmuuteen, oikeellisuuteen tms. tai ylipäätänsä "että hänelläkin on omatunto ja miksi häntä lähestytään", kun Jumalan seurakunta häntä lähestyy. Kyllä Jumala voi seurakunnassan kirkastaa jotain asiaa vain yhden ihmisen kauttakin, mutta tästä ei ole nyt kyse, mistä kirjoitan.>
>Sitten tärkein eli Jumalan ilmoitus Poikansa kautta. vain Pojan kautta tuleva ilmoitus pelastaa ja vanhurskauttaa ihmisen, kun Pojan tarjoama lunastustyö saa koskettaa ihmistä ja ihminen saa uskoa sen lunastustyön päälle.>
>Tuossa edellä esitettiin, että puhuisin harhaooppia. Harhaoppia se on sellaiselle, joka haluaisi tulla autuaaksi muullakin tapaa kuin Kristuksen lunastustyön kautta ja Kristuksen veren voimasta.>
Seurakunta ei lähesty ketään. Pyhä Henki lähestyy. Se voi lähestyä yhden ihmisen kautta vallan hyvin, tiedät sen itsekin. Sen jälkeen Pyhä Henki johdattaa ihmisen "majaan", jossa häntä hoidetaan. Et voi väheksyä Pyhän Hengen työtä kateellisena, jos joku johdatetaankin srk:n ulko-oven ohi. Se ei ole syy sanoa, että joku menee helvettiin. Minä uskon, kuten L.L.L, että "Jumala voi tehdä turkkilaisista uskovia."
Ihmettelen sinun kirjoituksiasi, kun kirjoitat aivan oikein, että on harhaoppia yrittää jotain muuta kautta kuin Kristuksen lunastustyön kautta. Kuitenkin sinä rakastat srk:ta niin kovin, että asetat sen ahtaaksi portiksi, ja Kristuksen lunastustyö jää muiden kohdalla niinsanotusti "lähtötelineisiin". Siis niiden, jotka eivät jokaista ihmisrisahdusta noudata. En voi moittia uskoasi, mutta näkemyksesi on niin ahdas ja kapea, ettei siihen sinun lisäksesi kovin montaa muuta mahdu. Mutta usko pois, syntiä on sinussakin, etkä pysty a) erehtymättömästi täällä opettamaan, b) erehtymätöntä seurakuntaoppia esittämään. Ainoa oppi jonka esität täällä oikein, - onneksi - on Kristuksen oppi. Miksei se kelpaa kenekään muun esittämänä? En tarjoa esittäjäksi itseäni, koska en ole opettaja, mutta hyvin monet palstan kirjoittajista kelpuutan siihen hyvin. Minäkin sen lunastustyön omalle kohdalleni uskon, vaikka olenkin esim. seurakunnan erehtymättömyyden, hoitokokoukset ja ehkäisyn käsittänyt eri tavalla kuin sinä.
Jätä se seurakunnan putsaus nyt vähemmälle. Se on kuitenkin sellaista nipsuttelua, että siitä ei koskaan loppua tule. Täydellistä seurakuntaa et ympärillesi saa, vaikka kuinka nipsuttelet. Keskity sensijaan todelliseen työhön eli evankelioimiseen, ja pakanoiden käännyttämiseen saatanan sylistä Kristuksen helmaan.
Et opeta ainoastaan ehkäisyssä, mutta myös tässäkin vastoin Jumalan sanaa vai ymmärränkö väärin, että haluat erottaa Jumalan seurakunnan ja Pyhän hengen toisistaan? Jumalan seurakunta ei ole Jumalan seurakunta, jos se seurakunta ei ole osallinen Pyhästä Hengestä.
Pyhä Henki on vain Jumalan lapsilla, todistaa Raamattu. Jumalan seurakunta on pyhien ihmisten joukko Pyhän Hengen siteellä toisiin liitetty. Ei millään muulla. Pyhästä hengestä nousee sitten rakkauden hengenkin side.
Kun Pyhä henki on vain Jumalan lapsilla eli Jumala seurakunnalla, silloin ei voi opettaa, että Jumalan seurakunta on aivan eri asia kuin Pyhän Hengen työ. Käsitteenä ne eroavatkin, mutta muutoin ei. Pyhän Hengen työ elävän evankeliumin saarnana kuuluu ainoastaan Jumalan seurakunnasta eli Jumalan lasten suusta. Jumala itse saarnaa sanaansa Pojassaan Pyhän Hengen kautta ihmisten suulla.
