Me ollaan seurusteltu nyt kk ja tunnettu pari kktta. Tein pari viikkoo sitten raskaustestin ja näytti plussaa. Yritettiin eksän kanssa pari vuotta lasta mutta yritykseksi jäi. Nyt sit uuden miehen kanssa nappas heti. Eikä todellakaan ole suunniteltu juttu. Nyt sit arveluttaa tämä tilanne. Meillä iso ikäero (mies monta vuotta nuorempi), eikä tietenkään edes kunnolla tunneta toisiamme. Mies kyllä haluais lapsen, mut musta tuntuu ettei tajua mitä se sit loppujen lopuksi tarkoittaa. Pelottaa että jos teen abortin, enkä enää sit pystykkään ikinä tulemaan raskaaksi. Pelottaa myös se että jos päätetään pitää lapsi, tulee ero, koska tuntuu ettei meitä ole tarkoitettu yhteen. En tod halua olla yksinhuoltaja! Kylläpä taas itelleni ongelman kehitin!
Mitähän sitä tekis..
kaihuliini
181318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hei kaihuliini,
olen itse vähän samassa tilanteessa. Halusin joskus lasta exäni kanssa useita vuosia ja meillä oli sovittuna, että jos tulen raskaaksi, niin lapsi pidetään. No lasta ei kuulunut.
Nyt sitten olen tovin tapaillut erästä miestä. Varsinaisesti emme edes seurustele, ollaan ja katellaan. Kaikista kamalinta on, että totesin eilen olevani raskaana vaikka sen ei edes pitänyt olla mahdollista nytten...
En usko, että tulen pitämään tätä. En anna itselleni edes lupaa kuvitelmiin ja ajatuksiin, että mitäs jos... Selvää on, että meidän suhde tulee muuttumaan, suunta vain ei ole selvillä. Mies ei tiedä vielä, harkitsen koko ajan, että koska kerron hänelle.
Voimaa sinulle päätöksen tekoon. Olen sitä mieltä, että lapsen pitämistä kannattaa harkita tarkoin. Maailmassa on paljon lapsia ja varmasti sinun aikasi tulee vielä uudelleen.
Itse pelkään myös, että jos en voi enää koskaan saada lapsia. No, jos asia on näin, hyväksyn sen.
tullaan puolivahingossa raskaaksi ja sen jälkeen
mietitään annetaanko sen elää vai ei. Abortti ei
ole sama kuin sappi tai umpisuoli - elämästä on
kysymys. Ottakaa selvää sikiönkehityksestä, mitä
teettekin tehkää se tietoisena. Sillä saattaa ol-
la ehkäisevä vaikutus saman toistumiseen.
Asiantuntijanahan täällä ei saa esiintyä ilman
että jotkut närkästyvät, mutta voin kertoa sinul-
le - ja sille toisellekin että 1 keskeytys ei
vielä nosta tulevia riskejä (lapsettomuus) mi-
hinkään suuntaan. Toivon teille kaikkea hyvää
ja vastuullista elämänasennetta.
Niin, se on selvää että tästä opiksi otetaan! Sillähän sitä tähän jamaan joutui kun luulin etten voi tulla raskaaks.. Ja todella haluaisin oikean perheen, lapselle äidin ja isän jotka oikeesti rakastaa toisiaan. Niin paljon olen nähnyt perheitä jossa vaan tapellaan kun ei ole sitä oikeaa rakkautta.. itsekkin vahinkona tehty ja perhehelvetissä lapsuuteni elänyt.. :(
Jokos kerroit? Millainen oli reaktio? Oletkos jo tehnyt lopullisen päätöksen? Minä vielä mietiskelen vaikkakin aika loppuu hetikohta..
Käypä katselemassa sivustoja, joissa nuoret äidit kertovat raskaudestaan ja selviämisestään lapsen kanssa. Ei se niin kamalaa ole kuin nyt voi tuntua. Muutkin ovat olleet samassa tilanteessa ja silti selvinneet.
Esimerkiksi:
http://irc-galleria.net/channel.php?channel_id=387856&filter=A
Heippa!
