Viime syksy meni pahan olon kanssa kamppaillessa. Nyt se taas nostaa päätään, enkä millään jaksaisi sitä :(. Käyn kyllä terapiassa mutta se edistyy niin hitaasti...
Rukoilen Jumalalta apua ja että terapiassa alkaisi asiat valaistua minullekin. En enää jaksaisi pahaa oloa, olen vasta niin nuorikin 22v., elämä edessä...
Paha olla
Jonna84
16
1094
Vastaukset
- -ystävä-
Rakas Jeesus, anna Jonnalle voimia, siunaa tuo terapia jossa hän käy, anna pahan olon hellittää otteensa. Anna viisautta hänen terapeutilleen että oikealla tavalla osaisi lähestyä näitä asioita, hoida Sinä itse Jeesus Jonnaa ja eheytä häntä, anna toivonkipinä hänen elämäänsä, anna uutta toivoa.
- iloa syksyyn
Rakas Jeesus,käännymme puoleesi ja rukoilemme,
että Jonnan paha olo kaikkoaisi hänestä.
Poista masennus,joka häntä itsepintaisesti
vaivaa syksyisin.Älä anna hänen horjua uskossaaan
sinuun,vaan pidä hänet lapsenasi.
Anna elämänilon virvoittaa niitä,jotka sinua
rakastavat.Amen. - löysin
Niin rupesin tässä ihan sinua varten etsimään rukoukseen liittyvää sivua. Ensinnäkin tuli mieleen tällaiset kaksi suomalaista linkkiä: www.radiodei.fi Myös www.rukous.net
Tuossa jälkimmäisessä on sitten viitteitä mm. David Wilkersonin teksteihin ja myös vallan mainioihin lasten sivuille. Nämä viimeksimainitut ovat pääasiassa englanninkielisiä. Kuitenkin ajattelin, että kun olet nuori ihminen, varmaan mielelläsi niitä kuitenkin katsot. - Voin sanoa, etten ole ikinä nähnyt noin ihania lasten sivuja... En tiedä vaikeutesi syitä... Oletko kenties hyvin yksinäinen? Muista, että Jeesus on sinun kanssasi ja osaa sinua auttaa. Voisit varmaan löytää jonkun ystävän omasta seurakunnastasi. Varmaan esim. jonkun kirkon läheisyydessä on tilaisuuksia mainittu. - Minulla on samanikäisiä tyttöjä, toinen täytti juuri samanverran kuin sinä olet nyt. Tiedän, että elämässä on paljon vaikeuksia, mutta sinä voitat vaikeudet, ihan varmasti. Olet Jeesuksen kädessä, Hän rukoilee puolestasi ja auttaa sinua tälläkin hetkellä. Voimia sinulle, Jeesus sanoo:'Minä olen sinun kanssasi joka päivä maailman loppuun asti...'. - kokenut
Voit olla varma, että Jumala kuulee rukouksesi. Jopa huokaukset Hän kuulee. Ja kuullessaan Jumala myös toimii,,,Ihminen on vain niin malttamaton. Muutama vuosi on ihmiselle pitkä, mutta Jumalalle se voi olla "silmänräpäytys". Älä siis luovu toivostasi. Kaikki kääntyy parhain päin vielä. Niin on käynyt myös minulle!
- Jonna84
Käyn terapiassa ahdistuksen ja paniikkihäiriön vuoksi. Viime syksynä kärsin myös pahasta unettomuudesta. Nyt olen nukkunut nukahtamislääkkeiden avulla.
Mitään varsinaista syytä tähän ei ole. Terapiassa kaivellaan lapsuutta ja etsitään syytä sieltä. Ja jossain määrin ollaan siinä onnistuttukin, vanhempia ei kuitenkaan syytetä (lapsuuteni oli onnellinen), omassa päässähän nämä asiat tapahtuvat.
Selvisin tästä päivästä, ehkä selviän huomisestakin, vaikka pelottaa kovasti.