Ei se ole ihminen, joka lähestyy, vaikka luonnolliset silmämme ja korvamme näin havainnoivat. Se on aina Jumala, joka meitä lähestyy, jos Pyhä Henki meitä lähestyy Jumalan seurakunnan eli Jumalan lasten kautta.
En erottanut seurakuntaa ja Pyhää Henkeä. Sinä tulkitsit, koska haluat ajatella niin! Jatkat siis nipsimistä. Minä uskon, että ihminen tarvitsee ympärilleen seurakunnan, joka häntä hoitaa, näin kirjoitin. Mutta ihminen ei tarvitse erehtymätöntä seurakuntaa, joka ei a) pysty myöntämään virheitään, ja b) ottaa sinunkaltaistesi jäsenten suulla oikeuden sanoa, että Pyhää Henkeä ei hevin muualta löydy. Sellainen seurakunta on kiveäkin kovempi niille, jotka eivät nöyristä ajallisia polviaan tämän erehtymättömyyden edessä. Hengelliset polvet sensijaan voivat olla täysin jumissa monessakin asiassa.
Se on aina Jumala joka meitä lähestyy, mutta Pyhän Hengen kautta. On kaksi tapaa, jossa ihminen tiedostaessaan asian, voi pilata tämän Pyhän Hengen toiminnan: Ensinnäkin se, että Pyhän Hengen työ nousee päähän. "Minä tein hyvän työn!" Vertaa Mooses "antamassa" kalliosta vettä janoisille israelilaisille. Toiseksi "Eihän minusta tuohon ole!" Edelleen vertaa sama Mooses, jolla oli "hidas puhe ja kankea kieli." Siksi on vain hyvä, että me kylvämme, ja Jumala antaa kasvun. Sinä haluat seurakuntaopillasi myös kasvattaa.
Että tulkitsin sinut väärin, miksi se ei voi olla totta sinun kohdallasi? Olet tulkinnut minun väärin? Miksi näin kävi? En löydä muuta syytä kuin se, että välillämme on jotain eripuraa tai vihaa, joka saa tällaista aikaa. Sellainen rakkaus ei ole Jumalasta.
Jumalan seurakunta on erehtymätön. Kristuksen ruumis on hengellinen kuva Jumalan seurakunnasta ja minulla ei ole rohkeutta väittää Kristusta valehtelijaksi tai pettäjäksi tai erehtyväksi.
Ihmisinä me erehdymme, harhailemme ja eksymmekin, mutta Jeesuksen opetuskin kertoo, kuinka Jumala niitä eksyneitä lampaita tälläkin ajalla etsii.
Kun ei itse jaksa olla armosta uskomassa ja ei itse halua myös Jumalan sanan kuuliaisuudessa vaeltaa, silloin se vihollinen saa voittoja. Ne voitot voivat liittyä myös hoitokokouksiin. En ole koskaan kieltänyt, että hoitokokouksissa olisi tapahtunut vikaan joutumisia. Kun Kristuksen hengessä ei ole hoidettu, miten joku voikin sanoa, että Jumalan seurakunta on erehtynyt? Voi teitä farisealaisia, kun te lakia luette Jumalan lapsille ja Kristuksen tapatte väittäen Kristusta erehtyväksi.
Jumalan seurakunnan erehtymättömyydessä on kyse hyvin merkityksellisestä opista ja jos siinä tuntee löytävän itsensä sellaiselta paikalta, että ei ymmärrä asiaa, silloin voi pyytää sitä ymmärrystä Jumalalta tai sitten vain nostaa hattua ja olla vapaana armolapsena.
Ja Pyhää henkeä ei löydy muulta kuin Jumalan seurakunnasta. Jumalan seurakunta ei ole vanhoillislestadiolaisten joukko tai jokin muu johonkin ajalliseen nimeen liitetty joukko tai mikään rakennus tai muukaan yhteisö vaan pyhien joukko, jotka Jumala on valinnut ja Pyhän Hengen siteellä toisiinsa yhdistänyt.
jos joku on sinun kanssasi eri mieltä niin sillä toisella ei ole Pyhää Henkeä. Olethan Jumalasta seuraava, ylöspäin.
