Olitte ihania ihmisiä, jaksoitte kuunnella ja antaa vinkkejä, olen hyvin kiitollinen, olette upeita ja kilttejä :) Lupasin päivittää ja kertoa lisää miten juttu etenee, mutta ajattelin jatkaa sitä tähän näin, aiempi ketju on siis tuolla toisella sivulla, se olisi varmaan mennyt kiinnostuneilta ohi jos olisin sinne jatkanut..
Eli tällä hetkellä juttumme on mielenkiintoinen, ainakin minun mielestä :D Vaikkakin myös tylsä ilman mitään erityisiä tapahtumia, siksi en ole tännekään nyt kirjoitellut. Olemme siis yhä yhteydessä, melkeinpä päivittäin, välillä jää muutamia päiviä väliin, sitten taas jutellaan, messengerin välityksellä siis. Jotain satunnaisia tekstiviestejäkin ollaan lähetelty. Ikävöin tietysti häntä, mutta olen huomannut itsestäni, että nyt se ote elämästä on minulla reippaampi ja iloisempi, ihan niin kuin vanha kunnon minä alan olla. Eron jälkeinen aika oli minulle jotenkin niin rankkaa, se oli vaan yritystä selvitä päivästä toiseen lähinnä. No, nyt viime viikon loppupuolella oinasukkeli yhtenä iltana oikein moneen kertaan valitteli, että haluais nähdä mutta kun ei pääse tulemaan tännepäin, kun on joka päivälle ohjelmaa. Siinä sitten sovimme niin, että minä meen käymään hänen luona kun oli viikonloppu vapaata minulla, tai vielä oikeastaan pitempi viikonloppu. Hän kyllä tämän tiesi etukäteen.. Hän tuli jopa puolimatkaan minua vastaan, hakemaan siis, koska oma autoni ei ole kovin luotettava ja piti minun ehdottamaani junaa liian kalliina :D No sopihan se tietty minulle, mutta tällä tavoin hän kyllä jaksaa minut yllättää välillä :) Vähän liian kiltisti tehty tuollainen kun joutui ajelemaan niin paljon.. Mutta ei hän valittanut!
Menomatkalla hänen kotiinsa mies oli tosi ihana ja hauska oma itsensä, tulin tosi iloiseksi :) Paikanpäällä oli ihana lauantai, kun siis yöllä pääsimme perille. Kävimme syömässä ja ajelemassa, se oli hellyyttävää kun kävimme semmosessa paikkaa missä ei kesällä käyty, vaikka olikin silloin puhetta :) Illalla katsoimme telkkarista elokuvia ja naurettiin ja höpöteltiin, ihan yleisiä juttuja siis. Minua ihan hämmensi, kun ei hän ole tunteitaan mitenkään kauhean selvästi nyt ilmaissut, on kyllä sanonut tykkäävänsä, mutta toisaalta ei ole kuitenkaan vielä valmis seurustelemaan.. joten ehkä olen alkanut varoa itseäni ja hakenut myös itsestäni sitä pelinaista, kaksoset kun olen. En siis ole sekoillut kenenkään muiden kanssa, omaa elämääni koittanut päähäni järkeillä sellaiseksi että enää ei tulisi maailmanloppua.. Ja jotenkin tuollainen vaivannäkö ja minun kanssa ajan viettäminen kuitenkin näytti, että välittää.
Sunnuntaina mies kuitenkin kysyi, miksi olen heidän luona aina niin vaitelias, että mikä minua siellä ahdistaa.. Hämmästyin vähäsen, sillä olihan meillä juttu ihan lentänyt lauantaina, tosin sunnuntaina en jaksanut höpötellä kun muutaman kerran kun aloitin jotakin juttua, niin en saanut hirveästi vastakaikua. Mietin sitten kovasti tuota juttua ja kerroinkin hänelle, jälkikäteen nyt myöhemmin mies sanoikin että se oli hyvä että kävin niin selvisi tuommoinenkin asia. Jotenkin vain välillä, nykyään siis koko ajan harvemmin minulle tulee sellainen tunne, että hän pitää juttujani jotenkin typerinä.. Tämä on aika monimutkainen asia selittää, mutta välillä hän kyllä kommentoi juttujani siihen tyyliin, että se on typerää, vaikka ei varmaan sitä ihan niin pahasti tarkoita. Ja ehkä myös alitajuisesti pelkäsin hänen luonaan, että käy kuten kesällä, että jään yksin möllöttämään jonnekin ja hän tekee vain omia juttujaan ja kiukuttelee jos sanon jotain. Näin ei kuitenkaan siis nyt käynyt, mutta kai se siellä vähän kummittelee.. Ja ehkä hän on ajatellut kun en ole niin puhelias kuin muuten, että en viihdy siellä tai että haluan pois tai jotenkin muuten ahdistaa.. Tällaisia muitakin juttuja olemme välillä kyllä hyvin antoisasti analysoineet, että koko ajan kai parempaan suuntaan menossa :D Ainakin nyt pystymme keskustelemaan niin kuin aikuiset ihmiset ilman kinaa, mikä on kyllä minusta aika ihanaa ;) No aika näyttää mitenkä käy, näin olen sen ajatellut.. ja vapaaehtoisestihan tässä ollaan ja jutellaan, se on minusta niin tärkeää. En haluaisi juuri nyt itsekään olla kahlittuna johonkin suhteeseen, mikä ei miellytä tai ahdistaa :(
Tulipas tästä pitkä selostus, toivottavasti te jotka aiemminkin seurasitte ketjua, jaksoitte lukea, ja kommentoida saa jos haluaa :)
