Hoitokokouksista on paljon ollut puhetta. Asiasta kärsineitä, jotka tavalla tai toisella ovat tällä hetkellä vl:n ulkopuolella, tulisi tietenkin huomioida ja heidän kanssaan keskustella ja vääryyksiä korjata. Tämähän lienee kaikille selvä asia.
Olen kuitenkin mietiskellyt sitä, että kuinka paljon ja missä asioissa nykyvanhoillisuudessa on vääriä jäänteitä tuolta sekavalta ajalta. Jäikö vääristä hoitomenetelmistä kuitenkin ihmisten mieleen pelko seurakuntaa kohtaan? Pelätäänkö seurakunnan neuvoja ihmisten pelossa? Onko yhteisön aikaansaama paine suurempi kuin uskomisen vapaus? Entä virallinen oppi, onko se jo päässyt vääristä korostuksista, mm väärähenkioppi? Ehkä näitäkin asioita tulisi joskus pohtia.
Olen kuitenkin mietiskellyt sitä, että kuinka paljon ja missä asioissa nykyvanhoillisuudessa on vääriä jäänteitä tuolta sekavalta ajalta. Jäikö vääristä hoitomenetelmistä kuitenkin ihmisten mieleen pelko seurakuntaa kohtaan? Pelätäänkö seurakunnan neuvoja ihmisten pelossa? Onko yhteisön aikaansaama paine suurempi kuin uskomisen vapaus? Entä virallinen oppi, onko se jo päässyt vääristä korostuksista, mm väärähenkioppi? Ehkä näitäkin asioita tulisi joskus pohtia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Viisasta olisi keskustella kärsineiden lisäksi myös "voittajien" puolen virheettömyyttä. Henkien puhdistamisen aikoihin puhuttiin Jumalan puimatantereen puhdistamisesta.
- Nykyisin on nuorten piirissä todella huolestuttavia piirteitä tupakoinnin lisäksi huumeet on todellisuutta, samoin olut. Kuka tietää mitä sinun tupakkiisi/paperossiisi on jauheeksi pistetty. Keski-ikäiset hymistelevät hoitojen pelossa ja vanhat eivät tajua internetin läpinäkyvyyttä.
Ihmettelen usein miten suurissa seuroissa entiset uskovaiset nuoret tulevat "hengailemaan" vanhojen kavereiden joukkoon. Uskonasioista ei tuolloin keskustella vaan nautitaan suurten seurojen tapahtumasta kuten "maatalousmessuilla" -tyyliin.
Minäkin aikoinani niitä mietin ja tulin siihen tulokseen, että keskeisimmät asiat vl-uskossa ovat perua juuri tuolta 60-70-luvuilta, jolloin omakohtainen usko syrjäytettiin kollektiivisella uskolla ja kuuliaisuus Jumalaa kohtaan vaihdettiin kuuliaisuudeksi SRK:ta kohtaan.
Kuuliaisuus SRK:ta kohtaan on vienyt monilta henkilökohtaisen uskomisen pohtimisen tärkeyden. Ilmassa nyt on me-henkeä - joukkohenkeä - eikä olla Jumalan Sanasta, eri Raamatun kohdista kiinnostuneita. Itse pitäisin arjen asioiden keskusteluista Jumalan Sanan valossa tärkeänä.Vain SRK:n julkilausumien tai joidenkin puhujien kannanottoina ne ovat tärkeitä, mutta niiden perusteellisempi tuonti arjen elämään olisi hyödyllistä. - Sama asia eri jäsenten, uskovaisten mielissä muotoutuu eri tavoin. Ihmisten ymmärrys on eri puolilla Suomeakin erilaista.
"Ihmisten ymmärrys on eri puolilla Suomeakin erilaista."
Mitä tämä tarkoittaa???? Eiköhän ihmiset "ymmärrä" joka puolella Suomea samanlailla asioita.......
No ei toki ymmärrä samoin. Olen asunut usealla eri paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Jokaisessa ry:ssä on paikallinen ilmapiiri. Toiset ry:läisten kanssa voivat vapaasti seurustella eri asioista ja toisissa paikoissa muodollisesti. - Huumori on myös eri puolilla Suomea erilaista vrt Lappi ja Savo ja Etelä-Suomi. - Myös suhtautuminen tv:hen vaihtelee, samoin nuorten tapoihin esim. urheilukilpailuihin meno on joissakin paikkakunnilla synti joissakin puhuja meni lastensa kanssa! Sitten ihmettelin myös tanssitunneille osallistumista koulussa, se eros eri puolilla Suomea, samoin kuoroon osallistuminen. Jotkut erotettiin Lapissa kuoroon osallistumisen vuoksi, Etelä-Suomessa lestadiolainen kanttori houkutteli kirkkokuoroon uskovaisia nuoria. Mitä vielä haluat tietää?