Tätä en ymmärrä:
>Jumalan seurakunnan erehtymättömyydessä on kyse hyvin merkityksellisestä opista ja jos siinä tuntee löytävän itsensä sellaiselta paikalta, että ei ymmärrä asiaa, silloin voi pyytää sitä ymmärrystä Jumalalta tai sitten vain nostaa hattua ja olla vapaana armolapsena.>
Me molemmat luotamme Jumalan Sanaan, joten tuo seurakunnan erehtymättömyys on varmasti sieltä todettavissa. Voinet sen minulle esittää. Minä kun uskon seurakunnan Ramatun mukaan juuri sellaiseksi, kuin edellä kirjoittamani Mooseksen hoipertelu. Miksi näin kävi, ei ole varmasti järjellä käsitettävissä. Ehkä Jumala haluaa lopultakin näyttää meille kuka on se jota tulee "peljätä ja rakastaa".
Tämän taas ymmärrän:
>Ja Pyhää henkeä ei löydy muulta kuin Jumalan seurakunnasta. Jumalan seurakunta ei ole vanhoillislestadiolaisten joukko tai jokin muu johonkin ajalliseen nimeen liitetty joukko tai mikään rakennus tai muukaan yhteisö vaan pyhien joukko, jotka Jumala on valinnut ja Pyhän Hengen siteellä toisiinsa yhdistänyt.>
Aivan kyynelsilmiin asti olen samaa mieltä. Vaikka usko ei olekaan tuntemisten päälle rakennettu.
Sillä olen taidossani ja ymmärryksessäni puutteelliinen ja Jumalan seurakunnasta löytyy varmasti veljiä, jotka tähän osaisivat täydentää. Kuitenkin se on yksin Jumalan varassa, että Häm antaa oikean ymmärryksen. Aikoinaan itsekin juuri tässä asiassa kipuilin ja ihmettelin, että miten ne puhujaveljet uskaltavatkin sanoa, että Jumalan seurakunta on erehtymätön. Rukoilin Isää tätä kirkastamaan tai antamaan sellaista lapsen uskoa, että asia tulisi vain uskon vahvistukseksi.
***********
Room. 12:5 "Niin mekin olemme monta yksi ruumis Kristuksessa, mutta keskenämme olemme me toinen toisemme jäsenet"
1. Kor. 12:12 "Sillä niinkuin ruumis on yksi, ja hänellä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, ehkä heitä on usia, ovat kuitenkin yksi ruumis; niin on myös Kristus"
1. Kor. 12:27 "Mutta te olette Kristuksen ruumis ja jäsenet, jokainen osansa jälkeen"
Tuosta Korinttilaiskirjeestä nosta vielä muutaman jakeen. Tämä Jumalan sanan paikka puhuttelee itseäni aina, kun sitä luen. Voi kuinka paljon siinä näkyykin se rakkaus, jonka soisi aina näkyvän Jumalan lasten välillä. Turmeluksen maja kuitenkin niin hitaaksi meidät tekee.
"22 Vaan paljoa enemmin ne ruumiin jäsenet, jotka heikommaksi näkyvät, ovat tarpeelliset.
23 Ja jotka me luulemme häpiällisemmäksi ruumiissa, niiden päälle me enimmän kunnian panemme; ja jotka häijymmäksi näkyvät, niillä on enin kaunistusta:
24 Sillä jotka meissä kauniit ovat, ei ne mitään tarvitse; mutta Jumala on ruumiin kokoon liittänyt ja sille puuttuvaiselle enemmän kunnian antanut,
25 Ettei eripuraisuutta ruumiissa olisi; vaan kaikki jäsenet pitää toinen toisestansa surun pitämän."
***************
Sanoit olevasi samaa mieltä tuosta Pyhästä hengestä eli tästä
"Ja Pyhää henkeä ei löydy..............yhdistänyt."
Kuitenkin kirjoitit edellä näin.
"b) ottaa sinunkaltaistesi jäsenten suulla oikeuden sanoa, että Pyhää Henkeä ei hevin muualta löydy. Sellainen seurakunta on kiveäkin kovempi niille, jotka eivät nöyristä ajallisia polviaan tämän erehtymättömyyden edessä."
En ymmärrä tätä ja siksi en yhdy tähän kirjoitukseesi. Se, mitä ymmärrän, tuntuu, että opettaisit Hengen olevan muillakin kuin Jumalan lapsilla. Tarkentaisitko?