Eli tällä hetkellä juttumme on mielenkiintoinen, ainakin minun mielestä :D Vaikkakin myös tylsä ilman mitään erityisiä tapahtumia, siksi en ole tännekään nyt kirjoitellut. Olemme siis yhä yhteydessä, melkeinpä päivittäin, välillä jää muutamia päiviä väliin, sitten taas jutellaan, messengerin välityksellä siis. Jotain satunnaisia tekstiviestejäkin ollaan lähetelty. Ikävöin tietysti häntä, mutta olen huomannut itsestäni, että nyt se ote elämästä on minulla reippaampi ja iloisempi, ihan niin kuin vanha kunnon minä alan olla. Eron jälkeinen aika oli minulle jotenkin niin rankkaa, se oli vaan yritystä selvitä päivästä toiseen lähinnä. No, nyt viime viikon loppupuolella oinasukkeli yhtenä iltana oikein moneen kertaan valitteli, että haluais nähdä mutta kun ei pääse tulemaan tännepäin, kun on joka päivälle ohjelmaa. Siinä sitten sovimme niin, että minä meen käymään hänen luona kun oli viikonloppu vapaata minulla, tai vielä oikeastaan pitempi viikonloppu. Hän kyllä tämän tiesi etukäteen.. Hän tuli jopa puolimatkaan minua vastaan, hakemaan siis, koska oma autoni ei ole kovin luotettava ja piti minun ehdottamaani junaa liian kalliina :D No sopihan se tietty minulle, mutta tällä tavoin hän kyllä jaksaa minut yllättää välillä :) Vähän liian kiltisti tehty tuollainen kun joutui ajelemaan niin paljon.. Mutta ei hän valittanut!
Menomatkalla hänen kotiinsa mies oli tosi ihana ja hauska oma itsensä, tulin tosi iloiseksi :) Paikanpäällä oli ihana lauantai, kun siis yöllä pääsimme perille. Kävimme syömässä ja ajelemassa, se oli hellyyttävää kun kävimme semmosessa paikkaa missä ei kesällä käyty, vaikka olikin silloin puhetta :) Illalla katsoimme telkkarista elokuvia ja naurettiin ja höpöteltiin, ihan yleisiä juttuja siis. Minua ihan hämmensi, kun ei hän ole tunteitaan mitenkään kauhean selvästi nyt ilmaissut, on kyllä sanonut tykkäävänsä, mutta toisaalta ei ole kuitenkaan vielä valmis seurustelemaan.. joten ehkä olen alkanut varoa itseäni ja hakenut myös itsestäni sitä pelinaista, kaksoset kun olen. En siis ole sekoillut kenenkään muiden kanssa, omaa elämääni koittanut päähäni järkeillä sellaiseksi että enää ei tulisi maailmanloppua.. Ja jotenkin tuollainen vaivannäkö ja minun kanssa ajan viettäminen kuitenkin näytti, että välittää.
Sunnuntaina mies kuitenkin kysyi, miksi olen heidän luona aina niin vaitelias, että mikä minua siellä ahdistaa.. Hämmästyin vähäsen, sillä olihan meillä juttu ihan lentänyt lauantaina, tosin sunnuntaina en jaksanut höpötellä kun muutaman kerran kun aloitin jotakin juttua, niin en saanut hirveästi vastakaikua. Mietin sitten kovasti tuota juttua ja kerroinkin hänelle, jälkikäteen nyt myöhemmin mies sanoikin että se oli hyvä että kävin niin selvisi tuommoinenkin asia. Jotenkin vain välillä, nykyään siis koko ajan harvemmin minulle tulee sellainen tunne, että hän pitää juttujani jotenkin typerinä.. Tämä on aika monimutkainen asia selittää, mutta välillä hän kyllä kommentoi juttujani siihen tyyliin, että se on typerää, vaikka ei varmaan sitä ihan niin pahasti tarkoita. Ja ehkä myös alitajuisesti pelkäsin hänen luonaan, että käy kuten kesällä, että jään yksin möllöttämään jonnekin ja hän tekee vain omia juttujaan ja kiukuttelee jos sanon jotain. Näin ei kuitenkaan siis nyt käynyt, mutta kai se siellä vähän kummittelee.. Ja ehkä hän on ajatellut kun en ole niin puhelias kuin muuten, että en viihdy siellä tai että haluan pois tai jotenkin muuten ahdistaa.. Tällaisia muitakin juttuja olemme välillä kyllä hyvin antoisasti analysoineet, että koko ajan kai parempaan suuntaan menossa :D Ainakin nyt pystymme keskustelemaan niin kuin aikuiset ihmiset ilman kinaa, mikä on kyllä minusta aika ihanaa ;) No aika näyttää mitenkä käy, näin olen sen ajatellut.. ja vapaaehtoisestihan tässä ollaan ja jutellaan, se on minusta niin tärkeää. En haluaisi juuri nyt itsekään olla kahlittuna johonkin suhteeseen, mikä ei miellytä tai ahdistaa :(
Tulipas tästä pitkä selostus, toivottavasti te jotka aiemminkin seurasitte ketjua, jaksoitte lukea, ja kommentoida saa jos haluaa :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mukava kuulla, että asiat on hyvin. Kuitenkin rivien välistä luin, että vieläkin joudut tsemppaamaan hänen kanssaan etkä välttämättä olekaan loppupelissä aivan oma itsesi. Se on surullista, mutta toivon suhteenne ns. normaalistuvan jolloin pystyt luottamaan, että hän on oikeasti luonasi.
