Käyks teille näin,että jos parina päivänä on liikaa tapahtumia,niin alkaa ahdistamaan? Ei jaksais puhua ollenkaan.Haluais vaan olla yksin.Kaikki kovat äänet ärsyttää,hermostuttaa ja ahdistaa.Viimeyöks vetäisin tupla-annoksen neuroleptejä,että ahdistus menis ohi.Ei oo oikein mennyt!Kuvottava ja oksettava olo.Nälkä ois,muttei mikään oikeen maistu. Onks tuttua?Ollakko peiton alla vaan korvatulpat korvissa?
Idiksiä? :(
Idiksiä? :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos esimerkiksi aamulla on tapahtunut paljon kaikenlaista niin tulee todella väsyttävä olo ja kun pääsee kotiin iltapäivällä niin suoraan nukkumaan. Lukiossa ollessani menin usin suoraan nukkumaan päästyäni koulusta.
Kummasti tuo vaakataso on helpoin olotila.
Pitäis aina saada kaikki kotityöt pikaisesti alta pois,ettei kasaannu.Jos kasaantuu,niin silloin lamaantuu henkisesti ja fyysisesti ja kämppä on kuin lastattu laiva. Pitäis varamaan painua pehkuihin,väsyttää niin,vaikka lojuin sängyssä puolille päivin.
Depressiosairaus? Nimimerkistäsi päätellen??
Olen jo keski-ikäien nainen ja edelleen parin viikon (ainakin) välein koen kasaantuvat asiat, joita vaan tulee eteen sekä työ- että siviilielämässä, musertavan raskaina. Asun yksin enkä kovin herkästi soittele ystäville vaan yritän selvittäö päätäni omin voimin. Iltayöstä ei meinaa uni tulla millään, kello käy ja aamulla pitäs taas nousta töihin. Ajatukset pyörii ja pyörii näissä tapahtuneissa asioissa ja ihmisissä.
Otan yleensä jonkun lievästi rauhottavan pillerin tuolloin. Olen huomannut, että kun pääsee jo yhden yön yli, tuntuu ne asiat jo vähän helpommilta.
Neuvosin sua, että voisitko vaikeena päivänä puhua jollekulle tutulle, vaikka ystävälle tai kouluterkalle, sillä kun puhuu asioista, tulee itelle helpompi olo.
Raskain tapa on selvittää asiat ihan vaan itsekseen, kuten minä valitettavasti tahdon tehdä. Yksinollessa asiat ikäänkuin suurenee, tahtoo tulla kärpäsestä härkäsiä. Siks se jollekulle luotettavalle ihmiselle tomii apukjonstina.
Toinen hyvä tapa on kirjoittaa päiväkirjaan tai vihkoon tuntemuksiaa, Olen joskus kirjoittanut pelkkää V-sanaa ISOILLA kirjaimilla koko sivun täyteen. Sekin on helpottanut pahinta painetta. Kirjoittaminen voi korvata puhekumppanin.
Olen kuullut, että jos ihminen on 2 viikooa lamaantunut ja ahdistunut, yhteen menoon, silloin voidaan hänelle tehdä diagnoosia " masennus". Kaikilla on huonoja päiviä elämässään, mutta ne yleensä menevät aika pian ohi. Tällöin ei ole kysymys masennus-sairaudesta.
Olen viiskymppinen työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksesta.Sairastan noin"virallisesti" kymmenettä vvuotta depistä.Sitä ennen depis meinas startata moneen otteeseen ja olikin lievempänä,mutta hoitamattomattomana.
Sinua nuoreksi henkilöksi... viestisi oli niin nuorekas!
Nyt saamme molemmat viiskymppiset aidosti nauraa tälle hullunkuriselle tapaukselle (vastasin Sulle kuin koulutytölle!!)
Eli kyllä naurun aihettakin aina joskus löytyy...voimia Sulle.
Sama homma aina jos on liikaa häslinkiä tai paljon ihmisiä ynpärillä jonkin aikaa...pakko heti sulkeutua huoneeseen ja kaikki äänet saa melkeen huutamaan!!! Yleensä silloin alan nukkumaan päivälläkin, sit ku herää ni ei ainakaan enää oon niin rasittuneessa mielentilassa.
...tutulta kuulostaa. Mulla varsinkin toisten ihmisten seurassa oleminen, etenkin jos siihen liittyy juuri paljon tapahtumia ja vilkasta meininkiä, alkaa nopeasti aiheuttaa ahdistusta ja sisäistä levottomuutta. Tulee melkein pakokauhu: on päästävä pois, hiljaisuuteen. Olen oikeasti (mitä se sitten tarkoittaakaan...) sosiaalisissa tilanteissa kiltti ja usein toisia myötäilevä, mutta kun tämä ahdistus ja levottomuus tulee, saatan tiuskia jopa puolituntemattomille ihmisille. Yksityisyys on minulle kaikki kaikessa. Tuskinpa kuitenkaan erakoidun.