Olen edelleen samaa mieltä, ja pahoittelen tuota "sinunkaltaistasi" -kirjoitustani. Totuuden nimessä on sanottava, että tällä palstalla on myös kirjoittajia, jotka rajaavat Pyhaän Hengen srk:n sisään. Hyvä kun tarkensit omaa kantaasi, ehkä se minua liikuttikin, kun huomasin, että voin olla samaakin mieltä. Eli pyydän sinulta tuota anteeksi.
Nuo Raamatunkohdat vastaavat hyvin siihen jälkimmäiseen osaan, eli siihen pyhien yhteiseen joukkoon. jokainen käsillä tehty seurakunta on "Mooseksen ohjaama Israelin kansa", jota kylläkin Jumala ohjaa, mutta joka tosin horjuu koettelemuksisa, tekee virhearviointeja, joutuu nälänhätään ja vihollisen saartamaksi. Tämä asia on mielestäni välttämätöntä tunnustaa.
Mitä olen kokenut Jumalan lasten, kotisiionin keskuudessa. Voi kuinka se sielunvihollinen haluaisi rikkoa sitä Jumalan lasten välistä rakkautta. Kuinka näkymättömät ovatkaan ne seitit usein ja kuinka salakavala onkin se työ. Ainoa voima sitä vastaan on elävä Jumalan evankeliumi, Kristuksen evankeliumi, joka on heikoissa väkevä.
Kun me olemme niin usein ahtaalla, silloin olemme yleensä itsessämme niin ahtaalla. Väsymys saattaa tulla ja tiedän omasta kokemuksestani, kuinka sitä silloin saattaa lähteä vikoilemaan ja näkemään halpana Jumalan seurakuntaa, rakkaita veljiä ja sisaria. Vihollinen haluaisi siis näyttää, että kyllä se usko on edelleen hyvä, mutta toisilla se on huonoksi tullut. Tällaista psalmia ovat myös monet veljet kertoneet. Tässä kaikessa on siis kyse sielunvihollisen työstä, kun se yrittää käydä siihen, mikä on suurin ja vahvin meissä Jumalan lapsissa eli Jumalan rakkaus, meidän keskinäinen rakkautemme. Jos sitä saa murennettua, silloin on paljon helpompi myös eksyttää kaikella muotoa.
Ja voi kuinka paljon haluaisin tälläkin palstalla sopia asioita ja evankeliuminkin ilosanomaa tuoda esiin, mutta saan osakseni paljon kommentteja, että olen jokin feikki, epäaito, teeskentelijä, näennäisen rakkauden tuoja, jne. jne. Kyllä nämä minua tekevät murheelliseksi ja niitä itkenkin, sillä tällaisessa se sielunvihollinen pitää juhlahetkiään. Tämä siis erityisesti silloin, kun kirjoittaja sanoo olevansa minun veljeni tai sisareni, mutta ei saa rakkaus meitä yhdistää vaan viha ja eripura tulevat välillemme. Kirjoitin tästä toiseen ketkjuunkin, kuinka Paavalikin oli tästä Korinttin seurakunnalle kirjoittanut ja ihmetellyt, miksi veli nousee veljeä vastaan ja sisar sisarta vastaan.
Et ole ainoa ihminen jonka kanssa olen kokenut joutuvani "vastakkain", mutta itse asiassa ollaan paljon lähempänä kuin kuvitellaankaan. Kuka muu kuin perkele itse siellä riehuu välissä? Se tulee myös sekoittamaan seurakuntalaisten asioita takuuvarmasti. Olen joskus kuullut jopa jonkun saarnaajan sanoa, että tuntuu siltä, kuin perkele istuisi olkapäällä kuiskuttamassa.
Onko sitten niin, että katsomme samaa asiaa vain eri kulmasta, jolloin se näyttäytyy erilaisena? Minä en missään nimessä tunnustaudu hajottajaksi, vaan haluan ainoastaan kysyä, selvittää, keskustella ja pohtia näitä minulle tärkeitä kysymyksiä. Olenpa joskus kuullut minua viisaamman ja kokeneemman sanovan, että ei ne vastaukset aina ole se itsetarkoitus, vaan se että me keskustelemme näistä asioista.