Kaikki minulla on näennäisesti hyvin; on rakastava avopuoliso (josta tulee kohta toivottavasti kihlattu, ja sitten joskus aviopuoliso), koira, pidän alasta jota opiskelen, välittävät vanhemmat ja sisarukset, muutama hyvä ystävä jne.
Siksipä tämä paha olo tuntuukin väärältä. Ne jotka ovat nähneet kun saan vaikkapa paniikkikohtauksen tietävät että tämä on totisinta totta. Joku toinen voi ajatella että "sinulla on kaikki asiat hyvin, miksi ihmeessä olet tuollainen?"
Enhän minä halua olla tällainen. Ei kukaan halua. Haluan nukkua ilman lääkkeitä. Haluan mennä kouluun ilman pelkoa. Haluan olla normaali, vapaa tästä pahasta olosta.
Tämä tuntuu niin väärältä. Vaihtaisin tämän ihan heti vaikka poikkimenneeseen jalkaan. Vaikka syöpään. Silloin voisin sanoa mikä minulla on. Nyt pitää koittaa jaksaa. Koittaa esittää reipasta vaikka ei ole sellainen olo. Ihmiset kysyy sitten mikä sinulla on? Onko jotain tapahtunut? On noloa sanoa ettei ole, ette te ymmärrä, en ymmärrä itsekään. Silloin haluaa vaan kuolla pois. Sitä miettii myös miksi Jumala teki minusta tällaisen hullun?? Miksi juuri minä? Miksei ne hirvet juokse minun autoni eteen? Silloin kun on paha olla niin olisin valmis lähtemään. Mutta en tee mitään itselleni, se on vastoin Jumalan tahtoa. Mutta saahan sitä aina toivoa, että jotain tapahtuisi minulle. Että pääsisin lepäämään.
Tämä paha olo aaltoilee, ei minulla koko ajan se päällä ole. Onneksi. Varmaan esirukoukset auttaa. Äiti ja sisko rukoilevat. Ja varmaan monet täällä netissä. Kiitos siitä.
Oikea nimeni ei ole Jonna, ikä pitää paikkansa. Halusin piilotella nimimerkin takana, kyllä Jumala tietää kenestä on kyse.
Toivon että voisin itse olla joskus esirukoilijana, enkä esirukoiltavana. Haluaisin että minulla olisi joskus voimia siihen. Toivon todella ettei tästä syksystä tulisi samallaista kuin viime syksystä. Mieheni tekee reissuhommia ja näemme oikeastaan vain viikonloppuisin, onneksi on siihen asti koira kaverina. Nyt en oikein jaksa ystäviäkään, koira onneksi pakottaa lenkille iltaisin. - Valoa tunnelin päässä
Jonna84 kirjoitti:
Käyn terapiassa ahdistuksen ja paniikkihäiriön vuoksi. Viime syksynä kärsin myös pahasta unettomuudesta. Nyt olen nukkunut nukahtamislääkkeiden avulla.
Mitään varsinaista syytä tähän ei ole. Terapiassa kaivellaan lapsuutta ja etsitään syytä sieltä. Ja jossain määrin ollaan siinä onnistuttukin, vanhempia ei kuitenkaan syytetä (lapsuuteni oli onnellinen), omassa päässähän nämä asiat tapahtuvat.
Selvisin tästä päivästä, ehkä selviän huomisestakin, vaikka pelottaa kovasti.
Kaikki minulla on näennäisesti hyvin; on rakastava avopuoliso (josta tulee kohta toivottavasti kihlattu, ja sitten joskus aviopuoliso), koira, pidän alasta jota opiskelen, välittävät vanhemmat ja sisarukset, muutama hyvä ystävä jne.
