Olen pitkään miettinyt että missä menee normaalin alakuloisuuden ja keskivaikean masennuksen ero? Mistä tunnistaa sen että olisi hakeuduttava ensin ainakin keskusteluhoitoon? Itse olen potenut eri asteisia "huonoja mieliä" jo sanotaanko viimeiset 4 vuotta. Olen kirjoitellut tukihenkilön kanssa netin välityksellä viimeisen vuoden ajan. Onko muilla nettituesta kokemuksia? Minulle aiheuttavat milloin mitkäkin asiat pahaa mieltä ja ahdistusta, olen myös ollut jo monta vuotta kauhean aloitekyvytön. Tuntuu etten uskalla ryhtyä mihinkään epäonnistumisen pelossa ja siinäkin pelossa että "väsähdän". Olen joskus aikaisemmin kokenut melkoisen pahoja masennuskausia, yleisesti ottaen en ole aina yhtä masentunut. En kyllä tunne voivani parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Vaikeinta on myöntää itselle
onko oikeasti masentunut
5524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mistä olet ”saanut” sellaisen tukihenkilön itsellesi?
Minäkin kaipaisin varmaan jonkinlaista apua, varsinkin nyt, kun syksy tuo tullessaan pikku hiljaa hiipivän alakuloisuuden, tai masennuksen vai mitä se on. Olis niin hyvä saada puretuksi jonnekin näitä murheellisia ajatuksia.
Neuvo ihmeessä, jos tiedät jonkun foorumin....
Itsekin voisin liittyä jäseneksi, mikäli huolitaan. En itse sairasta masennusta, mutta kaksi nuorta aikuista lastani sairastavat eli siinä mielessä tietoa asiasta löytyy.
Tutulta kuulostaa tuntemuksesi. Itsellä myös aloitekyvyttömyyttä, toivottomuuden tunteella höystettynä, väsyneisyyttä ja siltikin unettomuutta. Aamuisin on pakko repiä itsensä liikkeelle, töitten ja lasten takia. Jotkut päivät ovat täydellisen harmaita, joista kahlaan läpi jotenkuten tuijottaen apaattisena eteeni ja joskus taas touhuan täyttä höyryä kuin höyryveturi, käyn "ylikierroksilla". Siltikään en oikein pysty enää tuntemaan edes noina jälkimmäisinä päivinä minkäänlaista mielihyvää mistään, olen vaan kuin turta tunteistani.
Kaipaan elämäniloa, joka on kadonnut jonnekin..
Voimia sinulle!
Itse elän juuri samoja tuntemuksia. Olen toista viikkoa sairaslomalla. Ensin flunssan vuoksi sairaana, mutta sen vietyä voimat romahdin. Pelkään jäädä kotiin yksin, kun iskee paniikki. Pelkään mennä töihin, kun tunnen vain ahdistusta ja epäonnistumista. En pysyvyyttä. Pelkään että elämäni romahtaa kasaan.
Minulla myös juuri tuota, että toisina päivinä ei saa mitään aikaan, hyvä että sängystä jaksaa nousta ylös ja toisina päivinä taas touhuan aivan luonnottoman paljon. Teen yleensä kaiken silloin, kun vain jaksan. Kaikki kerääntyy yhdelle päivälle. Olen itsekin alkanut kärsiä unettomuudesta, heräilen yöllä tai aamulla aikaisin enkä saa enää unta ja olen sitten väsynyt. Näen myös paljon painajaisia, myös niiden takia heräilen kesken unien. Olen kärsinyt pitkään mahavaivoista, lääkärin mukaan elimellistä vaivaa ei ole. Epäilevät, että paha oloni saa vatsani reagoimaan. Nyt pitäisi sitten mennä keskustelemaan lääkärin kanssa, hieman pelonsekaisin tuntein sitä odotan. Minäkin kaipaisin pysyvää hyvän olon tunnetta, tuntuu että aina jokin vie hyvän mieleni mukanaan.