On myös selkeä kulttuurillinen eroavaisuus. Ihminen, joka tottuu johonkin tiettyyn opetukseen, se tuntuu oikeammalta kuin joku toinen, vaikka sisältö olisi täysin sama. Esitystapa sopii omaan uskomiseen. Nämä ovat sellaisia kipupisteitä minulle, ja sieluni ei tahdo kestää sellaista kovuutta, joka syntyy tämän seurauksena. TE olette väärässä, kun puhutte noin. Eikä kuitenkaan mitään perustetta Raamatusta. Tuntuu vain siltä, että tuo on väärin mitä tuo toinen opettaa. Tällaista on maailma täynnä.
ymmärretty eli lahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama.
Tällä palstalla olen tähän liittyen törmännyt hyvin murheelliseen asiaan. Johtuen siitä, että itse en ole koskaan kuullut saarnattava lain hengessä kuin sellaisen toimesta, jonka on jo etukäteen tiennyt uskottomaksi papiksi. Ja vaikka ei olisi tiennyt, niin on tullut puheen aikana hämmästys ja "vieras" olo ja jälkeenpäin selvinnyt, että uskoton pappi oli kyseessä.
Eli tällä palstalla on jotkut esittäneet, että kristillisyydessämme kaikuu vahvasti lain saarna. Esittäjät ovat olleet niitä, jotka sanovat olevansa vl:iä. Tällöin on ollut kyse juuri siitä, mistä me keskustelimme ja tunnut ymmärtävän tätä ajatusta.
Kyllä se niin on, että puhujienkin lahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama. Jos puhe tuntuu lain saarnalta, on ensimmäisenä syytä katsoa omaa tilaansa ja vasta sitten katsoa ja kysellä puhujaveljeltä, että miksi näin koin.
Kirjoitit taas avauksessasi täysin Raamatun vastaisesti, sillä Jumala ei ole puhumassa vain Jumalan seurakunnassa, kuten kuvittelet.
Kuten kirkkoisät Tunnustuskirjoissakin kirjoittavat, Jumala puhuu hyvin usein esimerkiksi jumalattomien suun kautta. Jumalan sana ei ole sidottuna vain Jumalan lasten seurakuntaan, vaan Jumala elää ja puhuu siellä missä haluaa. Jumalan Sana ei ole riippuvaista uskovaisien seurakunnasta, sillä Pyhä Henki yksin on se, joka Sanan vaikuttaa, ja Hän vaikuttaa sen siellä missä haluaa ja milloin haluaa, kuten Raamattu tuhannella esimerkillä opettaa. Sekä kirkkomme että Raamatun vastaista on kirjoittaa, että Jumala sanaa kuulee vain yhdessä seurakunnassa.
Pahasti kirjoiti harhaoppiasi taas!
Kirjoitat:
>>
"Ja Pyhää henkeä ei löydy muulta kuin Jumalan seurakunnasta. Jumalan seurakunta ei ole vanhoillislestadiolaisten joukko tai jokin muu johonkin ajalliseen nimeen liitetty joukko tai mikään rakennus tai muukaan yhteisö vaan pyhien joukko, jotka Jumala on valinnut ja Pyhän Hengen siteellä toisiinsa yhdistänyt."
eli kysynkin, oletko tätä mieltä?
Jumalan seurakunta ei ole vanhoillisten tai minkään muunkaan ajallisen nimeen liitetty yhteisö, vaan Kristukseen uskovien pyhien joukko. Näin uskon, ja mikäli tätä kysyit, olen kanssasi samaa mieltä. En hyväksy kiertelyä, että "muuallakin voi tulla autuaaksi, mutta mahtaako sieltä niin vain Pyhää Henkeä löytyä?"
Jeesuksen omin sanoin: "Elleivät nämä huutaisi, pitäisi kivien huutaa." Jeesuksen nimeä meidän tulee huutaa, ja jättää muut nimet reilusti sen alle.
Seurakunnan erehtymättömyyteen en jaksa uskoa. En minkään maallisen seurakunnan, mutta se ei poissulje Pyhän Hengen olemassaoloa niissä. Uskon ja toivon, että mahdollisimman monessa seurakunnassa julistetaan katuville synnit anteeksi, ja päästetään ihmisten sielut uskoaan iloon ja rauhaan asti. Herra itse tietää parhaiten, joten minä voin nukkua yöni rauhassa.