Siksipä tämä paha olo tuntuukin väärältä. Ne jotka ovat nähneet kun saan vaikkapa paniikkikohtauksen tietävät että tämä on totisinta totta. Joku toinen voi ajatella että "sinulla on kaikki asiat hyvin, miksi ihmeessä olet tuollainen?"
Enhän minä halua olla tällainen. Ei kukaan halua. Haluan nukkua ilman lääkkeitä. Haluan mennä kouluun ilman pelkoa. Haluan olla normaali, vapaa tästä pahasta olosta.
Tämä tuntuu niin väärältä. Vaihtaisin tämän ihan heti vaikka poikkimenneeseen jalkaan. Vaikka syöpään. Silloin voisin sanoa mikä minulla on. Nyt pitää koittaa jaksaa. Koittaa esittää reipasta vaikka ei ole sellainen olo. Ihmiset kysyy sitten mikä sinulla on? Onko jotain tapahtunut? On noloa sanoa ettei ole, ette te ymmärrä, en ymmärrä itsekään. Silloin haluaa vaan kuolla pois. Sitä miettii myös miksi Jumala teki minusta tällaisen hullun?? Miksi juuri minä? Miksei ne hirvet juokse minun autoni eteen? Silloin kun on paha olla niin olisin valmis lähtemään. Mutta en tee mitään itselleni, se on vastoin Jumalan tahtoa. Mutta saahan sitä aina toivoa, että jotain tapahtuisi minulle. Että pääsisin lepäämään.
Tämä paha olo aaltoilee, ei minulla koko ajan se päällä ole. Onneksi. Varmaan esirukoukset auttaa. Äiti ja sisko rukoilevat. Ja varmaan monet täällä netissä. Kiitos siitä.
Oikea nimeni ei ole Jonna, ikä pitää paikkansa. Halusin piilotella nimimerkin takana, kyllä Jumala tietää kenestä on kyse.
Toivon että voisin itse olla joskus esirukoilijana, enkä esirukoiltavana. Haluaisin että minulla olisi joskus voimia siihen. Toivon todella ettei tästä syksystä tulisi samallaista kuin viime syksystä. Mieheni tekee reissuhommia ja näemme oikeastaan vain viikonloppuisin, onneksi on siihen asti koira kaverina. Nyt en oikein jaksa ystäviäkään, koira onneksi pakottaa lenkille iltaisin.Oli kuin olisin omaa elämäntarinaani lukenut. Tunsin vahvaa yhteyttä kanssasi. Olen sinua muutamia vuosia vanhempi, vaikeudet alkoivat kun olin 23 vuotias. Silloin puhkesi paniikkihäiriö.
Usko rakas ystävä, että et kanna tätä sairautta loppuikääsi, et edes niin kauaa kuin minä olen kantanut. Muistathan että rukouksessa on VALTAVA voima.
Usko ja toivo! - Yksi mikrosiru
Jonna84 kirjoitti:
Käyn terapiassa ahdistuksen ja paniikkihäiriön vuoksi. Viime syksynä kärsin myös pahasta unettomuudesta. Nyt olen nukkunut nukahtamislääkkeiden avulla.
Mitään varsinaista syytä tähän ei ole. Terapiassa kaivellaan lapsuutta ja etsitään syytä sieltä. Ja jossain määrin ollaan siinä onnistuttukin, vanhempia ei kuitenkaan syytetä (lapsuuteni oli onnellinen), omassa päässähän nämä asiat tapahtuvat.
Selvisin tästä päivästä, ehkä selviän huomisestakin, vaikka pelottaa kovasti.
Kaikki minulla on näennäisesti hyvin; on rakastava avopuoliso (josta tulee kohta toivottavasti kihlattu, ja sitten joskus aviopuoliso), koira, pidän alasta jota opiskelen, välittävät vanhemmat ja sisarukset, muutama hyvä ystävä jne.
Siksipä tämä paha olo tuntuukin väärältä. Ne jotka ovat nähneet kun saan vaikkapa paniikkikohtauksen tietävät että tämä on totisinta totta. Joku toinen voi ajatella että "sinulla on kaikki asiat hyvin, miksi ihmeessä olet tuollainen?"