No mulle kävi näin yritettiin exän kanssa lasta jonkin aikaa ja sitä ei vaan kuulunut.Sitten meillä rupesi menemään asiat huonompaan suuntaan ja eroja tuli.Sitten sain tietää olevani raskaana.Yritimme taas eikä tullut mitään joten yksin jäin(exäni ei sittenkään halunnut lasta)Siinä pari kuukautta yksin oltuani löysin uuden miehen jonka kanssa aloitettiin
seurustelu vaikken ihan varma tunteistani ollutkaan.Abortti jäi tekemättä ja nyt on tilanne se että ollaan erittäin onnellisia mieheni kanssa,lasta
pitää kuin omaansa(oli loppujen lopuksi jopa synnytyksessä)ja yhteinen tulossa joulukuussa!
Jos et ole varma abortista elä sitä tee.Itse ainakin olisin katunut ja eihän sitä tiedä miten hyvin loppujen lopuksi sujuu koska olette ollut yhdessä vasta sen kuukauden.Mieti vielä rauhassa ja keskustelkaa yhdessä.Kaikki menee loppujen lopuksi varmaan ihan hyvin!:)
Hei Kaihuliini,
kerroin jo. Reaktio oli juuri sellainen kuin odotin. Hän meni täydelliseen paniikkiin. Olemme puhuneet asiasta paljon ja tällä hetkellä koen, että olen hänen tukena, eikä hän minun.
Miehellä on siis kaksi lasta jo aikaisemmin ja sekava tilanne muutenkin heidän kanssaan.
Koko tilanne on siis äärimmäinen katastrofi.
Päätös (loppujen lopuksi minun omani) oli kuitenkin se, että keskeytys. En tunne siitä surua, koen, että päätös on oikea.
Voimaa sinulle päätöksen tekoon, vai oletko jo päättänyt?
Se ei ole siitä, mitä "mies" haluaa vaan mitä sinä haluat. Jos et ole sitoutunut häneen tai et tunne kuuluvasi hänen kanssaan yhteen, et tietenkään hanki hänen kanssaan lasta, jos et yksinhuoltajaksikaan halua. Taatusti tulet noiden olosuhteiden jälkeen yh:ksi jäämään. Missään ei ole sanottu, ettet voi tulla enää raskaaksi abortin teon jälkeen. Se on pelkkää abortin vastustajien propagandaa.
Abortti ei vaikuta mahdollisuuksiin tulla raskaaksi myöhemmin. Voihan olla, että exässäsi on ollut vika jos hänen kanssaan ei tärpännyt.
Jos haluat pitää lapsen niin varmasti selviät, onko sinulla hyvä turvaverkko ympärilläsi? Eri asia kumminkin on, että haluatko tämän miehen lapsesi isäksi? Ja jos sattuu niin huonosti käymään, että jäät yh:ksi niin oletko valmis siihen että tämä nykyinen mies tulee olemaan aina elämässäsi? Vaikutat todella epävarmalta suuhteesi kestävyyden kanssa, oletko varautunut siihen että mahdollisesti olet yksin myös raskausajan. Kuinka nuori mies on? Onko mahdollista, että hän vielä päättääkin ottaa ja lähteä kun oikeasti pitäisi perustaa perhe?
Nii tai näin mitä tahansa teetkin, sinä kyllä pärjäät jos niin päätät.
mulla kävi näin että, seurustelin 13v yhen pojankaa, ja meillä sit kävi pieni vahinko kondomi meni rikki ja tulin sit raskaaksi ja tein abortin koska olin niin nuori etten halunnut pitää sitä lasta, vaikka olsin kyllä ollut kypsä iäkseni. Mutta meilläkin oli niin epävarma suhde sillon että päädyin sit aborttiin. Nyt olen 22v ja olen naimisissa aivan uskomattoman ihanan miehen kanssa ja yritetään lasta para aikaan. Kyllähän muaki vähä mietityttää että jos en tuukkaan enää raskaaksi mut toivon ainaki parasta. =) toivon kaikkea hyvää sun elämään mihin ratkaisuun sit päädytkin.
Tiedän että se on vaikeaa...mutta kannattaa todella miettiä asiat tarkoin ennen päätöstä..Olet vissiin jo miettinytkin..Itse kans mietin hyvin tarkkaan.Punnittin eri vaihtoehtoja ja itkin iltasin itseni uneen.Lopulta päädyin abortti vaihtoehtoon.Avomies oli samaa mieltä.Olemme molemmat nuoria parhaassa iässä ja haluamme nyt nauttia nuoruudestamme niin että myöhemmin voisimme omistautua vain ja ainoastaan lapselle...