On varmasti kahta opetusta siitä, että miten saarnaajien puheeseen tulee suhtautua. Toinen näkökanta on sellainen, että puhe tulee suoraan Pyhältä Hengeltä, jolloin se on myös niin uskottava. Toinen näkökanta taas katsoo asiaa niin, että ihminen puhuu Pyhän Hengen voimasta, mutta ei voi inhimillisyydelleen mitään. Tällöin puhe on vajavaista, ja siksi seurakunnalle on annettu rukousvastuu. Uskonkin, että seurakunnalla (ja seurakunnilla) on sellaiset saarnaajat kuin se ansaitsee. Puhe on siis heitä varten, ja jos he eivät rukouksessa pyydä, ei saarnaajaltakaan voi mitään vaatia. Tai voi, mutta silloin ainakin se on ihmisestä.
Omaa tilaa tulee toki katsoa aina, mutta on myös vaarallista, jos keskustelun mahdollisuutta saarnan sisällösta ei ole. Kristityillä ei pitäisi olla sellaisia asioita, joista ei voi keskustella.
Parasta olisi, jos voisi olla niin nöyrä, että voisi uskoa pienenä kulkijana syntinsä anteeksi. Loppu on sitten mitä on.
Tähän tekee mieli vastata vastoin periaatteitani.
Kirkkoisät saavat puolestani sanoa mitä vain. Itse uskon Raamatun sanaan ja Jumalan seurakunnan opetuksiin, jotka Pyhä Henki on vaikuttanut.
Elävä Jumalan sanan kaikuu ainoastaan Jumalan seurakunnasta eli ihmisten suusta, joilla on Pyhä Henki kotiopettajana. Kuninkaallinen pappeuden virka.
Uskottomat voivat kyllä puhua kirjoitettua Jumalan sanaa ja lukea maailmalle Jumalan lakia. Laistakin Raamattu opettaa, että ei jumalattomat sitäkään ymmärrä vaan lainkin vääristelevät itsellensä parhaaksi.
Room. 10:3 "Sillä ei he ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan pyytävät omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eikä ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset"
"En ole koskaan kieltänyt, että hoitokokouksissa olisi tapahtunut vikaan joutumisia. Kun Kristuksen hengessä ei ole hoidettu, miten joku voikin sanoa, että Jumalan seurakunta on erehtynyt? Voi teitä farisealaisia, kun te lakia luette Jumalan lapsille ja Kristuksen tapatte väittäen Kristusta erehtyväksi."
Pyydän lisäselvitystä. Oletetaan keissi, jossa hoitaja ei ole Kristuksen hengessä ja hänen johdollaan joku sidotaan.
Kuuliasuus seurakunnan syntikäsityksille aiheuttaa vain turhaa ahdasmielisyyttä. Seurakunta ei ole mikään erehtymätön. Sen huomaa vaikkapa siitä, että Raamattua pidetään auktoriteettina, vaikka Raamattu selkeästi kumoaa oman auktoriteettinsa. Sen huomaa rationaalisen lukutavan avulla.
Katso myös mielipiteitäni:
http://yonainen.blogspot.com/
Uudessa testamentissa Jumalan valtakunta on yksi Jeesuksen julistuksen pääkäsitteistä. Sen kiertoilmauksena käytetään käsitettä taivasten valtakunta. Vanhassa testamentissa ilmaisu merkitsee Jumalan kuninkuutta kaikkien inhimillisten valtakuntien vastakohtana.
Jeesuksessa oli mullistavaa se, että Jumalan valtakunta oli hänen persoonassaan, puheissaan ja teoissaan läsnä jo ennen muiden valtakuntien häviötä. Jumalan valtakunta oli tullut lähelle, jota jo Johannes Kastaja julisti. Jeesuksen toiminta (parannusteot ja syntien anteeksiantaminen) on todistus Jumalan valtakunnan voitosta ja pimeyden valtakunnan häviöstä. Jeesuksen mukaan ”Jumalan valtakunta on nyt keskuudessanne.”
Jeesus korosti, ettei hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta. Uuden testamentin mukaan Jumalan valtakunnan lopullinen tuleminen tapahtuu historian lopussa: ”Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden” (Ilm. 19:6).
Jumalan valtakunta ei ole yhdessä paikassa, vaan kaikkialla, missä Jumala itse tahtoo liikkua ja kulkea. Pyhää Henkeä ei voi sitoa pienen ryhmän omistukseen.
Jumalan sanaa voi kuulla jumalatoomien suusta ja vaikka maan kivienkin kautta, jos Jumala tahtoo puhua. Jumala ei ole riippuvainen ihmisseurakunnasta, kun Hän puhuu, sillä Hän puhuu siellä missä haluaa ja milloin haluaa.