Enhän minä halua olla tällainen. Ei kukaan halua. Haluan nukkua ilman lääkkeitä. Haluan mennä kouluun ilman pelkoa. Haluan olla normaali, vapaa tästä pahasta olosta.
Tämä tuntuu niin väärältä. Vaihtaisin tämän ihan heti vaikka poikkimenneeseen jalkaan. Vaikka syöpään. Silloin voisin sanoa mikä minulla on. Nyt pitää koittaa jaksaa. Koittaa esittää reipasta vaikka ei ole sellainen olo. Ihmiset kysyy sitten mikä sinulla on? Onko jotain tapahtunut? On noloa sanoa ettei ole, ette te ymmärrä, en ymmärrä itsekään. Silloin haluaa vaan kuolla pois. Sitä miettii myös miksi Jumala teki minusta tällaisen hullun?? Miksi juuri minä? Miksei ne hirvet juokse minun autoni eteen? Silloin kun on paha olla niin olisin valmis lähtemään. Mutta en tee mitään itselleni, se on vastoin Jumalan tahtoa. Mutta saahan sitä aina toivoa, että jotain tapahtuisi minulle. Että pääsisin lepäämään.
Tämä paha olo aaltoilee, ei minulla koko ajan se päällä ole. Onneksi. Varmaan esirukoukset auttaa. Äiti ja sisko rukoilevat. Ja varmaan monet täällä netissä. Kiitos siitä.
Oikea nimeni ei ole Jonna, ikä pitää paikkansa. Halusin piilotella nimimerkin takana, kyllä Jumala tietää kenestä on kyse.
Toivon että voisin itse olla joskus esirukoilijana, enkä esirukoiltavana. Haluaisin että minulla olisi joskus voimia siihen. Toivon todella ettei tästä syksystä tulisi samallaista kuin viime syksystä. Mieheni tekee reissuhommia ja näemme oikeastaan vain viikonloppuisin, onneksi on siihen asti koira kaverina. Nyt en oikein jaksa ystäviäkään, koira onneksi pakottaa lenkille iltaisin.Luovuta itsesi Herran huomaan. Minulla oli vain ýksi paniikkikohtaus. Joku pelko sen laukaisee. Illalla jätin koko paketin eli minut Herrran huomaan ja aamulla nousin ylös parannettuna. Jos ei heti toimi kolkuta uudelleen.
- Niin kauan että avataan
Yksi mikrosiru kirjoitti:
Luovuta itsesi Herran huomaan. Minulla oli vain ýksi paniikkikohtaus. Joku pelko sen laukaisee. Illalla jätin koko paketin eli minut Herrran huomaan ja aamulla nousin ylös parannettuna. Jos ei heti toimi kolkuta uudelleen.
Olen kolkuttanut jo monesti.
Haluaisin että avattaisiin jo! - yksi mikrosiru
Niin kauan että avataan kirjoitti:
Olen kolkuttanut jo monesti.
Haluaisin että avattaisiin jo!ota vastaan uskossa.
- Lukihäiriöinen
Rukoile Jeesuksen nimessä, Jumala ei kuule rukouksia suoraan, oletko etsinyt Jeesusta parantajaksi sairaudellesi?
Tiedätko, että Jeesus parantaa psyykeen sairauksiakin, tänä aikana jotka tahtovat uskoa syntinsä Hänelle Pyhän Hengen kasteen voit saada rukoilemalla, Kasvun ja juurtumisen Jeesukseen.
Sinulla on Hänessä toivo ja pelstus, monet virhe ajattelu tavat voivat ahdistaa sinua, peri synti rukoile Jeesuksen puhdistavaa työtä, ja uudistusta ja rauhaa itsellesi.