Suu auki, ja selvität tämän asian sinun ukkos kans, sanot, että ei se kakaran tulo mitään leikkiä ole, että nyt ollaanpi pari, ja peräti kohta vanhempiakin kohta puoliin, et sillä viisiin.
Pistät ukolle kahleen jalkaan ja kahleen toisen pään sohvan nurkkaan lujasti kiinni, nii pysyy siinä varmasti, eikä lähe lippahivoon.
No mutta, oikeasti. Haluaisitko pitää lapsen?
Ikäero ei haittaa, jos mies on niinko sinun tasollas ja ymmärrätte toisianne.
Turhaan murehdit, asioilla on tapana järjestyä, johonkin suuntaan.
Harva liitto on taivahassa etukäteen sovittu.
Moikka,
jatka ihmeessä raskautta, kun kerran se on tärpännyt. Ystäväpiirissäni on ihmisiä jotka ovat päätyneet keskytykseen epävarmassa tilanteessa ja ovat katuneet asiaa tosi rankasti kun aiemmin olisivat halunneetkin lasta. Mieti ainakin tosi tarkasti! se on ainakin iso positiivinen juttu, että isä haluaa lasta. Teillä on 9 kk aikaa valmistautua ja kasvaa vanhemmuuteen ja myös rakentaa suhdettanne. Sulla on varmaan hyvät resurssit äitityteen , koska sun toiveissa on se vauva ollut jo aiemminkin!!
Nyt olisi päätöksen aika.. Pää on ihan sekaisin vieläkin. Välillä olen varma abortista, mut mieli muuttuu minuutin päästä. Äidillekkin jo kerroin. Sanoi tukevansa minkä ratkaisun nyt sitten teenkin. Sen tiedän että poikakaveri suuttuu jos haluan abortin.
Nyt kun mahdollinen äidiksi tuleminen on oikeasti käsillä, ajatuskin siitä ahdistaa. En taidakkaan olla valmis, vaikka ikää on jo paljon.. Ei oikein omista tunteistaankaan ole aivan varma kun pelottaa että hormoonit vaan hyrrää.. Plääh, pahaolokin on kokoajan. Valivali..
ahdistaa, niin älä missään nimessä hanki lasta. Tee abortti. Helpotus sen jälkeen on suuri. Joutuisit hirveään pyöritykseen ja vastuuseen lapsen kanssa, todennäköisesti yksin.
Poikakaverisi ei tunne kehoasi eikä tiedä mitenkään miltä tuntuu kantaa lasta sisällään ja olla siitä vastuussa, vaikka tietää ettei ole kykenevä äidiksi. Jos poikakaverisi ei osaa tukea sinua tässä asiassa tai ymmärtää tuon paremmin, niin ei hän ole arvoisesi.
..parhaiten, mutta...
tuli vain mieleen kun kirjoitit että mieli muuttuu koko ajan, että:
jos annat raskauden jatkua. (Silloin ei voisi tulla liian pikaisesti tehtyä aborttia.)
Ja jos raskauden myöhemmässä vaiheessa tai synnytyksen jälkeen olet ehdottomasti sitä mieltä että et halua pitää lasta, niin sinulla on myös mahdollisuus antaa lapsi pois adoptoitavaksi.
Toivottavasti löydät ratkaisun joka on sinulle paras loppuelämäsikin kannalta!
Hei,
ajattelin vielä sanoa sinulle, että mitä tahansa teetkin, on päätös sinun. Älä usko näitä ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä paremmin sinun asiasi ja jaksamisesi.
Sinä itse vain tiedät jaksatko vai et. Luota omaan vaistoosi ja tietämykseesi. Päätös on oikea, kun se tuo sinulle rauhallisen olon. Väärä tai epävarma päätös synnyttää levottomuutta.
Haluaisitko kenties sähköpostiosoitteeni, niin voitaisiin vaihtaa ajatuksia ihan rauhassa?
Just varasin ajan lääkäriin.. eli haen sen lähetteen. Kuten sanoit niin tämä päätös toi rauhallisen olon. Nyt vaan pitäs sit kertoo vielä hepulle..tiedän ettei tykkää. Mut ei mahda mitään, kyllä se tästä.
Hyvät jatkot sinulle ja voimia! :)