Kopioitu ev.lut. kirkon nettisivulta.
...päivämiehen toimituksessa ja se sieltä paivämiehen juttujen välityksellä antaa ohjeita vanhoillisille, ja näille ohjeille tulee olla kuuliainen.
Kerro numero, vuosi, sivu ja otsikko, muuten en usko väitettäsi, jos en pääse lukemaan.
Anteeksiantamuksen virka on uskottu Jumalan seurakunnalle, jonka sanomaa Päivämies haluaa levittää. Mutta että se virka olisi vain niillä muutamilla kymmenillä lehden avustajilla, aluetoimittajilla ja päätoimisilla toimittajilla, sitä en usko. Itse lehti ei anna uskoa kellekään, mutta se haluaa opastaa uskon lähteille. Niille armolähteille, joista Jeesus puhui samarialaiselle naiselle Sykarin kaivolla. Joka juo Jeesuksen antamaa vettä, se vesi tulee hänessä (juojassa) sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Näiden lähteiden luokse haluaa Päivämies ja muutkin Siionin julkaisut ihmisiä opastaa.
..käyttääkö Jeesus koskaan Raamatussa sanaa "seurakunta"? Tietääkseni kirkot ja seurakunnat ym. organisaatiot ovat Paavalin aikaansaamia. Hänhän puki kristinuskon dogmijärjestelmäksi ja kirkkoisien kanssa alkoi käyttää myös sanaa kristinusko. Jeesus oli suurten opetuksien opettaja ja vertauskuvallisessa sanomassa näytti tien vapahdukseen.
yksi Raamatun paikka, jossa Jeesus puhuu seurakunnastaan.
Matt. 16
16. Vastasi Simon Pietari ja sanoi: sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.
17. Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: autuas olet sinä, Simon Jonan poika! sillä ei liha eikä veri ilmoittanut sitä sinulle, vaan Isäni, joka on taivaissa.
18. Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.
19. Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.
Ja tässä toinen paikka:
Matt. 18
15. Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut.
16. Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
Hyvä mielipide mutta täysin sokea kuuliaisuus on myös ase vaarallisissa käsissä jota käytetään ajattelemattomasti. Ensin keksitään jokin oma mantra (esim. sanotaan että musiikin kuuntelu konsertissa on paha juttu tms) ja sen jälkeen hoetaan mantraa että tämä on seurakunnan mielipide jolle tulee olla kuuliainen vaikka raamatusta ei löydy mitään supporttia näille mielipiteille (eikä muuten löydy muidenkaan setien Wycklif, Johan Hus, Martti Luther, Laestadius etc. kirjotelmista). Kun joku sanoo jotain niin kuuliaisuus kääntyy muutaman ihmisen mielipiteen tukemiseen ..(muut ovat hiljaa) ?
Jumalan seurakunnan kuuliaisuus tulee esille hyvin myös Kristuksen kirkkolaissa (Matt.18.luku).
Seurakunnan halpana pitäminen, halveksuminen ja vähättely ovat aina johtaneet ulos Jumalan valtakunnasta. Tällaistakin syntistä halutaan kuitenkin lähestyä ja tarjota evankeliumin puhdistavaa ja uudistavaa voimaa.
Ote eräästä viime kesän suviseurapuheesta
Rakkaat veljet ja sisaret mieleeni nousee, minun täytyy sanoa, että tämä on myös yksi sellainen kompastuskivi, että ne, jotka lankeavat väärään henkeen lähes täydellisesti menettävät ymmärryksen oikeasta seurakuntaopista. He voivat kehittää tai kehittävät sellaisen opin, jota voisi sanoa nimellä paikallinen seurakuntaoppi. Toisin sanoen, että jos heidän oma kotiseurakuntansa, että siellä on kaikki Jumalan lahjat. Että Jumala on antanut sinne tarpeeksi sen mukaan mitä tarvitaan. Eikö se näytäkin vähän hassulta, että ihminen lankeaa näin kauas Kristuksen opista. Mutta näin tapahtuu, kun ihmisellä ei ole enää Kristuksen tai Jumalan henkeä. Hänen ymmärryksensä pimenee, eikä hän enää ymmärrä kuinka Jumala on rakentanut seurakuntaansa täällä maanpäällä, että on vain yksi seurakunta, johon Jumala on pannut kaikki lahjansa. Ja profeetta ihastelee tätä seurakuntaa, hän sanoo: kynttilän jalka on kokonaan kullasta…