Tahdon taivuttamisen myötä, sinä kasvat,ja juurrut Häneen, saat kauniit puhtaat tunteet entisten tilalle, mutta sinultakin vaaditaan oman tahdon taivuttamista, lue raamattua että, kasvaisit Pyhässä Hengessä. - Sirkka Iita.
Rakas Jumala sinä näet tämän itkevän lapsesi.Ota pois tämä pahaolo häneltä ja täytä hänen sydämensä ilolla ja rakkaudella.
Sinä tiedät sen mitä hän tarvitsee eniten tällä hetkellä,Kosketa häntä rakastavalla kädelläsi,Oi Vapahtaja!
Vaikka meidän uskomme ei riittäisi mihinkään,niin minä tiedän Jeesus,että Sinun uskosi riittää liikuttamaan Isän kättä,joka voi kaiken.
KIITOS HERRA että sinä kuulit tämän rukouksen!
Ole turvallisella mielellä,sinulle tullaan lähettämään apua!
Siunausta sinulle rakas sisareni.tv.Sirkka Iita.- Jonna84
Kiitoksia teille.
Silloin kun se paha olo taas palaa niin tulee sellainen epätoivoinen olo, ettei tämä lopu koskaan. Syksy tuntuu niin käsittämättömän pitkältä ja ankealta.
Mielessäni kysyn Välittääköhän Jumala sittenkään kun aina antaa tämän pahan olon tulla takaisin? Vaikka välissä olisi hyviäkin päiviä. Sitten se taas iskee. Pelottaa ja tunnen itseni niin pieneksi ja yksinäiseksi. Kukaan ei ymmärrä.
Mutta Jumala pitää minusta koko ajan kuitenkin huolta, pitäähän? Vaikka itse epäilen.
Kai tällä on joku tarkoitus. En sitä jaksa ymmärtää. Vaikeudet alkoivat murrosiän kynnyksellä, selvisin niiden kanssa melkein 18 vuotiaaksi asti kunnes tuli seinä vastaan. Ja sitten pääsin terapiaan selvittelemään asioita. Vielä ennen viime syksyä luulin jo kaiken olevan paremmin. Sitten taas romahdin. Ja nyt se viime syksy tulee mieleen. Kai tässä nyt jotain on selvittämistä, toivottavasti terapiassa asiat alkaisivat aukeamaan. - Jonna84
Jonna84 kirjoitti:
Kiitoksia teille.
Silloin kun se paha olo taas palaa niin tulee sellainen epätoivoinen olo, ettei tämä lopu koskaan. Syksy tuntuu niin käsittämättömän pitkältä ja ankealta.
Mielessäni kysyn Välittääköhän Jumala sittenkään kun aina antaa tämän pahan olon tulla takaisin? Vaikka välissä olisi hyviäkin päiviä. Sitten se taas iskee. Pelottaa ja tunnen itseni niin pieneksi ja yksinäiseksi. Kukaan ei ymmärrä.
Mutta Jumala pitää minusta koko ajan kuitenkin huolta, pitäähän? Vaikka itse epäilen.
Kai tällä on joku tarkoitus. En sitä jaksa ymmärtää. Vaikeudet alkoivat murrosiän kynnyksellä, selvisin niiden kanssa melkein 18 vuotiaaksi asti kunnes tuli seinä vastaan. Ja sitten pääsin terapiaan selvittelemään asioita. Vielä ennen viime syksyä luulin jo kaiken olevan paremmin. Sitten taas romahdin. Ja nyt se viime syksy tulee mieleen. Kai tässä nyt jotain on selvittämistä, toivottavasti terapiassa asiat alkaisivat aukeamaan.Mutta miksi ne rukoukset eivät toimi?? Miksei Jumala kuule? Miksi paha olo ei lähde pois? Miksen saa nukuttua ilman lääkkeitä?? Mitä pahaa olen tehnyt? Miten sen voi korjata?