Itse tulipäänä oinaana tunnistan noita "miehesi" piirteitä kovasti itsessäni ja eilenkin "jouduin" loukkaamaan omaa vesimiestäni, kun asioista joista oltiin sovittu ruvettiinkin lipsumaan. Se ei käy minulle ja reagoin ja sanoinkin taas hiukan ilkeämmin kuin olin aikonut. Ärsyttää välillä tämä räiskyvä oinasluonteeni, mutta onneksi siitä kuitenkin useimmiten on hyötyä, ainakin asiat hoituu =o)
Tsemppiä kovasti jatkoon!
Joo aika jännä juttu tosiaan, että välillä tulee sellainen olo että pitäisi muka jotenkin olla jotain muuta kuin on.. Kun näin ei ollut suhteemme alussa todellakaan, siis silloin kun joskus tapasimme. Tulee vaan välillä tosi loukattu olo, kun tuo saattaa yhtäkkiä olla jossain seurassa tai kahdenkeskenkin ihan tosi tyly, vaikka ei oisi muita kohtaan ja silti vakuuttelee muka pitävänsä minusta ihan omana itsenäni ja että olen muka ihana ihminen. Se ei vaan ole ihan aina uskottavaa kun ihan ilman mitään syytä aletaan mulkoilla, ei sitä kylläkään enää, mutta jossain normaalin jutustelun lomassa naureskellaan vähättelevään tyyliin. Todella rasittavaa >:( Mutta välillä on sit taas tosi avoimia ja ihania hetkiä, että tunnen semmoisen yhteyden taas. Minä elän itse ainakin niin tässä hetkessä ja haluan arvostaa mukavien ihmisten seuraa ja nauttia yhteisistä hetkistä ja antaa ihmisille lämpöä ja läheisyyttä, ilman että se mitään sen ihmeellisempä tarkoittaisi. Oikein ärsyttää kun oinasmies veti jotakin johtopäätöksiä, että muka kuvittelisin että seurustelemme (vaikka hän ei oo siis valmis), enhän tietenkään kuvitellut kun ei sellaisesta ole sovittu ja vähän kyllä minusta ylpeetä käytöstä.. hohhoijaa no katsotaan miten tästä edespäin, tein kyllä selväksi etten kuvitellut ja kyllähän hänkin on koko aika koeajalla ;)
Tunnistan itsessäni oinaana noita samoja epämiellyttäviä piirteitä, joita hänessä mainitset. Minua välillä hävettää ja ärsyttää, että olen niin kärkäs arvostelemaan ja kommentoimaan asioita, varsinkin mieheni asioita. Näin untakin, että hän jätti minut juuri noiden ikävien "ominaisuuksieni" takia, mutta onneksi se oli kuitenkin unta. Tuntui vaan, että unikin osoitti minulle, että kuuleppa eukko, koitahan nyt hillitä kieltäsi välillä!
Kuitenkin aidosti rakastan miestäni ja olen reilu ja rakastava. Stressitilanteissa iskee monesti tuo toinen "vaihde" päälle. Kai jotenkin testaan häntä vaan, että jos olen näinkin "mulkku" niin kestääkö vierelläni, uskon, että ajan myötä sekin laantuu, kun molemmat oppii paremmin toistensa tavat ja oppii lukemaan toista paremmin. Näin uskon myöskin teillä käyvän, jos muuten jaksat hänen vierellään pysyä.
Mutta se on totta, että kaikkea ei tarvitse kestää. Minunkin vesimiesäijäni sanoo, kyllä, jos loukkaan häntä ja kommentoi takaisin fiksusti. Silloin tulee itselle tosi paska fiilis, mitä on sanonu ja hävettää...mikä on erittäin hyvä asia.
Oinaalle tosiaan tarvitsee ladata takaisin ihan samalla mitalla, oppiipahan paremmin kunnioittamaan muita. Tsemppiä edelleen!