Tämä tuntuu niin väärältä :(. Tuntuu ettei elämässäni ole mitään toivoa. Itkettää vain koko ajan. Eikö tätä voi vaihtaa johonkin muuhun?
Haluaisin niin pois täältä, ettei tätä pahaa oloa enää olisi.
Tänään oli päivän sanassa: Ps. 55:23
Jätä taakkasi Herran käteen,
hän pitää sinusta huolen.
Miten sen voi jättää? Miksen osaa jättää sitä taakkaa pois? Voisiko joku ottaa sen minulta?? Olen niin paska ja huono uskovainen etten osaa itse jättää sitä. Mieluummin märehdin itsesäälissä ja pahassa olossa.
Nyt lähden sinne terapiaan, jossa taas itken pahaa oloa. Tai sitten siellä olon ajaksi tulee hyvä olo kunnes pääsen taas kotiin... - Jonna84
Jonna84 kirjoitti:
Mutta miksi ne rukoukset eivät toimi?? Miksei Jumala kuule? Miksi paha olo ei lähde pois? Miksen saa nukuttua ilman lääkkeitä?? Mitä pahaa olen tehnyt? Miten sen voi korjata?
Tämä tuntuu niin väärältä :(. Tuntuu ettei elämässäni ole mitään toivoa. Itkettää vain koko ajan. Eikö tätä voi vaihtaa johonkin muuhun?
Haluaisin niin pois täältä, ettei tätä pahaa oloa enää olisi.
Tänään oli päivän sanassa: Ps. 55:23
Jätä taakkasi Herran käteen,
hän pitää sinusta huolen.
Miten sen voi jättää? Miksen osaa jättää sitä taakkaa pois? Voisiko joku ottaa sen minulta?? Olen niin paska ja huono uskovainen etten osaa itse jättää sitä. Mieluummin märehdin itsesäälissä ja pahassa olossa.
Nyt lähden sinne terapiaan, jossa taas itken pahaa oloa. Tai sitten siellä olon ajaksi tulee hyvä olo kunnes pääsen taas kotiin...Miksihän sitä alkaa ajatella että ei jotenkin kehtaa hirveän monesti rukoilla, että jos Jumala vaikka onkin antanut niitä voimia mutta minä en niitä osaa ottaa vastaan tai entä jos minä haluankin märehtiä tässä pahassa olossa? En tietenkään tästä pahasta olosta pidä, mutta jos jotenkin alitajuisesti en halua päästää tästä olotilasta irti.
Ihmeellisiä ajatuksia.... ja vielä omasta päästä. Mutta minulla on sellainen olo että Jumalakin jo sanoo että "reipastu jo nyt!". Jotenkin tuntuu että ei se Jumala kuitenkaan minua täältä sillä tavalla nosta että olo olisi yhtäkkiä erinomainen. Vaan hän vaatii minultakin ponnistuksia. En jaksa nyt ponnistella. Haluan vain olla. En halua taistella. En jaksa.
Ja tästä tulee sellainen olo että en kehtaa kunnolla edes rukoilla kun en jotenkin usko huomiseen. Mutta rukoilen silti, ainakin jossain määrin, kai Jumala ymmärtää näitä minun tyhmiä ajatuksianikin?
- Anonyymi00015
okei älä tapa ittees luotan suhun
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla
Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2962636- 1981011
- 57816
Sofia teki aika pahat oharit
Leikkiikö Sofia kansainvälistä kosmopoliittia vai menikö rehdisti pupu pöksyyn, kun perui viestillä tulonsa puoli tunti141769- 58660
Havaintoja ihmisen ulosteesta lenkkeilypoluilla
Oletteko havainneet ihmisen ulostetta taajamaa kiertävillä lenkkeilypoluilla?18571- 51545
- 40534
Peräännytkö nainen vai mitä sanot
Jos sanon sulle että rakastan sua? Suututko oletko vihainen vai olisiko tunteet molemminpuolisia?52504- 55495